Mökkihöperön kevätkylvöt

Olen aloittanut ikkunalautojen kansoittamisen taimilla. Tein tuossa pari kuukautta sitten hienon istutussuunnitelman ja siinä on menossa jo toinen (ja kolmas) vaihe! Ensimmäisessä vaiheessa istutin Ikeasta ostettuun minikasvihuoneeseen (erittäin toimiva vekotin, täytyy sanoa) yrttejä ja nyt ne on siirretty isompiin ruukkuihin suoraan ikkunalaudalle. Seuraavassa vaiheessa "idätyskaappiin" pääsivät korianterit ja punakärsämöt. Kunhan ne tuosta vielä vähän vahvistuvat, pääsevät kolmannella kierroksella kaappiin pari muuta kukkaa, kurpitsat ja juuri nyt kylmäkäsittelyssä oleva rosmariini.

Yrtit ovat jo aivan upeita! Olemme timjamia ja basilikaa rokottaneet jo ruokiinkin ja tätä kirjoittaessani siippa ottaa taas saksia esille ja silppuaa kanakeittoon basilikaa.  Kas vain, kun maltoin istuttaa vain muutaman siemenen per ruukku (enkä sitä tyypillistä "oho-holahti-koko-pussillinen") niin jopas myös komeasti ja rehevästi taimet sitten kasvavatkin! Keramiikkaruukkuihin yrttejä siirtäessäni sekoitin mullan joukkoon myös hieman käytettyjä kahvipuruja, enpä voi sanoa, että siitä ainakaan haittaa olisi ollut. Jostain luin, että kahviporot ovat hyvää lannoitetta, mutta olen myös kuullut, että kahvi houkuttelee jyrsijöitä (ainakin kai talvisaikaan jos mökissä on kahvia), joten ihan en vielä ole selvittänyt, että kannattaako sitä siis kasvimaalle alkaa nakkailla... Hmm, hmm. Toisaalta ko. lannoitetta kyllä kerääntyy ihan hyviä määriä meillä, joten... ;)

Marraskuussa kukintansa uudelleen aloittanut orkidea on nyt tiputtanut yhtä kukkaa lukuunottamatta kaikki pois viimeisen parin viikon aikana, mutta...

... eipä hätää, sieltähän on jo uutta kukkaa tulossa! Ihan uskomaton orkidea!

Pelargonien menestyksekäs talvehditus...

Kertoilin tänne joskus syksyllä, että meinaan talvehdittaa siemenestä kasvattamani pelargonit ja kiikutinkin ne suurella työllä ja vaivalla mökiltä kotiin ja vintille...
Nooooooooooooohh...

Tulipa tässä sellainen ei mennyt niin kuin Strömsössä-kokemus! En ole halunnut ajatella koko asiaa, kun lievästi sanottuna otti pannuun koko episodi. Nyt kun talvi on takana ja lumet poissa, voi jo muistella viime vuoden takaiskuja...
Ne ensimmäiset kunnolliset lumimyräkät joulukuussa (vai oliko ne jo marraskuussa...?) tappoivat nimittäin minun huolella vaalimani kukat. Siinähän kävi sillä tavalla, että vaikka vintille ei sisään vesi sadakaan, niin kova, päiviä kestänyt tuuli ja sankka lumisade kyllä löysivät vintin katosta rakosensa josta tulla sisään. Ja kuinkas muutenkaan kuin suoraan siihen kohtaan jossa minun pelargoniani olivat talvehtimassa! Kaikista vintin neliöistä ja miljoonista eri kohdista sitten juuri siihen kohtaan piti muodostua oikein reippaat nietokset kukkieni päälle! Oli se aika surkea näky! Uskomaton mäihä meikäläisen pelargonioilla. Ei voi kuin äimistellä.

Siippa teki vähän lumitöitä vintillä. Voi jee...

Ei auta, uutta siementä kehiin. Naarasleijona on nyt herätetty, kyllä kuulkaa ne pelargonit tulee vielä joku vuosi talvehtimaan menestyksekkäästi meikäläisen hoivissa. Se on varmaa. Pieni verenmaku tulee heti suuhun kun puristan huulia niin tiukasti yhteen päättäväisyyden merkiksi. Tämä on nyt periaatteellinen taisto. (Luontoa vastaan. Grrh. Miten musta tuntuu, että tää on niitä skaboja joita ei voi voittaa....?)

Illallista odotellessa...

Hyvää isäinpäivää! Kunhan sintti tuosta päikkäreiltään heräilee, lähdetään käymään Espoossa mummuvaarilassa toivottelemassa vaarillekin hyvää isäinpäivää. Sitten kiirusti takaisin kotiin kun viiden jälkeen tulee illallisvieraita pääruoka-ainekset mukanansa. Meillä on täällä ollut täysi härdelli päällä keittiössä aamusta asti illallisen muita osia valmistellessa.

Eilen illalla viritettiin olohuoneen ikkunaan joulutähti. Muutama viikko sitten Tukholmasta ostettu musta paperitähti pääsi heti silloin keittiönikkunaa koristamaan, joulu tuli jo!

Söpöstelyhörsellys. Joulunaika. Paljastaa ihmisessä piileviä taipumuksia punaisiin sydämiin ja keramiikkatonttuihin. Erh...

Vahvasti väittäisin, että meillä kuulkaa kohta kukkii UUDELLEEN liki vuosi sitten saamani orkidea. Pulleat on silmut. Nyt ollaan tarkkoina siipan kanssa, ettei nyt viimetipassa ryssitä tätä juttua ja aleta "hoitamaan" kasvia. Ihan komeasti kun on tuntunut tähän asti pärjäävän...

 Tänään on totta kai tehty isukille aamiaista ja sintin oli erittäin vaikeaa olla tarraamatta tarjottimella olevaan lämpimään croissanttiin, mutta olipa kuitenkin tarttumatta kun kielto kuului! Olin itse lähes yhtä hämmästynyt kuin sinttikin omasta tottelevaisuudestaan. Vauveli kasvaa. Näin se on tulkittava, alkaa mennä asiat jakoon. Joskin välillä vähän kyseenalaisesti. Ehdoton sääntö on meillä, että ruoka syödään pöydässä eikä sen kanssa a) haahuilla pitkin kotia b) laukata edes takas miten sattuu pöydän ja muun kodin väliä. Kaksi sääntöä ja on muuten välillä vaikeaa, mutta välillä myös superhelppoa. Tarhan isäinpäivä kahveilla tuli se kyseenalainen kohta esiin, kun sintti tunki puolikkaan sämpylän kerralla suuhun, kiitti juustonpalat suusta roiskuen ruuasta ja pyyhälsi kavereiden perään. Tarhakaverin isä ihasteli naureskellen, että kuinka sille mahtui noin iso sämpylä suuhun kerralla, aika epeli... Siippa siihen, että joo-o, kun meillä on sääntö, että ruoka syödään loppuun pöydässä... Että niin, suo siellä, vetelä täällä...

Vinttipelargonit

Nyt on jännät paikat. Huolella kasvattamani (kasvureittinä keittiön ikkunalauta-mökin kuisti- mökin terassi-mökin kuisti-keittiön ikkunalauta) ja kieltämättä ehkä HIVENEN vaatimattomat pelargonit kaiken roudauksen ja säätämisen huomioon ottaen, ovat nyt kuitenkin siirretty siipan suosiollisella avustuksella vintille. Valoon. Kyllä maar tässä on nyt parempi noiden piiskojen sitten kanssa hengissä selvitä talven yli. Yritys on ainakin viimoisen päälle...

Siipan napsimat kuvat. Hän päivitti kameran rungon uudenpaan viikko sitten. Nyt meillä on sitten supermakea EOS 5D mark III. On se aika pähee, täytyy myöntää. 

Vintillä on talon alkuperäisiä väliovia. Ne on aivan ihania, mutta harmillista kyllä vievät myös tajuttomasti tilaa pikkuasunnoissamme, joten aika moni niistä on joutunut luopumaan.

