Hurja remontti ja uusi nousu

No niiiin! Pitkä hiljainen kausi päättykööt blogissa! Heinäkuusta asti olemme säätäneet yks kaks yllättäen bongaamani isomman kodin hankkimisurakassa ja kaikki aika, energia ja keskeneräisten asioiden pähkiminen on keskittynyt netin ulkopuolelle.

Tilannehan eteni niin, että heinäkuun lopussa pidin duunissa yksinäistä lounastaukoa (hei heinäkuu, kuka silloin on töissä?) ja ajauduin siinä surffaillessani myös katsomaan etuoven tarjontaa. Naksuttelin puolihuolimattomasti asuntoja eteenpäin meidän postinumeron alueelta, kunnes silmiin osui kiinnostava kolmio samalta tieltä jolla nytkin asumme. Aika huonokuntoinen ja pikkiriikkinen keittiö, mutta potentiaalisen näköinen (ja mikä tärkeintä: meidän budjetissa...) ja kas, seuraavaksi päiväksi sovin meille näytön; ja kaskas, ilmoitimme jo näytössä tekevämme tarjouksen, kävimme pankissa puhumassa asiat selviksi, teimme seuraavalla viikolla ehdollisen tarjouksen (omaahan ei oltu siinä vaiheessa vielä edes aloitettu myydä) ja sitten aloitimme odottamisen. Ensi odotimme myyjän vastausta ehdolliseen tarjoukseemme, sitten laitoimme oman myyntiin JA SITTEN vasta kynsiä pureskellen odoteltiinkin. Piinaavaa aikaa. Oma kotimme oli kaksi viikkoa myynnissä, ei aika eikä mikään! (Mainostanpa samalla mainiota kiinteistövälittäjä-äitiäni ja hänen yritystään joka hoiti kaiken upeasti. Mutsi on loistava välittäjä, ihan näin puolueettomasti todettuna!) Meidän kotimme osti ihana nuori nainen, jolle voimme pikkukotimme jättää kevein sydämin. Ja kolmionkin kaupat saatiin lyötyä lukkoon sitä myöten. Koko rumba vei elokuun ja remontin suunnittelua, mittailua, keittiön tilausta, lattioiden tilausta jne. on nyt touhuttu syyskuu.

Myydyn kodin keittiön ikkunan maisemista on vaikea pistää paremmaksi.

Siippa otti myynti-ilmoituksen kuvat, jotka ovat tässä blogipostauksessa. Valitti, että on vaikea saada hyvännäköisiä kuvia koko huoneesta ilman, että vaikutelma on supersekava. Niinpä.

Myydyn kodin keittiö on ollut todella hyvä, tilattiin samasta firmasta uuteenkin kotiin keittiö. Uudessa kodissa on muuten vain keittokomero. Vaatinee vähän totuttelua kunnon keittiön jälkeen, mutta jaa, samat toiminnot me saadaan sinne ängettyä kuin nytkin on ja aika monessa kodissa on ruokapöytä olohuoneen yhteydessä (ja avokeittiö), joten eipä kai tuo mikään ongelma ole...

Ou gaad, että tuo makkari ei vaan pääse kuvissa oikeuksiinsa, se on jotenkin tosi sekavan näköinen. Nomutta, nythän se vaihtuu. Uudessa kodissa sintillä on oma huone (16 m2) ja meillä on oma huone (17m2). Jeih!

Vastaremontoitua kylpyhuonetta tulee ehkä vähän ikävä tässä myydyssä kodissa. Tai no. Ei tule. Uudessa kodissa on KAKSI vessaa! Ihan juhlaa! Uudessa kodissa on putket tehty muutama vuosi sitten, kylppäri ja erilliswc ovat siistit, joskaan ei mitenkään ihastuksen huokauksia herättävät. Mutta siistit, tuunataan niitä sitten myöhemmin, nyt ei kosketa niihin, muuten kuin kylpyhuoneeseen rakennetaan paneelikatto kosteuden tasapainottamiseksi ja hilseilevän maalikaton peittämiseksi.

Pasta suunpielestä roikkuen löydetty kolmio on nyt meidän. Muutto on kuukauden päästä ja remontti alkoi N Y T. (Sunnuntaina 29.9.2013 tarkalleen ottaen.)
Tarkoituksenani on päivittää blogia joka ilta sen mukaan mitä olemme saaneet työmaalla aikaiseksi. Haastavaahan tämä on, kun yksi kolmivuotias ei niin perusta remontoinnista, mutta olen siinä mielessä luottavaisena, että viime viikonloppuna kun saimme avaimet, alkoi jo heti tapahtua vauhdikkaasti ja ma & ti-illat olivat myös varsin tehokkaat. Tästä se alkaa! Itse olen innoissani siitä, että olen päättänyt taas aktivoitua blogissakin, on kiva katsella sitten myöhemmin, että miten asiat etenivät, kun dokumentoin ne tänne tunnontarkasti.
Hihhhei!

Ovi, upea ovi.

Tulipa tuhruinen kuva, pahoitteluni. Tämä on Kukoistava kotipuutarha- kirjasta bongattu. Sivunumerosta en taida paha kyllä saada selvää tästä suhrusta ja kirja on tietenkin mökillä...

Kas tuossahan se on. Tuollaisen oven haluan mökille kun kunnostamme kuistin (kun ja sitten kun...) ja vaihdamme ulko-oven. Ensin ajattelin, että haluaisin mustaksi petsatun oven, mutta taidan alkaa kallistua tuohon kolmiväriseen kaunottareen. Voiko olla kauniinpaa? Aaah, vastahan tässä on talvisesonki startannut, kun minulla alkaa jo ensi kevään suunnittelu... Olen myös alkanut suunnitella uusia istutusryhmiä yläpihalle ja alapihan kunnostusta (ikuisuusprojekti, joka ottaa tulevana keväänä taas askeleen eteenpäin kun kaksi vuotta peiteltynä ollut kasvimaa pääsee vihdoin tositoimiin ja rikkakasvien tukahduttamispressu siirretään seuraavaan kohtaan...) NOH. Nyt riittää. Kaiken tämän mökkitohinoinnin sijaan voisin yrittää saada kukistettua tuon kotia koskevan TO DO-listan ennen joulua niin kuin olen uhitellut itselleni.
Listani on kamala:

• Hyllyjen asennus eteisen "ikuisesti vaiheessa"-kaappiin
• Vaatekaappien siivous ja uudet kahvat oviin (yksi kolmasosa valmis, sintin kaappi on raivattu, hyvä minä, enää karmeimmat, eli minun ja siipan kaapit jäljellä)
• eteisen maalaus ja tapetointi (maalaus on melko hyvässä vaiheessa, siitä on tehty puolet, myös tapetointi näyttää lupaavalta, olen jo ostanut uudet tapetit, jotka ovat nyt tällä kertaa suoraan seinään liisteröitävää sorttia. Tapetointipöydän ja liisteri-imeytysten kanssa hyrrääminen ei nyt oikein iske...)
• Ja hirvein urakka jonka olen itselleni sälyttänyt kerta-kaikkiaan-nyt-se-on-vaan-tehtävä-hitto työnä: ikkunoiden pesu. Suhtaudun tähän kaikkein skeptisimmin. Olen varma, että saan eteisen tapetoitua ja maalattua loppuun varmemmin kuin ikkunat pestyä...
• Kiireetön joulu (HAHHHAHAHAHAHHAHAHA)

Joulumieltä etsimässä

Tämä kolahti ja aika kovaa. Viime aikoina on niin paljon puhuttu erilaisten ihmisten ahdingosta ja kinasteltu syrjäytymisestä ihan televisiota myöten, että kirkon joulupuukampanja tuntuu aivan ihanan virkistävältä täsmähoidolta koko ankeuteen.
Haastan teidät kaikki jotka jutustelujani jaksatte lueskella, mukaan kamppikseen jossa toteutetaan vähävaraisten perheiden lapsien joululahjatoiveita.
Lisätietoa kampanjasta löytyy esimerkiksi Kirkko ja kaupunki-lehden nettisivuilta.

