Ihastus

En malta olla laittamatta tänne. Ostin Marimekko Converset. Nämä ne vaan ovat jotenkin niin tajuttoman söpöt tennarit. Voiko syksyksi olla mitään niin pirteää kuin keltaiset Converset? (Ja keltainen takki ja keltainen kello... Kas, huomaan, että minulla on keltainen kausi...) No onpa nyt höntyilyä ja pumpulin kevyttä, mutta olen niitä nyt koko illan ihaillut ja hipelöinyt, pakko jakaa :D HAH!
Ihastus!

Matto ihastuksieni alla on myös uusi. Sekin on mainio! Bongasin sen Lanternan Iskun jostain täystyhjennysmyynnistä puoleen hintaan. Kokoa on saman verran kuin edelliselläkin olohuoneen matolla eli 160 x 230. Ei tuo matto hinnalla ollut pilattu alunperinkään, mutta nyt sain sen alle 50 eurolla. Ei hassumpaa.

Rody tuli taloon

Käytiin sintin kanssa hakemassa punainen Rody kotiin keskiviikkona. Kirjoittelin aikaisemmin jo, että innostuimme koko perhe Rodysta Tokiossa ja nyt saimme ikioman kotiinkin! On se vekkuli! Kunhan tästä hieman lumet sulaa, niin Rody pääsee "laiduntamaan" siirtolapuutarhalle. Täällä kotona Rodylla on turhan ahtaat oltavat. Kavioeläimet tarvitsevat nähkääs tilaa ympärilleen. Ja siksi toisekseen olohuoneen parkkiruudussa on vähän ahdasta kun siinä on myös sintin auto ja kavereilta lainassa oleva Brion kävelykärry. Siinä ne sitten rivissä nököttävät kaikki kolme. Autolla on tätä nykyä ratin päällä hattuna Monsterit kypärä, jonka sintti sai Tokion vuokraemännältä Marikalta lahjaksi. Rodylla puolestaan on cowboy-hattu päässään. Molemmat ovat kovin inhimillisen näköisiä hattuineen.

Luetaan nyt ensin käyttöohjeet.

Pumppaajalla on vapaa tyyli.

Sintti sai myös Marikan tanssioppilaan pehmokoiran. Oppilas oli jo 10 vuotta ja oli tuuminut, että hän on tarpeeksi vanha antamaan lempparikoiransa nyt eteenpäin pienemmälle. Liikuttavaa ja herttaista. Karvaturri oli jumalattoman kokoinen, likainen ja nuhraantunut ja noin niin kuin umpitäysien matkalaukkujen näkökulmasta painajainen kotiin raahattavaksi, mutta PAKKOHAN se oli mukaan ottaa. Kotona turri kävi pesukoneessa ja nyt karvaturrin roikale muistuttaa itse asiassa hieman räjähtäneen habituksensa kanssa anopin edesmennyttä koiraa. Ilmankos se karvaturrilelu tuntuikin niin kovin tutulta heti. Tajusin muuten vasta nyt.)

Migreeniostoksia

Perjantaina raapaisin kokoon elämäni kolmannen migreenikohtauksen ja lääkitsin itseni käsikauppasärkylääkkeillä sellaiseen tokkuraan, että ei kyllä mikään tuntunut enää missään. Sain jopa päivän ainoan pakollisen menon, lounaspalaverin hoidettua buranapanadolkombinaatiolla, mutta eipä se reissu ihan seuraamuksitta mennyt...

Palaverin jälkeen saatoin työkaverin bussille ja jatkoin itse Kampissa haahuilua suurena tarkoituksena käydä nopeasti hakemassa itselleni uudet sormikkaat (ihan aitoon tarpeeseen) ja heti sen jälkeen suunnata takaisin kotiin potemaan...
Nooooh...

Snapsilasivalikoiman asettelin samalle vadille syntymäpäivälahjaksi saamani orkidean kanssa (joka on hengissä vieläkin, juhuu). Tyhjinä nuo lasit eivät nyt suinkaan meidän "ruokasalin pöytää" korista, vaan istutin niihin rairuohoa.

