sunnuntai 21. elokuuta 2011

Tärkeitä tekemisiä

Komeinta tässä päivässä oli se, että villa Raimo on kuulkaa nyt maalattu kertaalleen! Siippa viimeisteli tänään puitteet valkoisella maalilla ja kyllä siitä vaan hieno mökki kuoriutuu! Vielä täytyy syksyn aikana puristaa toinen kerros valkoista maalia puitteisiin ja vähän korjausmaalata punaisella muutamia kohtia, mutta Raimo on jo nyt kyllä oikein komeana.
Oli tänään kaikkea muutakin kivaa. Elomarkkinat yllättivät. Syötiin yhden naapurin itse tekemiä kuumia lihapiirakoita (taivaallisen hyviä), juotiin riihellä hyvät pullakahvit (luonnollisestikin), ostettiin herukkamehua ja oman puutarhan mehiläisten tekemää hunajaa!

Mökin maalaamisen myötä kasvaa tietysti taas to do-lista parilla uudella pykälällä... Ketjureaktio...
Ensi kesänä pitää rapsutella ja maalata ikkunanpokat, aika pahasti erottuvat nimittäin nyt hilseilevät pokat muuten niin valkoisena hohtavista reunapuista. Myös mökin ulko-ovi on aivan kamalassa kunnossa ja kellarin luukku vähintäänkin roisin näköinen, joten kyllä tässä näitä korjauskohteita riittää... Ai niin ja tokihan jo mainitsin, että katto on myös pakko uusia lähiaikoina? Puhumattakaan siitä, että kuistin maalithan ovat hilseilleet jo pari vuotta. Jajaja. No juu.
Niin ja, että tiskialue pitäisi rakentaa niin, että se olisi niin miellyttävä kuin nyt vain ulkona tiskaaminen voi olla?

Tässä siippa vasta aloittelemassa urakkaa. Kuvasta näkyy nuo oudon väriset puitelaudat aika hyvin. Sinänsä mökin maalihan ei ollut huonossa kunnossa, mutta vaati kerroksen ylleen sivusiiven rakentamisen myötä...
Meidän pihapolku on sellainen johon rakastuin päätä pahkaa kun kävimme ensimmäisen kerran villa Raimoa katsomassa. On se vähän kapoinen kuja, rattaillakin välillä vähän ikävä kulkea, mutta ihana, niin ihana, ei sitä voi suoristaa tai leventää, ei voi.
Ainoat pihalamput ovat kiinni Raimon sivuseinässä. Valaisevat kyllä tietysti hyvin tuon polun seinän vierellä portille, mutta täytyy jossain vaiheessa kyllä miettiä sitäkin, että asentaisi varsinaisen puutarhan puolelle myös lamppuja. Nyt se on todella pimeä iltaisin, eikä nämä lamput tietenkään auta nurkan takana mitään...

PS. Meillä jokainen tekee kykyjensä mukaan...
Samaan aikaan toisaalla:

Voiko ylipäätään olla mitään, mitä ei voisi testata suun kautta?

lauantai 20. elokuuta 2011

Oho, ai niin mä unohdin!

Ollut vähän kiireitä tässä. Mökki parka on saanut olla oman onnensa nojassa reippaasti yli viikon ja kun sitten viimein siellä kävimme, nauliutui katseeni kuistin ikkunalaudalle. Juu-u. Siellä oli sitten suuren puutarhurin viljelykset aivan naapistuneina. Taitaa ne kaikki hengissä olla, mutta todella nippanappa. Aivan totaalinen unohdus oli kyllä ruukkujen kastelun suhteen käynyt!
Kyllä mä huomaan, että alkaa vähän kiristämään tämän syksyn aikataulut, putkiremonttimuuttokin on edessä parin viikon päästä eikä me olla tehty asian eteen yhtään mitään. Uuuh, pitäis vissiin lähteä banaanilaatikkojahtiin...

Pikkasen isot kurahousut kun piti hissata ne leukaan asti, mutta oikein hyvät ne on! Rukkan peruskurapöksyt löytyi Fidasta 4,5 eurolla. Tuolla hinnalla sopii kyllä kontata ihan missä vaan. Vähän kuvan ottamisen jälkeen löytyi ihana pieni vesilätäkkö jonka jälkeen paita ja kengät olivatkin aivan litimärät...

Eilen oli ystävän luona mahtavat rapujuhlat, sintti oli yökylässä mummuvaarilassa ja äsken tultiin vauvauinnin kautta kotosalle koko perhe. Taidan kölliä sinttisen kanssa vaan kotosalla rauhaksiin tämän illan. Siippa lähtee kuvaamaan häitä ja tulee vasta puoliltä öin takaisin, en taida jaksaa lähteä mökille nyt. Huomenna on siirtolapuutarhalla elomarkkinat ja sieltä voi ostaa oman puutarhan hunajaa! Pakko mennä hakemaan ainakin sitä ja katselemaan mitä kaikkia herkkuja ihmiset ovat tuoneet myyntiin. Omista viljelyksistämme ei oikein myyntiin asti riitä. Kesäkurpitsoja on kolme ja porkkanat ovat sormenpään kokoisia! Mahtava sato! :) Omenoita ei tänä vuonna tule meidän puihin nimeksikään, mutta luumuja on taas aivan ihanan paljon!

Suuret porkkanat. Äiti käski keväällä harventaa rivistöjä. No en harventanut. Ihan just näitä babyporkkanoitahan me haettiin... Heh.
Luumuja on oksat notkollaan! Ihanaa! Saavat vielä vähän aikaa kypsyä niin päästään poimimaan!
Mutta mitä ihmettä on tapahtunut meidän toiselle päärynäpuulle??? Se on aivan kammottavan näköinen ja lähes tuommoinen mustunut. Joku kasvitauti kenties? Omituista, mitä ikinä lie, pysykööt piru vie poissa viereisestä luumupuusta!




perjantai 12. elokuuta 2011

Kummilapsen kummitus

Kävin iltasella sintin kanssa moikkailemassa ystävää ja vanhinta kummilastani (sniiiif, minun pikkuinen kummityttöni, hänellä alkaa tiistaina yläkoulu... Siis oikeasti, nykyään puhutaan alakoulusta ja yläkoulusta. Omaan korvaan se särähtää jotenkin tosi vanhanaikaisena, mutta epäilemättä niin myös näille teineille särähtää jos erehtyy utelemaan, että mitäs ylä-asteelle kuuluu...?)
Kummityttöni oli tehnyt sintille käsinuken. Niiiiin söpöä! Sintti oli ihan huuli pyöreänä nukesta joka kiemurteli äidin kädessä. Mahoton meininki! Oli niillä muutenkin mahoton meininki, kummilapsi vei sintin ulos keinumaan ja laskemaan liukumäkeä. Siellä ne huiteli yhdessä muiden kummitytön sisarusten kanssa melkein tunnin.
Pihapuuhailujen jälkeen sintti kiipesi ihan itse läähättäen ja KUKKKUUU huutoja huudelle kaikki rappukäytävän portaat toiseen kerrokseen saakka. Oli kyllä muikean näköinen pikkumies sen suoritteen jälkeen!

Kummitus pötköttelee sohvalla. Se oli heti kuin kotonaan.
No vähän ujostuttaa. Hei, pliis, älä ota nyt niitä kuvia...!
KUKKKUUUUU!
Huomenna lähdetään moikkailemaan saaristoon sintin kummeja ja osallistutaan Inkoon taiteiden yöhön. Saas nähdä kuinka paljon sintti syö sepeliä tämän taidealtistuksen aikana. Kummitädin näyttelyn avajaisissa viikko sitten sintti rouskutti varmaan kilon verran pikkukiviä sisuksiinsa. On se niin maanläheinen jätkä.
Kyllä näillä eväillä hyvä viikonloppu saadaan. Koko viikko onkin ollut aika... moinen... Ollaan niin ansaittu ei vain pullakahveja vaan myös rentoilua, löhöilyä... Ymmm...

