Tuulipukuviikonloppu

Sunnuntaina löysin perheemme Viikin Prisman Chicosista. Lapsi kirmasi koko viikonlopun samoissa vaatteissa mökillä, vain vaippaa vaihdettiin. Itse olin kuin ilmestyskirjan peto tuulitakissani ja likaisissa hiuksissa. Siellä sitten "rismassa" loistaputkilamppujen alla häpesin. Aikamoinen reality check verrattuna edelliseen viikonloppuun joka vietettiin siipan kanssa kaksistaan Tukholmassa. Yövyimme Östermalmilla boutique-hotelli Storyssa, söimme hyvissä ravintoloissa ja shoppailimme ruotsalaisdesignereiden vaatteita (haha, no joo, aika suureellisesti ilmaistu, ostin talvitakin, siis.) MUTTA yhtä kaikki aivan järisyttävä ero Viikin Prismaan ja tuulitakkiini.

Viikonloppu itsessään oli juuri niin rentouttava kuin vain mökkiviikonloppu voi olla. Takkapuita poltettiin koko ajan ja tihkusateen kastelemat vaatteet höyrysivät kuivumassa takan vieressä. Glögiä, juustoja, pyllistelyä perennapenkissä ja viimeisten omenoiden keräämistä. Koko perhe hyytyneenä päiväunille ja Dyyni-elokuva läppärin ruudulta. Ei se väärin ollut.
Sunnuntaina me vielä oikein kunnostauduttiin ja siivottiin mökin lisäksi myös kotona, hillottiin loput 12 kiloa omenaa, lankattiin läjä kenkiä ja oltiin kaikin puolin hyviä ihmisiä. (Saa ottaa huumorilla.)

TÄMÄ ON IHME! Orkidea pukkaa uutta silmua! Emme varsinaisesti uskalla vielä rehennellä, mutta kyyyyllä, siellä on uutta nuppua tuloillansa. Voisiko tässä olla nyt sellainen tilanne päällä, että tuo voisi alkaa kukkia uudelleen? Meillä? Tällä epähoitamisella? Jännitysnäytelmä tiivistyy nuppujen kasvun myötä...

Pelargonit tulivat kotiin. Siemenestä kasvattamani pelargonit ovat kultaakin kalliimmat. Niitä ei nyt hassata hallaöiden, saatikka lumimassojen alle. Vähän myöhemmin tässä vien ne vintille ikkunan kajoon talvehtimaan. Vintin pitäisi olla nyt parasta mihin pystymme, viileä ja valoa jonkun verran, ei pakkasta. Katsotaan, katsotaan kuinka mussukoitteni käy...

Keittiö on hermokeskus. Sulassa sovussa kiilloteltiin kenkiä ja tehtiin omenasosetta. Samalla katsottiin uutisia tabletin ruudulta joka myös mahtui tuolle meidän piskuiselle keittiönpöydälle. Ainiin ja samalla toki ruokakattilat porisivat valmiiksi maanantain ruokaa! Ai että miten tehokasta!