keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Kannut

Voi hamsteri. Tai no ei nyt mikään paha, jos nyt tarkkoja ollaan, mutta käsi sydämelle. Tarvitseeko perheemme oikeasti erillisiä posliinikannuja teelle, kahville ja öh, kaakaolle? No eipä tokikaan, mutta ei puhettakaan, että näistä kaunottarista luopua voisi. Kiitos rakkaan äitini ymmärryksen kauniiden astiastojen päälle, olen minäkin lukioikäisestä asti kerännyt ympärilleni porsliinia. Tiedän, että kokoelmani eivät ole mitkään aivan poskettomat, mutta sanoisin, että erittäinkin riittävät... Joskaan eivät riittävät, jos ymmärrätte mitä tarkoitan... Ostoslistalla on koko ajan eri täydennysosia eri astiastoihin.
Juu-u. Jotkut asiat taitaa kulkea suvussa. Nyt astiankeräysmania on tarttunut myös pikkusiskoon, jonka "kapiokirstu" täyttyy vauhdikkaasti...

Voi Muumi! Olin aika varma, että Muumimukit eivät tietänsä meille löydä (paitsi Haisuli) mutta sitten tuli Seikkailumuumit ja oli aika syödä sanansa.
Himoitsemani Marimekon teekannu kotiutui jouluna. Takana näkyvä kahvikannu on Arabian Harlekiinisarjaa. Kannu on muistaakseni TOISTAISEKSI käyttämätön. Vastahan minä olen sen likipitäen 15 vuotta sitten ostanut... Mutta ehkäpä jos saadaan pienet vaalivalvojaiset polkaistua pystyyn, niin voisin tuosta kaffetta jopa tarjoilla... Kun nyt kerta puheeksi tuli. Ai niin paitsi, että meillä ei ole kahvinkeitintä. En ehkä ala espressolla tuota täyttämään...
Samaan aikaan toisaalla... Kun hypistelen porsliinikaatimiani, järkkäilee sintti yhtä alakaappia. Noh, onhan siinä toki järkkäämistä, joten antaa palaa vaan.  
Meidän "erityisen älykäs lapsi" kuten häntä lempeästi kiusaamme, suorittaa operaatiota teepussit uuteen järjestykseen
Tuo niska. Liikuttavinta ikinä.

6 kommenttia:

  1. Ai, että tekisi mieli suukottaa tuota pienen pojan niskaa. Juuri tuohon, mihin hiukset loppuvat. Lämpöinen, pehmeä, ihana lapsen iho. Ei koskaan tuoksu pahalle ja kasvaa niin nopeasti finnisen teinin "anna mun olla" ihoksi.

    No, niin Minna. Tämäkö on sitten sitä vapaata kasvatusta! Saa olla itse rauhassa, kun lapsi tekee, mitä haluaa. Täti täällä kehottaa hankkimaan kätevät lapsilukot keittiön kaappeihin. Tai sitten opettamaan lapselle, ettei kaikki perheen yhteisessä kodissa ole lasta varten. Vai oletko kerännyt teetä, mausteita ja muita elintarvikkeita lapsen tutkittavaksi?

    VastaaPoista
  2. Seuraavaksi tuo vapaan kasvatuksen uhri varmaankin piikittää jo huumeita kun noin saa maustepurkkien kanssa meuhuta :D
    No ei, mutta vakavammin puhuttuna. Mun mielestä ipanaparalla on niin paljon pakollisia ei-kohteita, että tutkailkoot purkkirivistöä kaikessa rauhassa. Lapsilukkoja on ostettu pussitolkulla vaan tarvetta asennukselle ei vielä ole ollut. Kaappien sisällöt on poika saanut rauhassa tutkia ja sitten on pistetty kaapin ovi kiinni ja siirrytty yhdessä muihin puuhiin. Myös tiskikonetta tyhjennetään yhdessä, ihan niitä posliinilautasia, samoin pesukonetta tyhjennetään yhdessä. Kyllä mä näen parempana strategiana tän tavan kuin kategorisen kieltämisen. Kieltämisessä pitää musta olla joku pointti. Se, että lapsi tutkii innostuneena maustepurkkeja ei musta oikein ole kieltämisen arvoinen asia...

    Täti ottaa nyt ihan rauhassa siellä, kyllä me niitä lukkoja sitten laitetaan jos tilanne sitä vaatii, vielä ei vaadi ja hyvä niin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuli mieleen nuo muksut, jotka taas joulun alla riipi kaupoissa lelut hyllyistä ja vanhemmat senkun silitteli päätä. Mutta ehkä teillä kuitenkin vedetään raja kaupan tavaroiden ja omien tavaroiden välille.
      Siitä olen samaa mieltä, että lapsi tulee ottaa mukaan kodin tehtäviin ihan niin pienestä, kun hän itse osoittaa kiinnostusta. Jos yksi lautanen hajoaa, ei silti ole tarvetta siirtyä muovisellaisiin. Siinä ipana oppii, että kodin työt kuuluvat kaikille perheenjäsenille ja myös erilaisten tavaroiden käsittelyä. Meillä oli aikoinaan tiskaaminen suosikkihomma, kunnes tuli tiskikone. Ja pyykinripustaminen kimpassa oli hyvä tuokio jutella asioista vähän isompienkin lasten kanssa.

      Poista
  3. No mutta! Onpa sulla kyyninen kuva meikäläisen, aikoinaan pitkään kaupan myyjänä toimineen, kasvatusmetodeista! :D
    Sintti on tasapainoinen, iloinen ja ikäisekseen erittäin hyvin käyttäytyvä miehen alku. Sen lisäksi, että lapsella sattuu olemaan mainio luonteenlaatu, uskallan ottaa jotain pisteitä myös meille vanhemmille tähän mennessä varsin mukiin menneestä kasvatustyöstä :)
    Vastahan tässä on alkuun päästy, joten sarkaa riittää, mutta positiivisella otteella eteenpäin! :)

    VastaaPoista
  4. Oikeastaan minulla ei ole minkäänlaista kuvaa sinun kasvatusmetodeistasi, koska tapaamme niin harvoin. Taisin kuitenkin ylireagoida, mikä johtuu ihan muista seikoista - ja siksi pyydänkin kovasti anteeksi. Sen, mitä olen sinttiä nähnyt ja tavannut, on hän minustakin mainio miehenalku, enkä laisinkaan epäile, etteikö hänestä kasvaisi kelvollinen kansalainen. Ja sen tiedän, että sinulla on erinomainen kasvatustausta. Vanhempasi ovat onnistuneet hienosti katraansa kasvattamisessa. Sinä ja sisaruksesi olette kaikki hyväkäytöksisiä ja fiksuja nuoria ja tykkään teistä kaikista kovasti. Olen jopa käyttänyt teitä esimerkkinä mallikkaan kasvattamisen tuloksista. Sintillä on siis hyvät eväät elämään - myös isänsä puolelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3
      Rakkautta tätiseni, en uskonut sinun mitään pahaa tarkoittavan, ei kuulu sinun tapoihisi :)
      Halauksia!

      Poista