Siinä! Mamman pelargonit. Voikaa hyvin. Tulen teitä katsomaan ja vesitilkalla ruokkimaan heti, kun olen googlettanut kuinka usein niin pitää talven aikana tehdä...

Tänään oli sellainen teholauantai. On siivottu ja tehty lapsen kanssa kaikille isoisille kortit (Olli-vaarille, Matti-papalle ja Jukka-papalle, joista sitten Vaasan pään kortit posti kiikuttaa hyvissä ajoin ensi viikolla perille... kröhöm). Sintin päiväunien aikaan siippa lähti hakemaan uutta lipastoamme Mäkelänkadun kivasta pienestä Tuoligalleriasta. (Tulokas on muhkea viiskytlukulainen ja tietysti aivan ihana ja hivenen räjähtänyt. Siis täydellinen.) Siipan Tuoligalleria ja ruokakauppareissun aikana minä purin vanhan eteisen kaapin, eli Ikean oikein kivan, mutta toivottoman loppuunkalutun PS-metallikaapin atomeiksi. Vähän pahaa teki, mutta pakko se on vaan Sorttiasemalle kiikuttaa. Hetken tosin heikkona tuumailin, että pitäiskö mökille kellariin säilytysrungoksi kuitenkin... MUTTA TULIN JÄRKIINI. Ei helevetti. Jos se on nyt ollut meillä teipeillä kokoonkursittuna, avaimet kadonneena ja lukkopesään katkenneina tuossa eteisessä riippakivenä ollut jo hyvän tovin yli käyttöikänsä, niin ehkä sen nyt voi vaan oikeasti heivata hittoon? Varsinkin kun korvaaja on kierrätyskaluste? Herttinen, miten vaikeiden asioiden kanssa sitä ehtoolla on taas painiskellut.

Nyt kello lähenee puolta yhtätoista ja lipastoepisodin jälkeen olemme jo ehtineet käydä saunassa (voi jeemeli miten innoissaan sintti oli siitä, pitäisköhän meidän useamminkin varata taloyhtiön saunasta vuoro?), minä olen huoltomaalannut keittiön ja eteisen seiniä, siippa on tehnyt meille mainion illallisen ja ihan justiinsa lähden vielä leipätaikinaa tekemään, saa sitten yön yli nousta jääkaapissa.

Hernekeittopurkkeja lahjaksi

Tehtiin sintin kanssa mummuille (Espoon mummulle, Espoon isomummulle ja Vaasan mummille) "hernariyllärit". Sintti taiteili kortit, minä taiteilin purnukat. Laitettiin kasvamaan basilikaa ja valkosipulia samaan purkkiin, katsotaan kuinka tuo kokeilu onnistuu. Mietin, että voisi tehdä enemmänkin "yrttisekoituksia" suoraan siemenistä. Eihän sillä nyt muuten mitään varsinaista lisäarvoa saavuta, mutta voisi olla aika kivan näköistä kun purkeissa kasvaa erilaisia ja näköisiä yrttejä.
Äitienpäivää vietettiin tänään haukottelevissa tunnelmissa. Kavereiden ihanat häät juhlittiin lauantai-iltana, joten t-paita "äiti on vähän väsynyt" olisi sopinut erinomaisen hyvin tämän päivän asuksi. Hih...

Vihdoinkin sain laitettua esikasvatukseen myös kesäkurpitsat, basilikat ja pelargonit mökkiä varten.

Hernariyllätys. Näyttää varmasti ihan söpöltä heti kun purkista alkaa pilkistää vihreää.

Mummujen korttien lisäksi piti rustata myös omaan käteen salakirjoitusta ja tuunata yksi pinkki rillikotelo (ihan luvan kanssa sai tuunata). Tietty. Olispa naurettavan tylsää puuhaa käyttää kynää vain paperiin. Pöh.

Pääsiäisoksa

Tänään oli tarhalla pääsiäisaskartelua. Aika ihania nää on nää meidän tarhantädit. Jouluna oli jouluaskartelua, tehtiin joulukortteja ja hassuja koristeita tarhan joulukuuseen ja nyt oli pääsiäisaskartelut. Kiva tapa koota vanhemmat ja lapset vapaamuotoisesti yhdessä touhuamaan. Ihan toisella tavalla pääsee juttelemaan muiden vanhempienkin kanssa siinä samalla kun väkerrellään pajunoksiin koristeita kiinni.

Ihana kevätvalo ulkona.

Kummasti luo yhteisöllisyyttä meidän tarharyhmäläisten kesken tällaiset näennäisesti pienet jutut. Ja nyt kun hehkutuksen makuun pääsin, niin voisin vielä kehua meidän tarhantätejä ihan muutenkin: he ovat ihania, hauskoja, hyviä kasvattajia ja lempeitä sylittelijöitä. Upeita naisia, kerta kaikkiaan. Ja kyllä, olen sanonut sen myös heille ääneen ja kiittänyt sydämeni pohjasta hyvästä työstä (myös heidän esimiehensä kuullen). Kuten moni muukin meidän ryhmän vanhemmista! Pitää muistaa ääneen sanoa kun on tyytyväinen! I love tarha!

Ja kas, joulukaktus kukkii. Syynä tälle ilmiölle on vanhempieni täysi joulukaktusten heitteillejättö kuukausien ajan. Vasta nyt olen googletellut, että juu-u, se heitteillejättö ja vedettä riuduttaminen on suorastaan se mitä tuo kukka vaatii kukkiakseen. Tosin vanhempani eivät tainneet mitenkään erityisen tietoisesti näitä riudutella meidän putkiremonttievakon aikaan...

Viidakko pöydällä

Kevät ja kukat. Pikkuhiljaa tuodaan putkiremppaevakossa olleita viherkasveja takaisin kotiin. Paukkupakkasilla ei oikein arvannut lähteä siirtelemään kukkaparkoja, mutta nyt, nyt voi taas aloittaa muuttopuuhat. Samalla tässä täytyy kaikki kukat käydä läpi ja fiksata niitä aika rankalla kädellä.
Rohkein yritykseni on nyt yksi kasvi, jonka varsi oli kasvanut pitkäksi ja honteloksi ja vihreät lehdet olivat siinä honteluuden päässä kuin jonain huiskana. Päätin pilkkoa koko komeuden (keittiön laatikosta kaivamallani juuresveitsellä, olen varsinainen välineurheilija...) Katsotaan kuinka käy, vähän googlettelin etukäteen, että kannattaisiko lehtitupsu juurruttaa ensin vedessä vai voisiko sen vain laittaa suoraan multaan. Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun. Kyllä tässä jännän äärellä siis ollaan. Taas, hui että. Ja rairuohotkin muistin tänään kastella. Viherpeukalo. Menee jo vähän ylisuorittamisen puolelle kyllä.

Siirsin joulukaktukset pikku ruukuistaan tuohon isoon maljaan. Saavat siinä olla ja elellä isomman kasvin varjossa. Kokonaisuus näyttää kivalta ja tasapainoiselta nyt. Toivottavasti tykkäävät kasvit toisistansa.

Tämä mikä-lie-viherkasvi julistettiin jo kertaalleen kuolleeksi, mutta niin vaan sieltä sinnikkäästi pieni lehti puskee, joten siirsin ressukan isosta maljasta omaan ruukkuun. Ilmeisesti tämä kasvi ei oikein tykännyt altavastaajan asemastaan isomman kukan varjossa. Oletan, että tuossa omassa ruukussaan makuuhuoneen ikkunalaudalla poloinen saa taas hieman elinvoimaa. Uskon, että vaihtokaupat joulukaktusten kanssa on ihan hyvä veto. Nuo kaktukset kun tykkää ymmärtääkseni vähän askeettisista olosuhteista.

Siinä se tupsukukka nyt on.

Ja siinä, pam. Teurastin.

Kas noin. Tuo roskiin ja tupsu multaan. Hyvä siitä tulee!

