Pääsiäisoksa

Tänään oli tarhalla pääsiäisaskartelua. Aika ihania nää on nää meidän tarhantädit. Jouluna oli jouluaskartelua, tehtiin joulukortteja ja hassuja koristeita tarhan joulukuuseen ja nyt oli pääsiäisaskartelut. Kiva tapa koota vanhemmat ja lapset vapaamuotoisesti yhdessä touhuamaan. Ihan toisella tavalla pääsee juttelemaan muiden vanhempienkin kanssa siinä samalla kun väkerrellään pajunoksiin koristeita kiinni.

Ihana kevätvalo ulkona.

Kummasti luo yhteisöllisyyttä meidän tarharyhmäläisten kesken tällaiset näennäisesti pienet jutut. Ja nyt kun hehkutuksen makuun pääsin, niin voisin vielä kehua meidän tarhantätejä ihan muutenkin: he ovat ihania, hauskoja, hyviä kasvattajia ja lempeitä sylittelijöitä. Upeita naisia, kerta kaikkiaan. Ja kyllä, olen sanonut sen myös heille ääneen ja kiittänyt sydämeni pohjasta hyvästä työstä (myös heidän esimiehensä kuullen). Kuten moni muukin meidän ryhmän vanhemmista! Pitää muistaa ääneen sanoa kun on tyytyväinen! I love tarha!

Ja kas, joulukaktus kukkii. Syynä tälle ilmiölle on vanhempieni täysi joulukaktusten heitteillejättö kuukausien ajan. Vasta nyt olen googletellut, että juu-u, se heitteillejättö ja vedettä riuduttaminen on suorastaan se mitä tuo kukka vaatii kukkiakseen. Tosin vanhempani eivät tainneet mitenkään erityisen tietoisesti näitä riudutella meidän putkiremonttievakon aikaan...

Työnjakoa 2

Siippa on vähän hurahtanut kokkaukseen. Tai siis, ainahan se on tykännyt laittaa ruokaa niin kuin itsekin tykkään, mutta nyt se on tuolla köökissä aloittanut ihan tosissaan miettiä. Naureskelin sille, että kohta se saa sitten perustaa oman blogin, jos oikein innostuu, mutta siihen asti mä voin loisia siipan tekemisillä täällä.
Jotenkin en vaan ollut ehtivinäni tätäkään kirjoitusta tekemään viime viikonloppuna, mutta hyvän ruuan muisto ei ole yhdessä viikossa haihtunut, joten laitetaanpa nyt!

Viime viikonloppuna siippa teki meille alkupalaksi lohitartaria inkivääri-valkosipuli-korianteri-öljyllä ja pääruuaksi lampaanfilettä kecap manis-kastikkeella, valkosipulilla ja limellä. Lisäkkeenä oli ihan perus basmati-riisiä, mutta tuumittiin molemmat, että siipan muutaman viikon takainen bataattisose raastetulla inkiväärillä olisi kyllä ollut tuon lampaan kanssa mainiota ja sopinut paljon paremmin kuin varsin vaatimaton valkoinen riisi. Nämä kaikki ruoat olivat helppoja tehdä ja ohjeita ei sinänsä edes tämän aterian valmistamiseen tarvitse.

Lohitartaria varten siippa raastoi inkivääriä "hyvältä tuntuvan" määrän ja sekoitti auringonkukkaöljyyn myös "sopivasti" valkosipulia (muistikuvan mukaan 2 kynttä) ja silppusi ruukullisen korianteria mukaan. Pieneksi pilkotun lohen sekaan siippa rouhaisi vähän suolaa ja pippuria. vasta juuri ennen tarjoilua sekaan pyöräytettiin tuo mausteöljy. Ja siinä se, herkku oli valmis.
Lampaat kecap manis-kastikkeella oli yhtä helppo. Kevyt marinointi yllämainituilla aineilla ja pannulle tirisemään hetkeksi. Julmetun hyvää. Kala ja liha olivat molemmat Hakaniemen hallista tuoretta ja mehevää, joten sekin kyllä edesauttoi herkkujen hyvyyttä...

Tulkinta rairuohosta

Kas näin. Jos vaan ostaisin narsisseja... Vinkki! Jos jostain syystä saat päähäsi istuttaa migreenikohtauksessa täysin turhina ostettuihin Kartion snapsilaseihin rairuohoa, kastele niitä. Usein.

Työnjakoa 1

Jahhas, taas on reipas viikko vierähtänyt sitten edellisen blogipäivityksen. Meillä on viime päivinä keskitytty sintin kuumeeseen, joskin nassikka alkaa olla onneksi taas kunnossa. Keskiviikosta (vai oliko se jo tiistaista?) asti olemme tehneet "vuorotyötä" siipan kanssa. Aamupalaverista lounaan kautta kotiin päästämään vuorostansa siippa töihin. Pirtsakka pikku kuumepotilas ei ole helpolla kellistynyt punkan pohjalle parantelemaan kuumettansa, vaan touhotus on ollut ihan samanlaista kuin terveenäkin. Päiväunet on toki olleet piiitkät, mutta muuten meno on ollut sanoisinko, tarmokasta. Ainoa keino jolla olemme saaneet sinttiä lepäilemään, on lähteä kotoa pois. Niinpä torstaina iltapäivällä sintti ja minä lähdimme Bauhausiin ostoksille ja perjantaina iltapäivällä hengasin keskustassa kaupoissa ja Ateneumissa. Kyllähän se vähän hullulta tuntui. Olla nyt sillä lailla shoppailemassa keskellä työpäivää, mutta sintti istua pökötti tyytyväisenä ostoskärryissä ja omissa rattaissaan ja saatoin suorastaan kuulla millä kohinalla kuume laski kun ukko oli kerrankin paikoillaan. Ja sainpahan tehtyä ne "pitäis hakea"-ostokset joita ei koskaan arki-iltoina jaksa tehdä. Myös ruokaostokset on tullut kätevästi hoidettua samalla metodilla kun siippa ja sintti ovat rattailleet aamupäivisin kaikessa rauhassa ruokakauppaan (kerrankin meillä on ollut koko viikon jääkaapissa riittävästi maitoa ilman, että on välillä jouduttu turvautumaan maitojauheeseen...)

Muitakin työjaollisia asioita olen huomannut meidän toteuttavan, minä vastaan herkkujen leipomisesta ja siippa vastaa herkullisten ruokien kokkaamisesta. Kuvio alkaa olla aika toistuva (vaikka arkiruokaa tietysti tehdään yhdessä). Mutta näin viikonloppuisin huomaa, että minä leivon ja siippa tekee muuta ruokaa. Toimii. Siipan viime viikonloppuisia herkkutestailuja laitan seuraavaan kirjoitukseen.
Minä testasin tänään banaani-taateli-muffinsseja, tuli muuten melkoisen hyviä ja meheviä.

Taikina:
300 g jauhoja
2 kananmunaa
loraus maitoa
2 tl leivinjauhetta
muusattu banaani

Taikinan toinen osa täytyy tehdä kattilassa. Ideana on saada massasta pehmeää ja paksua sekoitettavaksi edellämainitun taikinan "perusosan" joukkoon. Eli; pieneen kattilaan noin 1/2 dl vettä, puolikas taateliharkko, noin 1 dl fariinisokeria, noin 50 g voita, noin 3 rkl hunajaa. Keittele seosta miedolla lämmöllä noin kymmenen minuuttia niin, että taatelit ovat pehmenneet ja ainesosat alkavat olla yhdessä puuromaisena mössönä. Anna seoksen jäähtyä hetki ja sekoita kevyesti taikinan sekaan.

Murupäällinen: siihen samaan kattilaan missä keittelit taateliseoksen voit ihan ilman pesuja heittää myös murukuorrutteen ainekset. Herkkuun tarvitset noin desin isoja kaurahiutaleita, omantunnon mukaan fariinisokeria ja voita. Sulattele ja sekoittele massa tasaiseksi ja lusikoi muffareiden päälle.

Lykkää koko muffarikomeus uuniin ja odota.

Rody tuli taloon

Käytiin sintin kanssa hakemassa punainen Rody kotiin keskiviikkona. Kirjoittelin aikaisemmin jo, että innostuimme koko perhe Rodysta Tokiossa ja nyt saimme ikioman kotiinkin! On se vekkuli! Kunhan tästä hieman lumet sulaa, niin Rody pääsee "laiduntamaan" siirtolapuutarhalle. Täällä kotona Rodylla on turhan ahtaat oltavat. Kavioeläimet tarvitsevat nähkääs tilaa ympärilleen. Ja siksi toisekseen olohuoneen parkkiruudussa on vähän ahdasta kun siinä on myös sintin auto ja kavereilta lainassa oleva Brion kävelykärry. Siinä ne sitten rivissä nököttävät kaikki kolme. Autolla on tätä nykyä ratin päällä hattuna Monsterit kypärä, jonka sintti sai Tokion vuokraemännältä Marikalta lahjaksi. Rodylla puolestaan on cowboy-hattu päässään. Molemmat ovat kovin inhimillisen näköisiä hattuineen.

