Kotiutumisprojekti

Kirjoitin tähän jo läjän nillityksiä kiireestä ja motivaationpuutteesta jne. mutta äh. Deletoin ne. Eiköhän se ole selväksi tullut itse kullekin kun kerta viimeksi marraskuussa olen saanut raavittua tänne merkinnän. Jännä miten kovaksi se kynnys postausten kirjoittamiseen muuttuu tietyn pisteen jälkeen. Jotenkin mikään ei ole riittävän päräyttävää. No mä annan itselleni taas kerran anteeksi ja jatkan lokikirjan vääntöä. Jos teistä jotkut tänne vielä joskus eksyy näitä juttuja lukemaan, niin nöyrin kiitokseni, ja maata liippava anteeksipyyntöni mokoman laiskanpulskean blogiemännän vuoksi.

Mutta katsotaas, mitäs meille on tapahtunut sitten marraskuun: on hitusen remontoitu, kuten sintti asian ilmaisee aina siinä vaiheessa kun aletaan jotain kohtaa nykertää kasaan. Ja onhan niitä kasoja ollut. Voi tavaton, että onkin ollut. Aikamoinen marssiväsymys meille kyllä iski marraskuussa kun oltiin kaikkein akuuteimmat muuttoasiat saatu hoidettua. Siinä väsymyksessä meni jouluun asti.

Nyt aletaan taas hiljalleen päästä ylös kuolleista ja ollaan saatu tehtyä aika paljon kaikenlaista.

Nyt tähän väliin kuitenkin peruskuvaa: tässä se nyt on. Uuden kodin olohuone. Tällainen siitä päällisin puolin tuli:

No onpas nyt niin siistiä. (Otin kuvan juuri ennen kuin kaverit tuli illalliselle, siksi) Ruokapöydän lamppu on vähän ongelma... Nyt meillä on vain tuo melkein puolivälissä huonetta töröttävä nk. "yleisvalaisin" joka on ylipäätään aivan väärässä kohdassa. Pöydän päälle sen kuuluisi siirtyä sanon minä, ja listaan taas yhden proggiksen hoidettavaksi.

Itse korjaamani tuoli. Siitä kirjoitan oman jutun. On ne sen ansainneet. Juma.

Piiiiiiitkä ja orpo seinä. Iso taulu, josta lasi on ollut rikki ööö, kaksi vuotta? On vieläkin korjaamatta. Lisäksi se sai toisen täysin kehykset sököinä olevan taulun kaverikseen samaan pakettiin... Oijoi. Proggista riittää.

Hahaaaa! Cliffhanger! Seuraavassa jo tämän alkuvuoden aikana pusaamassani kirjoituksessa kerron mitä tähän tuli...

Lattiaviikko ja vanerit vilisee silmissä

Lattiahiomakone. Ehdoton. Loistava. Just näin.

Raksalla on menty tämä viikko lujaa. Ja lievällä paniikkimeiningillä, vaikka ollaankin kilvan toisillemme vakuuteltu, että hyvin etenee! Ei hätää! Homma hanskassa! Ja ehkäpä juuri sen takia hommat ovat edenneet ja olemme puskeneet menemään sinnikkäästi ja sisukkaasti, vaikka eteen on tullut pikku mutkia ja aikasyöppöjä ynnä muuta. Mutta väsyttää, voi tavaton kuinka väsyttää (ja silti nytkin kökin hereillä...)

Meidän makuuhuoneen lattiahan se sieltä alkaa kokoontua!

Raksapäivät 16 - 22 ovat olleet lattiaa, lattiaa ja lattiaa.
En enää pysty edes muistelemaan, että mitä tapahtui minäkin päivänä, mutta sanotaan nyt näin, että hommia on riittänyt, pakuja vuokrattu, vaneria leikattu ja puuta halkaistu. Satoja metrejä. Perjantaina raahattiin loput esityöstetyt puumateriaalit työmaalle, velipoika laski höylänneensä 500 metriä lautatavaraa. Siihen samaan kasaan tuli sitten vielä 30 vanerilevyä. Kasa oli aika jäätävä, mutta kovasti se on huvennut viikonlopun aikana.
Uskomatonta kyllä, mutta olohuoneen lattia on valmis. Se on kaikkien eri työvaiheiden jälkeen saanut pintaansa paitsi Ottossonin kermanvärisen pellavaöljymaalin, (jota myy ainakin Roseborg Oy. Verkkokauppatilaus toimi moitteetta ja maali on aivan tajuttoman hyvää ja laadukasta. Sitä menee todella vähän, pitää hieroa puuhun ohuena kerroksena ja jälki on todella kaunis, jättää puunsyyt näkyviin, mutta peittää) MYÖS pellavaöljyvahan, joksi valikoitui sintin kummitädin suositusten avulla Allbäckin valkoinen vaha, jota puolestaan myy mm. Rakennusapteekki. Vaha on niin ikään todella hyvää tavaraa. Ai että!

Meidän makuuhuoneen lattia illalla juuri ennen kotiinlähtöä. Tuplexit on levitetty, vaneroinnit paukutettu ja lattialautojen asennus päässyt hyvään vauhttin!

Eteisen lattia tänä iltana juuri ennen kotiin lähtöä. kaksi kerrosta pintakäsittelyä. (Pikkasen sai siippa kuroitella, että sai vessasta valot pois kun lattia on märkä... heh)

Sintin huone! Huomenna maalaus! Jeheee!!!

Myös eteisestä on jo käsitelty puolet (jep, puolet, toista puolta ei voi käsitellä ennen kuin sintin huoneen lattia on käsitelty...) LISÄKSI tänään saatiin maalausta vaille valmiiksi sintin huoneen lattia! Veljeni on ihan vakikalustoa nyt syyslomansa aikana raksallamme (maksamme kyllä hänelle oikeata palkkaa siitä, ei tässä nyt sentään ihan ruveta teinejä riistämään...) ja sen lisäksi meillä on onnekkaasti huikeita ystäviä, jotka ovat jeesanneet raksalla mahdottomasti. Tänäänkin oli yksi kaveri hiomassa ja kittaamassa sintin lattiaa, ja huomenna paikalle pelmahtaa oikein pieni joukkio! Ja lapsenvahtitilanne on ollut mainio nytkin, kun vanhempani ottivat sintin leikkimään koko päiväksi.
Huomenna vuorotellaan siipan kanssa sintin vahtimista, mutta kyllä tämä tästä! Kyllä tämä tästä! Vielä on urakkaa jäljellä enemmän kuin riittävästi, mutta jotenkin tuntuu siltä, että homma sujuu aika hienosti kun meidän makkaristakin on jo kolmannes laudoitettu ja pikkueteistä aloitettu. WUHUU!

Remonttipäivät 11 - 15, eli keskiviikosta sunnuntaihin: Tykitystä

Silmät pyörii päässä, nyt on muutamassa päivässä taas tapahtunut enemmän kuin riittävästi isoja asioita.

Remppapäivä 11, keskiviikko oli vahvasti siivouspäivä. Aamulla haettiin paku vuokralle (50 e) ja sitten kipin kapin raksalle lastaamaan kaikki roskat sorttiasemalle vietäväksi. Ensimmäisen kerroksen asunnossa on se näppärä puoli, että roskat ja purkujäte oli nostettavissa ikkunan kautta ulos. Nopeutti koko toimitusta ihan merkittävästi! Siippa maalasi keittiön katon ja seinät. Sintin täti tuli töiden jälkeen leikkimään sintin kanssa ja saatiin sillä tavalla taas nipistettyä vielä hiukkasen peliaikaa illallekin.

Remppapäivä 12, torstaina ei tehty mitään, ei edes käyty raksalla! Sen sijaan vedettiin ihmisten vaatteet niskaan, lopetettiin kesälomailu ja mentiin töihin. Aivot oli ihan telakalla kyllä.

Remppapäivä 13, perjantain iltapäivä meni broidin kanssa lattiaproggista säätäessä ja taas oli vuokrapakulle käyttöä (50 e).

Remppapäivä 14, lauantaina tuli appiukko naisystävänsä kanssa raksalle apujoukoiksi. Sinne jäivät työmaalle pähkäilemään lautalattian rakentamista appi, naisystävä ja veljeni ja me lähdimme ystävien häihin. (RakkauttaRakkauttaRakkautta, teki hyvää olla juhlissa, teki hyvää nauraa ja laulaa ja juoda ja syödä ja itkeä ja taas nauraa, ihanat häät, ihana morsiuspari, ihania ystäviä talo täynnä. Täydellinen ilta.)

Remppapäivä 15, sunnuntaina ollaan taas sitten oltukin raksalla koko päivä. Kun korkkarit yöllä tipahti eteisen lattialle, kaivoin aamulla taas esiin raksakengät ja farkut & ulkoilutakkiyhdistelmäni (ah, niin eleganttia...) ja karistin vähäisesti nukutun yön harteiltani.

Olohuoneessa täysi toiminta päällä. Tuplexien ja vanereiden päälle rakentumassa laudat. Lattiasta tulee absoluuttisen upea. Mutta töitä se vaatii vielä pirusti.

Käsityötä, lauta kerrallaan!

Keittiön lattia keskiviikkona...

...Ja keittiön lattia sunnuntaina!

Viikonlopun aikana agendalla on ollut lautalattian rakentaminen. Se on työlästä, lattiamme rakennetaan käsityönä ja monesta eri työvaiheesta koostuva proggis on vain yksinkertaisesti hidas.
Ensin pohjalle asennetaan tuplex-askeleristettä (40 e/rulla, huoh), sitten vanerilevyt, jotka kiinnitetään toisiinsa Lamellojyrsimellä ja vasta tämän jälkeen asennetaan liimaten itse lattialaudat. Koska liimaus vaatii puristusta, laudat kiinnitetään vielä ruuveilla vaneriin. Kuivumisen jälkeen ruuvit otetaan pois, reiät täytetään puukitillä ja koko höskä hiotaan Ramirentin lattiahiomakoneella, joka on vuokrattu viikoksi (250 e plus laikat 4,5 e/kpl, halapaa, halapaa...) ja sen jälkeen lattia pintakäsitellään.

Ja ennen kuin joku kysyy, että eikö voi helpomminkin tehdä lautalattiaa, niin vastaan, että voi, mutta erinnäisten sattumusten ja syiden seurauksena meillä tehdään nyt näin. Ja vaikka tuo on työlästä, niin kyllä siitä myös tulee ihanan tuntuinen jalan alle. Lopussa kiitos seisoo. Minulla on ollut joka päivä jalat tosi kipeät tuossa tämänhetkisellä betoni & linoleum yhdistelmällä seisoessa, mutta tuo vaneri & lauta yhdistelmä, se tuntuu kuulkaa siltä kuin pumpulilla kävelisi!

Pimeä kuva, mutta köökin lattia sunnuntai-iltana ensimmäisen pellavaöljymaalikerroksen jälkeen.

Koko ensi viikko on pelkkää lattiaa, veljellä on syyslomaviikko koulusta joten hän ja koulukaverinsa painavat niska limassa lattiaa kasaan koko viikon ja me heilutaan illat mukana niin paljon kuin pystytään. Onneksi kavereitakin on ilmoittautunut vapaaehtoisavustustöihin lattian maalaamiseen. Pirullinen hoppu tässä tulee, mutta hymy ei hyydy, eikä yrittävä lannistu. Pala kerrallaan. Kyllä se siitä!

Viikonlopun aikana tuli myös valtava kiitollisuudentunne. Ei tämä remontti onnistuisi MITENKÄÄN ellei meillä olisi näin huikeita apujoukkoja ja turvaverkkoja, jotka kaikki auttavat juuri sillä parhaalla tavalla. Nyt jo kiitoslistalla iso liuta ihmisiä ja lisää vaan tulee ensi viikolla. Onni on apujoukot. Jos en muista riittävän usein kiittää, niin nyt taas kiitän. Kiitos, kiitos! <3