Perusidea hankkeessa on se, että seurakunnat ovat keränneet oman alueensa vähävaraisten perheiden lasten joululahjatoiveita, joita jokainen meistä voi käydä oman lompakon paksuuden rajoissa toteuttamassa. Meidän seurakunnassa lahjatoiveiden hintamaksimi on 30 euroa. Ja pelkästään siinä meidän alueen joulupuussa roikkuu 80 lapsen toive...

Sunnuntaina menemme siis tien toiselle puolelle kirkolle ja käymme poimimassa joulukuusesta lahjatoiveen, käymme kaupassa ostoksilla, paketoimme lelun kauniisti ja toimitamme paketin kirkolle.

Joulumieltä ystävät, joulumieltä.

Väriä pintaan!

Kaivelin taas vähän kellaria. Tai no tarkemmin sanottuna siippa kaiveli ja minä hiirihannari seisoin rappusten yläpäässä tarkkailemassa tilannetta. Vieläkään ei muuten hiiri hyökännyt kimppuun. Mutta jos sinne kellarinperälle joskus menen, niin sit on taatusti joku hiirilauma mussa kiinni. Arghargh. No niin...
Asiaan. Saimme ekana siirtolapuutarhakesänä Uolevi-naapurilta pari korituolia jotka hän oli joskus pelastanut joltain siirtolavalta ja nyt hän puolestaan halusi päästä niistä eroon. Tuolit olivat malliltaan kivannäköiset ja varustettu kammottavilla hiirenkusenhajuisilla pehmustetyynyillä. Ko. tyynyt unohtuivat meillä vielä klitsuun muutamaksi viikoksi ja hyi oksetus, kuinka ne haisivat, jos mahdollista, niin vieläkin hirveämmälle sen jälkeen. Olisiko niihin sitten käyneet kaikki kellarin miniasukit jättämässä omat hajumerkkinsä... No tyynyt lähtivät yllättäen roskikseen ja tuolit unohtuivat käyttökelvottomina kellariin kunnes tänään, tattadaa, päätin kaivaa ne esiin, pestä, hioa ja lakata.

Jotain pientä kyljessä. Nooo, toluvesi ja aurinko tepsii näihin ongelmiin!

Hiottuna tuoli näyttää ihan Disneylandtekovanhamuovituolilta.

Beibellä on uudet vaatteet.

Vintillä on edellisten jättämä vieraspatja, siitä saan leikattua uudet pehmusteet tuoleihin ja vielä kun kaivelen kätköistäni kivoja kankaita (tai sijoitan oikein uusiin kankaisiin) niin saadaan kivat nojatuolit. Vähän haaveilen, että laitettaisiin ne kotikodin olohuoneeseen, mutta siippa empii vielä, täytyy vähän pehmitellä sitä ja laittaa kunnon tyynyt niin ettei herran takamus yhtään kärsi tuolin tukirimoista. Josko se sitten...
Mä nään noi nojatuolit meidän "kirkonpenkkien" tilalla olohuoneessa. Ehkäpä vielä lampaantaljat molempiin nojatuoleihin tyynyjen päälle. Oijoi, siinäpä vasta olisi mukavat pesät istuskella. Kirkonpenkit kun eivät varsinaisesti mukavuudella pääse lesoilemaan...Sen sijaan noissa nojatuoleissa on potentiaalia kunnon löhöpaikoiksi, ovat tuolla lailla mainion kokoiset, lyhyet ja leveät.

Nojatuolit saivat kunnon käsittelyn. Ensin jynssäsin ne kunnolla reippaasti saippuavedellä lotraten ja huuhtelin kunnolla. En mitään piperrellyt vaan ihan ronskisti vaan puutarhaletkulla ja mäntytoluvedellä roiskin menemään. Sitten aurinkokuivatus ja maaninen jyräys hiomahiirellä. Kolme hiomapaperiarkkia siinä kului ja varmaan vähän turhankin kanssa niitä tuoleja hinkkailin, mutta pysyypä ainakin lakka!
Väriä tosiaan tuolit saivat viime kesänä ostamastani Unica Super (kuinkas ollakkaan...) lakasta, joka oli sävytetty mustaksi. Piti tuvan ovi sillä maalata, mutta taitaa mennä vaihtoon koko ovi, joten ihan hyvä vaan, että tuli lakka nyt käyttöön.
Olen taas huipputyytyväinen. Pirskatin komiat tuolit tuli!

