Päivä 5: Raivareita

Siippa ripsi irti vielä viimeisiä hiutuloita kattoa olohuoneesta sekä raapi & paklasi eteisen katon. No nyt. Katot on siis viimeistä hiontapyöräytystä vaille maalausvalmiit. Tämä iltaremppaaminen on ihan ok, mutta eihän sitä montaakaan tuntia ehdi oikeasti tehdä töitä. Tänään siippa meni yksin raksalle viideksi ja puursi nelisen tuntia töitä. Eilen sintti oli raksalla mukana ja vaikka pojat lähtivätkin ulos leikkimään, jäi minun työtuntien saldo aika paljon vähäisemmäksi, olisinko saanut siellä katon rajassa roikuttua parisen tuntia?

Ja sintti, voi ei kuinka kiukkuinen lapsi minulla oli kaverina koko illan tänään. Kyllä maar oli kaikki maailman asiat pielessä ja ukko kiljui kuin pieni porsas milloin mistäkin yllykkeestä. Eräänlainen huvittava (no huvittava ja huvittava, ei se niin riemastuttavan hilpeätä sillä hetkellä ollut) hetki oli kun sain pojan taivuteltua pitkällisen mellakoinnin jälkeen iltapuurolle. Ja sitten eräs pieni puurohippunen keikautti taas veneen nurin...

Kesäinen vuoristoratakuva on jotenkin jännästi omiaan kuvittamaan tätä päivää... Kovaalujaa! Oli sintti huutanut kärryssä kun siippa vähän himmaili Mottarone-vuoren makeassa vuoristoradassa Italiassa. Kyllä vain lapsoseni, kovaalujaa mentiin tänäänkin.

Episodi 1:
Sintti: Ota pois toi. Se on sammakko. (Lausuttu naama nutturalla, tunkee sormenpäässä olevaa puurohippusta minulle.)
minä: vai sammakko? No eikös tuollaisen puurosammakon voisi ihan hyvin syödä?
Sintti: no eiiiii, se on LEIKKIsammakkoäääääbyhyyyyyyyyy (pöyristynyt äänensävy äidin typeryydestä, että syödä nyt leikkisammakkoa, haloo! ja krokotiilinkyyneleet päälle...)
minä: huooooooh...

Huikea mäki joka kiemurteli alas pitkin jyrkkää rinnettä.

Episodi 2:
Sintti asettelee käsin (!!!) nyt jo kylmäksi jähmettynyttä puuroaan uusiksi lautasellaan.
Sintti: voi ei (tuskastunutta voihkintaa, alahuulen väpätystä, orastavaa hermojen pettämistä) oho OHO
Minä: no, hei, älä nyt käsin niitä sörki, syö lusikalla! Mitä ihmettä sä teet?
Sintti: Se on ROBOTTI ne on päällekkäin (asettelee puuroklönttejä kasaksi) ne ei pysy, se menee rikki, oho ohobyhyyyyyyyyyyyy... (suuri suru puurorobotin luhistumisesta)
minä: huooooooohhh.... NYT kyllä mennään hampaiden pesulle...

Tämä remontointi ja ramppaaminen parin eri osoitteen välillä menee nyt vain hieman yli hilseen natiaisella = kyyneleet virtaa. Ei auta kuin jatkaa sopeuttamisprojektia ja jatkaa sinnikkäästi sintin kiikuttamista raksalle.

Mut hei, enää kolme viikkoa remonttiaikaa. Rokrok...

Neljäs päivä ja haukooooootus

Tänään oli aika väsynyttä reiskailua. Tasoittelin olohuoneen kattoa erinnäisillä vuonna miekka ja nakki vanhaksi menneillä pakkeleilla joita kaivelimme esiin varastokomerostamme. Saas nähdä ovatko yön aikana ropisseet alas. Mössöt vaikuttivat olevan ihan kunnossa, mutta kai siihen joku syy on, että pakkelipurkit vanhenee nopeammin kuin ruokasäilykkeet? Tänään oli selvästi hitaampi vauhti kuin eilen, varmaan osittain johtuu siitäkin, että kurkottelin taas katon kimpussa, eihän sitä nyt salillakaan samoja lihaksia treenata montaa päivää putkeen. Mäpä meinaan ainaskin vielä huomisen kurkotella. Täytyy nimittäin eteisenkin katto ripsiä alas ja pakkeloida röpökohdat. Jos saatais katot kuntoon huomenna, niin perjantaina päästäisiin huitomaan sillä maaliruiskulla. Mutta nyt kyllä nukkumaan. Oijoi.

Remppa-apulainen. Mamman kulta. Rankkaa aikaa sintille tämä remontointi, jotenkin menee yli hilseen kolmivuotiaalla tämä ravaaminen eri kotien välillä. Meidän pieni maailmanmatkaaja on aina superreipas kun ollaan tien päällä, mutta koti on koti on koti ja muutokset siinä asiassa tuntuu olevan aika järisyttäviä.

Hurja remontti ja uusi nousu

No niiiin! Pitkä hiljainen kausi päättykööt blogissa! Heinäkuusta asti olemme säätäneet yks kaks yllättäen bongaamani isomman kodin hankkimisurakassa ja kaikki aika, energia ja keskeneräisten asioiden pähkiminen on keskittynyt netin ulkopuolelle.

