Marttailunaksahdus

Moi, mun nimi on Minna ja olen piilomartta. Tänään roihahti oikein kunnolla ja kokkasin työpäivän jälkeen kolme erilaista ruokaa tulevaa viikkoa varten.

Kaverit perjantaina puhuivat ruokakaapin tyhjennysprojektista, tarkoituksena siis syödä ne kaikki epämääräiset kuivaruuat sieltä kaapista kuleksimasta. Tähän mennessä heillä on uponnut alas mm. puoli vuotta sitten vanhentuneita papuja ja teetä on tullut litkittyä kiitettäviä määriä raivaustyön merkeissä. Kun kaappi sitten on syöty tyhjäksi vanhentuneista outouksista, sinne ei ole tarkoituskaan enää ostaa mitään epämääräisyyksiä pölyttymään.

Niinpä sitten minäkin taas kerran päätin, että nyt aletaan meilläkin tämän ruokahuollon kanssa tsemppaamaan. Aika hyvin ollaankin viime aikoina syöty se mitä on sisään kannettu, mutta ei se priimaa se suoritus vieläkään ole. Ei lähimainkaan.

Joten kurkin jääkaappiin ja kuivatavarakaappiin ja rysäytin suunnitelmat ja toteutukset tiskiin niistä raaka-aineista mitä kaapeissa oli:

• Sosekeitto kookosmaidolla (mukaan tuli bataattia, porkkanaa, perunaa, punasipulia, tuoretta inkivääriä, valkosipulia ja mausteita, lopuksi 2/3 purkillista kookosmaitoa)
• Soija-makaronilaatikko (vähän vanhentunutta soijarouhetta kaapin perältä ja ei-niin-hyviä-gluteenittomia makaroneja, munamaito, sipulia & valkosipulia ja mausteita = siedettävän makuinen makaronilaatikko joka ajaa asiansa ketsuppihunnulla koristettuna. Jotenkin tuo soijarouheen maku... Se vaan aina leikkaa läpi, ihan sama miten mä sen maustan...Ylläri, että jäänyt se rouhepussi puolinaisena kaappiin...MUTTA nyt se on liki viimeistelty, enää yhdet perussoijabologneset niin voin olla tyytyväinen senkin nyssäkän tuhoamiseen)
• ja illalliseksi tänään: sitruunakanaa ja basmatiriisiä (kovan koppuraisiksi nahistuneista sitruunoista irtoaa oikein makoisat mehut, sihisytin ensin pannulla raastettua inkivääriä, valkosipulia, suolaa, pippuria ja kanoja ronskihkossa määrässä voita ja öljyä, sitten puristelin sekaan turhankin reippaasti sitruunamehua, puolentoista sijaan ehkä yksi olisi riittänyt, hunajaa ja 1/3 purkillisen kookosmaitoa. Tuli tosi hyvää ja todella sitruunaista, vielä kun olis ollut vähän tuoretta chiliä antamaan potkua...)

Vielä pitäisi asap saada upotettua mahoihin kuusi avocadoa, neljä nakkia (!) ja puolikas vuohenjuustopötkö. Lämpimiä avocadoja nakkitäytteellä ja vuohenjuustokuorrutteella? Ehkei niitä nakkeja...

Yksi ihan loistava vakio marttailutapa meillä jo onkin joka säästää sekä ruokaa että hermoja: tapana on kuoria ja pilkkoa juureksia kaikki ostetut säkit kerralla tyhjiksi ja koostaa valmiita "sekajuuressäkkejä" pakastimeen. Siitä sitten vaan arjen raastaessa kaivetaan valmiit juuressekoitteet esiin, isketään kattilan tulille ja avot. Halpaa ja hyvää. Ja kotiruokaa. Ei mitään puolivalmisteita tässä kohtaa. Pthyi.

Lomalla kotona

Vietämme viikonloppua kotona ensimmäisen kerran sitten viime kevään. Muuten tässä ollaan oltu kaikki viikonloput mökillä tai jossain muualla. Tämä on kerrassaan hauskaa! Eilen kävimme kaikessa rauhassa keskustassa lounaalla (rauhassa sana yhdistettynä kaksivuotiaaseen ilman syöttötuolia on mielestäni äidillisen röyhistelyn aihe. Sintti oli niiiin hienosti, söi hyvin ja käyttäytyi aivan mahtavasti) ja illalla testailtiin uusia reseptejä kaverin kanssa. Tai siis pojat testailivat, minä sain keskittyä pöydän kattamiseen ja valkkarin maisteluun. (Ei paha.) Tänäänkin olemme vain olleet, sintti nukkuu juuri päiväunia ja sen jälkeen taidamme lähteä taas kaupungille johonkin museoon tai näyttelyyn...

Jaa-jaa, tuntuu, että kaikki vaikuttavat kirjaostokset viime aikoina ovat Option esittelemiä, tämäkin... Kiva kirja ja mielestäni hyvinkin kohtuullisen hintainen, maksoi Play.comissa rapiat 20 euroa.

Suunnittelimme siipan kanssa menun Rachel Khoon The Little Paris Kitchen-keittokirjan pohjalta ja kerrassaan mainiot setit tulikin. Sopivasti ohjeita soveltamalla päädyimme kokonaisuuteen:

• Sydänsimpukoita valkoviinissä ja ranskankermassa
• Enon kesällä Italiassa opettama pääruokaherkku: lihaa salvialla ja ilmakuivatulla kinkulla marsalaviinissä
• "Ranskalaista kinkkukiusausta" kuten illallispöydässä uudelleen nimesimme Rachel Khoon perunalisukkeen "Cheese and potato nests"
• Khoon orange moussesta innoituksensa saanut omenajälkiruoka, joka oli menestys ja törkeän hyvää (ohje ihan lopussa)

Valo olohuoneessa oli illalla huikea. Jälleen kerran sitä iltavaloa ihastelin siinä ruokapöytää kattaessani.

Sintin tulkinta siitä miten perunat ja sipulit asetellaan. Ja aikuisen käsi korjaamassa perunoita pois pilkkomista varten...

Sintti oli erittäin tarkkaavaisena ja erittäin tiellä. :D

Lihanyyttejä ei muistettu valmiina kuvata, katosivat niin nopeasti parempiin suihin, mutta kas näin ne tehdään: hyvää ulkofilettä ohuina siivuina, kääräistään sisälle suikale ilmakuivattua kinkkua ja pari, kolme salvianlehteä. Paistetaan voissa ja laitetaan nyytit porisemaan marsalaviiniin toviksi ja jos siltä tuntuu, toiseksikin toviksi. Valmis! Ja huikean hyvää! Ohje on tosiaan enon kertoma ja Italiassa kesällä hyväksi havaittu.

Maanmainio jälkiruokaherkku. Omenaa kolmessa muodossa (soseena, hillona ja karamellisoituna) kermavaahtoa ja pastry creamia (mikä ikinä sen suomenkielinen vastine sitten onkaan, yritin vähän kakkublogeista äsken etsiä, mutta en näin nopealla vilkaisulla löytänyt...)

Täydellinen syysjälkiruoka muodostui Essence-maljoihin siten, että pohjalle laitettiin omenasoseesta ja omenahillosta sekoitettua sopivan makeaa sosetta, sitten päälle nosteltiin pastry creamia (jonka teko-ohjeita on muuten netti pullollaan) seuraavaksi kerrosten päälle laitettiin kermavaahtoa ja viimeiseksi omenalohkoja joita oli paistettu pannulla voissa ja sokerissa. Toimii.

Taidan tehdä sintin syntymäpäiville tämän kakkuna. Joko sokerikakkupohjalla tai Digestivepohjalla. Katsotaan. Mutta kokeilkaa! Namia!

Mansikkasalaatti

Kaverit oli käymässä illalla ja tehtiin aikas erinomaiset sapuskat heidän kanssaan. Toivat lihat ja makkarat hallista tullessansa, me tehtiin alkupalaksi pitkästä aikaa lohitartaria, lihojen kanssa oli oikein hyvää lämmintä papusalaattia ja jälkiruoaksi tehtiin meidän vakio kesäherkkua: mansikoita basilikalla, ruokosokerilla, limettimehulla ja rommitujauksella.
Tuo mansikkaherkku on mahtava. Erittäin yksinkertainen valmistaa ja sitä parempi mitä pidempään ehtii marinoitumaan. Yleensä me tehdään se muutama tunti ennen ruokailua valmiiksi odottamaan. Resepti on vapaasti muistellen muokattu alunperin yksien kavereiden muutama vuosi sitten opastamasta mansikkasalaatista. Kai tuo suurinpiirtein samanlainen on kuin se alkuperäinen, mene ja tiedä, mutta hyvää on!

Meitä oli viisi syöjää ja pilkoimme salaattiin noin kolme litraa mansikoita ja 100 grammaa tuoretta basilikaa silputtuna. Nyrkkisääntönä pidän yleensä sitä, että mansikkalitraa kohti on noin 1-2 basilikaruukkua (ne kun on niin köppäsen pieniä, mutta nyt siippa löysi hallista kunnon nippuja, joista kukin painoi 100 grammaa, joten ei tarvittukaan kuin yksi nippu koko salaattiin, oh, mitä luksusta!)
Sekaan reipas loraus ruokosokeria, sellainen riuska "huntu" mansikoiden päälle, yhden limetin mehu ja tujaus vaaleaa rommia (lapselle otettiin ensin oma satsi marinoitumaan ilman rommia). Sekoitetaan ainekset ja annetaan mehustua. Erityisesti se runsaahko neste mikä aineksista muhiutuu salaattikulhon pohjalle on jumalaisen hyvää...
Herkkua herkkua...

Kannut

Voi hamsteri. Tai no ei nyt mikään paha, jos nyt tarkkoja ollaan, mutta käsi sydämelle. Tarvitseeko perheemme oikeasti erillisiä posliinikannuja teelle, kahville ja öh, kaakaolle? No eipä tokikaan, mutta ei puhettakaan, että näistä kaunottarista luopua voisi. Kiitos rakkaan äitini ymmärryksen kauniiden astiastojen päälle, olen minäkin lukioikäisestä asti kerännyt ympärilleni porsliinia. Tiedän, että kokoelmani eivät ole mitkään aivan poskettomat, mutta sanoisin, että erittäinkin riittävät... Joskaan eivät riittävät, jos ymmärrätte mitä tarkoitan... Ostoslistalla on koko ajan eri täydennysosia eri astiastoihin.
Juu-u. Jotkut asiat taitaa kulkea suvussa. Nyt astiankeräysmania on tarttunut myös pikkusiskoon, jonka "kapiokirstu" täyttyy vauhdikkaasti...

Voi Muumi! Olin aika varma, että Muumimukit eivät tietänsä meille löydä (paitsi Haisuli) mutta sitten tuli Seikkailumuumit ja oli aika syödä sanansa.

Himoitsemani Marimekon teekannu kotiutui jouluna. Takana näkyvä kahvikannu on Arabian Harlekiinisarjaa. Kannu on muistaakseni TOISTAISEKSI käyttämätön. Vastahan minä olen sen likipitäen 15 vuotta sitten ostanut... Mutta ehkäpä jos saadaan pienet vaalivalvojaiset polkaistua pystyyn, niin voisin tuosta kaffetta jopa tarjoilla... Kun nyt kerta puheeksi tuli. Ai niin paitsi, että meillä ei ole kahvinkeitintä. En ehkä ala espressolla tuota täyttämään...

Samaan aikaan toisaalla... Kun hypistelen porsliinikaatimiani, järkkäilee sintti yhtä alakaappia. Noh, onhan siinä toki järkkäämistä, joten antaa palaa vaan. 

 

Meidän "erityisen älykäs lapsi" kuten häntä lempeästi kiusaamme, suorittaa operaatiota teepussit uuteen järjestykseen

Tuo niska. Liikuttavinta ikinä.

Hyrskyn myrskyn

NYT on kiire viikko. MUUTTO takaisin kotiin edessä! ISOJA KIRJAIMIA! REMONTTI ON LÄHES VALMIS. Tätä on odotettu, nyt pitäisi vielä koota itsestään energiaa siivota ja puunata joka ikinen nurkka kotona, pyyhkiä seinät ja katot. Jynssätä lattiaa alvariinsa ja muistaa nyt viimeinkin viedä matot ja olohuoneen verhot pesulaan (makaavat kotona erittäin pölyisissä jätesäkeissä).
Kävimme tänään siipan ja sintin kanssa aloittamassa urakkaa muutaman tunnin verran. Saatiin keittiö pestyä ja purettua muutamia laatikoita! Siitä se alkaa, hurraaa! Duunin määrä tulee olemaan karmea, kämppä on vieläkin kesken aika monestakin kohtaa, mutta pääasiassa ihan hyvässä jamassa ollaan!

Huominen maanantai on varmaan aika mehut vievä sillä herään kukkokiekuu aikaan töihin ja hoidan akuuteimmat työasiat pois jaloista. Sitten huhkitaan sintin tarhapäivän ajan kuin heikkopäiset raksalla ja sintin nukkumaanmenon jälkeen jatkan töiden tekoa. Eiköhän sillä samalla setillä mennä sitten myös tiistai ja keskiviikko...
Mutta hei, aivan sama vaikka töitä piisaa nyt joka suunnassa. Me päästään kotiin! Annan itselleni anteeksi jopa kännykamerakuvien kamalan laadun ihan vaan siitä ilosta, että katsokaa: välitilan laatat ja hana!!! AH! :)

Pistorasia keskellä seinää ei ollut ihan suunniteltu juttu, mutta koska siinä oli reikä loisteputkivalaisinta varten jyrsitty, niin pitihän siihen reikään jotain laittaa. Kuolleen ruumiini yli sitä loisteputkea. Eipä tuo pistorasiakaan mikään kaunistus ole, mutta ainakin hyödyllinen...

Sintti toohottaa. Ensin kaveria vähän otti pannuun tulla tyhjään asuntoon hengaamaan vanhempien kanssa, mutta sitten kun se tajusi, että esteetöntä tepsuttelubaanaa on vaikka ja kuinka, tömisteli herra pitkin asuntoa hyvät tovit.

Tästä kuvasta näkee sen, että ihan valmista ei vielä ole... Jostain käsittämättömästä syystä uudet sähkövedot on jyrsästy tuosta alanurkasta ja eteisen puolella kotelointi kiertää todella esteettisesti (eli ei) koko eteisen yhden seinän ympäri... Näin. Eteisen syvennyksessä on naulakko jonka alla on ollut patteri, kuten kuvasta huomaa, ei ole enää. Vielä pitäisi remppamiesten tuokin siistiä ja irrottaa nuo ylimääräiset putket.

Hissun kissun talviteloille...

Tulimme eilen ns. kaupunkikotiin. Auto oli turpeana tavaraa ja ihmisiä kun lähdimme siirtolapuutarhalta. Jotenkin vähän haikeaa, vaikka eihän tuo mökki mihinkään karkaa... Laskettiin siipan kanssa, että tämä oli meidän mökkihistorian pisin yhtämittainen rupeama. Liki neljä viikkoa putkeen mökillä! Aina välillä minä olen ajanut töihin kaupunkikodin kautta päästäkseni suihkuun, jos en ole jaksanut illalla kömpiä koko alueen yhteisille suihkuille.
Nyt oli pakko tulla sivistyksen pariin kun alueelta katkaistiin tänään maanantaina vedet. Putket ovat niin lähellä maanpintaa ja heppoisia, että ensimmäiset hallayöt ne jo jähmettävät. Menee ehkä vähän turhan sisseilyksi olla mäkillä vain jonkun tonkkaveden varassa...

Pikkujätkä touhukkaana.

No nyt sitten ollaan kotosalla, siippa lähti työmatkalle Tukholmaan ja minä vietän sintin kanssa huomisen kotona. Pikkumies on taas onnistunut nappaamaan itsellensä kuumeen ja kamalan inhottavan kuuloisen yskän. Siellä se nyt nukkuu, joskin joudun kyllä pikkuisen varmaan kohta herättämään, ei taida muuten yöunet tulla illalla...
Pesukone laulaa taas taustalla ja evakkokodissa on täyskaaos. Kaikki laukut ja nyssäkät mitä eilen mökiltä tänne raahattiin odottavat edelleen purkajaansa. Yngh. Jospa sitä vielä tänään innostuisi pitämään pientä pyykkishowta ja saisi nuo eilen illalla jyrisseet, nyt jo toivonmukaan kuivat pyykit kaappeihin...

Siivosin kuivatavarahyllyt ja laitoin kaiken minkä vaan pystyin lasitölkkeihin. Olen noita tölkkejä aina muistaessani syksyisin hamstrannut ja hyvä niin, ei pääse pikkujyrsijät käsiksi kuiva-aineisiin, eikä tuoksu ruoka hiirihoukuttimena! Etualalla on ihana Alessin öljyteline jonka olen saanut aikoja sitten joululahjaksi. Kotona on niin paljon noita erilaisia mausteiden säilytysastioita, että päätin raaskia tuoda sen tänne mökille. On ainakin käytössä!

Espressopurkki, tavallisen kahvin purkki ja vihreä tee-suklaarasia maustepusseille. Mahtavia värejä ja kuoseja!

Tää on vähän YÄÄÄÄÄÄKKKK. Tsih. Meillä on ollut näitä banaanikärpäsansoja siroteltuna mökillä sinne tänne. Toimii! Noissa paukuissa on kavalasti siideriä, sokeria, etikkaa ja tappaja-ainesosana tiskiainetta (rikkoo pintajännityksen vedestä ja banaanikärpäset hukkuvat, mutta onneksi sokerihumalassa...)

Hilloviikko!

Aika monimerkityksellistä on, mutta näin on! Sitten viime blogipäivityksen on tapahtunut hyvin vähän kivajee-rintamalla. Olen istunut töissä, tullut kotiin, leikkinyt sintin kanssa hetken, laittanut sintin nukkumaan, herännyt kuudelta, ollut töissä ennen seitsemää, lähtenyt kuudelta illalla silmät risitissä kotiin... jnejne. aina tähän päivään asti. Puuuuh, nyt on pahin kiire takana. Tämä elokuun loppu on oikeaa tutkijoiden onnen aikaa, kaikkien rahoituslähteiden hakuajat nimittäin umpeutuvat nyt juuri näinä päivinä. Hieman on puuhailtavaa riittänyt, noin latteasti ilmaistuna. Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että noilla hiellä ja tuskalla väännetyillä suunnitelmilla irtoaisi sitä hilloa...

Olen aivan järkyttävän väsynyt, mutta alettiin silti hilloamaan tänä iltana luumuja. Kannettiin eilen kotiin mökiltä 18 kiloa luumua. Meillä on vain yksi puu ja saalis oli tuollainen! Keittiössä leijuu hyvä tuoksu, mutta vähän kitkerän sorttista tuosta hillosta uhkaa tulla. Siellä on tänä vuonna kaikki kivet keittämisvaiheessa mukana. Viime vuonna nyhjättiin lähes kaikki kivet pois, mutta koska duuni oli niin älyttömän työläs niin päätettiin vähän oikaista tänä vuonna... No kitkerää on, mutta lorotetaan vähän sokeria sekaan, niin hyvä siitä tulee.

Tämä suurpiirteisyyteni alkaa olla ihan omaa luokkaansa näin väsyneenä. Äsken otin kuvia ja tuumasin siipalle, että "hitto kuinka rumia kuvia tulee, varmaan asetukset ihan pielessä" johon siippa: "no mitkä asetukset sulla on?" minä: "en tiedä, kun en jaksanut katsoa, varmaan jotkut huonot" siippa: "no varmasti jos tulee huonoja kuvia". Sen jälkeen ojensin veltolla ranneliikkeellä kameran siipalle, joka alkoi pontevasti analysoida sen hetkisiä asetuksia. Minä en ymmärtänyt, käsi sydämellä voin tunnustaa, hölkäsen pöläystä niistä selityksistä. Aivot ovat selvästi ylikuumentuneet kaikesta viime viikkojen ajattelutyöstä.

Kävin äsken katsomassa luumuhillon tekeytymistä keittiössä. Se on mehua. Ei se hilloa ole. No mutta mehu on ihan jees...

Kaapin paikka

 Edellisten mökkiläisten jättämä herttainen fiftarikaapisto kaipasi kipeästi freesausta. Koska en jaksanut nyt lähteä uusimaan sitä siten, että se menisi jatkossa vaikka museoviraston ohjeista läpi, tyydyin korjaamaan kaappia vain hyvin pienesti. 

Aavistuksen on räjähtäneessä kunnossa kansilevy...

Pyörittelin päässäni ties mitä ratkaisuja ja maalausvaihtoehtoja, kunnes törmäsin tuoreimmassa Kamera-lehdessä Claire Ahon kuviin. Ja kas, sielläpä olikin samanlaiset kaapistot kuvattuna kuin nuo joiden kanssa itse nyt aprikoin ja pohdin ja käännän ja väännän korjaustarpeita. Ahon kuvista katsottuna meidän kaappi on aika ajalle tyypillisellä tavalla joskus lähimenneisyydessä uudelleen maalattu. Joten pois kikkailu ja liian kova yrittäminen. Lopulta ainoat parannukset mitä kaapeille tein oli uusi pinta alakaapin kansilevylle. Lisäksi pyöräytin kansilevyn repsahtaneet puuosat hiomapaperilla.

Kamera 5/2011, s. 22-23. Kuvat Claire Aho

Kaappien kahvat näyttävät siltä, että ovat käsittelemätöntä puuta. Hyvä on, näin siis olkoon myös meidän vastaavassa kaapistossa.  Kuva Claire Aho

Samalla seinällä tuon kaapin kanssa on sekä takka että keittiönurkkaus, joten kansilevyn freesaus teki ihmeitä koko tuolle osalle mökkiä. Nyt tuo hailakankeltainen pikku kaappi sopii paljon paremmin paikallensa. Jotenkin ihan uskomaton ero tuli yhdellä tapetin palalla...
Selvästi olisi taas pullakahvien paikka!

Melkoisen punaiselta näyttää, mutta todellisuudessa se tasoittuu hyvin, kun vieressä on valkoinen takka.

Tuikkukynttiläpurkki seilaa paikasta toiseen, josko jo tässä olisi hyvä...

Koska taannoinen ikkunalautaprojektini meni niin hyvin, päätin toteuttaa alakaapin kansilevyn korjauksen suht samoilla eväillä. Hyväksi havaittu on parempi kuin huonoksi havaittu. Pettämätön logiikka. Tällä kertaa liimasin kankaan sijaan lopulta kaapin takaseinällä olevaa marjapuuronpunaista tapettia kansilevylle. Jäi vähän ilmakuplia, mutta lopputulos on tosi siisti aikaisempaan verrattuna!

Hyvä puoli tuossa tapetissa on se, että se on vinyylitapettia ja helppo siis pitää puhtaana, huono puoli mökin kannalta tapetissa on se, että se on vinyylitapettia. Huomasimme mokan vasta kun kalliit ranskalaiset tapetit oli jo tilattu, maksettu ja mökille kannettu... Toisaalta ikkunat ja ovet kyllä falskaa joka nurkasta sen verran, että noiden vinyylitapettien hengittämättömyyteen tämä mökki ei kyllä happane...

Vaihtoehdot levitettynä nurmikolle. Kangasta vai tapettia. Mitä kangasta? Ruutua vai kukkaa? Valkoista tapettia, raidallista tapettia vai marjapuurotapettia?

Parempi piilossa

Valkoinen mikroaaltouuni on nököttänyt viime syksystä saakka 50-lukulaisen keittiönkaapiston päällä. Eikä se ole näyttänyt hyvältä, ei todellakaan. Mikro ei nyt vaan kertakaikkiaan ole mikään erityisen viehättävä sisustusesine, varsinkaan kaapin päällä joka kipeästi kaipaa kunnostusta...
Suunnittelin jo aikoja sitten, että poraamme tupaa dominoivaan, valtavaan astiakaappiin johdon mentävän reiän ja laitamme mikron piiloon sinne.

Tuo astiakaappi on hieno, mutta siinä rajoilla, ettei ole vain yksinkertaisesti liian iso pieneen tupaan. Jotenkin kaapin massiivisuutta vielä oikein lisää se, että viereisellä seinällä nököttää 50-lukulainen, vähän huonossa kunnossakin oleva pikkuinen kaappipahainen. Ja se mikro siinä pikkupahaisen päällä vielä lisäsi yleistä keskeneräisyyden tunnetta siinä nurkassa. Valtavan kaapin paikka on tasan ja juuri siinä mihin sen joku muuttoporukka on joskus laittanut. Mokoma painaa sen verran reippaasti, että emme sitä kaksistaan siipan kanssa saa nostettua, hätinä vähän liikutettua, se tuli tupaa tapetoidessa havaittua...
Mutta siis, hurraa, lauantaiaamuna viimein askartelimme siipan kanssa mikron paikalleen kaappiin ja kyllä vaan tuntuu koko tupa heti jotenkin... viimeistellymmältä...

Pieni juttu tuo jatkojohdon laittaminen ja reiän poraaminen, mutta yllättävän monta kauppareissua sitä ehti ohi mennä ennen kuin oli muistettu napata lisää jatkoroikkia ostoskärryyn ja muistettu hankkia kymppimillinen poranterä... Halusin nimenomaan, että kaappiin porataan vain johdon mentävä reikä. Siitä kun ei yksikään siimahäntä itseään kaappiin keplottele!

Testattu ääriolosuhteissa

Äitienpäivänä on hyvä puhua lapsista. Sottaavista lapsista.  :) Meillä alkaa nyt sintti olla siinä iässä, että ruokaa nassutellaan syöttötuolissa enemmän ja joskus vähän vähemmän sotkuisissa merkeissä. Ja tämä tietysti vaatii erinäisiä suojaamistoimia, mikäli mielimme pitää kyökkimme edes auttavasti kyökin, eikä katastrofikeskuksen näköisenä...

Ostimme viime kesänä Tukholmasta sintille ruokalapun tai paremminkin parannetun version ruokalapusta, eli tuollaisen "suojapaidan". Kätevä kuin mikä ja bonuksena vielä söpö Peppi Pitkätossu kuosi! Näppärä niskan takaa solmittava suojapaita on ohutta "vakstuukia".  Muistan kuinka tuota paitaa ostaessa tuntui siltä, että noh, maksaako vaivaa nyt vielä tätä ostaa, eihän tämä lapsikaan synny vielä pariin kuukauteen... Mutta niin se aika vaan hujahtaa! Hyvä, että ostettiin!
En ole vielä ainakaan törmännyt Helsingissä missään kaupassa näihin suojuksiin, tosin se nyt ei mitään takaa... Niin vähäisesti on tullut pyörittyä missään vauvaliikkeissä viime aikoina...