maanantai 8. elokuuta 2011

Romanttista rypytystä

Voi morjens, no onpa maalaisromanttista, ei ihan mun makuun. Niin, sitä ihminen helposti kuvittelisi, että jos itse ompelee jotain, niin tekisi siitä edes sitten oman maun mukaisen. Helposti kuvittelisi, juu-u. Käytäntö on sitten ihan toista...
Mä alan jotenkin ymmärtämään ala-asteen kässänmaikkaa kun se oli aina ihan turhautunut mun tekeleisiin. Touhotus oli kovaa, valmistakin tuli, mutta laatu ei nyt sitten aina ollut ihan priimaa eikä välttämättä lopputuloskaan sitä mitä alunperin piti... Ja kas, mihin sitä nyt ihminen muuttuisi. Touhotus on edelleen kovaa ja laadussa on edelleen toivomisen varaa. Hupsista keikkaa! Oho ja no olkoon, tää on hyvä näin. Siinäpä mun vakiokarjaisut aina kun olen kaivanut äiteeltä ikuisuuslainassa olevan ompelukoneen esille.
Tällä kertaa ompelin suojaverhoja joiden tekemistä olen uhonnut jo monta viikkoa. Omansa sai sekä eteisen hyllykkö että sänkymme.

Vastoin tapojani tein ompelustöitä oikein nuppineulojen kera! Promeiningistä huolimatta rypytykset kärsivät vähän vaurioita ompeluvaiheessa.
Nyt on rypytystä! Päiväpeitoksi olin ajatellut kelpaavan kauniin vanhan verhon. Mutta niks naks. Ei se sovi, liian plitku, tuo rypytys vaatii kaverikseen mehevän värisen ja paksuhkon päiväpeitteen.
Suojaverhot olivat oikein pihistelyn mestarinäyte. Ne tulivat maksamaan kokonaista kolme euroa. Sen hintaisiksi nimittäin tinkasin Ikean poistolaarista ilman hintalappua löytämäni valkoiset paksut verhot. Kiinnitysvermeet löytyivät omasta takaa. Joskin molemmat suojaverhot piti viritellä eri kiinnitysmekanismeilla. Sängynalusen suojaverhon kiinnitin tarranauhalla ja eteisen hyllyköihin laitoin perus verhovaijeria. Kyllä ne varmaan toimii ihan hyvin. Mutta voi taivas tuota rypytyksen määrää jonka sain (hyyyyvin helposti) aikaiseksi noihin paksuihin verhoihin.  Kotona ei tulisi kyseeseenkään, että olisin laittanut vastaavaan paikkaan tuollaisia suojaverhoja, mutta mökillä ne jotenkin... kuitenkin menee... Eikä ne nyt edes oikeastaan särje silmää pahasti. On se jännä. Erivapauksien villa Raimo!

Psstt... Nyt on niin kotoisaa... Espressokeitin löysi tiensä mökille. Vanha, kolmisen vuotta pajalle pääsyä odottanut francis francis-keitin pääsi vihdoinkin korjattavaksi. Pieniä ihmeitä tapahtuu ihmisen arjessa. Siippa oli jostain saanut innoituksen hoitaa asian kuntoon, joten kotona ollut Krupsin (oikein toimiva ja hyvä) peruskeitin pääsi mökille. Ihanaa! Arjen pientä luksusta!


sunnuntai 7. elokuuta 2011

Elojuhla

Eilen pidimme villa Raimossa elojuhlat. Koko päivän oli satanut ja vähän jännitimme kuinka muurikkalettupohjaisen aterian oikein käy. Mutta hyvinhän siinä kävi! Vähän ennen kuutta sade loppui ja katoimme aterian ulos niin kuin oltiin suunniteltu. Läjä vilttejä vieraille ja sisäistä lämmikettä ruuan ja viinin muodossa, niin kyllähän siinä ihan hyvin tarkeni. Kun 11 aikuista ja yksi (kaikkein eniten tilaa vievä) vauva olivat ahtautuneet pöydän ääreen söimme lettuja savulohi-tuorejuustotäytteellä, kanalla, salaatilla. Ahdoimme napaamme erilaisia juustoja, keksejä, marjapiirakkaa, jäätelöä, rahkaa ja mansikoita, espressoa, valkoviiniä, Limoncelloa, patonkia... Puuh. Ei ihme, ettei mikään mahdoton vilu päässyt yllättämään.