Tilannehan eteni niin, että heinäkuun lopussa pidin duunissa yksinäistä lounastaukoa (hei heinäkuu, kuka silloin on töissä?) ja ajauduin siinä surffaillessani myös katsomaan etuoven tarjontaa. Naksuttelin puolihuolimattomasti asuntoja eteenpäin meidän postinumeron alueelta, kunnes silmiin osui kiinnostava kolmio samalta tieltä jolla nytkin asumme. Aika huonokuntoinen ja pikkiriikkinen keittiö, mutta potentiaalisen näköinen (ja mikä tärkeintä: meidän budjetissa...) ja kas, seuraavaksi päiväksi sovin meille näytön; ja kaskas, ilmoitimme jo näytössä tekevämme tarjouksen, kävimme pankissa puhumassa asiat selviksi, teimme seuraavalla viikolla ehdollisen tarjouksen (omaahan ei oltu siinä vaiheessa vielä edes aloitettu myydä) ja sitten aloitimme odottamisen. Ensi odotimme myyjän vastausta ehdolliseen tarjoukseemme, sitten laitoimme oman myyntiin JA SITTEN vasta kynsiä pureskellen odoteltiinkin. Piinaavaa aikaa. Oma kotimme oli kaksi viikkoa myynnissä, ei aika eikä mikään! (Mainostanpa samalla mainiota kiinteistövälittäjä-äitiäni ja hänen yritystään joka hoiti kaiken upeasti. Mutsi on loistava välittäjä, ihan näin puolueettomasti todettuna!) Meidän kotimme osti ihana nuori nainen, jolle voimme pikkukotimme jättää kevein sydämin. Ja kolmionkin kaupat saatiin lyötyä lukkoon sitä myöten. Koko rumba vei elokuun ja remontin suunnittelua, mittailua, keittiön tilausta, lattioiden tilausta jne. on nyt touhuttu syyskuu.

Myydyn kodin keittiön ikkunan maisemista on vaikea pistää paremmaksi.

Siippa otti myynti-ilmoituksen kuvat, jotka ovat tässä blogipostauksessa. Valitti, että on vaikea saada hyvännäköisiä kuvia koko huoneesta ilman, että vaikutelma on supersekava. Niinpä.

Myydyn kodin keittiö on ollut todella hyvä, tilattiin samasta firmasta uuteenkin kotiin keittiö. Uudessa kodissa on muuten vain keittokomero. Vaatinee vähän totuttelua kunnon keittiön jälkeen, mutta jaa, samat toiminnot me saadaan sinne ängettyä kuin nytkin on ja aika monessa kodissa on ruokapöytä olohuoneen yhteydessä (ja avokeittiö), joten eipä kai tuo mikään ongelma ole...

Ou gaad, että tuo makkari ei vaan pääse kuvissa oikeuksiinsa, se on jotenkin tosi sekavan näköinen. Nomutta, nythän se vaihtuu. Uudessa kodissa sintillä on oma huone (16 m2) ja meillä on oma huone (17m2). Jeih!

Vastaremontoitua kylpyhuonetta tulee ehkä vähän ikävä tässä myydyssä kodissa. Tai no. Ei tule. Uudessa kodissa on KAKSI vessaa! Ihan juhlaa! Uudessa kodissa on putket tehty muutama vuosi sitten, kylppäri ja erilliswc ovat siistit, joskaan ei mitenkään ihastuksen huokauksia herättävät. Mutta siistit, tuunataan niitä sitten myöhemmin, nyt ei kosketa niihin, muuten kuin kylpyhuoneeseen rakennetaan paneelikatto kosteuden tasapainottamiseksi ja hilseilevän maalikaton peittämiseksi.

Pasta suunpielestä roikkuen löydetty kolmio on nyt meidän. Muutto on kuukauden päästä ja remontti alkoi N Y T. (Sunnuntaina 29.9.2013 tarkalleen ottaen.)
Tarkoituksenani on päivittää blogia joka ilta sen mukaan mitä olemme saaneet työmaalla aikaiseksi. Haastavaahan tämä on, kun yksi kolmivuotias ei niin perusta remontoinnista, mutta olen siinä mielessä luottavaisena, että viime viikonloppuna kun saimme avaimet, alkoi jo heti tapahtua vauhdikkaasti ja ma & ti-illat olivat myös varsin tehokkaat. Tästä se alkaa! Itse olen innoissani siitä, että olen päättänyt taas aktivoitua blogissakin, on kiva katsella sitten myöhemmin, että miten asiat etenivät, kun dokumentoin ne tänne tunnontarkasti.
Hihhhei!

Mökkihöperön kevätkylvöt

Olen aloittanut ikkunalautojen kansoittamisen taimilla. Tein tuossa pari kuukautta sitten hienon istutussuunnitelman ja siinä on menossa jo toinen (ja kolmas) vaihe! Ensimmäisessä vaiheessa istutin Ikeasta ostettuun minikasvihuoneeseen (erittäin toimiva vekotin, täytyy sanoa) yrttejä ja nyt ne on siirretty isompiin ruukkuihin suoraan ikkunalaudalle. Seuraavassa vaiheessa "idätyskaappiin" pääsivät korianterit ja punakärsämöt. Kunhan ne tuosta vielä vähän vahvistuvat, pääsevät kolmannella kierroksella kaappiin pari muuta kukkaa, kurpitsat ja juuri nyt kylmäkäsittelyssä oleva rosmariini.

Yrtit ovat jo aivan upeita! Olemme timjamia ja basilikaa rokottaneet jo ruokiinkin ja tätä kirjoittaessani siippa ottaa taas saksia esille ja silppuaa kanakeittoon basilikaa.  Kas vain, kun maltoin istuttaa vain muutaman siemenen per ruukku (enkä sitä tyypillistä "oho-holahti-koko-pussillinen") niin jopas myös komeasti ja rehevästi taimet sitten kasvavatkin! Keramiikkaruukkuihin yrttejä siirtäessäni sekoitin mullan joukkoon myös hieman käytettyjä kahvipuruja, enpä voi sanoa, että siitä ainakaan haittaa olisi ollut. Jostain luin, että kahviporot ovat hyvää lannoitetta, mutta olen myös kuullut, että kahvi houkuttelee jyrsijöitä (ainakin kai talvisaikaan jos mökissä on kahvia), joten ihan en vielä ole selvittänyt, että kannattaako sitä siis kasvimaalle alkaa nakkailla... Hmm, hmm. Toisaalta ko. lannoitetta kyllä kerääntyy ihan hyviä määriä meillä, joten... ;)

Marraskuussa kukintansa uudelleen aloittanut orkidea on nyt tiputtanut yhtä kukkaa lukuunottamatta kaikki pois viimeisen parin viikon aikana, mutta...

... eipä hätää, sieltähän on jo uutta kukkaa tulossa! Ihan uskomaton orkidea!

Keinuhevonen ja muut aarteet

Meillä alkoi vintin tyhjennys hylätyistä romuista ja kävimme siivoamassa omankin häkkimme tässä taannoin. Siippa oli jo aikaisemmin pistänyt merkille, että ei-kenenkään-maalla muurin päälle oli nostettu yksinäinen keinuhevonen. Koska sitä ei kukaan ollut omakseen merkinnyt vieläkään, (omaisuuden laputus on ollut käynnissä liki vuoden ja siitä muistuteltiin kiihtyvään tahtiin sitä mukaan kuin suursiivous lähestyi) siippa noukki sen meille sintin käyttöön. Samalla siivousreissulla löydettiin myös käytävälle romujen alle hylätty pöytä. Haukansilmäisenä tutkailin pöytää vähän tarkemmin ja huomasin, että siihen on joku sutinut, varmaankin 70-luvulla, kerroksen ruskeaa maalia, mutta pohjasta näkee vielä alkuperäisen värin ja myös käsinkirjoitetun valmistusvuoden 1932. Yllättääkö jos sanon, että siirsimme aarteen turvaan omaan häkkiimme? Kaikenlaista muutakin pientä ja hyödyllistä ja söpöä löydettiin hylätyistä nyssäköistä (esim. salvat eteisen kaappiin, vanhoja pilttipurkkeja, joista parissa oli vielä etiketin tallessa ja sintille nalle!) Vielä täytyy käydä uudelleen nuuskimassa vintti, ennen kuin potentiaaliset aarteet päätyvät roskalavalle etupihalle. Erityisesti yksi merkitsemätön koppi kiinnostaa kovasti...

En meinannut hepalle mitään sen kummempaa ehostusta tehdä kuin putsailla tarrat pois... Jos vain olisivatkin vaikka kokonaisia tarroja niin olisivat ihan hauskoja jäänteitä vanhoista leikeistä, mutta tuollaiset puoliksi revityt tai vain liimapintansa hepan kylkeen jättäneet nyt eivät oikein ole mistään kotoisin...

Tuparikakku

Tein taas tuparilahjaksi kakun. Se on kivaa ja lahjan saajat yleensä arvostavat pöydänantimia, joten mikäpä jottei!
Tällä kertaa haasteena oli tehdä gluteeniton ja maidoton kakku. Kakkupohja oli tietysti ihan helppo homma, korvasin vain jauhot perunajauholla. Mutta täytteiden kanssa pitikin sitten vähän pähkäillä. Lopulta päädyin vähän oikomaan ja ostin vanilja soijavanukasta ja suklaa soijavanukasta ja tuunasin niistä täytteet. Päälle kaulin valkoista sokerimassaa ja muotoilin marsipaanista pikku mökkipahan sekä reunaa kiertävän "synkän metsän" (mielikuvitusta saa kylläkin vähän käyttää, että näkee tuossa metsän, siitä ei tullut ihan sellainen kuin silmissäni näin...)

Ei musta kirurgia tulisi. Vähän käsi tärisi kun näpertelin noita ikkunaruutuja. Okeiokei, tuo pursotettava tahna oli vähän liian jähmeää... Seliseli...

Täytteistä tuli hyvän makuiset, mutta suhtaudun hieman epäillen hyytelöidyn viritelmän kestävyyteen tositilanteessa... Kakkupohja ei oikein jaksanut perunajauhoilla nousta kunnolla, joten sain vain pohja- ja kansilevyt ja näin ollen täytteet huljuvat siinä välissä omina liukkaina itsenään ilman kakkupohjan välitukea... :/. Hmm, jotenkin näen sieluni silmin sen tilanteen kun hyytelö lähtee karkaamaan kakkulapion alta sellaisella vauhdilla, että sitä ei pysäytä mikään... Uh. No tää on yhtä riskillä menoa tää elämä. Huhhuh. Ei auta. tehty mikä tehty. Kyllä on taas ihminen jännän äärellä.

Sokerimassakuorrutetta olisi voinut olla reippaasti enemmän. Nyt kaulin levyn niin ohueksi, että kakun jokainen muhkura piirtyy läpi. Tästä taas viisastuneena voinkin todeta, että kaksi pakettia sokerimassakuorrutetta per tavallisen kokoinen kakku taitaa olla varmin sääntö pelata.

Mutta ne täytteet:
Appelsiinitäyte: 2 appelsiinia sauvasekoittimella murskattuna, kolme pikkupurkkia vanilja soijavanukasta, 2,5 cl Cointreauta, loraus sokeria ja vaniljasokeria, pieni loraus appelsiinimehua, 7 liivatetta (nestettä kun tuli aika rutkasti).
Suklaatäyte: 4 pikkupurkillista soijavanukasta, 2,5 cl cointreauta, liraus sokeria ja appelsiinimehua, 5 liivatetta.
Lorauttele täytteet vuoronperään vuokaan ja hyydyttele settiä kakkuvuoan rinkulan sisälle koottuna yön yli ja koristele seuraavana päivänä kieli keskellä suuta.
Kakun kostutus appelsiinimehulla.

Ai niin, ja pari mielestäni näppärää vinkkiä: meillä ei ainakaan Cointreauta tai Amarettoa mene muualle kuin leivonnaisiin, joten ostan yleensä Alkosta niitä kassan vieressä myytäviä pikkupulloja maustekaappiin. Yksi 5 cl pullo riittää mainiosti kerta-annoksena leivontaan ja vaikkapa tiramisun kostuttamiseen.

Olen myös huomannut, että marsipaanimassan tai sokerimassan kauliminen on huomattavan paljon tumpeloystävällisempää puuhaa kun levitän elmukelmua pöydälle, pistän kaulittavan klöntin muovin päälle ja peittelen klöntin toisella elmukelmusuikaleella. Eipä tartu kiinni pöytään tai kaulimeen! Helpottaa myös suunnattomasti kaulitun ja helposti repeilevän kuorrutteen asemointia kakun päälle. Otan vain alemman muovin pois, asettelen massan kakun päälle ja kerin "suojamuovin" pois. Kas noin, eikä tule mitään kakkuklönttivahinkoja kuorrutukseen (kuten muuten jotenkin AINA saisin söhellettyä...)

Vinksin vonksin. Ei tämä nyt kaikkein komein kakkuni ole, täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, mutta tää on symppis ja toivon mukaan myös hyvän makuinen, joten ei ole niin nuukaa!

Cousteaupipo

Pirun makea. Ja kiva lanka. Itse tein, nivelet kirvellen. Mitä sitä sitten kutoisi? Nyt olisi vähän lankaakin jäljellä, hyvin vähän kylläkin, sukkalankaa vajaa kaksi kerää ja pipolankaa samanverran. Tumput? Patalappuja? Kauluri (yäääääh. No eiii. Pelkkä ajatuskin kutittaa.)
Pipon ohje löytyi Novitan sivuilta. Näppärältä Irmeliltä tähän menee vain yksi ilta, meikäläiseltä meni kolme.

Kimurantti ongelma

Iiiks. Olemme kirjahamstereita, pahanlaatuisia sellaisia ja nyt alkaa ihan tosissaan loppua tila kirjahyllystä. Siinä vaiheessa kun kirjat alkavat kurkotella kohti kattoa kirjahyllyn päällä kahdessa rivissä, kokisin, että ei ole lainkaan liioiteltua tuumata, että tarttis tehrä jotain. Vaan mitä? Mihin me noita tungetaan? Muutama laatikollinen on jo pakon sanelemana vaatekaappien päällä. Ei sinnekään enää mahdu. Ja pois emme kirjoja heitä. Eiei. Mikä siis neuvoksi? Onko jollain jotain mainioita ässiä hihassa, miten loihtia lisätilaa kirjoille? Pikku kaksiomme alkaa olla aika... kirjaisa... sanoisinko...

Kirja poikinensa. Ja nuo ne poikiikin kuin kanit konsanaan.

Vielä yksi rivi...

