Tuparikakku

Tein taas tuparilahjaksi kakun. Se on kivaa ja lahjan saajat yleensä arvostavat pöydänantimia, joten mikäpä jottei!
Tällä kertaa haasteena oli tehdä gluteeniton ja maidoton kakku. Kakkupohja oli tietysti ihan helppo homma, korvasin vain jauhot perunajauholla. Mutta täytteiden kanssa pitikin sitten vähän pähkäillä. Lopulta päädyin vähän oikomaan ja ostin vanilja soijavanukasta ja suklaa soijavanukasta ja tuunasin niistä täytteet. Päälle kaulin valkoista sokerimassaa ja muotoilin marsipaanista pikku mökkipahan sekä reunaa kiertävän "synkän metsän" (mielikuvitusta saa kylläkin vähän käyttää, että näkee tuossa metsän, siitä ei tullut ihan sellainen kuin silmissäni näin...)

Ei musta kirurgia tulisi. Vähän käsi tärisi kun näpertelin noita ikkunaruutuja. Okeiokei, tuo pursotettava tahna oli vähän liian jähmeää... Seliseli...

Täytteistä tuli hyvän makuiset, mutta suhtaudun hieman epäillen hyytelöidyn viritelmän kestävyyteen tositilanteessa... Kakkupohja ei oikein jaksanut perunajauhoilla nousta kunnolla, joten sain vain pohja- ja kansilevyt ja näin ollen täytteet huljuvat siinä välissä omina liukkaina itsenään ilman kakkupohjan välitukea... :/. Hmm, jotenkin näen sieluni silmin sen tilanteen kun hyytelö lähtee karkaamaan kakkulapion alta sellaisella vauhdilla, että sitä ei pysäytä mikään... Uh. No tää on yhtä riskillä menoa tää elämä. Huhhuh. Ei auta. tehty mikä tehty. Kyllä on taas ihminen jännän äärellä.

Sokerimassakuorrutetta olisi voinut olla reippaasti enemmän. Nyt kaulin levyn niin ohueksi, että kakun jokainen muhkura piirtyy läpi. Tästä taas viisastuneena voinkin todeta, että kaksi pakettia sokerimassakuorrutetta per tavallisen kokoinen kakku taitaa olla varmin sääntö pelata.

Mutta ne täytteet:
Appelsiinitäyte: 2 appelsiinia sauvasekoittimella murskattuna, kolme pikkupurkkia vanilja soijavanukasta, 2,5 cl Cointreauta, loraus sokeria ja vaniljasokeria, pieni loraus appelsiinimehua, 7 liivatetta (nestettä kun tuli aika rutkasti).
Suklaatäyte: 4 pikkupurkillista soijavanukasta, 2,5 cl cointreauta, liraus sokeria ja appelsiinimehua, 5 liivatetta.
Lorauttele täytteet vuoronperään vuokaan ja hyydyttele settiä kakkuvuoan rinkulan sisälle koottuna yön yli ja koristele seuraavana päivänä kieli keskellä suuta.
Kakun kostutus appelsiinimehulla.

Ai niin, ja pari mielestäni näppärää vinkkiä: meillä ei ainakaan Cointreauta tai Amarettoa mene muualle kuin leivonnaisiin, joten ostan yleensä Alkosta niitä kassan vieressä myytäviä pikkupulloja maustekaappiin. Yksi 5 cl pullo riittää mainiosti kerta-annoksena leivontaan ja vaikkapa tiramisun kostuttamiseen.

Olen myös huomannut, että marsipaanimassan tai sokerimassan kauliminen on huomattavan paljon tumpeloystävällisempää puuhaa kun levitän elmukelmua pöydälle, pistän kaulittavan klöntin muovin päälle ja peittelen klöntin toisella elmukelmusuikaleella. Eipä tartu kiinni pöytään tai kaulimeen! Helpottaa myös suunnattomasti kaulitun ja helposti repeilevän kuorrutteen asemointia kakun päälle. Otan vain alemman muovin pois, asettelen massan kakun päälle ja kerin "suojamuovin" pois. Kas noin, eikä tule mitään kakkuklönttivahinkoja kuorrutukseen (kuten muuten jotenkin AINA saisin söhellettyä...)

Vinksin vonksin. Ei tämä nyt kaikkein komein kakkuni ole, täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, mutta tää on symppis ja toivon mukaan myös hyvän makuinen, joten ei ole niin nuukaa!

Illallista odotellessa...

Hyvää isäinpäivää! Kunhan sintti tuosta päikkäreiltään heräilee, lähdetään käymään Espoossa mummuvaarilassa toivottelemassa vaarillekin hyvää isäinpäivää. Sitten kiirusti takaisin kotiin kun viiden jälkeen tulee illallisvieraita pääruoka-ainekset mukanansa. Meillä on täällä ollut täysi härdelli päällä keittiössä aamusta asti illallisen muita osia valmistellessa.

Eilen illalla viritettiin olohuoneen ikkunaan joulutähti. Muutama viikko sitten Tukholmasta ostettu musta paperitähti pääsi heti silloin keittiönikkunaa koristamaan, joulu tuli jo!

Söpöstelyhörsellys. Joulunaika. Paljastaa ihmisessä piileviä taipumuksia punaisiin sydämiin ja keramiikkatonttuihin. Erh...

Vahvasti väittäisin, että meillä kuulkaa kohta kukkii UUDELLEEN liki vuosi sitten saamani orkidea. Pulleat on silmut. Nyt ollaan tarkkoina siipan kanssa, ettei nyt viimetipassa ryssitä tätä juttua ja aleta "hoitamaan" kasvia. Ihan komeasti kun on tuntunut tähän asti pärjäävän...

 Tänään on totta kai tehty isukille aamiaista ja sintin oli erittäin vaikeaa olla tarraamatta tarjottimella olevaan lämpimään croissanttiin, mutta olipa kuitenkin tarttumatta kun kielto kuului! Olin itse lähes yhtä hämmästynyt kuin sinttikin omasta tottelevaisuudestaan. Vauveli kasvaa. Näin se on tulkittava, alkaa mennä asiat jakoon. Joskin välillä vähän kyseenalaisesti. Ehdoton sääntö on meillä, että ruoka syödään pöydässä eikä sen kanssa a) haahuilla pitkin kotia b) laukata edes takas miten sattuu pöydän ja muun kodin väliä. Kaksi sääntöä ja on muuten välillä vaikeaa, mutta välillä myös superhelppoa. Tarhan isäinpäivä kahveilla tuli se kyseenalainen kohta esiin, kun sintti tunki puolikkaan sämpylän kerralla suuhun, kiitti juustonpalat suusta roiskuen ruuasta ja pyyhälsi kavereiden perään. Tarhakaverin isä ihasteli naureskellen, että kuinka sille mahtui noin iso sämpylä suuhun kerralla, aika epeli... Siippa siihen, että joo-o, kun meillä on sääntö, että ruoka syödään loppuun pöydässä... Että niin, suo siellä, vetelä täällä...

Juhannusaurinko

Terveisiä Barösundista! Oltiin taas perinteitä kunnioittaen juhannusta viettämässä sintin kummien luona. Saaristossa paistoi taas aurinko! No hyvä on, ei eilen, mutta perjantainahan oli upea ilma, taisi olla laajempikin ilmiö kuin vain meidän ilona se auringonpaiste. Istuttiin kahvilan terassilla, katseltiin koiria (kooooooiiiaaaaaa!!! Katokato!) ja syötiin jäätelöitä (namnam) ja tehtiin vähän ostoksiakin. Torimyyjiä oli muutama ja yhdellä heistä niin kivoja juttuja, että toivon mukaan pääsen hänen kojullensa toistekin. Tämä torimyyjä nimittäin kutoi aika hienosti, varsinkin ihastelin kudottua ja hyvin aidonoloista koiraa (jota en kyllä raaskinut ostaa). Kummitäti osti sintille kudotun pöllön joita joukolla olimme kojulla ihastelleet.

Söpöjä pöllöjä oli pari tusinaa. Ne kuulemma päättävät itse millaisiksi tulevat sitä mukaa kuin rouva heitä kutoo.

Hernekeittopurkkeja lahjaksi

Tehtiin sintin kanssa mummuille (Espoon mummulle, Espoon isomummulle ja Vaasan mummille) "hernariyllärit". Sintti taiteili kortit, minä taiteilin purnukat. Laitettiin kasvamaan basilikaa ja valkosipulia samaan purkkiin, katsotaan kuinka tuo kokeilu onnistuu. Mietin, että voisi tehdä enemmänkin "yrttisekoituksia" suoraan siemenistä. Eihän sillä nyt muuten mitään varsinaista lisäarvoa saavuta, mutta voisi olla aika kivan näköistä kun purkeissa kasvaa erilaisia ja näköisiä yrttejä.
Äitienpäivää vietettiin tänään haukottelevissa tunnelmissa. Kavereiden ihanat häät juhlittiin lauantai-iltana, joten t-paita "äiti on vähän väsynyt" olisi sopinut erinomaisen hyvin tämän päivän asuksi. Hih...

Vihdoinkin sain laitettua esikasvatukseen myös kesäkurpitsat, basilikat ja pelargonit mökkiä varten.

Hernariyllätys. Näyttää varmasti ihan söpöltä heti kun purkista alkaa pilkistää vihreää.

Mummujen korttien lisäksi piti rustata myös omaan käteen salakirjoitusta ja tuunata yksi pinkki rillikotelo (ihan luvan kanssa sai tuunata). Tietty. Olispa naurettavan tylsää puuhaa käyttää kynää vain paperiin. Pöh.

Pöytiä. Likaisia ja puhtaita.

Jotenkin nämä erilaiset pöydät eri rappiotiloissaan kuvastavat hyvin menneitä paria viikkoa. Me ollaan humpattu ja juhlittu. Syöty ihania aterioita ystävien kanssa ja viuhdottu paikasta toiseen. Kivaa! Pikkasen vaan tuppaa tuo elämöiminen siellä ja täällä haittaamaan blogiharrastusta (kynnys nousi kirjoittamiselle kun työpöydällä lojui 5 muistikorttia täynnä lajittelemattomia kuvia niin vapusta kuin työkaverin karonkasta kuin ystävien luona vierailuista kuin mökin pihapolkuprojektista.) Eilen sain viimein nykäistyä itseäni niskasta ja koneen äärelle. Lajittelin ja käsittelin kuvia liki kolme tuntia. Huh hei. Pitäisi vissiin olla vähän systemaattisempi näiden kuvailujen ja niiden säilömisten kanssa.

Kevätaurinko ja vappupallo. Ja vielä siisti pöytä.

Superhyviä munkkeja! Salaisuus on hyyyyyvin pitkässä taikinan nostatuksessa. Viime vuonna taisin nostattaa taikinaa 5 tuntia, tänä vuonna se ehti nousta neljä tuntia.

Villa Raimon perinteiset munkkimaakaroinnit pistettiin taas vappupäivänä pystyyn! Sen verran harvoin tulee munkkitakinaa tehtyä, että piti ottaa reseptit huomaamattomasti hellan päälle...

Kummitädin tekemä ankka oli niin hyvää, että sitä piti syödä isoina, kurkkuun tarttuvina suikaleina. Kummitäti päätti, että kummilapsen potentiaalinen tukehduttaminen ankkaan ei ole kovinkaan kristillistä kasvatusta ja tarttui saksiin. Hyvin upposi myös pätkitty ankka.

DIY syöttötuoli kummitädin luona. Hyvin toimi!

Väitöskahvit ja mansikkakakkua!

Hups! Kyllä hyvä karonkka on tunnistettavissa tällaisista kuvista...

Kollegat tyylikkäinä ja pöytäkin vielä puhtaana...