Luetaan nyt ensin käyttöohjeet.

Pumppaajalla on vapaa tyyli.

Sintti sai myös Marikan tanssioppilaan pehmokoiran. Oppilas oli jo 10 vuotta ja oli tuuminut, että hän on tarpeeksi vanha antamaan lempparikoiransa nyt eteenpäin pienemmälle. Liikuttavaa ja herttaista. Karvaturri oli jumalattoman kokoinen, likainen ja nuhraantunut ja noin niin kuin umpitäysien matkalaukkujen näkökulmasta painajainen kotiin raahattavaksi, mutta PAKKOHAN se oli mukaan ottaa. Kotona turri kävi pesukoneessa ja nyt karvaturrin roikale muistuttaa itse asiassa hieman räjähtäneen habituksensa kanssa anopin edesmennyttä koiraa. Ilmankos se karvaturrilelu tuntuikin niin kovin tutulta heti. Tajusin muuten vasta nyt.)

Viidakko pöydällä

Kevät ja kukat. Pikkuhiljaa tuodaan putkiremppaevakossa olleita viherkasveja takaisin kotiin. Paukkupakkasilla ei oikein arvannut lähteä siirtelemään kukkaparkoja, mutta nyt, nyt voi taas aloittaa muuttopuuhat. Samalla tässä täytyy kaikki kukat käydä läpi ja fiksata niitä aika rankalla kädellä.
Rohkein yritykseni on nyt yksi kasvi, jonka varsi oli kasvanut pitkäksi ja honteloksi ja vihreät lehdet olivat siinä honteluuden päässä kuin jonain huiskana. Päätin pilkkoa koko komeuden (keittiön laatikosta kaivamallani juuresveitsellä, olen varsinainen välineurheilija...) Katsotaan kuinka käy, vähän googlettelin etukäteen, että kannattaisiko lehtitupsu juurruttaa ensin vedessä vai voisiko sen vain laittaa suoraan multaan. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun. Kyllä tässä jännän äärellä siis ollaan. Taas, hui että. Ja rairuohotkin muistin tänään kastella. Viherpeukalo. Menee jo vähän ylisuorittamisen puolelle kyllä.

Siirsin joulukaktukset pikku ruukuistaan tuohon isoon maljaan. Saavat siinä olla ja elellä isomman kasvin varjossa. Kokonaisuus näyttää kivalta ja tasapainoiselta nyt. Toivottavasti tykkäävät kasvit toisistansa.

Tämä mikä-lie-viherkasvi julistettiin jo kertaalleen kuolleeksi, mutta niin vaan sieltä sinnikkäästi pieni lehti puskee, joten siirsin ressukan isosta maljasta omaan ruukkuun. Ilmeisesti tämä kasvi ei oikein tykännyt altavastaajan asemastaan isomman kukan varjossa. Oletan, että tuossa omassa ruukussaan makuuhuoneen ikkunalaudalla poloinen saa taas hieman elinvoimaa. Uskon, että vaihtokaupat joulukaktusten kanssa on ihan hyvä veto. Nuo kaktukset kun tykkää ymmärtääkseni vähän askeettisista olosuhteista.

Siinä se tupsukukka nyt on.

Ja siinä, pam. Teurastin.

Kas noin. Tuo roskiin ja tupsu multaan. Hyvä siitä tulee!

Migreeniostoksia

Perjantaina raapaisin kokoon elämäni kolmannen migreenikohtauksen ja lääkitsin itseni käsikauppasärkylääkkeillä sellaiseen tokkuraan, että ei kyllä mikään tuntunut enää missään. Sain jopa päivän ainoan pakollisen menon, lounaspalaverin hoidettua buranapanadolkombinaatiolla, mutta eipä se reissu ihan seuraamuksitta mennyt...

Palaverin jälkeen saatoin työkaverin bussille ja jatkoin itse Kampissa haahuilua suurena tarkoituksena käydä nopeasti hakemassa itselleni uudet sormikkaat (ihan aitoon tarpeeseen) ja heti sen jälkeen suunnata takaisin kotiin potemaan...
Nooooh...

Snapsilasivalikoiman asettelin samalle vadille syntymäpäivälahjaksi saamani orkidean kanssa (joka on hengissä vieläkin, juhuu). Tyhjinä nuo lasit eivät nyt suinkaan meidän "ruokasalin pöytää" korista, vaan istutin niihin rairuohoa.