Aktivoin sisäisen marttani ja ryhdyin maanisesti kutomaan. Mikä juttu tää on, että muutaman vuoden välein tulee tällaisia kudontakohtauksia? Kaivoin juuri esiin edellisen kohtauksen tuloksen muutaman vuoden takaa. Se on pötkö. Täysin hyödytön pötkö. En keksinyt sille kutoessakaan mitään käyttöä, kaulahuiviksi se on liian lyhyt. Mitään tuubiviritelmää en koskaan jaksanut siitä askarrella. Ja, no, sillä ei ole ollut yksinkertaisesti yhtään mitään virkaa.Nyt tuumasin, että nykerrän siitä "muutaman kivan napin kanssa" pötkötyynyn (herraparatkoonsenkunnäkis).
Mutta tämä uusi kudontamania. Tämä on taas jotenkin hämmentävää. Äidilläni on lähtenyt homma aivan lapasesta nyt muutaman kuukauden sisällä. Ensin se neuloi mummolle villatakin ja nyt se neuloo itsellensä mekkoa!! Itse olen kohtauksessani vasta villasukka-asteella (tuli muuten vähän törkiän hienot!)

Omin käsin! Kantalapussa tuli jossain kavennuksessa yksi silmukkavirhe, mutta hei, käsityön leima, käsityön leima. Paljon boheemimmatkin näin...

Kudottuja juttuja ilmestyy meille varkain. H&M Homen lastenhuonemalliston karhutyyny on kovassa halikäytössä.

Samalla kun katsellaan ukkokullan kanssa Girlsiä, kudon hänelle Cousteau-henkistä pipoa! Itse kutomani villasukat jalassa! Huutomerkki, huutomerkki! No toki tiedän, että jokainen itseään kunnioittava ihminen osaa villasukan kantapään kutomisen silmät sidottuinakin, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minulla ei kyllä ollut niin minkään sortin muistikuvia siitä kantalapun tekemisestä vielä viikko sitten. Ei tullut lihasmuistista. Ei.
Mutta hei, tää kutominen on MAHTAVAA. Sen lisäksi, että cousteaupipo on valmis jo huomenna illalla (nnnn... no ehkä sentään liikaa lupailtu, mutta ihan tuota pikaa kuitenkin) niin jää aika moni iltapala syömättä kun on käsissä kutimet! En ehdi syödä, hahaaa! Uusin aseeni painonhallinnassa. Odotan tuloksia samaa tahtia kuin cousteaupipo edistyy (huomatkaa vähenevä realismi kasvavan kudontaegon kanssa).

Karhutyynyn halija ja äijämäinen kannikoiden vilautus. Kuva on vähän epätarkka, mutta oli pakko laittaa... Tähän jotenkin tiivistyy tuollaisen kaksivuotiaan meno... Housut roikkuu itse asennettuina väärin päin jalassa ja potallakäyntikin unohtuu aina välillä kun on niin kovat leikit.

Vielä yksi kierros ja sitten nukkumaan!

Ovi, upea ovi.

Tulipa tuhruinen kuva, pahoitteluni. Tämä on Kukoistava kotipuutarha- kirjasta bongattu. Sivunumerosta en taida paha kyllä saada selvää tästä suhrusta ja kirja on tietenkin mökillä...

Kas tuossahan se on. Tuollaisen oven haluan mökille kun kunnostamme kuistin (kun ja sitten kun...) ja vaihdamme ulko-oven. Ensin ajattelin, että haluaisin mustaksi petsatun oven, mutta taidan alkaa kallistua tuohon kolmiväriseen kaunottareen. Voiko olla kauniinpaa? Aaah, vastahan tässä on talvisesonki startannut, kun minulla alkaa jo ensi kevään suunnittelu... Olen myös alkanut suunnitella uusia istutusryhmiä yläpihalle ja alapihan kunnostusta (ikuisuusprojekti, joka ottaa tulevana keväänä taas askeleen eteenpäin kun kaksi vuotta peiteltynä ollut kasvimaa pääsee vihdoin tositoimiin ja rikkakasvien tukahduttamispressu siirretään seuraavaan kohtaan...) NOH. Nyt riittää. Kaiken tämän mökkitohinoinnin sijaan voisin yrittää saada kukistettua tuon kotia koskevan TO DO-listan ennen joulua niin kuin olen uhitellut itselleni.
Listani on kamala:

• Hyllyjen asennus eteisen "ikuisesti vaiheessa"-kaappiin
• Vaatekaappien siivous ja uudet kahvat oviin (yksi kolmasosa valmis, sintin kaappi on raivattu, hyvä minä, enää karmeimmat, eli minun ja siipan kaapit jäljellä)
• eteisen maalaus ja tapetointi (maalaus on melko hyvässä vaiheessa, siitä on tehty puolet, myös tapetointi näyttää lupaavalta, olen jo ostanut uudet tapetit, jotka ovat nyt tällä kertaa suoraan seinään liisteröitävää sorttia. Tapetointipöydän ja liisteri-imeytysten kanssa hyrrääminen ei nyt oikein iske...)
• Ja hirvein urakka jonka olen itselleni sälyttänyt kerta-kaikkiaan-nyt-se-on-vaan-tehtävä-hitto työnä: ikkunoiden pesu. Suhtaudun tähän kaikkein skeptisimmin. Olen varma, että saan eteisen tapetoitua ja maalattua loppuun varmemmin kuin ikkunat pestyä...
• Kiireetön joulu (HAHHHAHAHAHAHHAHAHA)

4 euron kuusi

Eilen korkattiin joululahjojen osto oikein ponnekkaasti. Likipitäen kaikki lasten lahjat (no tietysti, nehän on ne helpoimmat) saatiin ostettua ja kotimatkalla vielä Hakaniemen torilta saatiin pieni kuusikin matkaan. Hintaa oli kokonaiset 4 euroa! Ja se on juuri sopivan kokoinen meille. Ei tänne lattiakuusta oikein saa ängettyä...