Menin Anttilaan. Menin Anttilan yläkertaan. Tuli vessahätä. Kävin järkyttymässä Kampin kauppakeskuksen hirveässä kunnossa olevista vessoista. Tulin takaisin Anttilaan. Unohdin, että olen hakemassa sormikkaita. Päättelin, että varmaankin tulin ostamaan sukkahousuja (!) Laahustin kodinosastolle (koska se sijaitsee sukkahousuosaston vieressä). Unohdin, että olin tullut ostamaan sukkahousuja. Ostin 8 kpl Kartion snapsilaseja. Lähdin kotiin.
Romahdin sohvalle ja heräsin siihen, että siippa tulee kotiin. Muistin ostaneeni 8 kappaletta Kartion snapsilaseja. En muista miksi. Alennusta sain 20 %. Alennus varmaan liittyy tähän asiaan jotenkin. Ihmettelimme yhdessä siipan kanssa asiaa ja tuumasimme, että no mutta, eipä tässä mitään, ihmisiksi jotka juo hyvin harvoin snapseja, meillä on nyt varsin vaikuttavat kokoelmat snapsilaseja niin kotona kuin mökillä. Enää tarvitsee hankkia pöytäviinapullo pakkaseen. Snapsilaseista snapsien juominen ei ainakaan enää jää kinnaamaan.
Sillä lailla. Mutta alessa oli. Ja halvaksi tuli! Kippis!

Pieni pala talouspaperia, vettä ja rairuohon siemeniä. Minä olen tänä vuonna hyvissä ajoin liikenteessä pääsiäisruohojen kanssa. Haaaa! Onkohan tää nyt jotain hyvittelyä itselleni siitä, että jouluna meillä oli varsin askeettiset vermeet viriteltynä...?

Tokio tuokioita

Sintti joutui kyllä nöyrtymään ja syömään lopulta käsin ja lusikalla. Ei se nyt ihan tolla taktiikalla onnistu...

Miehet ottaa mittaa.

Olisko aika kätevä tapa pitää nurmikko siistinä myös mökillä?

Rodyt rivissä. Katseltiin sintille omaa Rodya jo Tokiossa lelukaupoissa, mutta jätettiin ostamatta kun oli aika kallis ja matkalaukkutilaa oli nirhoisesti. Erittäin hyvä, että jätettiin ostamatta. Tilasin ja haen Novakarilta sintin punaisen Rodyn ensi viikolla hintaan 34 euroa. Tokiossa Rodysta olisi saanut pulittaa 80 euroa... Sanoisin, että siinä on jo hintaeroa ihan kiitettävästi...

Sintin eka liukuhihnasushi.

Mitä tänään syötäisiin?

Mahtava loma oli ja ennen kaikkea seura oli kyllä tällä naisella kohdillaan! Sintti ja siippa ovat loistavaa matkaseuraa, ei voisi olla tyytyväisempi! <3

Kehittävät lelut

Tai tylsät, kauniit lelut. Eikö ne ole sama asia? Makkarin kattoremontin yhteydessä tavaroita siirrellessä löytyi yhdestä laatikosta pari puulelua, jotka olin jemmannut odottamaan sintin kasvamista. Ostettiin nuo puulelut ennen sintin syntymää Italiasta ja naureskeltiin siinä, että lapsi varmaan kiroaa meidät ja saa vähintäänkin elinikäiset traumat siitä, että kaikki lelut joilla se sai pienenä leikkiä oli vaan jotain esteettisesti silmään sopivia ja "kehittäviä".
(On muuten uskomatonta, kuinka paljon raivasimme, jälleen kerran, erilaisten laatikoiden sisältöjä kun ne tuohon olohuoneen puolelle kerta tyrkylle kannettiin maalausurakan alta. Vaikka kaikki lootat oli käyty läpi rapiat puoli vuotta sitten kun olimme lähdössä putkiremonttievakkoon, oli niissä samoissa laatikoissa EDELLEEN karsittavaa vaikka ja kuinka... Käsittämätöntä... )

Nyt sintti löysi jemmalelulaatikon ja avasi sen. "U-UUUUU!!!" Kuului vaikuttunut karjaisu. Ei ollutkaan niin tylsiä meidän Italian ostokset. Erityisesti tuo vedettävä Pinokkio on aivan huippujuttu.

