Sesonkikoristeet

Lähes ensitöiksemme torstaina siivosimme joulupallot pois peilistä roikkumasta ja askartelimme pääsiäiskoristeet tilalle. Aina voi olla vähän kornit koristeet mökillä. Meillä on sulkainstallaatio joka heiluu alapuolella olevan patterin tuottaman lämpimän ilmavirran mukana. Ja takan päällä on vihreä (kyllä, vihreä) porsliinikana ja sillä kavereina vihreä ja keltainen porsliinimuna. Ai että. Aivan oli pakko ostaa kun Tiimarissa poikkesin ruokakauppareissulla. Huvittavinta on, että nuo koristeet sopivat tänne kuin suklaamuna virpojan koriin!

Sulkainstallaatio peilissä. Juma miten hieno! Ja missään tapauksessa en kotona tällaisia esille laittaisi. Jännä.

Loput sulkanauhasta pääsi hyllyjen reunoja kiertämään. Siis aivan mahtavat sulkanauhat. Siippa oli kyllä ensin vähän pettynyt kun kerää purkaessa kävi ilmi, että ei ne olleetkaan sellaisena sulkapuuhkana...

Meinasin leikellä ruohosipuliruukusta feikkipääsiäisruohon perjantain ruokapöytään, mutta ei tuo meidän minipöytä enää imaissut mitään ekstrakoristeita.

 

ps. lapsikin sen osaa. Saatiin kuin saatiinkin rairuohot tarhalta. Olivat istuttaneet hauskoihin (Whiskas?) kissanmuonapurkkeihin rairuohot. Mainio idea ja juuri passelin kokoinen! Pahoittelen kiireessä otetun kuvan laatua. Kohdennus on jossain ihan muualla kuin lapsen aikaansaannoksessa.

Pääsiäisoksa

Tänään oli tarhalla pääsiäisaskartelua. Aika ihania nää on nää meidän tarhantädit. Jouluna oli jouluaskartelua, tehtiin joulukortteja ja hassuja koristeita tarhan joulukuuseen ja nyt oli pääsiäisaskartelut. Kiva tapa koota vanhemmat ja lapset vapaamuotoisesti yhdessä touhuamaan. Ihan toisella tavalla pääsee juttelemaan muiden vanhempienkin kanssa siinä samalla kun väkerrellään pajunoksiin koristeita kiinni.

Ihana kevätvalo ulkona.

Kummasti luo yhteisöllisyyttä meidän tarharyhmäläisten kesken tällaiset näennäisesti pienet jutut. Ja nyt kun hehkutuksen makuun pääsin, niin voisin vielä kehua meidän tarhantätejä ihan muutenkin: he ovat ihania, hauskoja, hyviä kasvattajia ja lempeitä sylittelijöitä. Upeita naisia, kerta kaikkiaan. Ja kyllä, olen sanonut sen myös heille ääneen ja kiittänyt sydämeni pohjasta hyvästä työstä (myös heidän esimiehensä kuullen). Kuten moni muukin meidän ryhmän vanhemmista! Pitää muistaa ääneen sanoa kun on tyytyväinen! I love tarha!

Ja kas, joulukaktus kukkii. Syynä tälle ilmiölle on vanhempieni täysi joulukaktusten heitteillejättö kuukausien ajan. Vasta nyt olen googletellut, että juu-u, se heitteillejättö ja vedettä riuduttaminen on suorastaan se mitä tuo kukka vaatii kukkiakseen. Tosin vanhempani eivät tainneet mitenkään erityisen tietoisesti näitä riudutella meidän putkiremonttievakon aikaan...

Uusi kylpyhuone

Oi aaah! Pikkuhiljaa tuo uusi kylpyhuone alkaa muotoutua! Nyt saatiin kaapit kiinni seinään ja alkuviikosta remppamiehet kävivät tekemässä kaakeleiden viimeistelyjä tuonne ikkunalaudalle. Ensi viikolla saadaan iso peili paikoillensa, samoin lamppu ja sitten alkaakin olla suht koht paikoillaan kaikki kiinteät mööpelit. Peili tulee noita kaappeja vastapäätä pöntön ja lavuaarin yläpuolelle.

Pieni kylpyhuone on huomattavan paljon tilavampi nyt kun ammetta ei enää ole. Siellä mahtuu suorastaan polkkaamaan!

Tervetuloa kylpyhuoneeseen jossa mahtuu seisomaan ilman, että takamus ottaa kiinni pesukoneeseen tai kylpyammeeseen! HURRAA!

Ikean Godmorgon-kaapistot istuvat mainiosti kylppäriin. Sirot kaapit imaisivat ongelmitta kosmetiikan ja pesuaineet ynnä muut perustilpehöörit. Sintin likaiset kestovaipat nököttävät Ikean peltisangossa, joka mahtuu mukavasti puolittain tuohon kaapin alle.

Suihkuverhon tanko on kiinni katossa muuten ikkuna ei mahtuisi aukeamaan. Järjestely on hyvä, mutta nyt täytyy kehittää jotkut varsin pitkät suihkuverhon renkaat, sillä normaalimittainen verho jää parikymmentä senttiä vajaaksi ja vesi roiskuu nyt vähän turhan laajalle. Minulla on vielä vähän mietintämyssyssä, että mistä sitä kekkaisi tarpeeksi pitkät koukut... Täytyy lähteä tutkailemaan jonnekin rautakauppaan erilaisia koukkuja...

Nimikoin oskarinoksan päädyt valkoisella sähköteipillä. Symppikset kirjaimet, ei ole teollista tuotantoa, vähän vinksallaan. Tangoissa roikkuu kuivumassa joululahjaksi saadut Pentikin pyyhkeet sekä H&M Home-malliston pyyhe. Nyt esille taitaa jäädä tuo H&M-pyyhe kavereineen kun mattokin on sitä sarjaa. Voisin muuten hankkia vielä kokomustan maton joka sopii noihin Pentikin pyyhkeisiin.

Pieni apulainen työn touhussa. Joutui siippa vielä vähän avittamaan kyllä kaappien kasaamisessa, vaikka pikku-ukko olikin sitä mieltä, että kyllä tässä pärjätään.

Pakettitehdas on avattu

Väänsin eilen illalla Greyn anatomiaa katsellessani ja glögiä seimaillessa ensimmäiset lahjapaketit valmiiksi. Oli kyllä materiaalit todella niukassa. Löysin evakkokotiin ostettuna vain palasen punaista lahjapaperia ja mattavalkoista nauhaa. Siinäpä ne. Ei muuta kuin niistä sitten värkkäämään.
Leikkelin koristekuvioita tavallisesta valkoisesta paperista ja hyödynsin lahjapaperirullan ruskean paksumman "tuubiosankin" paketteihin. Mielestäni noista paketeista tuli varsin somia noilla vähillä varusteilla.
Tänään hikoilin Sellossa sintin kanssa ja metsästin lisää lahjapaperia ja naruja ynnä muuta. Mutta voi, lopulta löysin vähän lahjapaperia jota etsinkin (samaa kuin kuvissa, mutta vihreänä, sinisenä ja hopeisena), mutta tuollaista mattapintaista lahjanarua en vielä onnistunut lisää löytämään (en missään värissä!), joten täytyy mennä jonnekin muualle ostoksille. Mitä tahansa pukkipaperia en kotiin kanna. Yh.

Leikkasin lahjapaperia suiroksi niin sain muunkin väristä nauhaa laitettua kuin vain tuota ainoata valkoista. Masuvauvalle serkkulaan löysin aivan ihania pikkuruisia juttuja, ei väliä kumpi tapaus sieltä pyörähtää aikanansa, herkulliselta se pikkuotus tulee noissa näyttämään... Ai jai!

Tää oli aika kiva. Leikkasin vain paperista pylpyröitä ja teippasin kiinni. Aika hauskan näköinen. Mun mielestä ;)

Leppäkerttu!

Vähän hiljaista ollut täällä blogin puolella viime aikoina, mutta hiljaista ei ole ollut muuten elämässä. Sintillä oli eilen elämänsä ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat. Yksi kynttilä koristi leppäkerttukakkua! Oli mammallekin jotain ihan ensimmäisen kerran, nimittäin marsipaanikuorrutuksen teko kakun päälle. Hieno leppis tuli! Pikkuveli teki toisen kakkusen koristelut ja yhdessä tuumailtiin ja pähkäiltiin ja kaulittiin marsipaaneja. Kyllä siihen joku tovi meni ennen kuin kakut olivat valmiit, mutta oli kyllä hauskaa puuhaa! En yhtään ihmettele, että porukka jää tällaiseen koukkuun.

Tein nuo ekakertalaiselle sopivan helpot leppikset Ullanunelmien sivuilta löytyneen mallin mukaisesti, pikkasen tuunaten. Tuossa ohjeessa tehdään yksi 5 munan taikina, mutta minä tein kaksi annosta niin sain tehtyä yhden isohkon leppiksen ja pikkuleppiksen. Mietin, että miten saisin helpoiten kakut puolipalloiksi ja päädyin kokoamaan ne sopivan malliseen kulhoon. Elmukelmutin kulhon sisäpuolelta ja aloin latoa kakkupohjaa ja täytettä vuoronperään. Pistin hetkeksi lautaset kakkujen painoksi ja aloimme, sillä välin kun kakut vähän painuivat muoteissaan, kaulia marsipaania ja sokerimassaa.
Tosi siististi pysyivät kakut muodossaan kun kumosin kulhot tarjoiluvadeille. Niiden päälle oli varsin helppoa laittaa päällysteet. Me ekakertalaiset ei kyllä heti aluksi tajuttu lotrata tarpeeksi paljon pölysokerilla, joten ison leppiksen punaisesta kuoresta tuli vähän ei-niin-strömsö osittain. Siksi leppiksellä on vartaloonsa nähden varsin iso pää. Heh.

Sintti ja sintin serkkupoika tarkkoina.

Juhlat meni kivasti ja porukkaa oli paljon. Oltiin mummovaarilassa Espoossa juhlimassa kun tämä meidän evakkokoti on niin pieni (eikä täällä ole tiskikonetta... Aika ehdoton, kun on kolmisenkymmentä vierasta...) Aika haipakka päivä oli ja kun illalla tänne kotosalle päästiin ja sintti kellahti omaan sänkyynsä, niin kyllä meillä viinipullo aukesi ja sohvanpohja kutsui.
Zzzzzz...

Keramiikkaa seinälle, tulevaisuudessa

Joskus, oi joskus vielä opettelen järjestelmälliseksi. Jep. Niin teen. Mutta sillä välillä kun "heti ensi maanantaina" aloitan järjestelmällisen elämäni, voin korjailla huolimattomuuteni seurauksia ihan heti. No nyt tämä kuulostaa kovin vakavalta, mutta ei, ei tässä nyt olla missään kriisissä. Komposiittiliimaa kehiin ja homma on taas hoidossa. Tällä kertaa piti fiksata muutamaan tekemääni keramiikkalaattaan kantokoukut. En ollut tekovaiheessa muistanut tehdä laattojen taakse rautalankakouruja. (Niinpä niin, olin kyllä aloittanut kourujen teon, mutta puolitiehen oli näköjään jäänyt, niistä mikään rautalanka läpi mennyt.... Hienosti, sanoisi systeri.) Eihän tuo nyt mitään, mutta kun kaikki tietää, että kun kerralla tekisi kunnolla ja loppuun niin ei tarvitsisi alvariinsa aina fiksailla... Joten en voi kuin huokailla itselleni ja sekoittaa komposiittiliimaa...

Laatat ovat parin vuoden takaa ja ylimmän laatan ukkospilvien lasitukset ja lasitussekoitukset onnistuivat mielestäni aika nappiin. Myös turkoosi lasite on kaunis, mutta tämän alimman laatan alaosan lasitteista ei tullut ihan sitä mitä hain. Mutta sellaista se on. Savi on siitä vekkuli aine, että se vähän itse päättää miltä näyttää uunin jälkeen... Ammattilaiset on erikseen, me amatöörit aina jännätään...

Nyt väkertelin rautalangasta ja metallisesta reikänauhasta (ei aavistustakaan sen oikeasta nimestä) ensin kantosysteemejä, joita sitten liimasin laattojen taakse. Työhön tarvittiin avuksi jopa myös siippa, sen verran paksua se reikänauha oli, ettei hennot habani (tsih...) riittäneet sen taltuttamiseen.
Seuraavaksi sitten tallustelin ympäri valtaisaa mökkitupaamme ja tuumailin mihin laatat laittaisi kiinni.
Löysin lopulta sopivan paikan kuistilta, mutta yksi PIKKU juttu täytyy ensin fiksata... Se täydellinen seinä on pakko maalata ennen kuin laatat voi siihen laittaa... Nääääin...