Perinteiset joulusimpukat, niin kuin siipan kanssa vitsailtiin. Kun ei kerta sopivaa kuusenjalkaa löytynyt, niin lasimalja joka on täytetty kivillä ja simpukoilla, ajaa asiansa loistavasti.

Köpiksestä jokunen vuosi sitten ostetut keijukaiset ovat kerta kaikkisen suloiset. (Ja muistan hyvin, että en raaskinut niitä ostaa kuin kaksi, sen verran suolaisen hintaisia paperikoristeita olivat...)

Sintin päiväunien jälkeen lähdimme Espooseen kummitytön ja hänen veljensä yhteissynttäreille. Siellä sitä oli kova meno päällä kun juhlittiin kolmevuotiasta ja yksivuotiasta asianmukaisin menoin isolla joukolla. Oli kyllä kiva iltapäivä!
Illalla siippa keitti glögiä. Tällä kertaa mausteina oli kanelitankoja, tuoretta inkivääriä, neilikkaa ja fariinisokeria. Niitä hän keitteli noin desissä - kahdessa desissä vettä ja sopivan hautumisen jälkeen lisäsi maustenesteeseen pullollisen punaviiniä. Ihan glögin makuista siitä tuli, mutta ehkä muistelot viime vuotisista, omaan luumumehuun tehdyistä glögeistä oli niin vahvat, että oltiin hivenen pettyneitä. Tosin toinen lasillinen olikin jo sitten erittäin hyvää...

Tämän kertaiset glögimausteet. Kiehuttelua rauhaksiin ja sitten pullollinen halpaa punkkua sekaan. Siippa oli Alkossa oikein erikseen pyytänyt "glögipohjapunkkua" ja hänelle oli suositeltu Italialaista Il Papavero punkkua (6 euroa pullo). Toimi justiinsa tehtävässään.

Illallista odotellessa...

Hyvää isäinpäivää! Kunhan sintti tuosta päikkäreiltään heräilee, lähdetään käymään Espoossa mummuvaarilassa toivottelemassa vaarillekin hyvää isäinpäivää. Sitten kiirusti takaisin kotiin kun viiden jälkeen tulee illallisvieraita pääruoka-ainekset mukanansa. Meillä on täällä ollut täysi härdelli päällä keittiössä aamusta asti illallisen muita osia valmistellessa.

Eilen illalla viritettiin olohuoneen ikkunaan joulutähti. Muutama viikko sitten Tukholmasta ostettu musta paperitähti pääsi heti silloin keittiönikkunaa koristamaan, joulu tuli jo!

Söpöstelyhörsellys. Joulunaika. Paljastaa ihmisessä piileviä taipumuksia punaisiin sydämiin ja keramiikkatonttuihin. Erh...

Vahvasti väittäisin, että meillä kuulkaa kohta kukkii UUDELLEEN liki vuosi sitten saamani orkidea. Pulleat on silmut. Nyt ollaan tarkkoina siipan kanssa, ettei nyt viimetipassa ryssitä tätä juttua ja aleta "hoitamaan" kasvia. Ihan komeasti kun on tuntunut tähän asti pärjäävän...

 Tänään on totta kai tehty isukille aamiaista ja sintin oli erittäin vaikeaa olla tarraamatta tarjottimella olevaan lämpimään croissanttiin, mutta olipa kuitenkin tarttumatta kun kielto kuului! Olin itse lähes yhtä hämmästynyt kuin sinttikin omasta tottelevaisuudestaan. Vauveli kasvaa. Näin se on tulkittava, alkaa mennä asiat jakoon. Joskin välillä vähän kyseenalaisesti. Ehdoton sääntö on meillä, että ruoka syödään pöydässä eikä sen kanssa a) haahuilla pitkin kotia b) laukata edes takas miten sattuu pöydän ja muun kodin väliä. Kaksi sääntöä ja on muuten välillä vaikeaa, mutta välillä myös superhelppoa. Tarhan isäinpäivä kahveilla tuli se kyseenalainen kohta esiin, kun sintti tunki puolikkaan sämpylän kerralla suuhun, kiitti juustonpalat suusta roiskuen ruuasta ja pyyhälsi kavereiden perään. Tarhakaverin isä ihasteli naureskellen, että kuinka sille mahtui noin iso sämpylä suuhun kerralla, aika epeli... Siippa siihen, että joo-o, kun meillä on sääntö, että ruoka syödään loppuun pöydässä... Että niin, suo siellä, vetelä täällä...

