Remonttipäivät 11 - 15, eli keskiviikosta sunnuntaihin: Tykitystä

Silmät pyörii päässä, nyt on muutamassa päivässä taas tapahtunut enemmän kuin riittävästi isoja asioita.

Remppapäivä 11, keskiviikko oli vahvasti siivouspäivä. Aamulla haettiin paku vuokralle (50 e) ja sitten kipin kapin raksalle lastaamaan kaikki roskat sorttiasemalle vietäväksi. Ensimmäisen kerroksen asunnossa on se näppärä puoli, että roskat ja purkujäte oli nostettavissa ikkunan kautta ulos. Nopeutti koko toimitusta ihan merkittävästi! Siippa maalasi keittiön katon ja seinät. Sintin täti tuli töiden jälkeen leikkimään sintin kanssa ja saatiin sillä tavalla taas nipistettyä vielä hiukkasen peliaikaa illallekin.

Remppapäivä 12, torstaina ei tehty mitään, ei edes käyty raksalla! Sen sijaan vedettiin ihmisten vaatteet niskaan, lopetettiin kesälomailu ja mentiin töihin. Aivot oli ihan telakalla kyllä.

Remppapäivä 13, perjantain iltapäivä meni broidin kanssa lattiaproggista säätäessä ja taas oli vuokrapakulle käyttöä (50 e).

Remppapäivä 14, lauantaina tuli appiukko naisystävänsä kanssa raksalle apujoukoiksi. Sinne jäivät työmaalle pähkäilemään lautalattian rakentamista appi, naisystävä ja veljeni ja me lähdimme ystävien häihin. (RakkauttaRakkauttaRakkautta, teki hyvää olla juhlissa, teki hyvää nauraa ja laulaa ja juoda ja syödä ja itkeä ja taas nauraa, ihanat häät, ihana morsiuspari, ihania ystäviä talo täynnä. Täydellinen ilta.)

Remppapäivä 15, sunnuntaina ollaan taas sitten oltukin raksalla koko päivä. Kun korkkarit yöllä tipahti eteisen lattialle, kaivoin aamulla taas esiin raksakengät ja farkut & ulkoilutakkiyhdistelmäni (ah, niin eleganttia...) ja karistin vähäisesti nukutun yön harteiltani.

Olohuoneessa täysi toiminta päällä. Tuplexien ja vanereiden päälle rakentumassa laudat. Lattiasta tulee absoluuttisen upea. Mutta töitä se vaatii vielä pirusti.

Käsityötä, lauta kerrallaan!

Keittiön lattia keskiviikkona...

...Ja keittiön lattia sunnuntaina!

Viikonlopun aikana agendalla on ollut lautalattian rakentaminen. Se on työlästä, lattiamme rakennetaan käsityönä ja monesta eri työvaiheesta koostuva proggis on vain yksinkertaisesti hidas.
Ensin pohjalle asennetaan tuplex-askeleristettä (40 e/rulla, huoh), sitten vanerilevyt, jotka kiinnitetään toisiinsa Lamellojyrsimellä ja vasta tämän jälkeen asennetaan liimaten itse lattialaudat. Koska liimaus vaatii puristusta, laudat kiinnitetään vielä ruuveilla vaneriin. Kuivumisen jälkeen ruuvit otetaan pois, reiät täytetään puukitillä ja koko höskä hiotaan Ramirentin lattiahiomakoneella, joka on vuokrattu viikoksi (250 e plus laikat 4,5 e/kpl, halapaa, halapaa...) ja sen jälkeen lattia pintakäsitellään.

Ja ennen kuin joku kysyy, että eikö voi helpomminkin tehdä lautalattiaa, niin vastaan, että voi, mutta erinnäisten sattumusten ja syiden seurauksena meillä tehdään nyt näin. Ja vaikka tuo on työlästä, niin kyllä siitä myös tulee ihanan tuntuinen jalan alle. Lopussa kiitos seisoo. Minulla on ollut joka päivä jalat tosi kipeät tuossa tämänhetkisellä betoni & linoleum yhdistelmällä seisoessa, mutta tuo vaneri & lauta yhdistelmä, se tuntuu kuulkaa siltä kuin pumpulilla kävelisi!

Pimeä kuva, mutta köökin lattia sunnuntai-iltana ensimmäisen pellavaöljymaalikerroksen jälkeen.

Koko ensi viikko on pelkkää lattiaa, veljellä on syyslomaviikko koulusta joten hän ja koulukaverinsa painavat niska limassa lattiaa kasaan koko viikon ja me heilutaan illat mukana niin paljon kuin pystytään. Onneksi kavereitakin on ilmoittautunut vapaaehtoisavustustöihin lattian maalaamiseen. Pirullinen hoppu tässä tulee, mutta hymy ei hyydy, eikä yrittävä lannistu. Pala kerrallaan. Kyllä se siitä!

Viikonlopun aikana tuli myös valtava kiitollisuudentunne. Ei tämä remontti onnistuisi MITENKÄÄN ellei meillä olisi näin huikeita apujoukkoja ja turvaverkkoja, jotka kaikki auttavat juuri sillä parhaalla tavalla. Nyt jo kiitoslistalla iso liuta ihmisiä ja lisää vaan tulee ensi viikolla. Onni on apujoukot. Jos en muista riittävän usein kiittää, niin nyt taas kiitän. Kiitos, kiitos! <3

Remonttipäivät 9 ja 10: Kyllä tämä tästä!

Kesälomalla on hyvää aikaa tehdä remonttia. Maanantai ja tiistai ovat menneet aikamoisen työntäyteisesti! Sintti oli maanantaina tarhan jälkeen tätinsä kanssa sirkuksessa ja tänään tarhakaverin luona leikkimässä, joten ollaan saatu nipistettyä iltaakin remontille. Tarpeeseen. Sanon ma.
Mutta on myös tapahtunut!
Molemmissa makuuhuoneissa on tapetit! Ikkunalautojen, listojen ja väliovien maalaaminen on hyvässä vauhdissa! Pikkueteinen on saanut yhden kerroksen pohjamaalia! "Paraatieteinen" on VALMIS! KEITTIÖ ON PURETTU!

Meidän makuuhuoneen tapetti Hanna Werning-mallistoa, Borås-tapetilta (67 e/rulla, Töölön Värisilmästä) Se on UPEA.

Tässä vaiheessa vaatii vielä vankkumatonta uskoa remontoijilta, että lopputulos on justiinsa niin makea kuin mitä on suunnitellut. Ihan se ei mielestäni vielä se visio näistä kuvista välity, hih!

Sintin huoneen tapetti, Wallpapers by Scandinavian designers, Borås-tapetilta (niin ikään 67 e/rulla Töölön Värisilmästä)

Ja 50-lukulaiset kaapit saatiin ehjinä ulos keittokomerosta, joten nyt ne voidaan hyödyntää mökillä ja sintin huoneessa. Ihan parasta! Suurena huolenamme oli, että aidot, umpipuiset kaapit eivät hevillä keittiönseinistä irtoa ja menevät ns. tuhannen päreiksi, mutta onneksi ei! Jos vain tuo keittiö olisi ollut hieman suurempi kuin 4 m2, olisi alkuperäiset kaapit varmaan pystytty hyödyntämään ihan keittiössä, mutta hyvä tämä on näinkin, ei ainakaan mene kaatopaikalle.

Keittiö!

Pientä laittoa vaille... Tiskipöytä siirtyy varastoon odottamaan pääsyä mökille.

Ja tulihan sitä käytyä taas rautakaupassakin. Olen rakastunut Herttoniemen Starkkiin, jos haluat umpihirveitä Vallilan polyamidinukkamattoja, niin suunnista toki johonkin suureen nimeltämainitsemattomaan rautakauppaan (ihan sama kumman ison ketjun...), mutta jos haluat oikeasti löytää remonttiaineksia, mene Herttoniemen Starkkiin. Siellä ei kuulkaa kikkailla ja minä olin aivan valinnan vaikeuksissa tasoitemassarivistöjen äärellä (joita ei erään ison rautakaupan myyjän mielestä ollut olemassakaan kun ko. tuotteita heiltä etsin...) Tällä kertaa ei tarvinnut ostaa enää pohjamaalia, mutta harmaata pintamaalia tuli mukaan 9 litraa (n. 92 euroa sävytyksellä) ja tasoitemassaa 10 litraa (48 e). Yhteensä tuota pintamaalia on mennyt nyt vajaa 20 litraa, mikä on varsin maltillinen määrä mielestäni... Sillä on kuitenkin maalattu kaikki huoneet. Miten paljon tuota kallista pintamaalia olisikaan seinät hörppineet, jos emme olisi lotranneet kymmeniä litroja pohjamaalia alle? Aivan... Se pohjamaali kuitenkin maksoi vain 47 euroa/ 18 litraa... Joten kannattaa lotrata sitä pohjamaalia. Ihan helkutisti...

Remonttipäivät 6 ja 7: Tulitikut silmiin

Nyt ollaan tehty todella intensiivisesti remonttia viikon verran. Tasan viikko sitten saatiin avaimet ja viime sunnuntaina startattiin tämä remonttisirkus.

Eilen teimme siipan kanssa koko päivän töitä raksalla, on kyllä hyvä, että meillä on molemmilla kesälomia jäljellä. Ei tämä kyllä pelkillä iltapuhteilla onnistuisi tällä aikataululla.
Saatiin maaliruiskulla maalattua kaikki katot sekä molempien makuuhuoneiden seinät. Sotku on tajuton. Hyvistä suojauksista huolimatta (suojauksien asentamiseen meni myös tosi paljon aikaa...) maaliruiskun maalia on joka paikassa, ihan niin kuin jo aikaisemminkin totesin täällä: ei voi suositella asutussa asunnossa käytettäväksi!! Tosin tuo meillä käytössä oleva ruisku on melkoisen jämäkkää tekoa ja vaatii ryhdikkään kokoisen kompressorin toimiakseen. Se kompressori kun jylähtää käyntiin, niin naapurilla hyppii astiat kaapissa. Aika äijää. Ehkä niitä on vähän kevyempiäkin masiinoita markkinoilla, jotka vois toimia myös asutussa asunnossa. En osaa sanoa.

Anteeksi, mutta teiltä on tippunut hieman maalia tuohon lattialle...

Tänään oli aikeissa viettää lupsakan mukava remontointipäivä kolmevuotiaan kanssa. Sepä oli yhtä suurta hullunmyllyä. Näin sen kummemmin yksityiskohtia mehustelematta.
Huomenna tehdään niin, että toinen on sintin kanssa himassa ja toinen raksalla, sintti pääsee hetkeksi leikkimään ystäviemme luokse (pelastajat) ja sillä välillä me teemme töitä yhdessä hullunkiilto silmissä.
Kyllä me jotain saatiin tänäänkin tehtyä, ei siinä mitään! Ja päätettiin myös pitää yllä hyvää tuulta vaikka väkisin. Eteneeetenee! Tsempattiin toisiamme samalla kun pyyhin maaleja irti sintin haalarista ja siippa kuori vahingossa maalitelalla makkarin kattoa palan alas...