Reikä seinässä

Kuten olen monesti vinkunut, meidän seinät ovat nk. "kanapaskaa" joten kolhaisut ja naulan iskemiset aiheuttavat joka kerta iloisen ropinan parketille.
Aikanaan paikattiin saneerauslaastilla noita kanapaskaseiniin tulevia reikiä, mutta se se on kuulkaa pirullisen työlästä puuhaa. Sekoitella nyt sitten sementtiä alvariinsa. Se kun vielä kuivuessaan vetäytyy ja on hankala levittää tasaisesti jajajajja...

Tällaista tämä on. Paikkauksen paikkausta kaikkein arimmissa kohdissa. Nyt tosin meinataan vetää tasoitetapetit kaikkiin näihin ongelmakohtiin. Se tasoitetapetti pitää seinät kasassa. Mutta sitä ennen täytyy toki nuo rei'ät täyttää.

Kävin jo aikoja sitten kyselemässä naapuritalon remonttiputiikista "laiskan naisen" valmislaastia. Jotain jolla voisi tukkia noita reikiä. Paklaustuubithan on täysin turhia silloin kun kyseessä on muutamaa milliä syvempi reikä... Tuumin, että ammattilaisilla on PAKKO olla jotain kätevämpää massaa kuin nuo veteen sekoitettavat laastit. Ja onhan heillä! Ja nyt on myös meillä. Tulkoot tähän taas maksamaton mainos: Nicolorin kevyt täyttötasoite. Mainos siksi, että parissakin isossa rautakaupassa ainetta kysellessäni (en muistanut mössön nimeä) sain vain huteria näkemyksiä siitä, että tarkoitan varmasti saneerauslaastia tai paklaustuubia...

Testasin äsken massaa. Miksi, oi miksi en ole tiennyt tämän unelmaisen ihanan massan olemassaolosta jo kauan sitten? Ihan mahtavaa mössöä! Käytin ensin sivistyneesti lastaa apunani, mutta huomasin nopeasti, että mössön koostumus on kuin muovailuvahaa! Siitä vaan siis omat tassut käyttöön ja muotoilemaan massaa reikien täytteeksi. Mykistävän helppoa. Muotoilin tassumetodilla jopa yhden lommoisen kulman uusiksi. Taisin löytää taas uuden luottotuotteen remonttivarustearsenaaliin!

Pelastus tulee mustassa purkissa. 3 litran saavi maksoi vajaa 15 euroa ja äsken tekemiin korjauksiin hujahti vain pikkaisen pintaa. Uskoisin, että tämä purkki riittää meille kyllä kaikkiin tuleviinkin korjauksiin erinomaisesti.

Ennestään luottokamoihin on kelpuutettu Helmi-kalustemaali, oikeata sävyä olevat seinämaalit (kun sattuu ja tapahtuu noille seinille koko ajan jotain), Black & Deckerin minikokoinen akkuruuvinväännin, lasikuituinen tasoitetapetti ja nyt tämä unelmaisen ihana Nicolorin täyttötasoite.
Vähästä sitä ihminen innostuu. 

Mattoteippiharja. Sehän toimi!