Migreeniostoksia

Perjantaina raapaisin kokoon elämäni kolmannen migreenikohtauksen ja lääkitsin itseni käsikauppasärkylääkkeillä sellaiseen tokkuraan, että ei kyllä mikään tuntunut enää missään. Sain jopa päivän ainoan pakollisen menon, lounaspalaverin hoidettua buranapanadolkombinaatiolla, mutta eipä se reissu ihan seuraamuksitta mennyt...

Palaverin jälkeen saatoin työkaverin bussille ja jatkoin itse Kampissa haahuilua suurena tarkoituksena käydä nopeasti hakemassa itselleni uudet sormikkaat (ihan aitoon tarpeeseen) ja heti sen jälkeen suunnata takaisin kotiin potemaan...
Nooooh...

Snapsilasivalikoiman asettelin samalle vadille syntymäpäivälahjaksi saamani orkidean kanssa (joka on hengissä vieläkin, juhuu). Tyhjinä nuo lasit eivät nyt suinkaan meidän "ruokasalin pöytää" korista, vaan istutin niihin rairuohoa.

Menin Anttilaan. Menin Anttilan yläkertaan. Tuli vessahätä. Kävin järkyttymässä Kampin kauppakeskuksen hirveässä kunnossa olevista vessoista. Tulin takaisin Anttilaan. Unohdin, että olen hakemassa sormikkaita. Päättelin, että varmaankin tulin ostamaan sukkahousuja (!) Laahustin kodinosastolle (koska se sijaitsee sukkahousuosaston vieressä). Unohdin, että olin tullut ostamaan sukkahousuja. Ostin 8 kpl Kartion snapsilaseja. Lähdin kotiin.
Romahdin sohvalle ja heräsin siihen, että siippa tulee kotiin. Muistin ostaneeni 8 kappaletta Kartion snapsilaseja. En muista miksi. Alennusta sain 20 %. Alennus varmaan liittyy tähän asiaan jotenkin. Ihmettelimme yhdessä siipan kanssa asiaa ja tuumasimme, että no mutta, eipä tässä mitään, ihmisiksi jotka juo hyvin harvoin snapseja, meillä on nyt varsin vaikuttavat kokoelmat snapsilaseja niin kotona kuin mökillä. Enää tarvitsee hankkia pöytäviinapullo pakkaseen. Snapsilaseista snapsien juominen ei ainakaan enää jää kinnaamaan.
Sillä lailla. Mutta alessa oli. Ja halvaksi tuli! Kippis!

Pieni pala talouspaperia, vettä ja rairuohon siemeniä. Minä olen tänä vuonna hyvissä ajoin liikenteessä pääsiäisruohojen kanssa. Haaaa! Onkohan tää nyt jotain hyvittelyä itselleni siitä, että jouluna meillä oli varsin askeettiset vermeet viriteltynä...?

Viikon marttaismi, osa 2

 "Kun jättää kitketyt rikkaruohot muhimaan kottikärryihin muutamaksi päiväksi, painuvat ja lakastuvat ne kätevästi littuun ja laiska puutarhuri saa tungettua samaan kärryyn vielä vähän lisää vihreää jätettä."
Laiskuus on ajoittain kätevää! Tämä pöllö ja täysin turha marttaismi on meille täyttä kätevyyttä koska kompostialueelle on oikeasti matkaa kävellä. Tämän viikon marttaismi myös jatkaa martta-palstani mukakäteviä neronleimauksia erittäinkin linjakkaasti. Ensi viikolla voin jakaa martta-palstallani tietoni siitä miten vispipuuroa tehdessä mannaryynien vajetta ei kannata paikata ruisjauhoilla jotka on jotenkin ällösti savustettuja (!!!). Juu. Laatukamaa siis tulossa. Kannattaa pysyä linjoilla. Ehkä pistän arvonnan pystyyn. Voittaja saa tuota iloisen keittiön kokeilevaa vispipuuroa.

Otin näitä kuvia tänään puutarhasta kun makoilin viltillä sintin kanssa. Eilen aamupäivällä kävi Ylen uudenmaan uutiset kuvaamassa meitä mökillä ja sitä varten yritettiin saada pihamaata siistimpään kuntoon. Ne mainitsemani kottarithan olivat jääneet niille sijoilleen, mutta hei, sehän on sitä todellista puutarhaelämää...

Tänään siivosimme mökin ja siirryimme loppuviikoksi kotiin. Aamupäivän lököttelyt viltillä vaihtuivat siis lopulta täydeksi mellakoinniksi kun ensin siivosimme mökin, sitten auton ja viimeisenä tässä tätä kirjoittaessani pesukone jytisee taustalla kotona, jossa niin ikään ensimmäisenä siivottiin. (Uskomatonta kuinka paljon pölyä voi kertyä poissaollessa.) Rento päivä. Itseasiassa. Vaikka kuulostaa aika siivouspainotteiselta. Nyt on valkkarilasi kädessä, siippa on pelaamassa sulkapalloa ja käymässä bissellä kaverinsa kanssa. Sintti nukkuu.

Löysin kodin vinttiä raivatessani vanhan parivuoteen päiväpeiton. Opiskeluaikoina ostettu peite ei oikein sovi mökin sisäväreihin (joita on riemukirjavasti kaikkea muuta paitsi sinistä...), joten se päätyi nyt pihaviltiksi. Mutta on kyllä mainio siihen! Peite on pirteä, siisti ja iso ja voittaa mennen tullen vanhan pussilakanan jota tähän saakka olemme käyttäneet pihavilttinä.

Siinä on kukkia. Ne kukkii. Enempää en osaa sanoa. Viherosaamiseni on vielä kovin rajoittunutta. Sitä kuvaa se, että monien kasvien kohdalla meidän on pitänyt kysyä naapureilta, että onko kyseessä kenties rikkaruoho vai ihan istutettu rehu..?

Tavallinen tilli ja sinnikäs ruohosipuli

Tänään sain multaa ja kun siippakulta vielä kaivoi kellarin uumenista esiin läjän terrakottaruukkuja, olin valmis tositoimiin. Tässä tapauksessa ja tänään ne tositoimet kylläkin rajoittuivat lähinnä herttaisiin yrtti-istutuksiin kuistille, mutta kuitenkin!

Tavallinen tilli. Niin siinä pussissa luki. Ei turhia kikkailuita ja selityksiä. Tavallinen tilli. Ytimekästä!

Keltaiset nimilaput saivat siemenien pussit hupuksi.

(Kellari on muuten minulle aika nounou-paikka, ties mitä siimahäntiä siellä vilistelee romuläjien keskellä. Tehdyn työnjaon mukaisesti siippa käy kaivelemassa kellaria ja minä odotan maksimissaan siinä yläportaalla seisten. Järjestely edistää meidän perheessä oman mielenterveyteni lisäksi myös siipan mielenterveyttä. Aina silloin tällöin käyn reippaana siedätyshoitamassa itseäni ja otan pari luontevan rentoa askelta portaiden jälkeen kohti haravia ja kuopsutusvälineitä, mutta tämä tapahtuu vain silloin kun tunnen itseni erityisen vahvaksi päihittämään esim. hiiren.)

Pitäisi laittaa vielä vähän kelmua päälle, jos auttaisi itämään vähän rivakammin. Muttamutta kun ne muovit on niin rumia, piipittää pehmohiiri...

Vinksahdus. Ensin mietin, että - jaha, täytyypä kääntää kuva, mutta äh, mitä turhia, vinksahtaneella kuistilla ei voi tulla suoria kuvia.

No mutta se kellarin viehätysvoimasta ja takaisin istutuspuuhiin. 
Meidän kasvimaa on aivan karmaisevassa kunnossa, sille pitää tehdä täysremontti ennen kuin voimme istuttaa sinne yhtään mitään. Viime keväänä teimme valtavan työn sen perkaamisessa, mutta sitten loppui aika kesken ja kasvimaan valtasi viivasuorien porkkanarivistöjen sijaan viheliäiset rikkakasvit. Sinnikkäinä sisseinä sieltä pinnistävät ylös tällä hetkellä vain valkosipulit ja ruohosipulit. Odotan sitä viikonloppua lähitulevaisuudessa kun pääsemme kasvimaan kimppuun, huoh. Siemenpusseja on vielä yrttiepisodinkin jälkeen jäljellä ja ainakin palsternakka, porkkana ja punajuurikas odottavat pääsyä kasvimaahan...
Mutta koska minussa asuu jossain kolossa pieni realisti, epäilen, että emme saa tänäkään kesänä vallattua kasvimaata takaisin kurin ja järjestyksen piiriin.
Tästä syystä siis laitoin nyt yrtit ruukkuihin ja kuistin ikkunalle, josko edes jotain alkaisi itää...

Kesävarpaat molemmilla. Rähjäiset ja likaiset, näin sen olla pitää!

Maanantaikaaos

Viikonloput tuppaa olemaan meillä turboahdettuja ja koti on taas sen näköinen, että eletty on. Maanantaikaaos alkaa olla jo ihan jokaviikkoinen ilmiö meidän huushollissa...

Perjantaina hain postista Muuton Myy-lampun. Tilasin sen Finnairin Plus-pisteillä. Ei niitä pisteitä nyt mitenkään älyttömästi ollut, mutta sain kuitenkin tuon ihanaisen lampun postikuluineen päivineen 60 eurolla. Varsin kohtuullinen hinta tuosta kaunokaisesta siis.
Tilauksen jälkeen päätin heti, että keittiö on lamppusen sijoituskohde. Symppis lamppu symppikseen kyökkiin. Siippakin kysyi heti ensimmäisenä, että keittiöönkö meinasit, joten tämä oli helppo päätös. Sitten joskus kun sintillä on oma huone (tai edes sellainen oma soppi johon kattolampun saa kiinni) niin siirretään Myy viettämään aikaansa sinne.

Perjantairuuhka rattaissa.

Ih, ihana! Vielä kun ehditään söpöläinen ripustamaankin...

Perjantaina iltasella ystävä tuli kyläilemään, syötiin liikaa ja parannettiin maailma kerta heitolla.
Viikonlopun tulppaanikimppuun sain hyödynnettyä myös viikkoa aikaisemmin toisilta ystäviltä saadun kimpun. Vanhan kimpun kukinnot olivat kauniisti ylikasvaneet, mutta lehdet olivat vähän nahistuneet. Riivin nahistuneet lehdet irti ja laitoin pelkät violetit kukinnot uusien tulppaanien sekaan. Tuli nätti ja runsas kimppu!

Ystävän herkkutuliainen sintille. Hauska idea!

Lauantaiaamuna kömmin umpiväsyneenä keramiikkatunnille ja raahasin Taidekeskuksen muuton alta pois kaikki väsäämäni keramiikkakikkareet (näytän niitä kikkareita täällä sitten myöhemmin kun olen saanut ne paikoilleen, ei ne oikein miltään näytä jos eivät ole sopivassa paikassa ja kunnolla ripustettuina). Keramiikkatunnin jälkeen hilpaisimme koko perhe vauvauintiin, josta kotiuduttuamme vaihdoimme kiireen vilkkaa vaatteet, ohjeistimme vielä viimeiset jutut siskolle ja hänen poikaystävälle sintin hoitamisesta ja lähdimme oopperaan katsomaan Wagnerin Parsifalia. Hieno kokemus, hienoa musiikkia ja komea lavastus. Pikkasen miinuspisteitä oopperan lentokonetuolisimulaatiosta autenttisine olemattomine jalkatiloineen ja epämukavine penkkeineen... Sitä alkaa viiden tunnin istumisen myötä ihminen ihan toisella tavalla myötäelämään Wagnerin kerronnan mukana. Kärsimystä ja kieltäytymistä...
Sunnuntain vietimme leppoisasti tehden piiitkän kävelylenkin ja käymällä mummovaarilassa Espoossa. Koska sunnuntaina löysäiltiin (hui kamala sentään, mitä veltoutta! :D) on nyt sitten kaikenmaailman rompeläjiä setvittävänä, mutta yllättävää kyllä, jotkut noista sotkuista ovat kauniita...