Leikkimökkiunelma, osa tuhat

Tänään ollaan vietetty oikein ehta ja kunniallinen löhöilypäivä. Jätin aamulla keramiikkatunninkin väliin, kun kerta oikein virkavalta eilen uutisissa totesi, että pysykää sisällä jos ei ole pakko lähteä liikenteeseen, niin mehän on pysytty! Vetelehtiminen kunniaan!

Siippa tosin spurttasi ja kävi katsastamassa mitä mökille kuuluu, vajaa tunti sillä meni koko keikkaan ja palasti posket punaisina takaisin kotiin. Kaikki kunnossa mökillä! Täytyy tasaisin väliajoin käydä katsomassa, että paikat on kunnossa, eikä kukaan ole murtautunut sisään tai katto romahtanut tai jotain muuta kauheutta tapahtunut.
Huomasin, että heti kun tuli puhe mökistä, tuli sinne myös kamala ikävä. Tänä syksynähän sesonki kesti mahdottoman pitkään. Mehän olimme vielä joulukuussakin yötä mökillä. Siellä on jopa vähän joulukoristeita laitettuna... Nyt tuntuu, että siitäkin on jo ikuisuus. Tulisi jo kevät! Multaa, kasvimaan laitto, pation rakentaminen, kuistin korjaus.... ja leikkimökistä unelmointi...

Ihana. Tässä on aika monta sellaista asiaa jota olen himoinnut meidän tulevaan leikkimökkiin. En usko, että vielä ensi kesänä leikkimökkiä saadaan, niin paljon on taas korjaus- ja investointilistalla asioita, että tämä joutuu vielä odottamaan.

Joulupukki toi sintille jo ensimmäiset kattilat leikkimökkiin. Niiden lisäksi meillä on myös Ikean pehmokasviksia ja sintin kummisedän ostama pehmokala. Ruokapuoli on siis hyvässä alussa.

Parissa seuraamassani blogissa on askarreltu ihania leikkimökkiasioita, jotka eivät varsinaisesti ole omaa kuumettani helpottaneet, tästä tai tästä voi huokailla... Kyllä meilläkin sitten joskus.

Panic room

Meillä on valtava komero eteisessä suoraan kylpyhuonetta vastapäätä. Se on aidosti aika iso (asunnon kokoon nähden), sen huomaa nyt kun sähkövetojen takia kaappi on pitänyt tyhjentää ja pitää tyhjänä viime päiviin asti. Yleensä komero on ollut aivan tupaten täynnä tavaraa ja vieläpä erittäin epätehokkaassa käytössä (ylläri). Nyt on siis oivallinen tilaisuus ottaa kaappi haltuun ja tehdä siitä kunnollinen.

Pistimme äsken kaksi klaffituolia komeroon ja menimme koko perhe istumaan kaappiin. Ei muuta kuin ovet kiinni ja ideoimaan:

• Panic room -jos ei ollut paniikkia ennen kaappiin menoa niin nyt on. Tämä olisi tälläinen suomalaistettu versio alkuperäisestä panic room-ajatuksesta niin käyttötarkoitukseltaan kuin kooltaankin.
• erittäin pieni vierashuone (ei kumoa panic roomia)
• mietiskelytila (ei edelleenkään kumoa panic roomia)
• family room (mahduttiin hyvin, kun sintti oli sylissä ja kuten edellä, ei kumoa edellä mainittuja)
• sintille huone (hmmm)
• kodinhoitohuone (no tylsää on)

Pojat komerossa. Meitä nauratti joten myös sinttiä nauratti. Kätevää on. Uusi huone.

No kodinhoito"huone" siitä tehdään. Katsotaan mitä kaikkea sinne keksin. Tila on hyvin korkea eikä kaapin ovet ylety suinkaan ylös asti. Tämä asettaa siis haasteita kaapin ylätilojen käytölle. Mietintä alkakoon! Uskomatonta on se, että meillä ei ole paniikkia (tirsk) saada kaappia käyttöön, muuton yhteydessä heitimme niin paljon tavaraa kiertoon ja roskaa roskiin, että tällä hetkellä melkein kaikki tavarat mahtuvat (sullottuina kylläkin) nyt käytössä oleviin kaappeihin.
Nyt täytyy maltilla tätä komeroasiaa tuumailla ja mittailla. Haluan oikeasti sen nyt todella hyvään hyötykäyttöön.