Menin Anttilaan. Menin Anttilan yläkertaan. Tuli vessahätä. Kävin järkyttymässä Kampin kauppakeskuksen hirveässä kunnossa olevista vessoista. Tulin takaisin Anttilaan. Unohdin, että olen hakemassa sormikkaita. Päättelin, että varmaankin tulin ostamaan sukkahousuja (!) Laahustin kodinosastolle (koska se sijaitsee sukkahousuosaston vieressä). Unohdin, että olin tullut ostamaan sukkahousuja. Ostin 8 kpl Kartion snapsilaseja. Lähdin kotiin.
Romahdin sohvalle ja heräsin siihen, että siippa tulee kotiin. Muistin ostaneeni 8 kappaletta Kartion snapsilaseja. En muista miksi. Alennusta sain 20 %. Alennus varmaan liittyy tähän asiaan jotenkin. Ihmettelimme yhdessä siipan kanssa asiaa ja tuumasimme, että no mutta, eipä tässä mitään, ihmisiksi jotka juo hyvin harvoin snapseja, meillä on nyt varsin vaikuttavat kokoelmat snapsilaseja niin kotona kuin mökillä. Enää tarvitsee hankkia pöytäviinapullo pakkaseen. Snapsilaseista snapsien juominen ei ainakaan enää jää kinnaamaan.
Sillä lailla. Mutta alessa oli. Ja halvaksi tuli! Kippis!

Pieni pala talouspaperia, vettä ja rairuohon siemeniä. Minä olen tänä vuonna hyvissä ajoin liikenteessä pääsiäisruohojen kanssa. Haaaa! Onkohan tää nyt jotain hyvittelyä itselleni siitä, että jouluna meillä oli varsin askeettiset vermeet viriteltynä...?

Tokio tuokioita

Sintti joutui kyllä nöyrtymään ja syömään lopulta käsin ja lusikalla. Ei se nyt ihan tolla taktiikalla onnistu...

Miehet ottaa mittaa.

Olisko aika kätevä tapa pitää nurmikko siistinä myös mökillä?

Rodyt rivissä. Katseltiin sintille omaa Rodya jo Tokiossa lelukaupoissa, mutta jätettiin ostamatta kun oli aika kallis ja matkalaukkutilaa oli nirhoisesti. Erittäin hyvä, että jätettiin ostamatta. Tilasin ja haen Novakarilta sintin punaisen Rodyn ensi viikolla hintaan 34 euroa. Tokiossa Rodysta olisi saanut pulittaa 80 euroa... Sanoisin, että siinä on jo hintaeroa ihan kiitettävästi...

Sintin eka liukuhihnasushi.

Mitä tänään syötäisiin?

Mahtava loma oli ja ennen kaikkea seura oli kyllä tällä naisella kohdillaan! Sintti ja siippa ovat loistavaa matkaseuraa, ei voisi olla tyytyväisempi! <3

Lumiennätykset...

 ...ovat taitaneet mennä tänä vuonna rikki. Onhan sitä tässä meidän siirtolapuutarhamökkiuran aikana joka talvi ihan reilusti ollut, mutta nyt tuntui, että käveltiin liki kattojen tasalla lumimassojen päällä.
Mutta mökillä oli kaikki hyvin! Tänä vuonna ei ehditty loppujen lopuksi viedä vuodevaatteita ja vilttejä talvisäilöön. Meillä oli niin paljon puuhattavaa putkiremontin ja evakkomuuton kanssa, että jäi mökkiparka ihan kesäkuntoon. Eihän siinä mitään, mutta alkaa kevät vaan sitten aikamoisella pyykki- ja tuuletusshowlla... Tavallisestihan se show hoidetaan talven aikana ja keväällä vain tuodaan puhtaat ja raikkaat tekstiilit mökkiin. Noh. Hyvin se näinkin menee!

Aurinko armas

OOooh! Jalka tulee katosta! Sintti ei meinannut ensin yhtään hiffata, että mistä ihmeestä se isi oikein huhuilee. Siippa tarkisti samalla, ettei vintillä muhi mitään lumiyllätystä, kaikki oli sielläkin kunnossa. Mainiota!

Astetta kovempaa rasvaa...

Joulupallot peilissä, valopallot pikkuisessa kattokruunussa, jonka kynttilät on aurinko taivutellut ihan vinksin vonksin...