Kotikodissa kaikki hyvin!

Käytiin matkalla koti kolmoseen (kotikoti on koti ykkönen, mökki on koti kakkonen ja evakkokoti on koti kolmonen) koti ykkösen kautta. Eh, selkeätä? Eli kävimme katsomassa mitä putkiremontille kuuluu ja hyväähän sille kuului!
Ensimmäinen viikko töitä on nyt takana ja erittäin siistiä jälkeä siellä on tehty. Olivat jo saaneet kokonaan purettua vanhan kylpyhuoneen pois. Lattiat ja seinät on hyvin suojattu, samoin keittiön kaapistot on muovitettu. So far, sooooooo gooood!
Tuumattiin, että käydään joka sunnuntai katsomassa mitä uutta viikon aikana on tapahtunut. Sunnuntai on hyvä päivä käydä, ei häiritä työmiehiä ja pahin pöly yms. on kerinnyt viikonlopun aikana laskeutua.

Makuuhuoneen ja olohuoneen oviaukkoihin on laitettu kunnon muovitukset.

Kas, siinä oli pönttö!

Kylpyhuone tuntui nyt jotenkin hurjan pieneltä. Ilman mitään kalusteita mittasuhteita on vaikea hahmottaa, niin myös vessassa. Tyhjyys ei lisää tilaa, se vähentää sitä... Sen takia kai tyhjiä asuntoja on niin vaikea saada kaupaksi. Ostajaehdokkaat eivät pysty hahmottamaan tilaa ja sitä mitä sinne mahtuu... Tuumailen siis minä, täysi amatööri näissä asioissa...

Eteisessä. Oikealla keittiö ja sen jälkeen makuuhuone. Olohuone vastapäätä makkaria. Siinäpä tuo meidän rakas pieni valtakunta.

Suunnitelmia

Tänään oli hyvä päivä suunnitella puutarhan yhtä nurkkausta. Sintti heräsi reippaana tarhalaisena myös sunnuntaiaamuna klo 7... Mentiin sitten jo ysin aikoihin ulkoilemaan ja samalla otettiin mittoja ja suunniteltiin pation rakentamista ja sen lähiympäristön perusparannuksia. Alkukesästähän teimme lavakauluksista kasvimaata ja istutimme mökin seinustalle mustikkaa ja raparperia. No seuraava steppi on tuon pienen alueen skarppaus siten, että tehdään liuskekivistä polku huussin ovelle, tehdään kunnon penkki noille mustikoille ja raparpereille kunnollisine katteineen ja ruohon rajauksineen ja viilataan lavakaulusten takainen varjoinen paikka siistiksi rikkaruohoista ja sinnikkäästi leviävistä ruusupuskista. (Lääkkeeksi ajattelin katetta ja muutamaa varjoon sopivaa kasvia. Ei jää rikkaruohoille kasvutilaa.)
Ajattelin, että vetäistään myös ruusupensasaidan alle katetta (se on niiiiiin ruma vuohenputkineen...) ja ehkäpä voisi istuttaa tien puolelle kuunliljaa koko matkalle, meillä kun on puutarha-alueella se tapa, että jokainen pitää oman tonttinsa kohdalta tietä kunnossa riipimällä pensasaidan alta ja tieltä rikkaruohot pois. Monilla naapureilla on ratkaistu tuo ikuinen aidan alusen kitkeminen sillä, että ovat istuttaneet jotakin pieneen tilaan menevää siihen aidan alle tien poskeen. Erittäin järkevää ja nätin näköistäkin vielä.
Vähän tässä jo heiluteltiin sitäkin korttia, että jospa kuitenkin tehtäisiin patio nyt syksyllä... Onhan tässä maan jäätymiseen aikaa vielä pitkä tovi. Parhaimmassa tapauksessa parikin kuukautta hyvää rakennusaikaa... Mutta katsotaan nyt mitä tässä ennätetään, syksy on aika ruuhkainen ilman patioprojektiakin... (Toppuuttelee hän itseään.)

Mittasuhteet ei ihan pidä kutiansa, mutta pointtina onkin tämän kuvan avulla muistaa, että mitä suunniteltiin. Kaikki kasvit ovat siis olemassa olevia, nyt täytyy vaan lisätä hirveät määrät katetta, näyttää lapiota reilusti (mm. siirtää köynnösruusu pois, se on nyt pahasti huussin oven edessä) ja tehdä polku mökin nurkalta huussin ovelle.

Hullua, yhdeltätoista syötiin siipan kanssa välipalaa ja sintti söi lounasta. Vielä muutama viikko sitten oltiin samaan kellon aikaan vasta aamiaisen kimpussa...

Hih, ei meinattu saada siipan kanssa henkeä kun nauratti niin paljon pikkumiehen lounastaminen. Vähän väsytti...

Kas noin, tämä otettu noin minuutti tuon ylläolevan kuvan jälkeen...

Vieläkö menee lounasta? Vai olisko se siinä, maistuisiko seuraavaksi esim. päiväunet?

Kauppakassialma

Kampissa on söpö pikkuliike nimeltään Lande. Kävin siellä tänään bussia odotellessa. Kuulun juuri siihen porukkaan jonka ei missään tapauksessa pitäisi mennä tällaisiin somiin pikkuputiikkeihin. Landesta löytyi välttämättömyyksiä eli avaimenperä ja kassi. Pieni, taiteltava kassi. Jostain syystä olen hyvin viehtynyt pieniin taiteltaviin kauppakasseihin (vähän samaan tapaan kuin olen ihastunut 50-lukulaisiin liinavaatekaappeihin). Ne kauppakassit vain ovat niin käteviä (kuten myös liinavaatekaapit). Paras pussukka on ehdottomasti äitini pikkujoululahjaksi antama nyssäkkä. Unicefin kassissa on tarpeeksi pitkät kantokahvat, että sen saa heitettyä olalle ja kokoa on reilusti. Huono puoli siinä on se, että se ei ole mikään esteetikon unelma.
Lontoosta löysin mahtavan kukallisen kassin ja nyt löysin tämän zetor-kassin Landesta.

Zetor!

 Mikä tahansa puuvillanyssäkkä ei siis kelpaa, vaan kauppakassin täytyy mahtua kokoon sullottuna nyrkkini sisään. Onhan noita toki myynnissä, mutta yllättävän vähän mitään kivoja on silmiin osunut. Lontoon nyssäkän merkki on envirosax, joita tottahan toki saa ostettua myös ihan täältä peräpohjolastakin. Voin suositella, itse ostin Bloom sarjan ruskean kassin. Ajattelin vähän hamsteroida näitä pieniksi joululahjoiksikin, ovat niin kätsyjä ja kauniita (anteeksi juonipaljastus).

Jotenkin vaan niin kiva avaimenperä.

Tämän siippa varmaan kelpuuttaa omaan laukkuunsa kauppakassiksi. Kukkakassia en ole edes viitsinyt tyrkyttää, onhan se aika söpö, vähän liian söpö siipan olkapäälle...

Sintillä on alkanut toinen tarhaviikko suht jouhevasti. Maanantai oli yhtä riemukulkuetta, eilen vähän jätkä oli kiristellyt kahta alahammastaan, mutta tänään oli taas jo reippaampana. Pikkumies tarvitsee aikaa sopeutua, näin se vaan on. Tänään olisi ollut Habitaren yhteydessä toimivien nykytaidemessujen, ArtHelsingin kutsuvierasilta. Olisi hinguttanut kyllä mennä kun kaveri liputkin meille postitti, mutta ei hitsi, nyt ei henno. Sintti vetelee hirsiä turvakaukalossaan eteisessä ja kun se tuosta herää, pitääkin antaa ruokaa ja vähän helliä pikkuista. Habitaressa varmasti käydään tässä jonain päivänä, joten pääsen silloin katsastamaan tuon taideosankin.

Tuplaikkunat -vaikkakin vähän väkisin

Mallailtiin tänään tuvan isoon ikkunaan kellarissa olleita toisia ikkunaruutuja. Ne ikkunaruudut ovat kamalassa kunnossa, mutta koska ajateltiin viettää mahdollisimman pitkälle syystalveen viikonloppuja mökillä, tuumattiin laittaa ne silti paikoilleen. Tuplaikkunat, nääs. Veto on melkoinen tuosta ikkunakombinaatiosta ja sohvalla on varsin vilpoisat paikat siinä tuulessa...

Siippa työn touhussa. Valkoinen sohva on elämänsä varrella joutunut tekemään jakkaran virkaa melkoisen usein. Pestävät päälliset ovat mainiot, hehkutihehkuti, ihan turhaan pelätään valkoista sohvaa lapsiperheellä. Hyvin toimii ja helppo huoltaa! Meillä on sekä kotona että mökillä valkoiset sohvat.

Pientä ehostusta vaatii, mutta näitä sitten ensi kesänä. Jerramunjee, se ensi kesän lista on muuten aikamoinen.

No ei muuta kuin tuumasta toimeen, jynssäsin näkyvän lian pois pokista (ja aikalailla myös hilseilevää maalia samassa rytäkässä) ja siippa alkoi asetella ruutuja paikoilleen. Mutta eihän se nyt tokikaan niin yksinkertaista ollutkaan. Luonnollisestikin joku edellinen omistaja oli nimittäin siirtänyt ulkoruudut kellariin odottamaan jotain (kentien korjausta) ja siirtänyt sisäruudut ulkoruuduiksi.
AHAA! Ei ihme, että vetää ja nyt myös selittyy se miksi ruudut on naulattu kiinni...
Napakan naulauksen takia emme jaksaneet alkaa siirtämään ruutuja oikein päin, vaan meillä on nyt sitten ulkoruudut sisäruutuina ja sisäruudut ulkoruutuina.
Tiedetäänpä taas mitä korjaushommia tehdä ensi keväänä...

Ei niistä ikkunoista kauniit tulleet, se täytyy kyllä todeta, mutta verhot kyllä peittää oikein hyvin tuon rujouden. Jospa rujouden hyvänä puolena hieman vähentyisi veto tuvassa. Toivossa on hyvä elää, niinhän se sanoi lapamatokin.

No einenytniinpahastinäy... Mutta se näkyy, että ikkunat ovat likaiset. Liasta tuli mieleen, että sitä muuten löytää ihan uusia puleerausta vaativia kohteita kun makoilee lattialla sintin leikkikaverina... Jännä...

Iltapäivällä ystävä tuli sinttinsä kanssa mökkeilemään. Lapset kiljuivat ja ruoka jäähtyi lautasille, kun sinnikkäästi päätimme syödä ulkona vaikka aurinko meni juuri pilveen. Jälkiruuaksi tein omenapiirakkaa, se muuten syötiin sisällä... Oli vähän kokeilevaa piirakkaa, ei tullut ihan niin hyvä kuin toivoin, mutta pistän sen kyllä osittain piirakkapohjan piikkiin. Olin ostanut "lisää vain vesi"-taikinaa joka oli tarkoitettu sekä suolaisille että makeille piirakoille. Minusta siinä oli aika tuhdisti suolaa makean piirakan pohjaksi, en toiste ehkä sitä käyttäisi muuten kuin suolaiseen piirakkaan.

Tuumasin muuten liittyä Marttaliittoon, musta kuoriutuu vielä vallan mainio martta. Sitten voin aina hihasta vedellä kaikkia supernäppäriä kikkoja milloin mihinkin arjen ongelmaan. Khuulia.

Eppuja ja Soul Asylumia

Voi vitsit, kotia paketoidessa löytyi teiniajan kasetteja. Muistan, että niitä on ollut toki rutkasti enemmänkin (erilaisia itse nauhoitettuja kokoelmia, totta kai) kuin nuo jäljellä olevat muutamat nauhat. Ihan mahtavaa, meillä on täällä mökillä ehta kasarimankka jonka kasettipesään pääsee pitkästä aikaa OIKEITA kasetteja. Voiko nostalgisempaa olla? Teinit ei edes tiedä mitä c-kasetit on, mutta meidän lapsuuteen ja varhaisteini-ikään ne kuuluvat ihan olennaisena osana.
Siippa osti taannoin Verkkokaupasta kasettiadapterin jonka avulla tuota Sharpin mankkaa saadaan käytettyä ihan vaan kaiuttimina. Sekin on ihan superia! Spotify raikaa ehdalla kasettirohinalla ryyditettynä!

Oooh! Hectoria, Euryhmicsiä! Oi teiniaika!

Sinttiä ei paljon vanhempien nostalgianiiskutukset jostain c-kaseteista kiinnosta. Se on aikansa lapsi ja kouluttaa rajuilla otteilla iPadia...

Koti paketissa

Huh, olipa rankka päivä tänään! Eilinen päivä oli vasta lämmittelyä kun lajiteltiin tavaroita ja saatiin koko evakkokämppäkin laitettua asuttavaan kuntoon. Mutta tänään oli kyllä tosi iso duuni saada kaikki astiat (23 laatikollista), kaikki kirjat (vuosi sitten laskeskelin niitä olevan noin 800 ja lisää tulee koko ajan...) kaikki huonekalut, kaikki tilpehöörit, ihan kaikki mitä nyt ylipäätään tavaraa normaali kodissa on, pakattua laatikoihin ja muoveihin. Mutta nyt se on tehty, kiitos A, A ja P, ilman teitä meillä kyllä epätoivon kyyneleet valuis pitkin pahvilaatikoita. Ja suuret kiitokset mummuvaarilaan Espooseen, sielläkin on paiskittu pitkää päivää kun sintti on ollut päivät siellä touhuamassa. Me ollaan kyllä illallinen pystyssä tästä avusta, ihan koko apuköörille.

Yllättävän kova homma tuo oli, mutta sitten alettiin tuumailla, että niin, eihän sitä nyt tavallisessa muutossa todellakaan pakkaa kuin irtotavarat, mutta koska olet esim. yöpöydän tai keittiön tuolit käärinyt muoveihin ja teippaillut paketit kiinni? No ei me ainakaan koskaan. Nytpä tuli sekin tehtyä ja lisäsi kyllä eksponentiaalisesti duunin määrää!

Illalla! Remppafirma suojaa lattiat, siksi parketit on vielä erikseen suojaamatta.

Iiks, päivällä!

Mutta nyt on koko koti raakattu kaikistä epämääräisistä nyssäköistä, pahvilaatikoista ja "pitäiskö tää säästää, jos tätä vielä joskus tarvis?"-rojusta. Kierrätykseen meni tosi paljon tavaraa, mutta pahalta tuntui pistää yhtä paljon roinaa roskiin. Jotenkin inhaa ajatella, että sinne ne nyt menee kaatopaikkaa kuormittamaan, mutta jos ei kierrätykseen sovellu, niin pakkohan se on vaan laittaa...

Mutta ilonaiheita on rutkasti ja nyt on kaikki tekstiilit lajiteltu säkkeihin, joista osa pestään kotikoneella ja osa menee pesulaan. Kun putkiremppa on ohi, vedetään uudet ja fressit tapetit samalla vaivalla makkariin ja eteiseen. Viimeistellään remontti vielä vahaamalla parketit ja kannetaan pestyt ja puleeratut matot ja verhot takaisin kotiin. Nautin jo valmiiksi siitä tunteesta mikä tuosta todella täydellisestä suursiivouksesta tulee!! Ja toivottavasti tämä on ns. jouluksi kotiin toimitusajalla koko homma... Kädet kyynärpäitä myöten ristiin!

Nyt Frida Hyvönen soi stereoissa, sintti nukkuu ja siippa lukee lehteä, rauha on laskeutunut ja me ollaan kotiuduttu tänne Munkkaan väliaikaiskotiin. Aikas hyvä fiilis. 

Makuuhuone, viihtyisää, eikö totta?

Tämän kopin takia koko show, mutta kuten kuvasta näkyy, ihan aiheesta...