Kaaos ja vieläpä erittäin epätehokkaassa käytössä. Tämä oli pitkään tilanne aina vähän vaihtelevilla tavararöykkiöillä toki. Silloin kun ostimme asunnon komero oli pari ekaa vuotta aina täynnä remonttitarvikkeita (se OLI kätevää silloin...) Nyt siellä sitten lusi sintin rattaista aina joku osa ja ties mitä tilpehööriä. Tämä komeron alennustilasta kertova kuva on otettu vajaa vuosi sitten.

Saako jo vähän unelmoida...?

Tässä alkaa kohta uskoa itsekin siihen, että tämä kuukauden päivät muhinut postaus voisi olla kohta "julkaisuvapaa". Kyllä se remontti sieltä pikkuhiljaa valmistuu, vaikka pitkältähän nämä vikat viikot tuntuvat...
Kylpyhuoneen väritys on hyvin neutraali. Valkoiset isot laatat seinillä valkoisella saumauksella ja tummanharmaat lattialaatat tummanharmaalla saumauksella. (Eli pääpiirteittäin sitä samaa tyyliä mitä kaikilla muillakin on nyt lähiaikoina tehdyissä kylpyhuoneissa.)
Sen sijaan meille ei tule sitä normivarusteena yleensä olevaa rämisevää peilikaappia, jonka sisällä on tyypillisesti se kylpyhuoneen ainoa pistorasia. Siihen kun tökkää hiustenkuivaajan kiinni saa töpseliä irti repiessään pelätä henkiriepunsa puolesta ihan tosissaan. Tuntuu, että se koko kaappi tulee sieltä seinältä silloin alas. No meille ei sitä tule, eikä tule muuten allaskaappiakaan.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen kylpyhuoneessa on pistetty tuulemaan. Siippa juuri raportoi, että kaakeloinnit ovat hyvässä vauhdissa! Jippii!

Vessan katto madaltuu siinä mielessä reippaasti, että putket tulevat aika ronskisti alaspäin tuolta katosta. No se ei haittaa, sillä meidän talossa on hieman korkeammat huoneet kuin normaalisti tämän ikäisissä on.

Sen sijaan meille tulee iso iso peili lavuaarin ja pöntön yläpuolelle (remppamiehet saivat vanhan peilin siististi irti, joten se saa palata paikalleen, joskin nyt se kyllä kehystetään jotenkin kivasti. Se, mitä tuo kivasti tarkoittaa käytännössä, on minulla vielä vähän työn alla...) Pönttöä vastapäiselle seinälle mahtuu syvyydeltään kapoisia kaappeja. (Voiko "syvyydeltään kapoisia" sanoa? Kuulostaa korvaan oudolta. No joka tapauksessa, sellaisia tulee, todennäköisesti Ikeasta perusvalkoisia ja siistejä)
Muihin asuntoihin tulee meidän taloyhtiössä joko suihkukaapit tai suihkuseinäviritykset, mutta meidän linjaston kylpyhuoneet ovat siinä mielessä vähän spesiaaleja, että meillä on varsin isot ikkunat kylppäreissä. Tämä tarkoittaa sitä, että suihkukaapit eivät oikein tule kyseeseen. Törröttäisivät aika tökerön näköisesti puoliksi ikkunan edessä... Meillä jatketaan siis kylpyhuone-elämää vanhanaikaisesti suihkuverholla.
Lottovoittoa odotellessa tilasin H&M Homesta kivan suihkuverhon ja maton ja taidanpa vielä pari pyyhettä ottaa tuohon settiin kaveriksi, kun tyrkyllä niin hyvin ovat...
Nyt kun olen saanut kylpyhuoneen systeemit hanskattua, kaapit valittua ja kohta puoliin valaistuksen mietittyä, täytyy siirtyä muihin huoneisiin.
Teemme tässä samassa rytäkässä pienen pintaremontin ja vaihdamme tapetteja eteiseen ja makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa onkin komea reikä keskellä seinää muistona keittiön putkien moukaroinnista, joten ei tarvi kahdesti miettiä, että jaksaisko vaihtaa tapetin...
Olohuoneessa ja keittiössä ei tapetteja olekaan kuin tehosteseinät ja siitä tapetista pidetään edelleenkin todella paljon. Mutta katsotaan nyt, joutuuko niitäkin uusimaan...
Neljä vuotta ollaan asuttu ja kyllä vaan alkaa olla monessa kohtaa paperitapetit vaihdon tarpeessa.