Sesonkikoristeet

Lähes ensitöiksemme torstaina siivosimme joulupallot pois peilistä roikkumasta ja askartelimme pääsiäiskoristeet tilalle. Aina voi olla vähän kornit koristeet mökillä. Meillä on sulkainstallaatio joka heiluu alapuolella olevan patterin tuottaman lämpimän ilmavirran mukana. Ja takan päällä on vihreä (kyllä, vihreä) porsliinikana ja sillä kavereina vihreä ja keltainen porsliinimuna. Ai että. Aivan oli pakko ostaa kun Tiimarissa poikkesin ruokakauppareissulla. Huvittavinta on, että nuo koristeet sopivat tänne kuin suklaamuna virpojan koriin!

Sulkainstallaatio peilissä. Juma miten hieno! Ja missään tapauksessa en kotona tällaisia esille laittaisi. Jännä.

Loput sulkanauhasta pääsi hyllyjen reunoja kiertämään. Siis aivan mahtavat sulkanauhat. Siippa oli kyllä ensin vähän pettynyt kun kerää purkaessa kävi ilmi, että ei ne olleetkaan sellaisena sulkapuuhkana...

Meinasin leikellä ruohosipuliruukusta feikkipääsiäisruohon perjantain ruokapöytään, mutta ei tuo meidän minipöytä enää imaissut mitään ekstrakoristeita.

 

ps. lapsikin sen osaa. Saatiin kuin saatiinkin rairuohot tarhalta. Olivat istuttaneet hauskoihin (Whiskas?) kissanmuonapurkkeihin rairuohot. Mainio idea ja juuri passelin kokoinen! Pahoittelen kiireessä otetun kuvan laatua. Kohdennus on jossain ihan muualla kuin lapsen aikaansaannoksessa.

Kaverini korianteri

Omnom. Niin se vaan on, että hurahdettuani noin puolitoista vuotta sitten korianteriin, en ole vielä mehevämpää maustemellakkaa keksinyt suulleni kuin korianteri kavereineen. Viikonloppuna tein uunissa kirjolohta, se tuppaa monesti olemaan aika tunkkaisen rasvaisen makuista (tai siksi siis meillä ei juuri koskaan ole kirjolohta koska kuvitelmissani se on juuri tuollaista, yöäääh.) No joka tapauksessa, nyt ostin ison klöntin ko. kalaa ja maustoin sen huolella. Kalanen sai päällensä suolaa, pippuria, chilirouhetta, kaardemummaa, silputtua ruohosipulia ja silputtua korianteria. Sitten vaan uuniin ja perunat kiehumaan. Kastikkeeksi laitoin maustamatonta jukurttia johon sekoitin, kuinkas muutenkaan, korianterisilppua, basilikasilppua, suolaa, pippuria ja lorauksen appelsiinimehua. Oli muuten hyvä kokonaisuus, yllättävän raikas, ei tietoakaan siitä pelkäämästäni tunkkaisuudesta. Jäkiruoaksi tein vielä appelsiinirahkalla täytettyä kääretorttua. Tunnissa oli pöperöt pöydässä.

Katettiin sintillekin oikein matala lautanen haarukalla ja "veitsellä" (eli lusikalla). Tyyppi sotki aivan huolettomasti ja hoki samalla "nam nam". Ja kun jompi kumpi ruokailuväline tipahti lattialle, osoitti pieni perunainen sormi alaspäin "tippu!".
Sintti on syönyt itse jo useamman kuukauden ajan, tarhassa oppii niin nopeasti nämä kuviot. Se on se ikätoverien esimerkin voima kummallisen kannustava juttu... Niin hyvässä kuin pahassa... Nyt on nimittäin kuvioihin tullut tämä aikasmoisen sottainen syöminen, taitoa olisi syödä oikein siististi, mutta vissiin se on vaan niin paljon siistimpää olla bädäri ja vähän nassutella niin sun näin. No samapa tuo, kyllä se siitä taas.

Mistä tämä viikonloppuna väännetty korianterikala taas mieleen putkahti, johtuu siitä, että kävimme työkaveriporukalla syömässä Shanghai Cowboyssa joka käyttää korianteria vielä reippaammin kuin meikäläinen. Ja siitäkös minä olen onnessani. Rafla on kiva; palvelu melko hidasta, rasva käryää ja ruoka on niiiiiiiin hyvää. Suosittelen. Jos siis tykkää korianterista. Ja kestää hieman hitaan toiminnan :)

Hopeaa!

