Valkoinen mikroaaltouuni on nököttänyt viime syksystä saakka 50-lukulaisen keittiönkaapiston päällä. Eikä se ole näyttänyt hyvältä, ei todellakaan. Mikro ei nyt vaan kertakaikkiaan ole mikään erityisen viehättävä sisustusesine, varsinkaan kaapin päällä joka kipeästi kaipaa kunnostusta...
Suunnittelin jo aikoja sitten, että poraamme tupaa dominoivaan, valtavaan astiakaappiin johdon mentävän reiän ja laitamme mikron piiloon sinne.
Tuo astiakaappi on hieno, mutta siinä rajoilla, ettei ole vain yksinkertaisesti liian iso pieneen tupaan. Jotenkin kaapin massiivisuutta vielä oikein lisää se, että viereisellä seinällä nököttää 50-lukulainen, vähän huonossa kunnossakin oleva pikkuinen kaappipahainen. Ja se mikro siinä pikkupahaisen päällä vielä lisäsi yleistä keskeneräisyyden tunnetta siinä nurkassa. Valtavan kaapin paikka on tasan ja juuri siinä mihin sen joku muuttoporukka on joskus laittanut. Mokoma painaa sen verran reippaasti, että emme sitä kaksistaan siipan kanssa saa nostettua, hätinä vähän liikutettua, se tuli tupaa tapetoidessa havaittua...
Mutta siis, hurraa, lauantaiaamuna viimein askartelimme siipan kanssa mikron paikalleen kaappiin ja kyllä vaan tuntuu koko tupa heti jotenkin... viimeistellymmältä...
Pieni juttu tuo jatkojohdon laittaminen ja reiän poraaminen, mutta yllättävän monta kauppareissua sitä ehti ohi mennä ennen kuin oli muistettu napata lisää jatkoroikkia ostoskärryyn ja muistettu hankkia kymppimillinen poranterä... Halusin nimenomaan, että kaappiin porataan vain johdon mentävä reikä. Siitä kun ei yksikään siimahäntä itseään kaappiin keplottele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti