Tuntia myöhemmin

 ...he istuivat "ruokasalin" (tirsk) pöydän ääressä maistelemassa omenahyvettä...

Tehtiin äsken omenasosetta ensimmäisistä syötäväksi kelpaavista pudokkaista. Omppoja tuli kotiin tässä erässä 8 kg, joista kattilaan kiehumaan päätyi 5,5 kg ja biojätteisiin loput osat. Tarkkoja punnitustietoja innostuttiin keräämään matkalaukkupuntarin avulla. Puntariin pääsi myös sintti, samassa kasissa kuin missä ompotkin olivat. Sintti painoi 11,7 kg. Vaipat ja iso omena 480 grammaa...
Heh.

Mutta omenasose. Tuo maailman helpoin marttailu ikinä. Meillä meni tunti koko hommaan. Siis siihen, että ompot oli valmiina soseena purkeissa! Ja hommaan kuului siis myös sintin kantelut pitkin kämppää Clas Ohlsonin kassissa (toiset kantaa pikkukoiria laukussa, hei) ja omenahyveen teko. Tunti. Ei paha. Suositan! En tiedä miten ihmiset ruukaa sosetta tehdä, mutta meillä on sellainen äärimmäisen simppeli lähestymistapa soseen tekoon. Pakkaseen kun niitä laitetaan, niin ei tarvi sokereillakaan lotrata. Lohkon omenat kuorineen siemenkodan ympäriltä ja heitän kattilaan, lorautan vähän vettä sekaan ja kiehuttelen niin kauan, että lohkot on pehmeitä. Sitten surautan lohkot sauvasekoittimella soosiksi.
Kyllähän niistä kuorista tulee vähän hampaillekin töitä, ei siitä soosista jaksa mitään silkkistä pyreetä vääntää, mutta meidän pesuetta se ei kyllä ole häirinnyt
5,5 litraa omenasosetta jäähtyy nyt ikkunalaudalla. Säilöntäsesonki on nyt niin korkattu!

Sintti lajittelee. Ja ojentelee pönttöjä. Tavaramerkki KIELII keskittymisestä...

Nämä omppososeet eivät ole söpöissä lasitölkeissä ihanien japanilaisteippien kanssa koristeltuna. Ei, tämä on arkirealismia. Näitä pönttöjä menee maksimaalisen paljon pakastimeen. Meillä on tätä samaa kokoa olevia purkkeja varmaan 50. On muuten kätevää. Eri kokoiset ja malliset pöntöt eivät koskaan asetu pakkaseen mitenkään optimaalisesti. Nämä asettuvat. En mä kontrollifriikki ole, mutta tilanpuute johtaa ajattelemaan pieniä asioita järkeviksi ;D

Vertailun vuoksi...

Poimittiin omenoita omenapuiden alta...

Jotain saatiin myös syömäpuolelle...

Suhteet kohdallaan! Heh. Noooh, eiköhän tuo tuosta käänny toisinpäin kun alkaa omenat oikein kunnolla kypsyä. Nyt napsittiin omppoja kotiin mukaan puunravistustekniikalla, saatiin noiden kuvassa olevien kaveriksi vähän lisää soseomppoa.

Nyt omppososetalkoisiin! Kunhan nuo omenat tuosta kypsyvät vielä vähän, vaan ei liikaa, viemme 30 kilon satsin (tämä on tarkkaan laskettu etukäteen) mehuasemalla puristettavaksi. Löysin Tarjoustalosta aika käteviä mehupussejakin. Näyttävät samoilta kuin viinitonkkien pussit. Kuuden pussin setti maksoi tarjouksessa 10 euroa ja niihin menee 18 litraa mehua. Aika näppärän tuntuista, tokikin harmillisesti kertakäyttöisiä... Raportoin lisää kunhan päästään mehuasemalle... :)

Väriä pintaan!

Kaivelin taas vähän kellaria. Tai no tarkemmin sanottuna siippa kaiveli ja minä hiirihannari seisoin rappusten yläpäässä tarkkailemassa tilannetta. Vieläkään ei muuten hiiri hyökännyt kimppuun. Mutta jos sinne kellarinperälle joskus menen, niin sit on taatusti joku hiirilauma mussa kiinni. Arghargh. No niin...
Asiaan. Saimme ekana siirtolapuutarhakesänä Uolevi-naapurilta pari korituolia jotka hän oli joskus pelastanut joltain siirtolavalta ja nyt hän puolestaan halusi päästä niistä eroon. Tuolit olivat malliltaan kivannäköiset ja varustettu kammottavilla hiirenkusenhajuisilla pehmustetyynyillä. Ko. tyynyt unohtuivat meillä vielä klitsuun muutamaksi viikoksi ja hyi oksetus, kuinka ne haisivat, jos mahdollista, niin vieläkin hirveämmälle sen jälkeen. Olisiko niihin sitten käyneet kaikki kellarin miniasukit jättämässä omat hajumerkkinsä... No tyynyt lähtivät yllättäen roskikseen ja tuolit unohtuivat käyttökelvottomina kellariin kunnes tänään, tattadaa, päätin kaivaa ne esiin, pestä, hioa ja lakata.

Jotain pientä kyljessä. Nooo, toluvesi ja aurinko tepsii näihin ongelmiin!

Hiottuna tuoli näyttää ihan Disneylandtekovanhamuovituolilta.

Beibellä on uudet vaatteet.

Vintillä on edellisten jättämä vieraspatja, siitä saan leikattua uudet pehmusteet tuoleihin ja vielä kun kaivelen kätköistäni kivoja kankaita (tai sijoitan oikein uusiin kankaisiin) niin saadaan kivat nojatuolit. Vähän haaveilen, että laitettaisiin ne kotikodin olohuoneeseen, mutta siippa empii vielä, täytyy vähän pehmitellä sitä ja laittaa kunnon tyynyt niin ettei herran takamus yhtään kärsi tuolin tukirimoista. Josko se sitten...
Mä nään noi nojatuolit meidän "kirkonpenkkien" tilalla olohuoneessa. Ehkäpä vielä lampaantaljat molempiin nojatuoleihin tyynyjen päälle. Oijoi, siinäpä vasta olisi mukavat pesät istuskella. Kirkonpenkit kun eivät varsinaisesti mukavuudella pääse lesoilemaan...Sen sijaan noissa nojatuoleissa on potentiaalia kunnon löhöpaikoiksi, ovat tuolla lailla mainion kokoiset, lyhyet ja leveät.

Nojatuolit saivat kunnon käsittelyn. Ensin jynssäsin ne kunnolla reippaasti saippuavedellä lotraten ja huuhtelin kunnolla. En mitään piperrellyt vaan ihan ronskisti vaan puutarhaletkulla ja mäntytoluvedellä roiskin menemään. Sitten aurinkokuivatus ja maaninen jyräys hiomahiirellä. Kolme hiomapaperiarkkia siinä kului ja varmaan vähän turhankin kanssa niitä tuoleja hinkkailin, mutta pysyypä ainakin lakka!
Väriä tosiaan tuolit saivat viime kesänä ostamastani Unica Super (kuinkas ollakkaan...) lakasta, joka oli sävytetty mustaksi. Piti tuvan ovi sillä maalata, mutta taitaa mennä vaihtoon koko ovi, joten ihan hyvä vaan, että tuli lakka nyt käyttöön.
Olen taas huipputyytyväinen. Pirskatin komiat tuolit tuli!