Pidettiin pienet vaalivalvojaiset ja jännitettiin yhdessä kaverien kanssa, että kuinka tässä käy. Suorastaan pompin sohvalla kun ennakkoäänet tulivat, herramunjee kuinka jännittävä se tilanne oli! Aivan intopinkeenä oltiin koko porukka ja kun tulos oli selvillä ja lukkoon lyöty ja kansalle kuulutettu, päätettiin vielä poksauttaa kuoharipullo Pekan kunniaksi. Näillä meidän alueilla Haavisto nappasi yli puolet vaalipäivän äänistä.

Vaalien kunniaksi kaivoin esille hopeiset ruokailuvälineet. Tuli sellainen tunne jo päivällä, että nyt täytyy laittaa pöytä koreaksi, jospa vaikka... ;)

Mutta olipa vaan hopeat tummuneet. Pitäisi oikeasti useammin vaan käyttää niitä, pysyisivät kiiltävinä. Ja muutenkin, mitä niitä nyt hautomaan kaapissakaan... Vähän aikaa ihmettelin, että millä ihmeellä minä nyt taion tummuneet ruokailuvälineet asiallisen näköisiksi, mutta sitten siippa keksi, että Universal Stone voisi olla ratkaisu. Ja totta maar, niin oli, eipä tarvinnut hinkata yhtään! Pyöräytin mössöllä haarukat läpi ja kirkasta tuli! Tässäpä oivallinen puhdistusaine kaikille kotitalouksille jotka tuskailevat jatkuvan hopeiden kiillottelun kanssa (tirsk)!

Ihmemössö joka pelastaa aina. Maksamaton mainos :)

Pullakori

Sain männä maanantaina jonkun superäitikohtauksen tarha- ja työpäivän jälkeen ja villitsin ensin sintin riehumaan ja tanssimaan, sitten tein meille taatelicouscousia ja korianterilla, chilillä ja kardemummalla maustettua kalkkunaa sekä jukurttikastiketta. Herkkuja mussutellessamme päätin vielä leipoa pullia valmiiksi pakastimeen odottamaan tätä sunnuntaita ja kaverien nappulan kaksivuotisjuhlia. Olipa hyvä, että intouduin, olipa helppo lähtö nyyttärihenkisiin juhliin kun oli leipomukset valmiina eikä tarvinnut kuin kivasti ne pakata.

Espoon mummu osti joululahjaksi uuden duffelin kun edellinen alkoi olla sintille auttamatta liian pieni. Vaasan mummi puolestaan kutoi joululahjaksi aivan ihanan pipon, kaulahuivin, tumput ja villasukat. Kyllä nyt kelpaa tepsutella kaupungilla.

Joululahjaksi saadun herkkukorin koriosa pääsi kätevästi uusiokäyttöön pullakorina. Kaverit voivat sillä viedä itse sitten taas seuraavaan paikkaan nyyttäriherkkuja. Passelin kokoinen kori.
Sintti oli onnellinen nuori mies kun vastuullinen pullakorin kantaminen annettiin hänen vastuulleen. No ainakin eteisessä olon ajan...

Taas on takana touhukas viikonloppu, eilen lähdettiin aamupäivällä sintin kummeille ja tultiin tänään takaisin siten, että ehdittiin synttäreille. Kotiuduttiin juuri ja kyllä oli kivaa. Pikkuihmiset leikkivät mahtavan kiltisti ja kaikki nassuttivat kuvut täyteen herkkuja. Ja sintin kummien luona oli niin kivaa. Elämä on kivaa! Noh, mennyt työviikko ei ehkä ollut ihan niin auvoisa, joten ehkä senkin takia viikonloppu tuntui niin mukavalta ja ah, miten rentouttavalta!

No niin, nyt mennään!

Hyvää uutta vuotta!