Loppuviimein saatiin kuitenkin parit katot maalattua toiseen kertaan, aloitettua tasoitetapetin asennuksen olohuoneeseen ja maalattua pintamaalin sintin huoneeseen (hurraa!). Sintin huoneeseen täytyy enää asentaa tapetti yhdelle seinälle, maalata ikkunalauta, ovenpielet ja komeron ovet. Ja sitten se on meidän puolesta valmis odottamaan lattian asennusta!

Sintin huoneeseen tuli (ylläriylläri!) harmaat seinät, niin kuin tulee kaikkiin muihinkin huoneisiin. Suht särmä tuo rajaus, jesh!

Rahaakin on taas saatu poltettua. Sintti ja siippa kävivät rautakaupassa hakemassa TAAAAAAAAS lisää pohjamaalia (hain 18 litraa eilen, tänään siippa haki taas 18 litraa, yhteensä kun tuo vikakin pönttö on seiniin ja kattoon lotrattu on meillä mennyt 63 litraa pohjamaalia. Not bad.) Yhteensä eilisen ja tämän päivän rautakauppalaskut olivat taas reilut 200 euroa. Maalipönttöjen lisäksi näillä reissuilla matkaan tarttui myös 15 litraa seinäliimaa ja 5 maalarinteippirullaa ja pari maalitelaa & sutia. Josko näillä selvittäisiin viikonlopun yli...

Olohuoneessa päästiin myös vauhtiin. Katosta tulee ihan ookoo, onhan se kuin pakanamaan kartta kun oikein niskojansa nakkelee, mutta se on kuitenkin valkoinen ja katossa kiinni, toisin kuin edeltäjä maalikerros...

Remonttipäivät 1 & 2 & 3

Aloitetaan alusta, raportoin tarkkaan mitä minäkin päivänä tehtiin, mitä ostettiin ja paljonko paloi rahaa. Remontti on. Pohjustukset tälle koko remonttijutulle täällä! Tuuttaan nyt tulemaan tänään näitä postauksia yhteensä kolme. Viimeisen sitten illalla. Nyt lopetan puolikkaan vapaapäiväni, teen kirjoitushommia sintin tarhapäivän loppuun asti, sitten raksalle. Onneksi on joustava työ!! Kunhan saan hommat ajallansa valmiiksi niin voin käyttää nämä hereilläolotuntini miten parhaiten päin haluan. Mutta nyt: kirjoituspuuhiin!

Piknikillä. Pillimaito ja Saarioisten äitien lasagnea. Omnom.

Päivä 1:
Sunnuntaina 29.9. 2013 suuntasimme siipan kanssa uudelle kodille hivenen heikkohappisissa tunnelmissa. Edellisenä iltana oli juhlittu siipan työkaverin tasavuosia ja minä olin myös laulanut ääneni käheäksi bändimme keikalla samoissa kinkereissä.

Puolilta päivin talo pärähti täyteen ihmisiä. Ensin tuli isäni ja veljeni tuomaan sinttiä yökylästä ja samalla velipoika tsekkasi kämpän läpi sillä silmällä, että osaa tehdä viimeiset suunnitelmat lattioiden valmistamiseksi. (Siitä myöhemmin!) Heti sen jälkeen pelmahtikin paikalle siipan molemmat siskot ja lapset ja lankomies ja viimeisenä ovesta tupsahti sintin viimeisillään raskaana oleva kummitäti. Siinä meillä oli sitten tupa täynnä dynaamista remontinsuorittajaa! Hih! Ihmismassojen ansioista me itse asiassa saatiin tosi hyvin hommia aikaiseksi, siippa ja lankomies ähräsivät kaikki edellisiltä omistajilta jääneet ylimääräiset huonekalut (sovittiin, että se on ihan ok, me hoidetaan loppusiivous) vintille, repivät lasikuitutapetit meidän makuuhuoneesta (jep! ne olikin luojan kiitos superhuonosti kiinni, joten äijät vaan otti reunasta kiinni ja antoivat palaa, koko huone oli riivitty tyhjäksi listoja myöten vartissa!!) ja saivat myös sintin huoneen tapetit nyhdettyä. Me muu joukkio teimme sekalaisia pikkupuuhia ja vahdittiin, että neljä lasta ei tee hölmöyksiä. Hyvä päivä ja rohkaiseva startti!
Iso kiitos kuuluu siis yllä mainituille ihmisille sunnuntain pyhittämisestä meidän työmaalla!
Kiitos! <3

Naama. Ukkokullat tekivät huomaamattaan haihtuvaa taidetta höyryttäessään tapetteja irti.

Päivä 2: Maanantai 30.9.
Siippa jatkoi sunnuntaina aloitettua olohuoneen tapetin repimistä. Se osoittautui mahdottomaksi urakaksi. Tapetti on niin tiukassa, että sitä ei siitä säällisillä työtunneilla irti revitä. Päätimme ratkaista asian tapetoimalla päälle, alunperin oli tarkoitus vain puhdistaa seinät ja maalata ne.
Sen sijaan olohuoneen katto tuntui irtoavan liiankin hyvin. Se täytyy puhdistaa kokonaan. Kiva.

Joops. Olohuoneen katto. Ps. lamppu joka alareunassa pikkaisen näkyy, on erittäin makea ja edellisten jättämä. En valita. Enkä myöskään rempassa tuhoa. Tietenkään.