Löysin Prismasta Sinin uutuuden, isokokoisen teippirullan jolla voi rullailla matosta pois hiukset ja koirankarvat. Ostin piheyttäni pelkän vaihtorullan, enkä lainkaan teipin rullailuun tarkoitettua vartta. Varsi ja yksi rulla olisivat maksaneet melkein 14 euroa. Pelkkä vaihtorulla 3 euroa... Kotona liitin vaihtorullan vanhaan maalitelaan. Toimi! Ihan selvästi kirkastui tuo harm...eikun valkoinen villalankamatto.
Jos ei satu omistamaan vanhoja maaliteloja, niin niitäkin saa alle kolmella eurolla perusprismasta, joten kannattaa harkita vaihtoehtona... Onpahan ainakin monikäyttöisempi noin. En kuitenkaan meinaa päivittäin teippirullailla, enkä varsinkaan maalata, joten molempi parempi. Silkkaa säästöä siis.

Saako jo vähän unelmoida...?

Tässä alkaa kohta uskoa itsekin siihen, että tämä kuukauden päivät muhinut postaus voisi olla kohta "julkaisuvapaa". Kyllä se remontti sieltä pikkuhiljaa valmistuu, vaikka pitkältähän nämä vikat viikot tuntuvat...
Kylpyhuoneen väritys on hyvin neutraali. Valkoiset isot laatat seinillä valkoisella saumauksella ja tummanharmaat lattialaatat tummanharmaalla saumauksella. (Eli pääpiirteittäin sitä samaa tyyliä mitä kaikilla muillakin on nyt lähiaikoina tehdyissä kylpyhuoneissa.)
Sen sijaan meille ei tule sitä normivarusteena yleensä olevaa rämisevää peilikaappia, jonka sisällä on tyypillisesti se kylpyhuoneen ainoa pistorasia. Siihen kun tökkää hiustenkuivaajan kiinni saa töpseliä irti repiessään pelätä henkiriepunsa puolesta ihan tosissaan. Tuntuu, että se koko kaappi tulee sieltä seinältä silloin alas. No meille ei sitä tule, eikä tule muuten allaskaappiakaan.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen kylpyhuoneessa on pistetty tuulemaan. Siippa juuri raportoi, että kaakeloinnit ovat hyvässä vauhdissa! Jippii!

Vessan katto madaltuu siinä mielessä reippaasti, että putket tulevat aika ronskisti alaspäin tuolta katosta. No se ei haittaa, sillä meidän talossa on hieman korkeammat huoneet kuin normaalisti tämän ikäisissä on.

Sen sijaan meille tulee iso iso peili lavuaarin ja pöntön yläpuolelle (remppamiehet saivat vanhan peilin siististi irti, joten se saa palata paikalleen, joskin nyt se kyllä kehystetään jotenkin kivasti. Se, mitä tuo kivasti tarkoittaa käytännössä, on minulla vielä vähän työn alla...) Pönttöä vastapäiselle seinälle mahtuu syvyydeltään kapoisia kaappeja. (Voiko "syvyydeltään kapoisia" sanoa? Kuulostaa korvaan oudolta. No joka tapauksessa, sellaisia tulee, todennäköisesti Ikeasta perusvalkoisia ja siistejä)
Muihin asuntoihin tulee meidän taloyhtiössä joko suihkukaapit tai suihkuseinäviritykset, mutta meidän linjaston kylpyhuoneet ovat siinä mielessä vähän spesiaaleja, että meillä on varsin isot ikkunat kylppäreissä. Tämä tarkoittaa sitä, että suihkukaapit eivät oikein tule kyseeseen. Törröttäisivät aika tökerön näköisesti puoliksi ikkunan edessä... Meillä jatketaan siis kylpyhuone-elämää vanhanaikaisesti suihkuverholla.
Lottovoittoa odotellessa tilasin H&M Homesta kivan suihkuverhon ja maton ja taidanpa vielä pari pyyhettä ottaa tuohon settiin kaveriksi, kun tyrkyllä niin hyvin ovat...
Nyt kun olen saanut kylpyhuoneen systeemit hanskattua, kaapit valittua ja kohta puoliin valaistuksen mietittyä, täytyy siirtyä muihin huoneisiin.
Teemme tässä samassa rytäkässä pienen pintaremontin ja vaihdamme tapetteja eteiseen ja makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa onkin komea reikä keskellä seinää muistona keittiön putkien moukaroinnista, joten ei tarvi kahdesti miettiä, että jaksaisko vaihtaa tapetin...
Olohuoneessa ja keittiössä ei tapetteja olekaan kuin tehosteseinät ja siitä tapetista pidetään edelleenkin todella paljon. Mutta katsotaan nyt, joutuuko niitäkin uusimaan...
Neljä vuotta ollaan asuttu ja kyllä vaan alkaa olla monessa kohtaa paperitapetit vaihdon tarpeessa.