Vinttipelargonit

Nyt on jännät paikat. Huolella kasvattamani (kasvureittinä keittiön ikkunalauta-mökin kuisti- mökin terassi-mökin kuisti-keittiön ikkunalauta) ja kieltämättä ehkä HIVENEN vaatimattomat pelargonit kaiken roudauksen ja säätämisen huomioon ottaen, ovat nyt kuitenkin siirretty siipan suosiollisella avustuksella vintille. Valoon. Kyllä maar tässä on nyt parempi noiden piiskojen sitten kanssa hengissä selvitä talven yli. Yritys on ainakin viimoisen päälle...

Siipan napsimat kuvat. Hän päivitti kameran rungon uudenpaan viikko sitten. Nyt meillä on sitten supermakea EOS 5D mark III. On se aika pähee, täytyy myöntää. 

Vintillä on talon alkuperäisiä väliovia. Ne on aivan ihania, mutta harmillista kyllä vievät myös tajuttomasti tilaa pikkuasunnoissamme, joten aika moni niistä on joutunut luopumaan.

Siinä! Mamman pelargonit. Voikaa hyvin. Tulen teitä katsomaan ja vesitilkalla ruokkimaan heti, kun olen googlettanut kuinka usein niin pitää talven aikana tehdä...

Tänään oli sellainen teholauantai. On siivottu ja tehty lapsen kanssa kaikille isoisille kortit (Olli-vaarille, Matti-papalle ja Jukka-papalle, joista sitten Vaasan pään kortit posti kiikuttaa hyvissä ajoin ensi viikolla perille... kröhöm). Sintin päiväunien aikaan siippa lähti hakemaan uutta lipastoamme Mäkelänkadun kivasta pienestä Tuoligalleriasta. (Tulokas on muhkea viiskytlukulainen ja tietysti aivan ihana ja hivenen räjähtänyt. Siis täydellinen.) Siipan Tuoligalleria ja ruokakauppareissun aikana minä purin vanhan eteisen kaapin, eli Ikean oikein kivan, mutta toivottoman loppuunkalutun PS-metallikaapin atomeiksi. Vähän pahaa teki, mutta pakko se on vaan Sorttiasemalle kiikuttaa. Hetken tosin heikkona tuumailin, että pitäiskö mökille kellariin säilytysrungoksi kuitenkin... MUTTA TULIN JÄRKIINI. Ei helevetti. Jos se on nyt ollut meillä teipeillä kokoonkursittuna, avaimet kadonneena ja lukkopesään katkenneina tuossa eteisessä riippakivenä ollut jo hyvän tovin yli käyttöikänsä, niin ehkä sen nyt voi vaan oikeasti heivata hittoon? Varsinkin kun korvaaja on kierrätyskaluste? Herttinen, miten vaikeiden asioiden kanssa sitä ehtoolla on taas painiskellut.

Nyt kello lähenee puolta yhtätoista ja lipastoepisodin jälkeen olemme jo ehtineet käydä saunassa (voi jeemeli miten innoissaan sintti oli siitä, pitäisköhän meidän useamminkin varata taloyhtiön saunasta vuoro?), minä olen huoltomaalannut keittiön ja eteisen seiniä, siippa on tehnyt meille mainion illallisen ja ihan justiinsa lähden vielä leipätaikinaa tekemään, saa sitten yön yli nousta jääkaapissa.

Tuulipukuviikonloppu

Sunnuntaina löysin perheemme Viikin Prisman Chicosista. Lapsi kirmasi koko viikonlopun samoissa vaatteissa mökillä, vain vaippaa vaihdettiin. Itse olin kuin ilmestyskirjan peto tuulitakissani ja likaisissa hiuksissa. Siellä sitten "rismassa" loistaputkilamppujen alla häpesin. Aikamoinen reality check verrattuna edelliseen viikonloppuun joka vietettiin siipan kanssa kaksistaan Tukholmassa. Yövyimme Östermalmilla boutique-hotelli Storyssa, söimme hyvissä ravintoloissa ja shoppailimme ruotsalaisdesignereiden vaatteita (haha, no joo, aika suureellisesti ilmaistu, ostin talvitakin, siis.) MUTTA yhtä kaikki aivan järisyttävä ero Viikin Prismaan ja tuulitakkiini.

Viikonloppu itsessään oli juuri niin rentouttava kuin vain mökkiviikonloppu voi olla. Takkapuita poltettiin koko ajan ja tihkusateen kastelemat vaatteet höyrysivät kuivumassa takan vieressä. Glögiä, juustoja, pyllistelyä perennapenkissä ja viimeisten omenoiden keräämistä. Koko perhe hyytyneenä päiväunille ja Dyyni-elokuva läppärin ruudulta. Ei se väärin ollut.
Sunnuntaina me vielä oikein kunnostauduttiin ja siivottiin mökin lisäksi myös kotona, hillottiin loput 12 kiloa omenaa, lankattiin läjä kenkiä ja oltiin kaikin puolin hyviä ihmisiä. (Saa ottaa huumorilla.)