Sintti valmiina juhlimaan.
Udumbaran keraaminen viinitönkkäteline on pistämätön. Ruukun pohjalle laitetaan vettä joka sitten haihtuessaan viilentää ruukkua ja pitää valkoviinipussin parahultaisen viileänä. Ruukun takana on yksi mökin aarteista. Edellisten omistajien jättämä kasarimankka on ollut tähän mennessä vain radiona, mutta sitten siippa muisti, että myynnissä on c-kasettiadaptereita. Sen avulla vanhaan mankkaan saatiin kiinnitettyä puhelin ja sitä myöten puolestaan saatiin Spotify raikaamaan kesäyöhön. Kerrassaan nerokasta! Aito kasettirohinakin tulee kaupanpäällisinä musiikkiin! Nostalgiaa!

Päädyimme ostamaan Ikeasta heidän ihan keittiönpöydän tuoleiksi tarkoittamiaan muovituoleja terassipöydän kaveriksi. Olimme varanneet Maskusta polyrottinkisia taittotuoleja, mutta ei ne oikein meitä kumpaakaan miellyttänyt loppuviimein niin paljoa, että oltaisiin haluttu ne lunastaa. Niinpä päädyimme noihin halpoihin, mutta oikein toimiviksi havaittuihin tuoleihin. Vielä kun saadaan rakennettua patio pöytäryhmän alle niin ei uppoa tuolinjalat savimaahan...
Ulkokalusteryhmä on nyt sitten kokoelma Ikean alennustuotteita tai muuten vain hyvin halpoja tuotteita. Iso ja mielestäni oikein hyvännäköinen pöytä oli tarjouksessa 59 euroa (ovh 159, joten oikein mojova alennus). Tuolit oli 9,95 kpl, eli vajaat 60 euroa yhteensä. Uusi pöytäliina maksoi vajaan 10 euroa. Päivänvarjojalka oli Ikeassa niin ikään tarjouksessa ja jykevä valurautajalka maksoi 19 € (ovh 59€)
Itse päivänvarjon siippa haki Etolasta ja se maksoi 40 €.
Pöytäryhmä sijaitsee mökin vieressä siten, että sen ympärillä on runsaasti puita ja muita istutuksia. Pöytäryhmä on lähes lehtimajassa ja varsinkin nyt kun siihen saatiin tuo päivänvarjo on tila jotenkin hyvin intiimi.

Kiinalaiset lyhdyt toimivat aurinkokennolla joka on hissattu päivänvarjon päälle. Valaistusteho on tokikin aivan mitätön ja vielä kun niissä on hämäräkytkin (jota ei saa poiskaan) tarkoittaa se käytännössä sitä, että lyhdyt syttyvät silloin kun kukaan ei ole niitä näkemässä...

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Naapurinpojan mökkiesittely

Hihhei, Areenassa oli julkaistu pätkä, jossa naapuri Axel esittelee heidän mökkiänsä toimittajalle ja kuvaajalle. Ahhhah, reipas Axel! Tällaisia lapsia kasvaa meidän siirtolapuutarhalla! Aika ihana! :)

Iso ilo, onnenpotku!

Saatiin sintille tarhapaikka kodin vierestä. Hurrrrrraaaaa! Viimeiseen asti ollaan saatu jännittää kuinka tarhapaikan sijainnin kanssa käy, mutta onnekkaastipa kerrankin kävi! Olen niin iloinen etten meinaa nahoissani pysyä! Sintti ja siippa ovat vielä kuukauden verran kotosalla ja sitten alkaa päiväkoti ja siippakin joutuu taas 4 kuukauden kotoilun jälkeen palaamaan toimistoarkeen.
Tuo päiväkoti on aika vekkuli juttu. Mainitsin äidilleni, että haimme ykkösvaihtoehtona Kotikallion päiväkotiin ja hän kertoi olleensa itse lapsena samassa päiväkodissa! Eipä ollut aikaisemmin tullut puheeksi! Vielä myöhemmin kävi ilmi, että myös äidin isä on ollut samassa päiväkodissa. Että jopas! Kyllä on meidän suku koetellut näitä huudeja!
Olen niin iloinen, niin iloinen!
Töissäkin oli hyvä päivä, pari inspiroivaa keskustelua kollegoiden kanssa ja oh, kuinka taas tuntuu, että maailma on auki!