Keittiössä on välitilalaatoitus ja saumauksetkin tulleet tämän kuvan ottamisen jälkeen. Vielä tuolla kyökissä on aika paljon tehtävänä. Seinien maalaus ja pikku viimeistelyt... ;)

Siinä on ollut tiskikone ja oletettavasti siinä tulee myös olemaan tiskikone ihan tuota pikaa!

Kauppakassialma

Kampissa on söpö pikkuliike nimeltään Lande. Kävin siellä tänään bussia odotellessa. Kuulun juuri siihen porukkaan jonka ei missään tapauksessa pitäisi mennä tällaisiin somiin pikkuputiikkeihin. Landesta löytyi välttämättömyyksiä eli avaimenperä ja kassi. Pieni, taiteltava kassi. Jostain syystä olen hyvin viehtynyt pieniin taiteltaviin kauppakasseihin (vähän samaan tapaan kuin olen ihastunut 50-lukulaisiin liinavaatekaappeihin). Ne kauppakassit vain ovat niin käteviä (kuten myös liinavaatekaapit). Paras pussukka on ehdottomasti äitini pikkujoululahjaksi antama nyssäkkä. Unicefin kassissa on tarpeeksi pitkät kantokahvat, että sen saa heitettyä olalle ja kokoa on reilusti. Huono puoli siinä on se, että se ei ole mikään esteetikon unelma.
Lontoosta löysin mahtavan kukallisen kassin ja nyt löysin tämän zetor-kassin Landesta.

Zetor!

 Mikä tahansa puuvillanyssäkkä ei siis kelpaa, vaan kauppakassin täytyy mahtua kokoon sullottuna nyrkkini sisään. Onhan noita toki myynnissä, mutta yllättävän vähän mitään kivoja on silmiin osunut. Lontoon nyssäkän merkki on envirosax, joita tottahan toki saa ostettua myös ihan täältä peräpohjolastakin. Voin suositella, itse ostin Bloom sarjan ruskean kassin. Ajattelin vähän hamsteroida näitä pieniksi joululahjoiksikin, ovat niin kätsyjä ja kauniita (anteeksi juonipaljastus).

Jotenkin vaan niin kiva avaimenperä.

Tämän siippa varmaan kelpuuttaa omaan laukkuunsa kauppakassiksi. Kukkakassia en ole edes viitsinyt tyrkyttää, onhan se aika söpö, vähän liian söpö siipan olkapäälle...

Sintillä on alkanut toinen tarhaviikko suht jouhevasti. Maanantai oli yhtä riemukulkuetta, eilen vähän jätkä oli kiristellyt kahta alahammastaan, mutta tänään oli taas jo reippaampana. Pikkumies tarvitsee aikaa sopeutua, näin se vaan on. Tänään olisi ollut Habitaren yhteydessä toimivien nykytaidemessujen, ArtHelsingin kutsuvierasilta. Olisi hinguttanut kyllä mennä kun kaveri liputkin meille postitti, mutta ei hitsi, nyt ei henno. Sintti vetelee hirsiä turvakaukalossaan eteisessä ja kun se tuosta herää, pitääkin antaa ruokaa ja vähän helliä pikkuista. Habitaressa varmasti käydään tässä jonain päivänä, joten pääsen silloin katsastamaan tuon taideosankin.