TÄMÄ ON IHME! Orkidea pukkaa uutta silmua! Emme varsinaisesti uskalla vielä rehennellä, mutta kyyyyllä, siellä on uutta nuppua tuloillansa. Voisiko tässä olla nyt sellainen tilanne päällä, että tuo voisi alkaa kukkia uudelleen? Meillä? Tällä epähoitamisella? Jännitysnäytelmä tiivistyy nuppujen kasvun myötä...

Pelargonit tulivat kotiin. Siemenestä kasvattamani pelargonit ovat kultaakin kalliimmat. Niitä ei nyt hassata hallaöiden, saatikka lumimassojen alle. Vähän myöhemmin tässä vien ne vintille ikkunan kajoon talvehtimaan. Vintin pitäisi olla nyt parasta mihin pystymme, viileä ja valoa jonkun verran, ei pakkasta. Katsotaan, katsotaan kuinka mussukoitteni käy...

Keittiö on hermokeskus. Sulassa sovussa kiilloteltiin kenkiä ja tehtiin omenasosetta. Samalla katsottiin uutisia tabletin ruudulta joka myös mahtui tuolle meidän piskuiselle keittiönpöydälle. Ainiin ja samalla toki ruokakattilat porisivat valmiiksi maanantain ruokaa! Ai että miten tehokasta!

Lomalla kotona

Vietämme viikonloppua kotona ensimmäisen kerran sitten viime kevään. Muuten tässä ollaan oltu kaikki viikonloput mökillä tai jossain muualla. Tämä on kerrassaan hauskaa! Eilen kävimme kaikessa rauhassa keskustassa lounaalla (rauhassa sana yhdistettynä kaksivuotiaaseen ilman syöttötuolia on mielestäni äidillisen röyhistelyn aihe. Sintti oli niiiin hienosti, söi hyvin ja käyttäytyi aivan mahtavasti) ja illalla testailtiin uusia reseptejä kaverin kanssa. Tai siis pojat testailivat, minä sain keskittyä pöydän kattamiseen ja valkkarin maisteluun. (Ei paha.) Tänäänkin olemme vain olleet, sintti nukkuu juuri päiväunia ja sen jälkeen taidamme lähteä taas kaupungille johonkin museoon tai näyttelyyn...

Jaa-jaa, tuntuu, että kaikki vaikuttavat kirjaostokset viime aikoina ovat Option esittelemiä, tämäkin... Kiva kirja ja mielestäni hyvinkin kohtuullisen hintainen, maksoi Play.comissa rapiat 20 euroa.

Suunnittelimme siipan kanssa menun Rachel Khoon The Little Paris Kitchen-keittokirjan pohjalta ja kerrassaan mainiot setit tulikin. Sopivasti ohjeita soveltamalla päädyimme kokonaisuuteen:

• Sydänsimpukoita valkoviinissä ja ranskankermassa
• Enon kesällä Italiassa opettama pääruokaherkku: lihaa salvialla ja ilmakuivatulla kinkulla marsalaviinissä
• "Ranskalaista kinkkukiusausta" kuten illallispöydässä uudelleen nimesimme Rachel Khoon perunalisukkeen "Cheese and potato nests"
• Khoon orange moussesta innoituksensa saanut omenajälkiruoka, joka oli menestys ja törkeän hyvää (ohje ihan lopussa)

Valo olohuoneessa oli illalla huikea. Jälleen kerran sitä iltavaloa ihastelin siinä ruokapöytää kattaessani.

Sintin tulkinta siitä miten perunat ja sipulit asetellaan. Ja aikuisen käsi korjaamassa perunoita pois pilkkomista varten...

Sintti oli erittäin tarkkaavaisena ja erittäin tiellä. :D

Lihanyyttejä ei muistettu valmiina kuvata, katosivat niin nopeasti parempiin suihin, mutta kas näin ne tehdään: hyvää ulkofilettä ohuina siivuina, kääräistään sisälle suikale ilmakuivattua kinkkua ja pari, kolme salvianlehteä. Paistetaan voissa ja laitetaan nyytit porisemaan marsalaviiniin toviksi ja jos siltä tuntuu, toiseksikin toviksi. Valmis! Ja huikean hyvää! Ohje on tosiaan enon kertoma ja Italiassa kesällä hyväksi havaittu.

Maanmainio jälkiruokaherkku. Omenaa kolmessa muodossa (soseena, hillona ja karamellisoituna) kermavaahtoa ja pastry creamia (mikä ikinä sen suomenkielinen vastine sitten onkaan, yritin vähän kakkublogeista äsken etsiä, mutta en näin nopealla vilkaisulla löytänyt...)

Täydellinen syysjälkiruoka muodostui Essence-maljoihin siten, että pohjalle laitettiin omenasoseesta ja omenahillosta sekoitettua sopivan makeaa sosetta, sitten päälle nosteltiin pastry creamia (jonka teko-ohjeita on muuten netti pullollaan) seuraavaksi kerrosten päälle laitettiin kermavaahtoa ja viimeiseksi omenalohkoja joita oli paistettu pannulla voissa ja sokerissa. Toimii.

Taidan tehdä sintin syntymäpäiville tämän kakkuna. Joko sokerikakkupohjalla tai Digestivepohjalla. Katsotaan. Mutta kokeilkaa! Namia!