No niin...

putkiremppaevakko alkaa nyt. Wiiiihuu. Meidän viikonlopun TO DO-listalla on lajitella maallinen omaisuus kotona:

• niihin tavaroihin jotka lähtevät väliaikaiskotiin mukaan
• niihin tavaroihin jotka lähtevät minun vanhempieni luokse turvaan evakkoajaksi
• niihin tavaroihin jotka lähtevät siipan systerille turvaan evakkoajaksi
• niihin tavaroihin jotka lähtevät kierrätykseen
• niihin tavaroihin jotka menevät roskikseen (kuten noin kolme kiloa nuhjaantuneita tai rikkinäisiä sukkahousuja...Jestas, pitäiskö vähän useammin ratsata sukkalaatikko kuin neljän vuoden välein...)
• niihin tavaroihin jotka jäävät kotiin, mutta vaativat todella hyvät suojaukset remonttipölyltä
• niihin tavaroihin jotka täytyy viedä pesulaan
• kiikuttaa kaikki edellä mainitut tavarat uusiin osoitteisiinsa.

No niin, ensin tyhjään viinakaapin... Eiku.

Tsemppiä meille! Mutta onneksi on talven varalle nelisen litraa luumumehua ja 10 litraa luumuhilloa. Joku voisi tietysti olla sitä mieltä, että tuohon hillomiseen käytetyn ajan olisi voinut esim. pakata laatikoita, mutta meidän perheessä ei ns. ole ollut tapana höntyillä näissä muuttoasioissa, kuten ystävämme ovat liian usein ja liian karvaasti saaneet huomata. (Pus, kiitos ja anteeksi!)

Hilloviikko!

Aika monimerkityksellistä on, mutta näin on! Sitten viime blogipäivityksen on tapahtunut hyvin vähän kivajee-rintamalla. Olen istunut töissä, tullut kotiin, leikkinyt sintin kanssa hetken, laittanut sintin nukkumaan, herännyt kuudelta, ollut töissä ennen seitsemää, lähtenyt kuudelta illalla silmät risitissä kotiin... jnejne. aina tähän päivään asti. Puuuuh, nyt on pahin kiire takana. Tämä elokuun loppu on oikeaa tutkijoiden onnen aikaa, kaikkien rahoituslähteiden hakuajat nimittäin umpeutuvat nyt juuri näinä päivinä. Hieman on puuhailtavaa riittänyt, noin latteasti ilmaistuna. Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että noilla hiellä ja tuskalla väännetyillä suunnitelmilla irtoaisi sitä hilloa...

Olen aivan järkyttävän väsynyt, mutta alettiin silti hilloamaan tänä iltana luumuja. Kannettiin eilen kotiin mökiltä 18 kiloa luumua. Meillä on vain yksi puu ja saalis oli tuollainen! Keittiössä leijuu hyvä tuoksu, mutta vähän kitkerän sorttista tuosta hillosta uhkaa tulla. Siellä on tänä vuonna kaikki kivet keittämisvaiheessa mukana. Viime vuonna nyhjättiin lähes kaikki kivet pois, mutta koska duuni oli niin älyttömän työläs niin päätettiin vähän oikaista tänä vuonna... No kitkerää on, mutta lorotetaan vähän sokeria sekaan, niin hyvä siitä tulee.

Tämä suurpiirteisyyteni alkaa olla ihan omaa luokkaansa näin väsyneenä. Äsken otin kuvia ja tuumasin siipalle, että "hitto kuinka rumia kuvia tulee, varmaan asetukset ihan pielessä" johon siippa: "no mitkä asetukset sulla on?" minä: "en tiedä, kun en jaksanut katsoa, varmaan jotkut huonot" siippa: "no varmasti jos tulee huonoja kuvia". Sen jälkeen ojensin veltolla ranneliikkeellä kameran siipalle, joka alkoi pontevasti analysoida sen hetkisiä asetuksia. Minä en ymmärtänyt, käsi sydämellä voin tunnustaa, hölkäsen pöläystä niistä selityksistä. Aivot ovat selvästi ylikuumentuneet kaikesta viime viikkojen ajattelutyöstä.

Kävin äsken katsomassa luumuhillon tekeytymistä keittiössä. Se on mehua. Ei se hilloa ole. No mutta mehu on ihan jees...