Keittiössä on välitilalaatoitus ja saumauksetkin tulleet tämän kuvan ottamisen jälkeen. Vielä tuolla kyökissä on aika paljon tehtävänä. Seinien maalaus ja pikku viimeistelyt... ;)

Siinä on ollut tiskikone ja oletettavasti siinä tulee myös olemaan tiskikone ihan tuota pikaa!

Viikonlopun löysäilyt

Sairasteluputki on hetkeksi laitettu tauolle ja viikonloppuna ollaan rauhassa möllötelty koko perhe. Kenenkään nenä ei ole valunut tai kurkku röhissyt. Mahtavaa!
Ollaan touhuttu kaikkea mukavaa ja toki tietysti käyty hulluilla päivillä... Oli se kyllä taas. Kyllä sitä ihminen miettii, että onkohan sitä ihan terve. Siellä me vahinkovankkureiden kanssa jyristeltiin ihmisten kantapäille ja saatiin itse osumaan muiden kyynärpäistä ja kaiken hässäkän ja vaivan seurauksena saatiin ostettua puhdistusainekapseleita siipan partakoneeseen! Kyllä oli halapaa. Ja kyllä maar kannatti.
Hahhah. No ei me tänään oltu yhtään sen kulturellimpiä, vaan suunnattiin Ikeaan hakemaan kaapinoviin vauvaesteitä (mitähän ne olisivat oikealta nimeltään... ne sellaiset klipsut joita ruuvataan kaapin oveen, ettei natiainen saa sitä auki...?)
Sain myös sintille kauan himoitsemiani pehmovihanneksia! ylisöpöjä! Kun vaan saan sen leikkimökin tuonne alapihalle, niin täytyy hankkia Ikeasta myös kaikki ihanat minikokoiset kattilat ja pannut ja astiat... Oih. (Ja kaipaava huokaus.)

Järjesteltiin pehmovihannekset sintin omiin puurokuppeihin ja sitten syötiin. Oikein kunnolla rouskuteltiin, pikkuherra kaikilla neljällä hampaallansa, minä vähemmän konkreettisemmin.

Jos tässä nyt alkaa oikein kunnolla tätä leikkimökkiunelmaa mehustella, niin itse mökkihän on tietysti jo valittu. Se on selvä. Eikä tässä nyt mitä tahansa kippoa pystyyn pistetä, vaan kunnollisen kokoinen tupa kuisteineen päivineen. Ukkokulta vielä vähän äkistelee tämän minun suunnitelmani kanssa, kun tämä himoitsemani mökki maksaa tuplat normimökkiin verrattuna, mutta aukoton perusteluni on se, että tämä versio on riittävän iso myös vierasmajaksi tai lasten yöpymispaikaksi. Mikä voisi olla jännenpää kuin nukkua OMASSA mökissä mökillä? Niinpä. Elisiismusthave. Nähtäväksi jää vain se, että minä vuonna päästään mökki-investoinneissa tähän tuikitarpeelliseen leikkimökkiin asti... (Lisää tähän kohtaan uusi kaipaava huokaus).

Siippa keitteli maustevettä luumumehuun sekoitettavaksi. Omaa luumuglögiä! Koko tupa tuoksuu aivan mahtavalta kun vedessä on kiehutettu kanelitankoja, inkivääriklönttejä, kardemummaa ja neilikkaa... Mmmm.

