lauantai 10. marraskuuta 2012

Vinttipelargonit

Nyt on jännät paikat. Huolella kasvattamani (kasvureittinä keittiön ikkunalauta-mökin kuisti- mökin terassi-mökin kuisti-keittiön ikkunalauta) ja kieltämättä ehkä HIVENEN vaatimattomat pelargonit kaiken roudauksen ja säätämisen huomioon ottaen, ovat nyt kuitenkin siirretty siipan suosiollisella avustuksella vintille. Valoon. Kyllä maar tässä on nyt parempi noiden piiskojen sitten kanssa hengissä selvitä talven yli. Yritys on ainakin viimoisen päälle...

Siipan napsimat kuvat. Hän päivitti kameran rungon uudenpaan viikko sitten. Nyt meillä on sitten supermakea EOS 5D mark III. On se aika pähee, täytyy myöntää. 
Vintillä on talon alkuperäisiä väliovia. Ne on aivan ihania, mutta harmillista kyllä vievät myös tajuttomasti tilaa pikkuasunnoissamme, joten aika moni niistä on joutunut luopumaan.
Siinä! Mamman pelargonit. Voikaa hyvin. Tulen teitä katsomaan ja vesitilkalla ruokkimaan heti, kun olen googlettanut kuinka usein niin pitää talven aikana tehdä...

Tänään oli sellainen teholauantai. On siivottu ja tehty lapsen kanssa kaikille isoisille kortit (Olli-vaarille, Matti-papalle ja Jukka-papalle, joista sitten Vaasan pään kortit posti kiikuttaa hyvissä ajoin ensi viikolla perille... kröhöm). Sintin päiväunien aikaan siippa lähti hakemaan uutta lipastoamme Mäkelänkadun kivasta pienestä Tuoligalleriasta. (Tulokas on muhkea viiskytlukulainen ja tietysti aivan ihana ja hivenen räjähtänyt. Siis täydellinen.) Siipan Tuoligalleria ja ruokakauppareissun aikana minä purin vanhan eteisen kaapin, eli Ikean oikein kivan, mutta toivottoman loppuunkalutun PS-metallikaapin atomeiksi. Vähän pahaa teki, mutta pakko se on vaan Sorttiasemalle kiikuttaa. Hetken tosin heikkona tuumailin, että pitäiskö mökille kellariin säilytysrungoksi kuitenkin... MUTTA TULIN JÄRKIINI. Ei helevetti. Jos se on nyt ollut meillä teipeillä kokoonkursittuna, avaimet kadonneena ja lukkopesään katkenneina tuossa eteisessä riippakivenä ollut jo hyvän tovin yli käyttöikänsä, niin ehkä sen nyt voi vaan oikeasti heivata hittoon? Varsinkin kun korvaaja on kierrätyskaluste? Herttinen, miten vaikeiden asioiden kanssa sitä ehtoolla on taas painiskellut.

Nyt kello lähenee puolta yhtätoista ja lipastoepisodin jälkeen olemme jo ehtineet käydä saunassa (voi jeemeli miten innoissaan sintti oli siitä, pitäisköhän meidän useamminkin varata taloyhtiön saunasta vuoro?), minä olen huoltomaalannut keittiön ja eteisen seiniä, siippa on tehnyt meille mainion illallisen ja ihan justiinsa lähden vielä leipätaikinaa tekemään, saa sitten yön yli nousta jääkaapissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti