Mökkihöperön kevätkylvöt

Olen aloittanut ikkunalautojen kansoittamisen taimilla. Tein tuossa pari kuukautta sitten hienon istutussuunnitelman ja siinä on menossa jo toinen (ja kolmas) vaihe! Ensimmäisessä vaiheessa istutin Ikeasta ostettuun minikasvihuoneeseen (erittäin toimiva vekotin, täytyy sanoa) yrttejä ja nyt ne on siirretty isompiin ruukkuihin suoraan ikkunalaudalle. Seuraavassa vaiheessa "idätyskaappiin" pääsivät korianterit ja punakärsämöt. Kunhan ne tuosta vielä vähän vahvistuvat, pääsevät kolmannella kierroksella kaappiin pari muuta kukkaa, kurpitsat ja juuri nyt kylmäkäsittelyssä oleva rosmariini.

Yrtit ovat jo aivan upeita! Olemme timjamia ja basilikaa rokottaneet jo ruokiinkin ja tätä kirjoittaessani siippa ottaa taas saksia esille ja silppuaa kanakeittoon basilikaa.  Kas vain, kun maltoin istuttaa vain muutaman siemenen per ruukku (enkä sitä tyypillistä "oho-holahti-koko-pussillinen") niin jopas myös komeasti ja rehevästi taimet sitten kasvavatkin! Keramiikkaruukkuihin yrttejä siirtäessäni sekoitin mullan joukkoon myös hieman käytettyjä kahvipuruja, enpä voi sanoa, että siitä ainakaan haittaa olisi ollut. Jostain luin, että kahviporot ovat hyvää lannoitetta, mutta olen myös kuullut, että kahvi houkuttelee jyrsijöitä (ainakin kai talvisaikaan jos mökissä on kahvia), joten ihan en vielä ole selvittänyt, että kannattaako sitä siis kasvimaalle alkaa nakkailla... Hmm, hmm. Toisaalta ko. lannoitetta kyllä kerääntyy ihan hyviä määriä meillä, joten... ;)

Marraskuussa kukintansa uudelleen aloittanut orkidea on nyt tiputtanut yhtä kukkaa lukuunottamatta kaikki pois viimeisen parin viikon aikana, mutta...

... eipä hätää, sieltähän on jo uutta kukkaa tulossa! Ihan uskomaton orkidea!

Kesäkoti ja tehtävälistat

Olemme olleet perjantaista asti aika poissa pelistä koko perhe. Sintti toi tarhasta oksennustaudin ja eipä siitä sitten sen enempää, loput voikin sitten kukin kuvitella mielessään oman kokemuspohjan kautta... Tänään kuitenkin käytiin aamupäivällä kääntymässä mökillä. Oli pakko saada vähän happea, eilinen happihyppely (tuskaisa pieni kävelylenkki Arabiaan ja ruokakauppaan) päättyi siihen, että siippa meni kuudelta illalla nukkumaan... Tänään ollaan jo kyllä huomattavan paljon pirteämmässä hapessa, joten visiitti mökille meni oikein mainiosti! Sieltä se kevät taas tulee, kyllä kyllä! Ja sieltähän se innostus taas miettiä, että mitäs kaikkea siistiä tulevana sesonkina taas mökille keksittäisikään...
Kyllä taas kaihomielin mittailin talviteloilla olevaa minitupaamme. Vielä kun metro suhahti ohi, tuli hirveä ikävä mökille (vaikka siinä mökin pihalla pakkasessa näkötinkin). Höh :)

Joulun alla ponnekkaasti luomastani TO DO-listasta on muuten selätetty osa. Jippii! Saimme kuin saimmekin eteisen kaappiin viimeinkin lisää hyllyjä ja kenkäkaappi imaisi kiitettävän osan eteisen naurettavan pienellä kenkätelineellä ja makuuhuoneen kaapeissa killuneista kengistä! Hurrraa! Tästä operaatiosta riemastuneena ja kaappini laatikoiden jo suorastaan ammottaessaan tyhjyyttä kenkäselätyksen jälkeen sain myös loppuosan kaappia siivottua ja vaihdettua muutamien hyllyjen tilalle henkaritilaa! Ja jälleen suuri omalle olalle taputus! Myös eteisessä on tapahtunut pieni ihme. Se on kuin onkin uudelleen tapiseerattu! Tästä täytyy kyllä taputtaa olalle siippaa sillä hän sen käytännössä kokonaan hoiti lopulta. Minä aloitin projektin, mutta tikkaiden ollessa mökillä kävi varsin nopeasti selväksi, että tällä pituudella ei ole paljon asiaa kurkottelemaan vuotaa katonrajaan. Ensin mietin, että miten ihmeessä onnistuin sinttiä odottaessani kiikkumaan katonrajassa ja maalaamaan sintin nurkkausta, kunnes hoksasin, että aivan MAALAAMASSA. Kyllähän nyt sen pystyy vähän pätkempikin, sen kun lisää kepinpätkiä sudin varteen...
Mutta, kuten epäilin: ikkunat ovat kuin ovatkin edelleen pesemättä. Yksi osa eteistäkin on vielä korjausmaalaamatta, enkä edelleenkään ole saanut hankittua pariin kaappiin uusia kahvoja. Enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi uusia pehmusteita olohuoneen nojatuoleihin. Hommaa siis riittää (oho & kuinkas tässä nyt näin kävi...) ja aivan, tässä täytyy alkaa myös laatia omaa listaa mökillä tehtäviä hommia varten. Olen fiksaantunut listoihin, näin se on nähtävä, hih!

Tavaroiden tarinat

Mökissä huomaa sen kuinka tykästymme johonkin asiaan ja sitten se käytetään puhki. Vaikkapa tuvan kerniliina, nuo pioonit vihreällä pohjalla ovat herättäneet meidät joka aamu siitä lähtien kun mökki ostettiin. Voin jopa tunnustaa, että pöydän kansilevy on vieläkin maalaamatta koska pioonikerni on ollut siinä a-i-n-a päällä. Toinen hyvä ikuisuustuote on pöydällä olevat tuikkukupit. Olen saanut ne muistaakseni Elloksen tilauksen kyytiläisenä hyvinkin 15 vuotta sitten ja muistan silloin ajatelleeni (vähän häpeissäni omista pöhköistä ajatuksistani), että nämä sopivat loistavasti sille joskus tulevaisuudessa omistamalleni kesämökille... Ja niinpä ne ovat olleet säilössä siitä asti, enpä muista, että olisin varsinaisesti kenellekään mainostanut, että mokomat kupposet ovat sen takia roikkuneet matkassani kaikki nämä vuodet, mutta nytpä senkin voi ääneen sanoa.
Mökin sohva on minun lukioaikana ostamani ja siitä saakka kanssani kulkenut. Mökin vedenkeitin on siipan ensimmäiseen kotiinsa lahjaksi saama, sekin on jo kertaalleen ollut pakattuna vintille, siihen samaan laatikkoon kuin tuikkukupposet (toim.huom!) ilman mitään realistista käsitystä siitä milloin ne sinne mielikuvitusmökkiin oikein päätyisivät... Takkaa vasten kuivumassa olevat vaelluskengät ovat yli 15 vuotta vanhat ja alkavat kyllä olla aika loppu, mutta sitkeästi minä niitä vieläkin käytän...

Ei tavarat ole niin yhdentekeviä, kyllä niihin liittyy aika paljon erilaisia muistoja ja erilaisia toteutuneita unelmiakin... Kunhan eivät vaan ihmisten paikkaa ala viedä, niin kai niihin jonkin verran voi kiintyäkin...?

Pakkastesti

Eilen lähdettiin auringonlaskun aikaan kotoa mökille testaamaan yöpymistä pakkasella ja fiilistelemään itsenäisyyspäivää lumen ympäröimänä. Huh hei! Kyllä meitä vähän illalla jännitti, että ollaanko ihan kalikoina aamulla, mutta kas vain, tuvassa oli +17 kun herättiin! Sanoisin, että se on aika hyvin, ottaen huomioon, että mökin eristykset ovat luvalla sanoen vaatimattomat. Tuo meidän "uusi osa" eli lisäsiipi eristettiin seinistä rakennusvaiheessa ja se on kyllä selkeästi parantanut tilannetta, mutta ei siinä uudessa osassakaan lattialautojen alla ole kuin tervapaperi meidän ja maan välissä.

Olihan se nyt idyllistä, täytyy sanoa, hiljaisuuden rikkoi vain silloin tällöin ohi suhahtava metro (joka tuo vaan turvallisuuden tunnetta itse asiassa) ja lumi valaisi ulkona kivasti (ja Ruukin tornin valot, se on aikamoinen valosaaste kyllä. Ei se minua häiritse, siellähän loimottelee, mutta käy sääliksi tornin vieressä olevan kerrostalon asukkaita. Joku mökkinaapuri tiesi kertoa, että ihmisillä kerrostalossa on aina verhot kiinni sillä puolella seinää joka on tuota valotornia vastapäätä...)

Ja tuo uusi kameranrunko. Voi vitsi. Se on hyvä. Otin nämä kaikki kuvat pimeällä pihalla ilman salamaa...

Joulumieltä etsimässä

Tämä kolahti ja aika kovaa. Viime aikoina on niin paljon puhuttu erilaisten ihmisten ahdingosta ja kinasteltu syrjäytymisestä ihan televisiota myöten, että kirkon joulupuukampanja tuntuu aivan ihanan virkistävältä täsmähoidolta koko ankeuteen.
Haastan teidät kaikki jotka jutustelujani jaksatte lueskella, mukaan kamppikseen jossa toteutetaan vähävaraisten perheiden lapsien joululahjatoiveita.
Lisätietoa kampanjasta löytyy esimerkiksi Kirkko ja kaupunki-lehden nettisivuilta.

Perusidea hankkeessa on se, että seurakunnat ovat keränneet oman alueensa vähävaraisten perheiden lasten joululahjatoiveita, joita jokainen meistä voi käydä oman lompakon paksuuden rajoissa toteuttamassa. Meidän seurakunnassa lahjatoiveiden hintamaksimi on 30 euroa. Ja pelkästään siinä meidän alueen joulupuussa roikkuu 80 lapsen toive...

Sunnuntaina menemme siis tien toiselle puolelle kirkolle ja käymme poimimassa joulukuusesta lahjatoiveen, käymme kaupassa ostoksilla, paketoimme lelun kauniisti ja toimitamme paketin kirkolle.

Joulumieltä ystävät, joulumieltä.

Tuulipukuviikonloppu

Sunnuntaina löysin perheemme Viikin Prisman Chicosista. Lapsi kirmasi koko viikonlopun samoissa vaatteissa mökillä, vain vaippaa vaihdettiin. Itse olin kuin ilmestyskirjan peto tuulitakissani ja likaisissa hiuksissa. Siellä sitten "rismassa" loistaputkilamppujen alla häpesin. Aikamoinen reality check verrattuna edelliseen viikonloppuun joka vietettiin siipan kanssa kaksistaan Tukholmassa. Yövyimme Östermalmilla boutique-hotelli Storyssa, söimme hyvissä ravintoloissa ja shoppailimme ruotsalaisdesignereiden vaatteita (haha, no joo, aika suureellisesti ilmaistu, ostin talvitakin, siis.) MUTTA yhtä kaikki aivan järisyttävä ero Viikin Prismaan ja tuulitakkiini.

Viikonloppu itsessään oli juuri niin rentouttava kuin vain mökkiviikonloppu voi olla. Takkapuita poltettiin koko ajan ja tihkusateen kastelemat vaatteet höyrysivät kuivumassa takan vieressä. Glögiä, juustoja, pyllistelyä perennapenkissä ja viimeisten omenoiden keräämistä. Koko perhe hyytyneenä päiväunille ja Dyyni-elokuva läppärin ruudulta. Ei se väärin ollut.
Sunnuntaina me vielä oikein kunnostauduttiin ja siivottiin mökin lisäksi myös kotona, hillottiin loput 12 kiloa omenaa, lankattiin läjä kenkiä ja oltiin kaikin puolin hyviä ihmisiä. (Saa ottaa huumorilla.)

TÄMÄ ON IHME! Orkidea pukkaa uutta silmua! Emme varsinaisesti uskalla vielä rehennellä, mutta kyyyyllä, siellä on uutta nuppua tuloillansa. Voisiko tässä olla nyt sellainen tilanne päällä, että tuo voisi alkaa kukkia uudelleen? Meillä? Tällä epähoitamisella? Jännitysnäytelmä tiivistyy nuppujen kasvun myötä...

Pelargonit tulivat kotiin. Siemenestä kasvattamani pelargonit ovat kultaakin kalliimmat. Niitä ei nyt hassata hallaöiden, saatikka lumimassojen alle. Vähän myöhemmin tässä vien ne vintille ikkunan kajoon talvehtimaan. Vintin pitäisi olla nyt parasta mihin pystymme, viileä ja valoa jonkun verran, ei pakkasta. Katsotaan, katsotaan kuinka mussukoitteni käy...

Keittiö on hermokeskus. Sulassa sovussa kiilloteltiin kenkiä ja tehtiin omenasosetta. Samalla katsottiin uutisia tabletin ruudulta joka myös mahtui tuolle meidän piskuiselle keittiönpöydälle. Ainiin ja samalla toki ruokakattilat porisivat valmiiksi maanantain ruokaa! Ai että miten tehokasta!

Lomalla kotona

Vietämme viikonloppua kotona ensimmäisen kerran sitten viime kevään. Muuten tässä ollaan oltu kaikki viikonloput mökillä tai jossain muualla. Tämä on kerrassaan hauskaa! Eilen kävimme kaikessa rauhassa keskustassa lounaalla (rauhassa sana yhdistettynä kaksivuotiaaseen ilman syöttötuolia on mielestäni äidillisen röyhistelyn aihe. Sintti oli niiiin hienosti, söi hyvin ja käyttäytyi aivan mahtavasti) ja illalla testailtiin uusia reseptejä kaverin kanssa. Tai siis pojat testailivat, minä sain keskittyä pöydän kattamiseen ja valkkarin maisteluun. (Ei paha.) Tänäänkin olemme vain olleet, sintti nukkuu juuri päiväunia ja sen jälkeen taidamme lähteä taas kaupungille johonkin museoon tai näyttelyyn...

Jaa-jaa, tuntuu, että kaikki vaikuttavat kirjaostokset viime aikoina ovat Option esittelemiä, tämäkin... Kiva kirja ja mielestäni hyvinkin kohtuullisen hintainen, maksoi Play.comissa rapiat 20 euroa.

Suunnittelimme siipan kanssa menun Rachel Khoon The Little Paris Kitchen-keittokirjan pohjalta ja kerrassaan mainiot setit tulikin. Sopivasti ohjeita soveltamalla päädyimme kokonaisuuteen:

• Sydänsimpukoita valkoviinissä ja ranskankermassa
• Enon kesällä Italiassa opettama pääruokaherkku: lihaa salvialla ja ilmakuivatulla kinkulla marsalaviinissä
• "Ranskalaista kinkkukiusausta" kuten illallispöydässä uudelleen nimesimme Rachel Khoon perunalisukkeen "Cheese and potato nests"
• Khoon orange moussesta innoituksensa saanut omenajälkiruoka, joka oli menestys ja törkeän hyvää (ohje ihan lopussa)

Valo olohuoneessa oli illalla huikea. Jälleen kerran sitä iltavaloa ihastelin siinä ruokapöytää kattaessani.

Sintin tulkinta siitä miten perunat ja sipulit asetellaan. Ja aikuisen käsi korjaamassa perunoita pois pilkkomista varten...

Sintti oli erittäin tarkkaavaisena ja erittäin tiellä. :D

Lihanyyttejä ei muistettu valmiina kuvata, katosivat niin nopeasti parempiin suihin, mutta kas näin ne tehdään: hyvää ulkofilettä ohuina siivuina, kääräistään sisälle suikale ilmakuivattua kinkkua ja pari, kolme salvianlehteä. Paistetaan voissa ja laitetaan nyytit porisemaan marsalaviiniin toviksi ja jos siltä tuntuu, toiseksikin toviksi. Valmis! Ja huikean hyvää! Ohje on tosiaan enon kertoma ja Italiassa kesällä hyväksi havaittu.

Maanmainio jälkiruokaherkku. Omenaa kolmessa muodossa (soseena, hillona ja karamellisoituna) kermavaahtoa ja pastry creamia (mikä ikinä sen suomenkielinen vastine sitten onkaan, yritin vähän kakkublogeista äsken etsiä, mutta en näin nopealla vilkaisulla löytänyt...)

Täydellinen syysjälkiruoka muodostui Essence-maljoihin siten, että pohjalle laitettiin omenasoseesta ja omenahillosta sekoitettua sopivan makeaa sosetta, sitten päälle nosteltiin pastry creamia (jonka teko-ohjeita on muuten netti pullollaan) seuraavaksi kerrosten päälle laitettiin kermavaahtoa ja viimeiseksi omenalohkoja joita oli paistettu pannulla voissa ja sokerissa. Toimii.

Taidan tehdä sintin syntymäpäiville tämän kakkuna. Joko sokerikakkupohjalla tai Digestivepohjalla. Katsotaan. Mutta kokeilkaa! Namia!

Juhannusaurinko

Terveisiä Barösundista! Oltiin taas perinteitä kunnioittaen juhannusta viettämässä sintin kummien luona. Saaristossa paistoi taas aurinko! No hyvä on, ei eilen, mutta perjantainahan oli upea ilma, taisi olla laajempikin ilmiö kuin vain meidän ilona se auringonpaiste. Istuttiin kahvilan terassilla, katseltiin koiria (kooooooiiiaaaaaa!!! Katokato!) ja syötiin jäätelöitä (namnam) ja tehtiin vähän ostoksiakin. Torimyyjiä oli muutama ja yhdellä heistä niin kivoja juttuja, että toivon mukaan pääsen hänen kojullensa toistekin. Tämä torimyyjä nimittäin kutoi aika hienosti, varsinkin ihastelin kudottua ja hyvin aidonoloista koiraa (jota en kyllä raaskinut ostaa). Kummitäti osti sintille kudotun pöllön joita joukolla olimme kojulla ihastelleet.

Söpöjä pöllöjä oli pari tusinaa. Ne kuulemma päättävät itse millaisiksi tulevat sitä mukaa kuin rouva heitä kutoo.

Parvekekukat, check!

Rasti seinään! Sain hankittua parvekkeelle muutaman kesäkukan ja vieläpä siivosinkin tuon minin. Meillä parveke on kooltaan noin puoli neliötä ja antaa suoraan Hämeentielle ja luonnonvoimille. Asumme talon päädyssä eikä parvekkeessa ole minkäänlaista kattoa. Aika avonaista meininkiä etten sanoisi. Tuulet puhaltaa ja parvekkeella tarkenee joko vain tukevassa humalassa tai hellepäivän iltana. Kiva se silti on! Pieni pöytä, pari klaffituolia ja maisemat, nämä maisemat! Esteetön näkyvyys vaikka ja kuinka pitkälle ja bonuksena voi ihailla upeita auringonlaskuja.

Me olemme asuneet tässä kaksiossa kohta kuusi vuotta ja ajatus täältä pois muuttamisesta tuntuu siltä, kuin nirhaisi raajaa irti. Tämä on Koti. 
Olemme ensimmäisellä varasijalla yhteen Kalasataman hitas-asuntoon ja olen kauhuissani. Niinkin ihanaa kuin on se, että asunto olisi mukavasti väljempi kuin tämä nykyinen niin siitä huolimatta suorastaan pelkään, että tarjoavat sitä asuntoa meille. Kalasatamasta tulee varmasti upea. 10 vuoden kuluttua...
Ihan aitoja asioita meidän täytyy pohtia: haluammeko asua keskellä työmaata? Haluammeko uuteen upeaan taloon, jossa neliöitä on reippaasti enemmän ja vessoja kaksi, mutta koti maan tasalla? Vai haluammeko asua täällä vuosikymmeniä sitten valmiiksi rakennetussa kaupunginosassa, tässä yhden vessan kaksiossa jossa aamuaurinko paistaa keittiön ikkunasta, linnut laulaa viereissä isossa puussa ja josta sintin tarhaan on parin talon verran matkaa? Missä meidän perheen olisi hyvä asua? Täällä me ollaan oltu tosi onnellisia aina. Tosiasia on, että ikuisesti me ei voida tässä asua (paitsi jos vain tuon viereisen yksiön saisi lunastettua, niin ei huolet painaisi...)
No meneepä nyt sentimantaaliseksi nyyhkyttämiseksi, mutta hemmetti, nää on tärkeitä asioita. Ei kai auta kuin miettiä sitten, JOS ne soittaa ja tarjoaa sitä asuntoa meille...

Meidän siirtolapuutarhamökkikuumeilu alkoi aikoinaan siitä, että istuimme parvekkeella ja aloimme mehustella kuinka hauskaa olisi jos olisi mökki tuossa tien toisella puolella Vallilassa. No ei edes vilkaistu sinne kun nenän eteen tupsahti tuo Herttoniemen mökki. Tuleepa nyt edes säällinen mökkimatka. Kyllä 5 kilometriä on jo reissaamista ;)

Karu totuus

Tulin juuri kotiin ja ajattelin pikaisesti siivota pahimpia röykkiöitä ennen kuin kipaisen hakemaan sintin tarhasta. Koko viikkona emme ole tehneet käytännössä mitään kotitöitä ja sen on kyllä näköistäkin. Otin siitä vähän kuvia. Aika karua, mutta ajattelin silti ottaa nämä kuvat. Yhdessä seuraamassani blogissa bloggaaja juuri kertoi kyllästyneensä täydellisiin koteihin, joiden kuvissa ei koskaan näy sänky petaamatta (tai sitten se on kovin esteettisesti petaamatta) eikä pyykkitelineet. No nyt näkyy. Mutta hei, eipä tässä mitään, pikaiset siivoukset nyt kehiin (imuroida ehtii sitten vaikka ensi viikolla), tavarat kasaan ja mökille! Meinataan muuten pitää koko viikonloppu tietokonevapaana. Siippa meinaa mennä niin pitkälle, että ottaa vain jonkun vanhan luuskapuhelimen matkaan, ettei vahingossakaan tule roikuttua netissä...

Näihin kuviin. Näihin tunnelmiin. Rauhaisaa viikonloppua!

Hmmph. Parvekkeelle kukkia, lattian ja tuolien pesu... Uskoisiko noista rikkaruohoruukuista, että ko. parvekkeen omistajilla on ihan mukiin menevä ja asiallisesti hoidettu puutarha muutaman kilometrin päässä? Niin, ei uskoisi.

Sintin mielestä lehdet kuuluu lattialle. Lehtiteline. Pöh. Aikuisten hapatusta.

Jaloissa rahisee ja ropisee. Kuivuneet leivänpalat on muuten järrrrrkyttävän teräviä paljaan jalan alle.

Hernekeittopurkkeja lahjaksi

Tehtiin sintin kanssa mummuille (Espoon mummulle, Espoon isomummulle ja Vaasan mummille) "hernariyllärit". Sintti taiteili kortit, minä taiteilin purnukat. Laitettiin kasvamaan basilikaa ja valkosipulia samaan purkkiin, katsotaan kuinka tuo kokeilu onnistuu. Mietin, että voisi tehdä enemmänkin "yrttisekoituksia" suoraan siemenistä. Eihän sillä nyt muuten mitään varsinaista lisäarvoa saavuta, mutta voisi olla aika kivan näköistä kun purkeissa kasvaa erilaisia ja näköisiä yrttejä.
Äitienpäivää vietettiin tänään haukottelevissa tunnelmissa. Kavereiden ihanat häät juhlittiin lauantai-iltana, joten t-paita "äiti on vähän väsynyt" olisi sopinut erinomaisen hyvin tämän päivän asuksi. Hih...

Vihdoinkin sain laitettua esikasvatukseen myös kesäkurpitsat, basilikat ja pelargonit mökkiä varten.

Hernariyllätys. Näyttää varmasti ihan söpöltä heti kun purkista alkaa pilkistää vihreää.

Mummujen korttien lisäksi piti rustata myös omaan käteen salakirjoitusta ja tuunata yksi pinkki rillikotelo (ihan luvan kanssa sai tuunata). Tietty. Olispa naurettavan tylsää puuhaa käyttää kynää vain paperiin. Pöh.

Pääsiäisoksa

Tänään oli tarhalla pääsiäisaskartelua. Aika ihania nää on nää meidän tarhantädit. Jouluna oli jouluaskartelua, tehtiin joulukortteja ja hassuja koristeita tarhan joulukuuseen ja nyt oli pääsiäisaskartelut. Kiva tapa koota vanhemmat ja lapset vapaamuotoisesti yhdessä touhuamaan. Ihan toisella tavalla pääsee juttelemaan muiden vanhempienkin kanssa siinä samalla kun väkerrellään pajunoksiin koristeita kiinni.

Ihana kevätvalo ulkona.

Kummasti luo yhteisöllisyyttä meidän tarharyhmäläisten kesken tällaiset näennäisesti pienet jutut. Ja nyt kun hehkutuksen makuun pääsin, niin voisin vielä kehua meidän tarhantätejä ihan muutenkin: he ovat ihania, hauskoja, hyviä kasvattajia ja lempeitä sylittelijöitä. Upeita naisia, kerta kaikkiaan. Ja kyllä, olen sanonut sen myös heille ääneen ja kiittänyt sydämeni pohjasta hyvästä työstä (myös heidän esimiehensä kuullen). Kuten moni muukin meidän ryhmän vanhemmista! Pitää muistaa ääneen sanoa kun on tyytyväinen! I love tarha!

Ja kas, joulukaktus kukkii. Syynä tälle ilmiölle on vanhempieni täysi joulukaktusten heitteillejättö kuukausien ajan. Vasta nyt olen googletellut, että juu-u, se heitteillejättö ja vedettä riuduttaminen on suorastaan se mitä tuo kukka vaatii kukkiakseen. Tosin vanhempani eivät tainneet mitenkään erityisen tietoisesti näitä riudutella meidän putkiremonttievakon aikaan...

Työnjakoa 2

Siippa on vähän hurahtanut kokkaukseen. Tai siis, ainahan se on tykännyt laittaa ruokaa niin kuin itsekin tykkään, mutta nyt se on tuolla köökissä aloittanut ihan tosissaan miettiä. Naureskelin sille, että kohta se saa sitten perustaa oman blogin, jos oikein innostuu, mutta siihen asti mä voin loisia siipan tekemisillä täällä.
Jotenkin en vaan ollut ehtivinäni tätäkään kirjoitusta tekemään viime viikonloppuna, mutta hyvän ruuan muisto ei ole yhdessä viikossa haihtunut, joten laitetaanpa nyt!

Viime viikonloppuna siippa teki meille alkupalaksi lohitartaria inkivääri-valkosipuli-korianteri-öljyllä ja pääruuaksi lampaanfilettä kecap manis-kastikkeella, valkosipulilla ja limellä. Lisäkkeenä oli ihan perus basmati-riisiä, mutta tuumittiin molemmat, että siipan muutaman viikon takainen bataattisose raastetulla inkiväärillä olisi kyllä ollut tuon lampaan kanssa mainiota ja sopinut paljon paremmin kuin varsin vaatimaton valkoinen riisi. Nämä kaikki ruoat olivat helppoja tehdä ja ohjeita ei sinänsä edes tämän aterian valmistamiseen tarvitse.

Lohitartaria varten siippa raastoi inkivääriä "hyvältä tuntuvan" määrän ja sekoitti auringonkukkaöljyyn myös "sopivasti" valkosipulia (muistikuvan mukaan 2 kynttä) ja silppusi ruukullisen korianteria mukaan. Pieneksi pilkotun lohen sekaan siippa rouhaisi vähän suolaa ja pippuria. vasta juuri ennen tarjoilua sekaan pyöräytettiin tuo mausteöljy. Ja siinä se, herkku oli valmis.
Lampaat kecap manis-kastikkeella oli yhtä helppo. Kevyt marinointi yllämainituilla aineilla ja pannulle tirisemään hetkeksi. Julmetun hyvää. Kala ja liha olivat molemmat Hakaniemen hallista tuoretta ja mehevää, joten sekin kyllä edesauttoi herkkujen hyvyyttä...

Työnjakoa 1

Jahhas, taas on reipas viikko vierähtänyt sitten edellisen blogipäivityksen. Meillä on viime päivinä keskitytty sintin kuumeeseen, joskin nassikka alkaa olla onneksi taas kunnossa. Keskiviikosta (vai oliko se jo tiistaista?) asti olemme tehneet "vuorotyötä" siipan kanssa. Aamupalaverista lounaan kautta kotiin päästämään vuorostansa siippa töihin. Pirtsakka pikku kuumepotilas ei ole helpolla kellistynyt punkan pohjalle parantelemaan kuumettansa, vaan touhotus on ollut ihan samanlaista kuin terveenäkin. Päiväunet on toki olleet piiitkät, mutta muuten meno on ollut sanoisinko, tarmokasta. Ainoa keino jolla olemme saaneet sinttiä lepäilemään, on lähteä kotoa pois. Niinpä torstaina iltapäivällä sintti ja minä lähdimme Bauhausiin ostoksille ja perjantaina iltapäivällä hengasin keskustassa kaupoissa ja Ateneumissa. Kyllähän se vähän hullulta tuntui. Olla nyt sillä lailla shoppailemassa keskellä työpäivää, mutta sintti istua pökötti tyytyväisenä ostoskärryissä ja omissa rattaissaan ja saatoin suorastaan kuulla millä kohinalla kuume laski kun ukko oli kerrankin paikoillaan. Ja sainpahan tehtyä ne "pitäis hakea"-ostokset joita ei koskaan arki-iltoina jaksa tehdä. Myös ruokaostokset on tullut kätevästi hoidettua samalla metodilla kun siippa ja sintti ovat rattailleet aamupäivisin kaikessa rauhassa ruokakauppaan (kerrankin meillä on ollut koko viikon jääkaapissa riittävästi maitoa ilman, että on välillä jouduttu turvautumaan maitojauheeseen...)

Muitakin työjaollisia asioita olen huomannut meidän toteuttavan, minä vastaan herkkujen leipomisesta ja siippa vastaa herkullisten ruokien kokkaamisesta. Kuvio alkaa olla aika toistuva (vaikka arkiruokaa tietysti tehdään yhdessä). Mutta näin viikonloppuisin huomaa, että minä leivon ja siippa tekee muuta ruokaa. Toimii. Siipan viime viikonloppuisia herkkutestailuja laitan seuraavaan kirjoitukseen.
Minä testasin tänään banaani-taateli-muffinsseja, tuli muuten melkoisen hyviä ja meheviä.

Taikina:
300 g jauhoja
2 kananmunaa
loraus maitoa
2 tl leivinjauhetta
muusattu banaani

Taikinan toinen osa täytyy tehdä kattilassa. Ideana on saada massasta pehmeää ja paksua sekoitettavaksi edellämainitun taikinan "perusosan" joukkoon. Eli; pieneen kattilaan noin 1/2 dl vettä, puolikas taateliharkko, noin 1 dl fariinisokeria, noin 50 g voita, noin 3 rkl hunajaa. Keittele seosta miedolla lämmöllä noin kymmenen minuuttia niin, että taatelit ovat pehmenneet ja ainesosat alkavat olla yhdessä puuromaisena mössönä. Anna seoksen jäähtyä hetki ja sekoita kevyesti taikinan sekaan.

Murupäällinen: siihen samaan kattilaan missä keittelit taateliseoksen voit ihan ilman pesuja heittää myös murukuorrutteen ainekset. Herkkuun tarvitset noin desin isoja kaurahiutaleita, omantunnon mukaan fariinisokeria ja voita. Sulattele ja sekoittele massa tasaiseksi ja lusikoi muffareiden päälle.

Lykkää koko muffarikomeus uuniin ja odota.