tiistai 2. elokuuta 2011

TO DO

Eilen alkoi työt. Aivot ovat ihan täysin narikassa ja vielä tänäänkin koko työpäivä oli yhtä piinaa kun ei saanut yhtään mistään minkään valtakunnan otetta.
Töiden sijaan tein listan elokuun aikana eimillääntavallapalkkatyöhönliittyvistä-puuhasteluista:
  • mökin valkoisten osien maalaus loppuun
  • pation rakentaminen
  • terassituolien kohtalon päättäminen (ostetaanko varauksessa olevat ihan ookoo tuolit vai ei? Mitenkään erityisen innostuneita emme kumpikaan ole nyt varauksessa olevista tuoleista, mutta ei niissä mitään vikaakaan ole ja hintakin on mukiinmenevä... Huoh. Kannattaako tyytyä kompromissituoleihin?)
  • uuden terassipöydän kansilevyn öljyäminen
  • ne suojaverhot kuistin rumien hyllyjen eteen. (Mars, mars, pitäis olla jo tehtynä!)
  • laihdutuskuurin aloittaminen. (Siis nyt nää vauvakilot alkaa olla niiiiin nähty.)
  • kuistin yrttien tappamatta jättäminen (viime viikon reissuilut otti aika koville yrttiparoille, nyt täytyy yrittää hoivata niitä vähän paremmin. Vesimelonitoiveista olen jo luopunut. Ei niitä kyllä nyt mitenkään ehdi noista honteloista varsista kasvaa...)
  • etsi hyviä kesäkurpitsareseptejä. (Lavakauluskasvimaa on kerta kaikkiaan villinä, kesäkurpitsat ovat valtavia. Hassua, miksiköhän olen niitä ylipäätään istuttanut? En ole koskaan ollut mikään kesäkurpitsan suurkuluttaja. Ihan ok ruuan seassa ja vartaissa yms. mutta ei mikään ykkösvihannes lainkaan.)
Voi mamman basilikoja ja raparperejä! Olivat ressukat ulkoruokinnassa viime viikon ja kyllä vain osumaa saivat. Nyt jos virkoilisivat vähän kun ovat taas tuossa tutulla paikallaan kuistilla...
Juma. Tuo hervoton mötkäle on kesäkurpitsa. Emännän jalka, kokoa 37, antamassa kuvaa mötkäleen hirviömäisistä mittasuhteista. Eikä tuo ole vielä edes kypsä. Seuraavalla kerralla voinen laittaa sintin siihen viereen pötköttämään mittatikuksi...
Salaatit ovat kasvaneet puoli metriä korkeiksi pensaiksi. Justiinsa. Mahtavatkohan ne enää olla syömäkelpoisiakaan? Meinaan vaan, kun yleensä ne ruukataan syödä sellaisina kämmenen kokoisina lehtinä. Nuo ovat nyt lähempänä raparperinlehtien kokoa...
Tänään tultiin alkuillasta mökille. Sintin nukkumaanmenon jälkeen kaivoin laukusta villasukat jalkaan, keitin kuumaa kaakaota ja luin sohvalla The Time Traveller's Wifea ja odotin siippaa korjaamaan nettiyhteyksiä. Sähläsin jotain ja lopputulos oli se, että netti ei enää toiminut koneella. Kun siippa tuli, katsottiin yhdessä uudenmaan uutiset Areenalta. Siinä suurinpiirtein 7 minuutin kohdalla alettiin kiemurrella. Tsih, ihan hauska juttu kaiken kaikkiaan, mutta on se vaan karmeata katsella itseään ja vatsamakkaroitaan töllöstä.