Toivottaa pingviinikaverit! Tällä emännällä lähti vähän mopo käsistä kakkuleipomusten kanssa. Komia uuden vuoden kaakku tuli. Synkkä ja lumeton vuodenaika johtaa outoihin mielitekoihin. Oli pakko tehdä iglukakku ja pingviineitä. Ja oli pakko tehdä yks badass-pingu mukaan, muuten olis tullut liian söpö...

Tein Iglukakun samoilla periaatteilla kuin taannoin sintin syntymäpäiville leppäkerttukakun. Päällynen on tehty sokerimassasta ja pingviinit muotoilin mustasta marsipaanipötikästä. Pingujen valkoinen vatsa on ohut sokerimassalevy, jonka olen muotoillut sopivan malliseksi ja laittanut marsipaanivartalon päälle. Pahispingun pissa on on jotain koristelumössöä jota myydään muutaman värin setissä. Ovat pienissä pursottimissa. Eri kätevästi sillä sai tirautettua pikku lirit iglun kulmalle. Harmi ettei löytynyt ruskeaa versiota... Muhhahahhah :D


Hyvää uutta vuotta! Mä yritän löytää jonkun mopon ens vuodeksi...

Joulu yhdessä kohdassa

Koti alkaa hiljalleen olla asuttavassa kunnossa. Kovasti tässä on kyllä töitä koko viikko asian eteen paiskittu. Remonttimiehet käyvät päivittäin. Tänään juotiin Ilpo-yleismiehen ja kaakelimiehen kanssa espressot ja turistiin niitä näitä töiden lomassa. Varsinkin Ilpolta olen saanut hyviä korjausniksejä tässä muutaman päivän aikana. Olen hänelle näitä meidän huushollin ikuisuuskorjauskohteita näyttänyt ja altistanut ammattilaisen mielipiteelle korjaussuunnitelmani. Kädet syyhyävät päästä vähän korjailemaan näitä kananpaskaseiniä, jotka aina sieltä täältä kolauksista murtuvat...

Tänään laitoin Prismasta löytämääni hassua kangassydännauhaa toiseen olohuoneen ikkunoista. Siippa kiinnitti samaiseen ikkunaan eilen paperisen joulutähden ja kun vielä ikkunalaudalla on Ikeasta parilla eurolla bongattu peltipurkkisetti täynnä piparkakkuja ja Fazerin sinistä, on meillä ministi joulua kotona. Enempää ei nyt ennätä laittaa, kaikki joulukoristeet on... jossain... Pyhinä ollaan taas siellä ja täällä, eipä juuri nokkaamme kotona näytetä, joten ihan hyvä tämä on näin.

Koko olohuoneen ilme muuttui todella suorastaan radikaalisti kun ripustimme väliaikaisverhot ikkunoihin. Valkoiset verhot eivät mielestäni suinkaan tee olohuonetta avarammaksi kuin normiverhojen aikaan... Päinvastoin tuntuu, että tuo valkoinen massa lannistaa tilan... Noh, ihan raikkaat ne toki ovat ja sopiipa nuo sydämen pulleroiset paremmin paikalleen... Mutta kyllä siippakin vähän nikotteli, ei se ole sillekään sama, mitä meidän ikkunoissa roikotetaan. Kunhan vaan oikeat verhot tulevat pesulasta, lähtevät nuo plitkut varaverhot takaisin kaappiin...

sohvalla maatessa voi tuijotella kattoon.

Ikeassa oli alessa joulupurkkeja. Kaksi euroa koko setti. Pakkohan niitä oli ottaa. Ihan suloisia purnukoita. Ihmisen ei pitäisi joutua olemaan kovin kauaa poissa kotoa. Sitä haksahtaa ostamaan kaikenlaista tosi tarpeellista sinne kaivattuun kotiin. Yleensä vältän joulukrääsän ostamista, mutta oh, tänä jouluna on ollut vaikea pinnistellä vastaan...