Männä viikolla oli suojapaita kohdillaan. Sintti vähän treenaili banaanin syöntiä isoina paloina. Ai, että se olikin ihanaa ja outoa. Banaani vaan tursusi pikku nakkisormien välistä ja suurin osa palasista jopa päätyi lattian sijasta suojapaidan taskuun, mistä niitä limaisia banaanimöhkäleitä oli sitten hämmästyttävää tarkkailla ja yrittää noukkia uudelleen käsiin.

Olemme alkaneet varustautua sintin syömäpuuhiin pöydän ääressä muutenkin kuin vain suojapaidalla. Jokunen aika sitten laitoimme sintin eteen ruokapöydälle Stokken Table Top:n ja sitä on nyt sitten hakattu niin lusikoilla kuin leluilla ja Väinämöisen palttoonapeilla. Keittiössä pitäisi vielä tuunailla lapsen syöttötuolivyöhykettä lisäämällä maton päälle Ikeasta saatava läpinäkyvä muovisuojus. Ne ohuet muovipleksit on, näin eilen porukalla tuumimme, tarkoitettu yleensä työtuolien alle suojaamaan parkettia työtuolien pyöriltä. Meillä se suojamuovi suojaisi kylläkin mattoa ja parkettia lentävältä ruualta. Siipan sisko tuumasi, että on kuullut ja nähnyt aika monen niitä jo hyödyntävänkin syöttötuolin alla.

Sintti sai lapsuudenystävältäni ihanan paketin viime viikolla. Siellä oli mm. kuvassa näkyvä lentokonelusikka, joka on ollut heti kovassa käytössä. Kiitos vielä tätäkin kautta S ihanasta yllätyksestä, kyllä oli niin mieluinen koko paketti!! <3

Tänään on minun ensimmäinen äitienpäivä. Aamu alkoi ihanasti kun sänkyyn kannettiin leivoksia ja kahvia, pari pakettia ja tietysti sintti. Lahjat olivat ihania ja siipan ja sintin askartelema kortti totta vieköön hellyttävä! Kohta lähdemme nauttimaan aurinkoisesta päivästä mummovaarilaan ja isoenolaan Espooseen. Rutinoituneilla äitienpäivän viettäjille siellä suunnassa on myös vähän uudenlainen äitienpäivä tänä vuonna. Äidilleni ensimmäinen äitienpäivä mummona ja mummolleni ensimmäinen äitienpäivä isomummona.
Hyvää äitienpäivää!

Kyllä isi osaa

Meidän taloudessa oli maanantaina vahdinvaihto. Minä lähdin töihin ihmettelemään pc:n käyttöä kotoisan mäkkiperiodin jälkeen ja siippa jäi sintin kanssa kotiin.
Maanantaina kun tulin töistä kotiin, oli siipalla itse tehdyt lihapullat valmiina ja spagetit porisemassa. Olivat kuulemma myös kävelleet pitkää reittiä pitkin (eli Vanhankaupunginlahden ympäri) mökille.
Tänään kun tulin töistä tarmonpesäsiippa oli juuri ripustamassa hiljattain ostamaani Myy-lamppua keittiön kattoon.

Hento viherrys. Vielä on hyvät näkymät merelle ja ensimmäiset veneilijätkin on jo jokin aika sitten bongattu, mutta kohta puiden lehdet peittävät osan meidän "merinäköalasta".

Siinä siipan tarmokkuutta vielä ihmetellessäni hän oli jo vaihtamassa liesituulettimen lamppuja, fiksaamassa kaukosäätimiin uusia pattereita ja kohentelemassa pyykkejä telineessä.

Oh! Kyllä meidän isi totta vieköön osaa!
Ei, että olisin hetkeäkään epäillyt siipan kykyjä hoitaa sinttiä ja taloutta, mutta ihan tällaista tarmokkuutta en osannut odottaa. Jumankekka, tulee tuosta touhuamisesta ihan mieleen ne omat ensimmäiset päivät kun oli vatsavauvan kanssa jäänyt äitiyslomalle... Voi energian määrää! Tosin olenhan minäkin aikamoinen touhuaja ollut koko kotona olon ajan, että ei sen puoleen. Hulluus on näköjään tarttuvaa sorttia. Kohta siippa varmaan jo päivittää tätä blogiakin...

Maanantaikaaos

Viikonloput tuppaa olemaan meillä turboahdettuja ja koti on taas sen näköinen, että eletty on. Maanantaikaaos alkaa olla jo ihan jokaviikkoinen ilmiö meidän huushollissa...

Perjantaina hain postista Muuton Myy-lampun. Tilasin sen Finnairin Plus-pisteillä. Ei niitä pisteitä nyt mitenkään älyttömästi ollut, mutta sain kuitenkin tuon ihanaisen lampun postikuluineen päivineen 60 eurolla. Varsin kohtuullinen hinta tuosta kaunokaisesta siis.
Tilauksen jälkeen päätin heti, että keittiö on lamppusen sijoituskohde. Symppis lamppu symppikseen kyökkiin. Siippakin kysyi heti ensimmäisenä, että keittiöönkö meinasit, joten tämä oli helppo päätös. Sitten joskus kun sintillä on oma huone (tai edes sellainen oma soppi johon kattolampun saa kiinni) niin siirretään Myy viettämään aikaansa sinne.

Perjantairuuhka rattaissa.

Ih, ihana! Vielä kun ehditään söpöläinen ripustamaankin...

Perjantaina iltasella ystävä tuli kyläilemään, syötiin liikaa ja parannettiin maailma kerta heitolla.
Viikonlopun tulppaanikimppuun sain hyödynnettyä myös viikkoa aikaisemmin toisilta ystäviltä saadun kimpun. Vanhan kimpun kukinnot olivat kauniisti ylikasvaneet, mutta lehdet olivat vähän nahistuneet. Riivin nahistuneet lehdet irti ja laitoin pelkät violetit kukinnot uusien tulppaanien sekaan. Tuli nätti ja runsas kimppu!

Ystävän herkkutuliainen sintille. Hauska idea!

Lauantaiaamuna kömmin umpiväsyneenä keramiikkatunnille ja raahasin Taidekeskuksen muuton alta pois kaikki väsäämäni keramiikkakikkareet (näytän niitä kikkareita täällä sitten myöhemmin kun olen saanut ne paikoilleen, ei ne oikein miltään näytä jos eivät ole sopivassa paikassa ja kunnolla ripustettuina). Keramiikkatunnin jälkeen hilpaisimme koko perhe vauvauintiin, josta kotiuduttuamme vaihdoimme kiireen vilkkaa vaatteet, ohjeistimme vielä viimeiset jutut siskolle ja hänen poikaystävälle sintin hoitamisesta ja lähdimme oopperaan katsomaan Wagnerin Parsifalia. Hieno kokemus, hienoa musiikkia ja komea lavastus. Pikkasen miinuspisteitä oopperan lentokonetuolisimulaatiosta autenttisine olemattomine jalkatiloineen ja epämukavine penkkeineen... Sitä alkaa viiden tunnin istumisen myötä ihminen ihan toisella tavalla myötäelämään Wagnerin kerronnan mukana. Kärsimystä ja kieltäytymistä...
Sunnuntain vietimme leppoisasti tehden piiitkän kävelylenkin ja käymällä mummovaarilassa Espoossa. Koska sunnuntaina löysäiltiin (hui kamala sentään, mitä veltoutta! :D) on nyt sitten kaikenmaailman rompeläjiä setvittävänä, mutta yllättävää kyllä, jotkut noista sotkuista ovat kauniita...

Pieni kynttiläkruunu kaivettiin vanhempien ulkovarastosta mökille vietäväksi. Se on vähän räjähtäneessä tilassa vielä, mutta hyvä siitä tulee, kun sen pesee ja ottaa nuo hörselöt pois. Rautalankatähden olen raahannut Etelä-Afrikasta yli 10 vuotta sitten, sekin odottaa pesua, mitenköhän siihen on keittiössä roikkuessaan noin paljon pölyä päässyt tarttumaan, hämmästyttävää ;)

Maailman parhaan siipan joululahja oli lahjakortti Parikan liikkeeseen. Kaunokaiset olivat kanssamme oopperassa ja odottavat nyt, että siistin ne ja pakkaan takaisin laatikkoonsa. Ehkä saan sen tänään tehtyä, niin olisi edes yksi asia hoidettu...

Söpöintä sotkua on kyllä sintin lehden lukemiset. Tyyppi suorittaa niin pieteetillä lehtien silppuamista, että on ilo seurata kuinka lapsi voikaan keskittyä niin hyvin...