Maanantaikaaos

Viikonloput tuppaa olemaan meillä turboahdettuja ja koti on taas sen näköinen, että eletty on. Maanantaikaaos alkaa olla jo ihan jokaviikkoinen ilmiö meidän huushollissa...

Perjantaina hain postista Muuton Myy-lampun. Tilasin sen Finnairin Plus-pisteillä. Ei niitä pisteitä nyt mitenkään älyttömästi ollut, mutta sain kuitenkin tuon ihanaisen lampun postikuluineen päivineen 60 eurolla. Varsin kohtuullinen hinta tuosta kaunokaisesta siis.
Tilauksen jälkeen päätin heti, että keittiö on lamppusen sijoituskohde. Symppis lamppu symppikseen kyökkiin. Siippakin kysyi heti ensimmäisenä, että keittiöönkö meinasit, joten tämä oli helppo päätös. Sitten joskus kun sintillä on oma huone (tai edes sellainen oma soppi johon kattolampun saa kiinni) niin siirretään Myy viettämään aikaansa sinne.

Perjantairuuhka rattaissa.

Ih, ihana! Vielä kun ehditään söpöläinen ripustamaankin...

Perjantaina iltasella ystävä tuli kyläilemään, syötiin liikaa ja parannettiin maailma kerta heitolla.
Viikonlopun tulppaanikimppuun sain hyödynnettyä myös viikkoa aikaisemmin toisilta ystäviltä saadun kimpun. Vanhan kimpun kukinnot olivat kauniisti ylikasvaneet, mutta lehdet olivat vähän nahistuneet. Riivin nahistuneet lehdet irti ja laitoin pelkät violetit kukinnot uusien tulppaanien sekaan. Tuli nätti ja runsas kimppu!

Ystävän herkkutuliainen sintille. Hauska idea!

Lauantaiaamuna kömmin umpiväsyneenä keramiikkatunnille ja raahasin Taidekeskuksen muuton alta pois kaikki väsäämäni keramiikkakikkareet (näytän niitä kikkareita täällä sitten myöhemmin kun olen saanut ne paikoilleen, ei ne oikein miltään näytä jos eivät ole sopivassa paikassa ja kunnolla ripustettuina). Keramiikkatunnin jälkeen hilpaisimme koko perhe vauvauintiin, josta kotiuduttuamme vaihdoimme kiireen vilkkaa vaatteet, ohjeistimme vielä viimeiset jutut siskolle ja hänen poikaystävälle sintin hoitamisesta ja lähdimme oopperaan katsomaan Wagnerin Parsifalia. Hieno kokemus, hienoa musiikkia ja komea lavastus. Pikkasen miinuspisteitä oopperan lentokonetuolisimulaatiosta autenttisine olemattomine jalkatiloineen ja epämukavine penkkeineen... Sitä alkaa viiden tunnin istumisen myötä ihminen ihan toisella tavalla myötäelämään Wagnerin kerronnan mukana. Kärsimystä ja kieltäytymistä...
Sunnuntain vietimme leppoisasti tehden piiitkän kävelylenkin ja käymällä mummovaarilassa Espoossa. Koska sunnuntaina löysäiltiin (hui kamala sentään, mitä veltoutta! :D) on nyt sitten kaikenmaailman rompeläjiä setvittävänä, mutta yllättävää kyllä, jotkut noista sotkuista ovat kauniita...

Pieni kynttiläkruunu kaivettiin vanhempien ulkovarastosta mökille vietäväksi. Se on vähän räjähtäneessä tilassa vielä, mutta hyvä siitä tulee, kun sen pesee ja ottaa nuo hörselöt pois. Rautalankatähden olen raahannut Etelä-Afrikasta yli 10 vuotta sitten, sekin odottaa pesua, mitenköhän siihen on keittiössä roikkuessaan noin paljon pölyä päässyt tarttumaan, hämmästyttävää ;)

Maailman parhaan siipan joululahja oli lahjakortti Parikan liikkeeseen. Kaunokaiset olivat kanssamme oopperassa ja odottavat nyt, että siistin ne ja pakkaan takaisin laatikkoonsa. Ehkä saan sen tänään tehtyä, niin olisi edes yksi asia hoidettu...

Söpöintä sotkua on kyllä sintin lehden lukemiset. Tyyppi suorittaa niin pieteetillä lehtien silppuamista, että on ilo seurata kuinka lapsi voikaan keskittyä niin hyvin...