Päivä 3: tiistai 1.10.
Otin lomapäivän töistä ja lähdin aamulla rautakauppakierrokselle. Hain Töölön värisilmästä makuuhuoneisiin tulevat tapetit (tämä tulee meidän makkariin päätyseinälle ja tämä tulee sintin huoneeseen isoimmalle seinälle) lasku liimoineen oli 420 euroa.
Seuraavaksi suunnistin Herttoniemen Starkkiin ja ostin pohjamaalia 27 litraa, sävytettyä seinämaalia 9 litraa, Helmi kalustemaalia ovenpieliä ja ovia varten 3 litraa, olohuoneen seiniin päälle maalattavaa peittotapettia, lisää liimaa, maalarinteippiä, hengityssuojaimia...) Lasku tästä lystistä oli piirun päälle 400 euroa.
Sitten kippasin koko lastin autoon ja repäisin maalipurkilla sormeeni oikein kunnollisen ja syvän haavan. Onneksi tajusin juosta samoin tein takaisin Starkkiin kysymään ea-kaapista sidetarpeita. Sain haavan heti suoriltaan putsattua ja paketoitua niin, että haavan reunat puristui suht koht hyvin umpeen. Mutta kyllä otti päähän. Sormea tykytti ihan vietävästi ja tiesin, että mun pitää saada se asap joko tikattua tai laitettua kunnon haavateippaukset. Joten ihan ensin apteekkiin... ja bensamittari oli tietysti myös vilkuttanut koko aamun punaisella, joten bensikselle. Kyllä mua melkein itketti siinä vaiheessa. Oli hetken aikaa sellainen tunne, että perkele, nyt en jaksakykenepystysuoriutumaan. Mutta sitten söin pussillisen aakkosia ja hengittelin vähän bensahuuruja siinä tankatessani ja jatkoin matkaa.
Kello oli yli puolen päivän kun viimein pääsin uudelle kodille tavararöykkiöiden kanssa. Ihan ensimmäiseksi paketoin sormeni haavansulkuteipeillä ja sidetarpeilla, paketista tuli hyvä, vaikka itse sanonkin, sain haavan reunat yhteen ja verentulo loppui siihen. Siihen loppui myös tykyttävä kipu, joten oletan, että tein varsin hyvää työtä haavan kanssa. Hyvä minä. Sitten aloin rapsutella olohuoneen kattoa irti. Ja rapsuttelinkin sitä sitten koko päivän melkein siihen asti, että sintti ja siippa tuli viiden aikoihin raksalle.

Se on katto. Siinä lattialla.

Ripsin katosta irtomaalit. Heh.

Siippa halusi testata appiukon lainaan lähettämää maaliruiskua vielä illalla ja niinpä pistettiin sintin huone maalauskuntoon ja siippa testasi ruiskun toimivuutta. Voidaan sanoa jo näin yhden illan kokemuksella, että ei voida suositella maaliruiskun käyttöä asutussa asunnossa. Supersuojauksista huolimatta sitä "maalitomua" on joka paikassa, mutta sinänsä kokeilu oli hyvä ja tulevana viikonloppuna kyllä huudatetaan ko. laitetta läpi kaikkien huoneiden.

Tavoitteet tälle päivälle...
Tänään keskiviikkona ajatuksena on, että minä jatkan olohuoneen katon siistimisen kanssa. Ei siitä täydellistä saada, mutta parhaani teen. Siippa ulkoilee sillä välin sintin kanssa uuden kodin pihalla. Me tarkoituksella halutaan roikottaa sinttiä raksalla, vaikka sillä ei siellä kauhean kivaa olekaan, sen takia, että hän tottuu tähän uuteen taloon ja sen pihaan ja näihin huoneisiin ja toisaalta siksi, että voidaan kuitenkin olla kaikki yhdessä. Sintti on niin rutiiniuskovainen natiainen (niinkuin skidit tuppaa olemaan), että se täytyy juurruttaa hiljalleen näihin uusiin juttuihin... Ihanan paljon ovat myös ihmiset luvanneet ottaa sinttiä heille leikkimään kun tarvis vaatii, näitä palveluita ihan taatusti hyödynnämme myös tulevan kuukauden aikana. Kyllä tämä tästä.

Meillä on patio!

Yhteysprobleemit jatkuvat. Nettiyhteys mökillä on onneton. Ilmeisesti ongelman ydin on voittamattomassa Macin Airissa ja jossain viimeisimmässä päivityksessä joka siihen on tehty, joten operaattoriakaan ei voi oikein syyttää. Pahus.
Käytännössä tämä netittömyys ajaa siihen, että pääsen tekemään päivityksiä vain silloin kun olen kotona pöytäkoneen äärellä. (Tai sitten täytyy siirtyä Instagramkuviin ja mobiilipäivityksiin, jestas, sehän olisi moteernia...)
No nettimarmatus sikseen, viime viikonloppu oli huikea! Siippa ja isäni kävivät hakemassa lauantaina puutavaraa ja lekaharkkoja julmetun määrän. Teimme siipan kanssa töitä aina puolilleöin asti ja saimme kuin saimme pation niin valmiiksi, että saimme laitettua kalusteet paikoilleen!

Sunnuntaiaamuna minä ja sintti lähdimme lettukesteille koko aamupäiväksi ja siippa jäi tekemään pation viimeistelyä ja pihan siivousta. Kyllä tuli hieno patio! Lettukestien jälkeen, sintin päiväunien aikana teimme vielä pienen kivimurskalevennyksen pation taakse nurkkaan. Siihen saatiin grilli ja muurikkapannu siististi paikoilleen. Iltasella vielä viimeistelin viimeisen pienen pätkän talonreunaa, kaivoin metrisiä voikukan juurakoita pois ja kampesin muinaisia patiolaattoja irti. Hirveän väännön (kirjaimellisesti) jälkeen sain kuin sainkin aikaiseksi siistin talonnurkan jossa on myös uutukainen paikka pienelle yrttitarhalle. Hurraa!

Pation hinnaksi tuli noin 280 euroa. Puutavara oli halvinta mahdollista ja jopa eri leveyksillä ja kieroa kuin mikä, mutta tällaiset pikkuongelmat eivät oikeastaan haitanneet mitään. Patiossa ei kaikki lautojen välit ole ihan millilleen noiden edellämainittujen laatuvaikeuksien takia, mutta kukapa sitä ehtii syynäämään? Puutavaran lisäksi tarvittiin ruuveja, lekaharkkoja, kulmarautoja, suodatin/peittokangasta, soraa... Ja sirkkeliä. Sekin nyt ostettiin kun tuumattiin, että käyttöä taatusti on...
Ensi kesänä vielä petsataan tuo nätin harmaaksi niin ei pistä niin silmään...

Pionit kukkii kohta. Nyt niitä voi ihailla patiolta käsin, vaikkapa heti sateen jälkeen ilman, että on pelkoa tuolinjalkojen uppoamisesta savimaahan...

Ensin raivasimme ruohon pois ja teimme alueesta hieman tasaisemman. Toisten mielestä tämä vaihe ei ole tarpeellinen, jos kasvillisuuden peittää muovipressulla.

Seuraavaksi mallailtiin ja kaivettiin lekaharkoille kuopat. Sitten levitettiin peittokangasta koko alalle, myös harkkojen alle ja levitettiin soraa koko komeuden päälle ja jälleen myös erityisesti harkkojen alle.

Kehikon siippa hinkkasi vaateriin säätelemällä lekaharkkoja ja niiden alla olevaa soraa. Tämän jälkeen päästiinkin poraamaan 500 ruuvia kiinni! Ensin kehikon ruuvaus ja sitten laudat poikittain tuohon päälle ja ruuveilla kiinni. VALMIS!

Sintti mittauspuuhissa.

Rankan työn jälkeen tarvitaan iltasaduksi tuhtia tavaraa. Tässä on mennyt koko Maija Mehiläinen romaanimuodossa. Kirjan kuvat ovat pieniä ja mustavalkoisia. Varmaan vähän sama vaikutus kuin jos itse lukisi illalla Odysseiaa...

Elojuhla

Eilen pidimme villa Raimossa elojuhlat. Koko päivän oli satanut ja vähän jännitimme kuinka muurikkalettupohjaisen aterian oikein käy. Mutta hyvinhän siinä kävi! Vähän ennen kuutta sade loppui ja katoimme aterian ulos niin kuin oltiin suunniteltu. Läjä vilttejä vieraille ja sisäistä lämmikettä ruuan ja viinin muodossa, niin kyllähän siinä ihan hyvin tarkeni. Kun 11 aikuista ja yksi (kaikkein eniten tilaa vievä) vauva olivat ahtautuneet pöydän ääreen söimme lettuja savulohi-tuorejuustotäytteellä, kanalla, salaatilla. Ahdoimme napaamme erilaisia juustoja, keksejä, marjapiirakkaa, jäätelöä, rahkaa ja mansikoita, espressoa, valkoviiniä, Limoncelloa, patonkia... Puuh. Ei ihme, ettei mikään mahdoton vilu päässyt yllättämään.

Sintti valmiina juhlimaan.

Udumbaran keraaminen viinitönkkäteline on pistämätön. Ruukun pohjalle laitetaan vettä joka sitten haihtuessaan viilentää ruukkua ja pitää valkoviinipussin parahultaisen viileänä. Ruukun takana on yksi mökin aarteista. Edellisten omistajien jättämä kasarimankka on ollut tähän mennessä vain radiona, mutta sitten siippa muisti, että myynnissä on c-kasettiadaptereita. Sen avulla vanhaan mankkaan saatiin kiinnitettyä puhelin ja sitä myöten puolestaan saatiin Spotify raikaamaan kesäyöhön. Kerrassaan nerokasta! Aito kasettirohinakin tulee kaupanpäällisinä musiikkiin! Nostalgiaa!

Päädyimme ostamaan Ikeasta heidän ihan keittiönpöydän tuoleiksi tarkoittamiaan muovituoleja terassipöydän kaveriksi. Olimme varanneet Maskusta polyrottinkisia taittotuoleja, mutta ei ne oikein meitä kumpaakaan miellyttänyt loppuviimein niin paljoa, että oltaisiin haluttu ne lunastaa. Niinpä päädyimme noihin halpoihin, mutta oikein toimiviksi havaittuihin tuoleihin. Vielä kun saadaan rakennettua patio pöytäryhmän alle niin ei uppoa tuolinjalat savimaahan...
Ulkokalusteryhmä on nyt sitten kokoelma Ikean alennustuotteita tai muuten vain hyvin halpoja tuotteita. Iso ja mielestäni oikein hyvännäköinen pöytä oli tarjouksessa 59 euroa (ovh 159, joten oikein mojova alennus). Tuolit oli 9,95 kpl, eli vajaat 60 euroa yhteensä. Uusi pöytäliina maksoi vajaan 10 euroa. Päivänvarjojalka oli Ikeassa niin ikään tarjouksessa ja jykevä valurautajalka maksoi 19 € (ovh 59€)
Itse päivänvarjon siippa haki Etolasta ja se maksoi 40 €.
Pöytäryhmä sijaitsee mökin vieressä siten, että sen ympärillä on runsaasti puita ja muita istutuksia. Pöytäryhmä on lähes lehtimajassa ja varsinkin nyt kun siihen saatiin tuo päivänvarjo on tila jotenkin hyvin intiimi.

Kiinalaiset lyhdyt toimivat aurinkokennolla joka on hissattu päivänvarjon päälle. Valaistusteho on tokikin aivan mitätön ja vielä kun niissä on hämäräkytkin (jota ei saa poiskaan) tarkoittaa se käytännössä sitä, että lyhdyt syttyvät silloin kun kukaan ei ole niitä näkemässä...

Aviomies teki sängyn

Kätevä mies pyöräytti iltasella meille sängyn. Päästiin erinnäisten nyssäköiden (kuinka yllättävää) kanssa eilen illalla mökille ja siippa alkoi heti rakentaa meille makuunurkkaukseen sänkyä.
Sängyn tekemisen edellytyksenä oli se, että lattia on saatu lakattua ja jalkalistat asennettua. Nämä ehdot täyttyivät viime viikon lattianlakkaus uurastuksen ansiosta. Ja kyllä muuten kannatti kärsiä ne lakkahuurut! On se lattia sen verran hieno nyt. Sen värikin shiftaa yllättävän hyvin tuvan lautalattian sävyyn.

Tähän tulee sänky! Pienessä mökissä ei neliöillä kerskuta, mutta neliöiden hyötykäytöllä kyllä...

Heeetkinen... Onpa harvinaisen epäselvät kokoamisohjeet...

Sänky rakennettiin normaalia korkeammaksi jotta saamme sängyn alle kipeästi kaivattua säilytystilaa. Sängyn jaloilla on korkeutta 50 cm, joten nyt voidaan sitten hankkia tosi reippaan kokoisia muovisia pyörillä varustettuja laatikoita. Vielä täytyy tehdä kaapinovet sängyn jalkojen eteen, nyt se näyttää vähän hassulta, ihan kuin sänky olisi vahingossa venähtänyt liian korkealle. Uskon, että kun saamme jonkinmoiset kaapinovet asennettua niin kokonaisuus näyttää huomattavan paljon järkevämmältä.

Nurkkaus toisesta suunnasta, oviaukko vasemmalla vie tupaan ja suoraan edessä on huussin ovi. Kuten kuvasta huomaa, sängyn kehikko tulee todella kiinni oviaukkoon ja tuohon pieneen tilaan, jossa kuvassa on nyt sälepohjapinkat pystyssä, on pystytetty sintin matkasänky. Eli napakkaa on, mutta mahdutaan!

Siippa viiltelee patjoja kuistilla.

Ai että! Tässä kello huitelee puolta yötä ja sänky alkaa olla sillä mallilla, että voidaan koenukkua se yön yli! Tänään viimeisteltiin sänky ja kattolistat. On hieno! Olispa kotonakin yhtä viimeisteltyjä ja pedantteja jiirejä..

Kustannuksiahan näistä aina kertyy, vaikka pienellä budjetilla tehdäänkin.
Makuunurkkauksen viimeistelyyn on uponnut jos jonkinlaista tilpehööriä ja euroja sen mukaisesti:
- venelakka ja tärpätti yht. n. 60 €
- patjat Ikeasta yht. 78 €, makuunurkkaus on epästandardin levyinen joten patjoja piti hieman kaventaa, jotta ne sopivat paikoilleen. Etolastahan saa valmiiksi mittaan leikattuja vaahtomuovipaloja, mutta heidän vastaava 10 cm paksu vaahtomuovi olisi maksanut tuossa tarvittavassa 135 x 200 koossa piirun vajaa 200 euroa! Säästimme siis todellakin pitkän pennin sillä, että leikkasimme itse noista valmispatjoista ylimääräiset pois...
-sijauspatja on vanha. Ostettiin talvella kotiin uudet sijarit ja säästettiin tuo vanha ihan hyvässä kunnossa oleva sijari tänne mökille.
- sälepohjat Ikeasta yht. 30 €, näitäkin jouduttiin tietysti tuunaamaan oikean levyisiksi.
- lautatavara ja ruuvit "köyhien stokkalta" n. 20 €
- listat, uusi (entistäkin kömpelömmän näköinen) jiirisaha, nauloja jne... n. 100 €

Viime yö nukuttiin uudessa upeassa sängyssä ja täytyy sanoa, että voittaa kyllä tuon puusohvan lätyskäisen patjan päällä kärvistelyn mennen tullen. (Sori vaan Ristomatti, sun sohvas on ollut loisto-ostos ja kestänyt käytössä jo liki 15 vuotta ja varmasti pötkii ainakin toisen mokoman vielä, mutta parivuoteeksi levitettäessä patja on kyllä kolottavan ohkainen, ei siitä mihinkään pääse...)

Aamusella. Sintti ja siippa mornaantumassa. Sintti tuli tarkastamaan onko sängyssä hyvä köllötellä. Kyllä oli ja ikkunasta oli mukava tuijotella ulos pitkänperjantain aamuun.

Kaikella on hintansa -tarkastelussa Hänen Vauvuutensa pikku nurkkaus

Tuumasin tähän "kaikella on hintansa"-osioon pistää vähän ylös näitä kustannuspuolia eri kunnostus- ja sisustustöistä. Niitä on silmiini eri blogeissa osunut yllättävän vähän, vaikka monesti muutostyön tai sisustuksen hintalappu on hyvin kiinnostava (varsinkin tällaisen peruspersaukisen pikkulapsiperheen näkökulmasta katsottuna).
Rahallahan saa ja hevosella pääsee, mutta kyllä itse pidän eniten sisustuksista joissa on jouduttu näkemään vaivaa, kikkailemaan rajallisten rahojen kanssa ja miettimään tosissaan miten haluttuun lopputulokseen päästään. Kallilla ostetut sisustukset ovat toki komeita, mutta harmittavan usein myös kuolettavan tylsiä tai särmättömiä tai vähintäänkin kerroksettomia.

Joten siis, kaivelen kuittejani ja niitä muutamia (harvoja, voi, niin kovin harvoja) penninvenytystapoja mitä olemme omaksuneet. Ja tiedän toki, että ihan varmasti näitä saa tehtyä halvemmalla ja löytää saman tuotteen edullisemmin, mutta näillä olemme siis me menneet ja olemme yrittäneet ajatella asian niin, että kunhan hinta on kohtuullinen meidän omasta mielestä, niin kaikki on hyvin!
Aikakin on rahaa, joten juokseminen sinne tänne aina halvimman perässä ei ole tarkoituksenmukaista...
Aloitetaan vauvanurkkauksen kustannuksista, se kun on viimeisin isompi proggis ja hinnat varsin hyvin muistissa:

• mittatilausliukuovet & kiskot: noin 300 €
• kakkosneloset, gyprocit, ruuvit ja muut releet seinän kotelointiin: noin 100 €
• maalit & pakkeli: kaapista kaivettuja
• tasoitetapetti: kaapista kaivettu
• styroksit & päälliskankaat & liima: styroksit saatiin kavereilta ilmaiseksi, kankaat ja liiman kaivoin kaappien kätköistä.
• kaapinovi, vetokoreja vauvan vaatekaappiin: ovi 9 €, korit muistaakseni noin 10 €
• matto & liukuestematto: yht. 38 €
• pinnasänky & patja & pinnasuojus & vuodevaatteet: pinnari 123 € (postikuluineen), patja 40 €, pinnasuojus 19 €, vuodevaatteet tein häissä pöytäliinoina käytetyistä halvoista lakanakankaista.
• taulukehyksiä: yht. 6 €
• Peppi sekä Eemeli ja Iida julisteet Tukholmalaisesta lelukaupasta yht. 16 €

Yhteensä rahaa meni siis tuohon pieneen nurkkaan noin 660 euroa.
Säästöä syntyi ainakin siitä, että työkalut, maalit, pakkelit ja tasoitetapetit olivat ennestään olemassa.

Miten tehdään isosta vauvasta taas pieni? No vaihdetaan Vaavi-ensisänky oikeaan isoon pinnasänkyyn ja kas! Vauveli on taas pikkuruinen!

Kavereilta lainassa oleva leikkimatto on loistava, parhaalla mätkintäpaikalla on sintin saama sammakko, joka on vähintäänkin häiriintyneen näköinen, mutta ah, miten mahtava sitä onkaan repiä!

Pari hyvää kikkaa maalien säilömiseen ja ylipäätään maalaamiseen meillä on takataskussa. Minusta ne säästävät jonkin verran rahaa, mutta ennen kaikkea helpottavat todella paljon töihin tarttumista:

• Maalit saa säilymään todella hyvin ihan vaan sellaisella pienellä kikalla, että kääntää purkin sulkemisen jälkeen ylösalaisin. Maali tukkii pienet ilmareijät kannen ja purkin välissä ja näin maali on taas "umpiossa". 
• Pidän aina kaapissa oikean sävyistä seinämaalia. Meillä on seinäpinnat maalattu kahdella eri harmaan sävyllä. Koska tauluja, hyllyjä, kaappeja jne.. tulee silloin tällöin liikuteltua, on kananpaskaseinissämme yleensä siirtelyiden jälkeen reippaita reikiä, joita sitten täytyy valkoisella pakkelilla korjailla. Joten joka kerta kun pakkelipurkki avataan, avataan myös maalipurkki. Jos joka kerta pitäisi ensin lähteä hakemaan kaupasta oikean sävyistä seinämaalia olisi töihin tarttuminen HUOMATTAVAN paljon hankalampaa...
• Suosin vesiohenteisia maaleja. Töihin tarttuminen ja töiden jälkien siivoaminen on huomattavasti paljon helpompaa kuin liuotinpohjaisten maalien kanssa pelatessa. 
• Pesen työvälineet aina heti käytön jälkeen. Eipä tarvi kovin usein uusia maaliteloja tai -pensseleitä ostaa kun pesee ne huolellisesti ja tuoreeltaan.

Alussa oli paljeovet...

Kahden vanhan huushollin omistaminen edellyttää sietämystä jatkuvalle remonteeramiselle. Onneksi satun rakastamaan remontointia (kuinka ollakkaan, miten sitä muuten edes päätyisi omistamaan tällaisia jatkuvaa nikkarointia vaativia kohteita?) ja kai tuo siippakin on vähän perso tällaiselle virittelemiselle (vaikka ei sitä kyllä ihan hevillä myönnä, mokoma ketku).

Kun ostimme neljä vuotta sitten nykyisen kotimme, se oli ollut myynnissä piiiiiitkän aikaa. Ymmärrän kyllä osittain miksi asunto ei ollut kenellekään kelvannut. Koko asunto haisi vanhalle pesemättömälle miehelle. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan; vähän hikeä & hilsettä & pissaa yhdessä ja katso! Eau de ukko on kasassa... Lisäksi asunto oli aika karussa kunnossa muutenkin. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan; vähän huonoa näköä ja heikkoa hajuaistia yhdistettynä kiinnostaviin sisustusratkaisuihin (mm. tuhottoman painavat tekonahkaiset paljeovet, hirveässä kunnossa oleva keittiö, ällöttävän likainen kylppäri ja oudosti rakennetut makuuhuoneen kaapistot) niin kokonaisuus ei tosiaankaan ollut mitään sisustuslehtitavaraa...
Mutta siitä huolimatta minun oli vaikea uskoa, ettei kukaan ollut nähnyt sen haisun yli! Asunnon pohja on erinomainen ja ylimmän kerroksen kulmahuoneistosta avautuu esteetön näkymä kattojen yli Vanhankaupunginlahdelle, Vallilaan ja aina Pasilaan asti.

Remonttibudjetti oli hyvin maltillinen, noin 13 000 euroa ja remontin kohteena kaikki muu paitsi kylpyhuone. Se sai jäädä sellaisekseen, sillä jo tuolloin oli tiedossa, että putkiremontti tulee ennemmin kuin myöhemmin.
Nythän se putkiremontti on päällä, tätä kirjoittaessa kellarissa on aloitettu asbestipurut ja ensimmäiset asunnot valmistautuvat linjastonsa saneeraukseen. Meidän kohdalle remontti ennättää kuluvan vuoden elokuussa ja loppuvuosi ollaankin evakossa mökillä ja kaverilta vuokratussa asunnossa. Mutta tästä tulevasta isosta remontista lisää sitten ajallansa. Vielä on aikaa näperrellä pikkujuttujen kanssa ja kertailla vanhoja remonttisankaritarinoita.

Olohuoneesta riivittiin noin sata kerrosta tapettia ja maalattiin "betonipinnat" harmaiksi (kananpaskaseiniksihän tämän aikakauden talojen seiniä ihan yleisesti kutsutaan).

Keittiö atomeiksi. Siipan isä tuli avuksi ja päivässä saatiin raivattua koko haiseva roska sorttiasemalle. Harmillista oli se, että kaapistot olivat kaiketi alkuperäiset viiskytlukulaiset, mutta joskus 90-luvun alussa niihin oli mm. uusittu kammottavat halpisovet. Muutoinkin keittiö oli siinä kunnossa, että sitä oli täysin turha yrittää enää pelastaa... Eli kaikki vaan poispoispois...

Maineikkaat paljeovet. Kuva jättää armollisesti huomioimatta lian ja pahan hajun. Erityisesti nuo tekonahkaiset ovet olivat vuosien saatossa imeneet muhevat tuoksupommit poimuihinsa.

13 000 euroa riitti tarpeellisten työkalujen ja tilpehöörien ostoon (esim. iskuporakone, tasohiomakone, lajitelma erilaisia pensseleitä, maaliteloja, ruuvareita, ämpäreitä, nauloja, ruuveja, saneerauslaastia, liisteriä, jnejne... loputon määrä erilaista pikkusälää), seinäpintojen uusimiseen joko maalilla tai tapeteilla, parketin ja uusien listojen asennuttamiseen koko huoneistoon, uuteen keittiöön ja keittiön asennuttamiseen. Viimeisillä euroilla ostettiin vielä uusi sänky ja kotitalousvähennysten kopsahdettua tilille keittiön ja parkettien asennuttamisesta (puoltatoista vuotta myöhemmin) Vepsäläiseltä kotimainen sohva.

Jotkut asiat olivat selviä alusta asti. Työkalut ostetaan itselle, silloin ne ovat olemassa myös tulevia remontteja varten. Työkaluista pidetään hyvää huolta, jolloin niiden käyttöikä on parhaimmillaan huima. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tarkoitti sitä, että esimerkiksi kaikki mahdolliset maalit olivat meillä vesiohenteisia ja pensselit, telat, maalikipot jne. pestiin huolellisesti aina ja jokaisen käyttökerran jälkeen.
Suosin vesiohenteisia maaleja, sillä silloin ei tarvitse läträtä tärpätin kanssa, maalien ohentaminen on helppoa ja työvälineiden pesu on huomattavan paljon helpompaa kuin liuotinpohjaisissa maaleissa uitettujen välineiden.
(Mökiltä löytyi edellisten omistajien jäljiltä kellarista kippo, jossa oli ikuiseen tärpättiliotukseen unohtuneita pensseleitä. Minusta tuo on vain niin kovin tyypillistä, niitä tärpättikippoja ja suteja on vaan niiiiin rasittavaa puhdistaa, että tuppaavat jäämään odottamaan parempia aikoja.)

Jotkut asiat kirkastuivat vasta tehdessä, kuten case pohjamaali. En voi korostaa riittävästi tätä, ostakaa paljon, tolkuttomasti, poskettomia määriä pohjamaalia. Varmasti ei olisi esim. olohuoneen seinät imaisseet kallista sävytettyä maalia niin paljon jos seiniin olisi ensi sudittu tuhdisti edullista pohjamaalia. Virhe korjattiin makuuhuoneen kohdalla ja jotain seinien ja katon imusta kertoi se, että pohjamaalia meni melkein 10 litraa!