Pieni kynttiläkruunu kaivettiin vanhempien ulkovarastosta mökille vietäväksi. Se on vähän räjähtäneessä tilassa vielä, mutta hyvä siitä tulee, kun sen pesee ja ottaa nuo hörselöt pois. Rautalankatähden olen raahannut Etelä-Afrikasta yli 10 vuotta sitten, sekin odottaa pesua, mitenköhän siihen on keittiössä roikkuessaan noin paljon pölyä päässyt tarttumaan, hämmästyttävää ;)

Maailman parhaan siipan joululahja oli lahjakortti Parikan liikkeeseen. Kaunokaiset olivat kanssamme oopperassa ja odottavat nyt, että siistin ne ja pakkaan takaisin laatikkoonsa. Ehkä saan sen tänään tehtyä, niin olisi edes yksi asia hoidettu...

Söpöintä sotkua on kyllä sintin lehden lukemiset. Tyyppi suorittaa niin pieteetillä lehtien silppuamista, että on ilo seurata kuinka lapsi voikaan keskittyä niin hyvin...

Sintille riivittävää

Simpukoita? Mihin sä näitä...? kysyi terveellä epäluulolla varustettu siippa ostoskärryihin heittämästäni simpukkakorista. Onhan ne aika kliseisiä ja osa tosissaan aika rumiakin, mutta niillä sekä erilaisilla kivillä saa kivasti koristeltua kukkaruukkujen pintoja. Ennestään ruukuissa on jo ollut jotain noista edellä mainituista laitettuna, mutta koristeet tuppaavat vähän kasteluiden myötä uppoamaan multaan tai tummumaan, joten mullanvaihdon yhteydessä oli oiva tilaisuus vähän fiksata koristelujakin.
Nuo koristeet ovat myös erikäteviä kesällä, haihtuu vesi mullasta paljon hitaammin.
Ja ennen kaikkea, nyt kun koristelen ruukut oikein somiksi, niin on sitten lapsosella syötävää kun hän lähtee muutaman kuukauden kuluttua liikkeelle ja riipimään viherkasveja (ja koristeita) suuhunsa. Hivenaineita ja mineraaleja, nääs. 
Yleisön pyynnöstä (tai siis yhden kaverin pyynnöstä, noin tarkemmin ottaen :D) esittelyssä amatöörifloristin kevätkyhäilyt. Lisää näitä kyhäilyitä on tiedossa mökillä, mutta ne ovat tietysti paljon krouvimpia eikä mitään tällaisia hemskatin simpukkaviritelmiä varmaan kannata persiljapurkin multapintaan vääntää...
Mutta jos nyt näille kodin viherkasveille näyttäisi rakkauttaan edes kerran vuodessa...

Multien vaihdon jälkeen levittelin noita koristeita vapaalla kädellä mullan päälle. Samalla tietysti pyyhin kostealla rätillä kaikki lehdet ja leikkasin alakuvassa näkyvät ruskettuneet lehdet pois.
Vanhat koristeet keräsin mahdollisuuksien mukaan talteen vanhan mullan päältä, heitin pesuvatiin, huuhtelin ja lapoin märkinä uuden mullan päälle. Viimeistelin koko hoidon sumutinpullon avulla. Ruukun sisäreunat saa nätisti siistittyä kun vain sumuttaa irtomullat ruukkuun.

Lähtötilanne. Auts.

Viherkasviparat ovat ottaneet vähän takkiinsa talvella. Hämmästyttävää kyllä ovat kuitenkin hengissä, vaikka majailevat suoraan pattereiden edessä ja päivänvalokin on vähän kortilla tuossa kohdassa...

Nyt on taas olohuoneessa helkutillinen sotku. Kukkaruukut ovat nyt oikein hienot. Muu olohuone ei. Hmmm. Pitänee vielä tuohon yhteen ruukkuun laittaa uutta multaa niin sitten on tämä huone kasvien kohdalta niin sanotusti pulkassa. Siipan suureksi riemuksi täytyy kauppareissulla vielä ostaa pari pussia mustia ja valkoisia kiviä tuon viimeisenkin ruukun pintaan...