Pakettitehdas on avattu

Väänsin eilen illalla Greyn anatomiaa katsellessani ja glögiä seimaillessa ensimmäiset lahjapaketit valmiiksi. Oli kyllä materiaalit todella niukassa. Löysin evakkokotiin ostettuna vain palasen punaista lahjapaperia ja mattavalkoista nauhaa. Siinäpä ne. Ei muuta kuin niistä sitten värkkäämään.
Leikkelin koristekuvioita tavallisesta valkoisesta paperista ja hyödynsin lahjapaperirullan ruskean paksumman "tuubiosankin" paketteihin. Mielestäni noista paketeista tuli varsin somia noilla vähillä varusteilla.
Tänään hikoilin Sellossa sintin kanssa ja metsästin lisää lahjapaperia ja naruja ynnä muuta. Mutta voi, lopulta löysin vähän lahjapaperia jota etsinkin (samaa kuin kuvissa, mutta vihreänä, sinisenä ja hopeisena), mutta tuollaista mattapintaista lahjanarua en vielä onnistunut lisää löytämään (en missään värissä!), joten täytyy mennä jonnekin muualle ostoksille. Mitä tahansa pukkipaperia en kotiin kanna. Yh.

Leikkasin lahjapaperia suiroksi niin sain muunkin väristä nauhaa laitettua kuin vain tuota ainoata valkoista. Masuvauvalle serkkulaan löysin aivan ihania pikkuruisia juttuja, ei väliä kumpi tapaus sieltä pyörähtää aikanansa, herkulliselta se pikkuotus tulee noissa näyttämään... Ai jai!

Tää oli aika kiva. Leikkasin vain paperista pylpyröitä ja teippasin kiinni. Aika hauskan näköinen. Mun mielestä ;)

Leppäkerttu!

Vähän hiljaista ollut täällä blogin puolella viime aikoina, mutta hiljaista ei ole ollut muuten elämässä. Sintillä oli eilen elämänsä ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat. Yksi kynttilä koristi leppäkerttukakkua! Oli mammallekin jotain ihan ensimmäisen kerran, nimittäin marsipaanikuorrutuksen teko kakun päälle. Hieno leppis tuli! Pikkuveli teki toisen kakkusen koristelut ja yhdessä tuumailtiin ja pähkäiltiin ja kaulittiin marsipaaneja. Kyllä siihen joku tovi meni ennen kuin kakut olivat valmiit, mutta oli kyllä hauskaa puuhaa! En yhtään ihmettele, että porukka jää tällaiseen koukkuun.

Tein nuo ekakertalaiselle sopivan helpot leppikset Ullanunelmien sivuilta löytyneen mallin mukaisesti, pikkasen tuunaten. Tuossa ohjeessa tehdään yksi 5 munan taikina, mutta minä tein kaksi annosta niin sain tehtyä yhden isohkon leppiksen ja pikkuleppiksen. Mietin, että miten saisin helpoiten kakut puolipalloiksi ja päädyin kokoamaan ne sopivan malliseen kulhoon. Elmukelmutin kulhon sisäpuolelta ja aloin latoa kakkupohjaa ja täytettä vuoronperään. Pistin hetkeksi lautaset kakkujen painoksi ja aloimme, sillä välin kun kakut vähän painuivat muoteissaan, kaulia marsipaania ja sokerimassaa.
Tosi siististi pysyivät kakut muodossaan kun kumosin kulhot tarjoiluvadeille. Niiden päälle oli varsin helppoa laittaa päällysteet. Me ekakertalaiset ei kyllä heti aluksi tajuttu lotrata tarpeeksi paljon pölysokerilla, joten ison leppiksen punaisesta kuoresta tuli vähän ei-niin-strömsö osittain. Siksi leppiksellä on vartaloonsa nähden varsin iso pää. Heh.

Sintti ja sintin serkkupoika tarkkoina.

Juhlat meni kivasti ja porukkaa oli paljon. Oltiin mummovaarilassa Espoossa juhlimassa kun tämä meidän evakkokoti on niin pieni (eikä täällä ole tiskikonetta... Aika ehdoton, kun on kolmisenkymmentä vierasta...) Aika haipakka päivä oli ja kun illalla tänne kotosalle päästiin ja sintti kellahti omaan sänkyynsä, niin kyllä meillä viinipullo aukesi ja sohvanpohja kutsui.
Zzzzzz...