Kärpässuoja pääsi hommiin sisälle. On taas se aika vuodesta kun banaanikärpäset on raivostuttavan riehakkaina. Meillä on sokeriliemiansoja viriteltynä siellä täällä, joten ehkä niistä kohta päästään eroon..

Tänä viikonloppuna ollaan saatu tankata voimia tulevaa viikkoa varten, se tuntuu mukavalta. Tottahan tässä ollaan kotosalla köllötelty aika paljon viime aikoina, mutta ihan rentoiluksi tuota sairastelua ja siitä syntyvää velttoutta ei voi laskea. Pikemminkin se on minua kiristänyt, työt seisoo kun siipan kanssa vuoropäivinä ollaan lapsen kanssa kotona ja tuo yksi pikku omenaposkihan ei malttanut paikoillaan pysyä (vaikka se kuume tietysti nopeammin paranisi, kun malttaisi sintti vähän levätä...). Itse siinä sivussa sitten vaan nappaa buranaa huiviin ja nasolinia nenään, että pysyy pikkupotilaan perässä.

Suunnitelmia

Tänään oli hyvä päivä suunnitella puutarhan yhtä nurkkausta. Sintti heräsi reippaana tarhalaisena myös sunnuntaiaamuna klo 7... Mentiin sitten jo ysin aikoihin ulkoilemaan ja samalla otettiin mittoja ja suunniteltiin pation rakentamista ja sen lähiympäristön perusparannuksia. Alkukesästähän teimme lavakauluksista kasvimaata ja istutimme mökin seinustalle mustikkaa ja raparperia. No seuraava steppi on tuon pienen alueen skarppaus siten, että tehdään liuskekivistä polku huussin ovelle, tehdään kunnon penkki noille mustikoille ja raparpereille kunnollisine katteineen ja ruohon rajauksineen ja viilataan lavakaulusten takainen varjoinen paikka siistiksi rikkaruohoista ja sinnikkäästi leviävistä ruusupuskista. (Lääkkeeksi ajattelin katetta ja muutamaa varjoon sopivaa kasvia. Ei jää rikkaruohoille kasvutilaa.)
Ajattelin, että vetäistään myös ruusupensasaidan alle katetta (se on niiiiiin ruma vuohenputkineen...) ja ehkäpä voisi istuttaa tien puolelle kuunliljaa koko matkalle, meillä kun on puutarha-alueella se tapa, että jokainen pitää oman tonttinsa kohdalta tietä kunnossa riipimällä pensasaidan alta ja tieltä rikkaruohot pois. Monilla naapureilla on ratkaistu tuo ikuinen aidan alusen kitkeminen sillä, että ovat istuttaneet jotakin pieneen tilaan menevää siihen aidan alle tien poskeen. Erittäin järkevää ja nätin näköistäkin vielä.
Vähän tässä jo heiluteltiin sitäkin korttia, että jospa kuitenkin tehtäisiin patio nyt syksyllä... Onhan tässä maan jäätymiseen aikaa vielä pitkä tovi. Parhaimmassa tapauksessa parikin kuukautta hyvää rakennusaikaa... Mutta katsotaan nyt mitä tässä ennätetään, syksy on aika ruuhkainen ilman patioprojektiakin... (Toppuuttelee hän itseään.)

Mittasuhteet ei ihan pidä kutiansa, mutta pointtina onkin tämän kuvan avulla muistaa, että mitä suunniteltiin. Kaikki kasvit ovat siis olemassa olevia, nyt täytyy vaan lisätä hirveät määrät katetta, näyttää lapiota reilusti (mm. siirtää köynnösruusu pois, se on nyt pahasti huussin oven edessä) ja tehdä polku mökin nurkalta huussin ovelle.

Hullua, yhdeltätoista syötiin siipan kanssa välipalaa ja sintti söi lounasta. Vielä muutama viikko sitten oltiin samaan kellon aikaan vasta aamiaisen kimpussa...

Hih, ei meinattu saada siipan kanssa henkeä kun nauratti niin paljon pikkumiehen lounastaminen. Vähän väsytti...

Kas noin, tämä otettu noin minuutti tuon ylläolevan kuvan jälkeen...

Vieläkö menee lounasta? Vai olisko se siinä, maistuisiko seuraavaksi esim. päiväunet?