Viilailuja vapuksi

Olin tänään sintin kanssa kaksistaan mökillä ja lähti niin sanotusti lapasesta. Ompelin, maalasin, värkkäsin ja tuunasin niin maan hemmetinmoisella vimmalla, että ehkä on ihan hyvä juttu, että menen maanantaista alkaen töihin lepäilemään...
Töihin paluu myös tarkoittaa sitä, että vappuun mennessä pitää touhuta ne jutut pois päivänjärjestyksestä mitä meinaa touhuta. Väkisinkin tahti tästä nyt vähän hidastuu.

Nyt on ollut suurimpana vimmana laittaa tuota kuistia kuntoon. Kun sain sinne ihanan liinavaatekaapin, alkoi tuntua siltä, että kuistiparka olisi muutenkin ansainnut vähän rakkautta osakseen.
Niinpä sitten sintin ensimmäisten päiväunien aikana maalasin vihreät ullakon portaat valkoisiksi.
Sillä välillä kun sintti tappoi kuolalla pehmojänistä lattialla, minä ommella surauttelin valmiiksi verhokappoja joiden lakanakankaat olen ostanut jo pari vuotta sitten (!!). (Mikähän niidenkin tekemisessä on ollut niin vaikeaa, että on jäänyt noin roikkumaan?)
Sintin siirtyessä järsimään uutta ämpäriään minä siirryin kiikkumaan kuistin katonrajaan (no se ei ole korkealla se) ripustelemaan lakanakappojani.
Sitten suhasin makuunurkkaukseen asentamaan verhotankoa ja mallailemaan verhoja. Vroom. Sitten suhasin vessaan asentamaan liiketunnistimella varustettua (minikokoista) ledlamppua. Vroom.
Siinä välissä viihdytin sinttiä ja syötin sitä ja siinä kiikkustuolissa istuessani lapsi sylissä sen sitten keksin.
Silmääni on aina häirinnyt kuistin ikkunalaudat joihin on laitettu haaleankeltaiset kaakelilaatat. Olin ajatellut maalata ne, mutta se on aina vaan jäänyt muiden töiden jalkoihin. Mutta nyt se sitten välähti ja ei muuta kuin tuumasta toimeen. Vrooom.

Ikkunalauta niin kaljuna, niin ei tuunattuna. Ei varsinaisesti mikään silmänilo...

Strömsöratulapepitaruutua pintaan, niin kyllä siitä vielä soma saadaan!

Päällystin ikkunalaudat kankaalla ja sutaisin päälle makuunurkkauksen lattian lakkaamisesta ylijäänyttä venelakkaa.

Ostin pari viikkoa sitten Eurokankaasta erilaisia kangaspalasia joista nyt sitten valitsin yhden tuohon päälle. Leikkasin sopivia suikaleita kangasta, levitin Erikeeperiä kaakeleille ja muotoilin palat sopiviksi. Oli kyllä helppo asennus ja tuohon vielä kun laittaa pelargonioita päälle niin ai että on herttaista!
Huomenna on totuuden hetket käsillä kun pääsen näkemään miten kangaspalaseni ovat reagoineet tuohon supervenelakkaan... Onkohan ne höyrystyneet kokonaan pois?

Vroom, vroom!

Sintti sai makeimman auton ikinä! Poju täyttää puoli vuotta vappuna ja sai mummulta ja vaarilta puolivuotislahjaksi kunnon kaaran. Äitini oli nähnyt auton Punavuoressa jonkun lelukaupan ikkunassa ja pakkohan se oli sintille ostaa. Mummu-parka oli sitten rontannut hirmupainavaa pellinpalapakettia keskustan läpi aina Stokkan parkkihallille ja kyllä otti kuulemma hauiksen päälle.
Vaari intoutui ajeluttamaan sinttiä heti pitkänä perjantaina ja meno oli vielä vähintäänkin huteran näköistä. Sintti käytännössä röhnötti ratin päällä ja siinä vaiheessa kun pyörien alle jäi myös pikkusiskon koiranpentu, oli sintin mitta täynnä autoilua. No meitä muita tietysti nauratti, mutta sintti taisi olla vähän tuohduksissaan siitä, että vaari ajatti hänet päin koiraa.

Vielä pitää sintin vähän kasvaa pituutta, ei oikein yllä vielä, ei. Mutta kunhan vaan kintut yltää lattiaan niin voin vaan kuvitella mikä pikku tuholainen pojusta pirsseineen kehkeytyy. Skriits, skriits, parketti! Hihhei, alta pois kukkaruukut ja tilpehöörit!

Puutarhapuuhia

Tankkaus on tärkeintä. Ei aamut täälläkään lähde käyntiin ilman sumppia.

Siirtolapuutarhalla on parempi pitää mullassa möyrimisestä. Syksyllä oli viimeisilläni raskaana, joten siippa joutui hoitamaan lähes kaikki puutarhatyöt yksin. Sinnikkäästi siippa-armas kiikutti yhtenäkin viikonloppuna 15 (!!) kottikärryllistä märkiä lehtiä koko puutarhan yhteiselle kompostialueelle. Sinne on kuitenkin jonkin verran meidän mökiltä matkaakin, joten 15 kärryllistä ei ihan käden käänteessä kippaannu kompostiin. Siipan tavattomasta sinnikkyydestä huolimatta jotain siivottavaa oli jäänyt nyt myös keväälle ja nyt minä vuorostani olen sitten tarttunut haravan varteen.

Kotiloiden joukkohauta, olen murhaaja! Naapuri neuvoi hyvän konstin päästä näistä tuholaisista eroon. Ämpärin pohjalle vettä ja vähän Fairya ja kotilot hukkuvat. Elävinä niitä on turha laittaa kompostiin, ei paljon auta ongelmaan... Kotilot ovat valkoisessa ämpärissä ja aamuauringossa otettu kuva paloi tietysti täysin puhki, mutta aika hienon näköisesti!

Alapihalla on pieni vesiaihe jonka ympärillä on hyvät määrät kiviä (ja viidakkoa. Koko alapiha on yhtä hirveää viidakkoa. Yh.) Aion hiljalleen hankkiutua eroon altaasta, sillä se on lähinnä hyttyshautomo ja potentiaalinen pieneläinten hukkumispaikka. Allas on kerta kaikkiaan huonossa paikassa ja jokin maanpeittokasvi on vielä vallannut koko sen ympäristön, joten isot ja kalliit kivenmurikat voi hyvin siirtää paremmalle paikalle hyötykäyttöön.

Uuden osan ympärillä maa kaipailee täytettä. Koska koko tupa pitää tänä kesänä maalata, en näe mitään järkeä tuohon multakohtaan varsinaisesti istuttaa mitään. Sen sijaan kivet sopivat siihen mainiosti. Onhan tuo koko pihapolkukin liuskekiveä joka on vielä reunustettu pikkukivillä. Edelliset omistajat ovat laittaneet kyllä todella hyvällä maulla näitä juttuja. Ei tarvi kuin vain ylläpitää.

No niin! Sieltä se muotoutuu! Aikamoinen jumppahan tuo on raahata noita kivenmurikoita alapihalta kottikärryillä tähän portinpieleen, mutta kyllä siitä tulee siistin näköinen! Siksi toisekseen, kivien kantelu on mainiota treeniä!

Tänään ollaan mökillä viimeistä päivää pääsiäisen vietossa. Huomenna siippa menee töihin ja minulla alkaa/jatkuu viimeinen kotiviikko! Ensi viikolla on minun vuoroni mennä töihin ja siippa jää kotiin sintin kanssa. Kyllä aika menee nopeasti. Taitaa olla niin, että nuo 4 kuukautta jotka sintti ja siippa ovat kotona, tulevat hujahtamaan tupla tai triplatemmolla tuohon minun ja sintin talveen verrattuna. Kesällähän aika menee aina niin nopeasti.

Välipalaa kuistin portailla. Sintti nukkuu päiväunia, siippa leikkaa ruusupuskia ja minä päiväunelmoin kivien kanto treenin jälkeen.

Kaappi kuistille

Ostettiin Helanderin huutokaupasta ihana 50-lukulainen liinavaatekaappi mökille. Kaappi kökötti kodin vintillä reippaan kuukauden odottamassa, että tiet sulavat ja päästään autolla mökin oven eteen. Muutenkin tarvitsimme siihen kolmannen aikuisen apuriksi, oikein tuosta sintistä - vaikka riuska mies onkin - ei ole vielä kantopuuhiin. Eilen ystävä tuli auttamaan kaapin kantamisessa ja kaappi pääsi kuistille.

Olen heikkona 50-lukulaisiin liinavaatekaappeihin (ei, en tiedä miksi) ja tämä söpöläinen on nyt ensimmäinen ihanuus jonka olen voinut ostaa. Meillä ei kotona kerta kaikkiaan ole tilaa tällaisille kaapeille (huoh), joten en ole pystynyt perustelemaan edes itselleni (SE on jo huolestuttavaa), että miksi näitä pitäisi hamstrata.
Mutta nyt! Voi onnea ja autuutta, nyt meillä on yksi! Ehkä menen illalla istuskelemaan punkkulasin kanssa kuistille ihan vaan siksi, että voin samalla silitellä tuota hunajanväristä kaunotarta.

Viimeisteltyä kauneutta. Avainta myöten. Kuinkas muutenkaan.

Ensimmäisenä paikkansa löysivät tuosta kaapin päältä kynttilät.

Rottinkikalusteet ovat enoni vanhat ja hän on ne joskus maalannut harmaiksi. Ja hyvin tuo harmaa(n sininen) tänne sopiikin, ehkä vähän kylmä väri, mutta toisaalta sopii hyvin yhteen tuvan sohvan kanssa, jonka puuosat ovat sattumoisin petsattu hyvin samankaltaisella sävyllä.

Olin suunnitellut alunperin, että kaappi olisi ollut toisella puolella kuistia, mutta ei se sopinut siihen. Nyt on vähän ahdasta tuossa nurkassa, mutta toisaalta, kuten siippakin totesi, kuisti näyttää nyt kodikkaammalta kuin aikaisemmin... En ole vielä päättänyt, että mitä rottinkiryhmälle pitäisi tehdä. Se on söpö ryhmä, mutta tosiasia on se, että ei tuossa kuistilla kukaan koskaan istu niitä käyttämässä. Toisaalta tuolit ovat hyvät olla olemassa, koska säännöllisin väliajoin rottinkituolit kiikutetaan joko tupaan tai vaihtoehtoisesti ulkopöydän ympärille lisätuoleiksi. Joten, hmm. Ehkä ne nyt vaan ovat sitten tuossa kunnes keksin jonkun kuningasratkaisun...

Mutta tuoleista ja niiden tulevaisuudesta just nyt viis, kun nyt on emännällä kaappi! Mahtavaa!

Aviomies teki sängyn

Kätevä mies pyöräytti iltasella meille sängyn. Päästiin erinnäisten nyssäköiden (kuinka yllättävää) kanssa eilen illalla mökille ja siippa alkoi heti rakentaa meille makuunurkkaukseen sänkyä.
Sängyn tekemisen edellytyksenä oli se, että lattia on saatu lakattua ja jalkalistat asennettua. Nämä ehdot täyttyivät viime viikon lattianlakkaus uurastuksen ansiosta. Ja kyllä muuten kannatti kärsiä ne lakkahuurut! On se lattia sen verran hieno nyt. Sen värikin shiftaa yllättävän hyvin tuvan lautalattian sävyyn.

Tähän tulee sänky! Pienessä mökissä ei neliöillä kerskuta, mutta neliöiden hyötykäytöllä kyllä...

Heeetkinen... Onpa harvinaisen epäselvät kokoamisohjeet...

Sänky rakennettiin normaalia korkeammaksi jotta saamme sängyn alle kipeästi kaivattua säilytystilaa. Sängyn jaloilla on korkeutta 50 cm, joten nyt voidaan sitten hankkia tosi reippaan kokoisia muovisia pyörillä varustettuja laatikoita. Vielä täytyy tehdä kaapinovet sängyn jalkojen eteen, nyt se näyttää vähän hassulta, ihan kuin sänky olisi vahingossa venähtänyt liian korkealle. Uskon, että kun saamme jonkinmoiset kaapinovet asennettua niin kokonaisuus näyttää huomattavan paljon järkevämmältä.

Nurkkaus toisesta suunnasta, oviaukko vasemmalla vie tupaan ja suoraan edessä on huussin ovi. Kuten kuvasta huomaa, sängyn kehikko tulee todella kiinni oviaukkoon ja tuohon pieneen tilaan, jossa kuvassa on nyt sälepohjapinkat pystyssä, on pystytetty sintin matkasänky. Eli napakkaa on, mutta mahdutaan!

Siippa viiltelee patjoja kuistilla.

Ai että! Tässä kello huitelee puolta yötä ja sänky alkaa olla sillä mallilla, että voidaan koenukkua se yön yli! Tänään viimeisteltiin sänky ja kattolistat. On hieno! Olispa kotonakin yhtä viimeisteltyjä ja pedantteja jiirejä..

Kustannuksiahan näistä aina kertyy, vaikka pienellä budjetilla tehdäänkin.
Makuunurkkauksen viimeistelyyn on uponnut jos jonkinlaista tilpehööriä ja euroja sen mukaisesti:
- venelakka ja tärpätti yht. n. 60 €
- patjat Ikeasta yht. 78 €, makuunurkkaus on epästandardin levyinen joten patjoja piti hieman kaventaa, jotta ne sopivat paikoilleen. Etolastahan saa valmiiksi mittaan leikattuja vaahtomuovipaloja, mutta heidän vastaava 10 cm paksu vaahtomuovi olisi maksanut tuossa tarvittavassa 135 x 200 koossa piirun vajaa 200 euroa! Säästimme siis todellakin pitkän pennin sillä, että leikkasimme itse noista valmispatjoista ylimääräiset pois...
-sijauspatja on vanha. Ostettiin talvella kotiin uudet sijarit ja säästettiin tuo vanha ihan hyvässä kunnossa oleva sijari tänne mökille.
- sälepohjat Ikeasta yht. 30 €, näitäkin jouduttiin tietysti tuunaamaan oikean levyisiksi.
- lautatavara ja ruuvit "köyhien stokkalta" n. 20 €
- listat, uusi (entistäkin kömpelömmän näköinen) jiirisaha, nauloja jne... n. 100 €

Viime yö nukuttiin uudessa upeassa sängyssä ja täytyy sanoa, että voittaa kyllä tuon puusohvan lätyskäisen patjan päällä kärvistelyn mennen tullen. (Sori vaan Ristomatti, sun sohvas on ollut loisto-ostos ja kestänyt käytössä jo liki 15 vuotta ja varmasti pötkii ainakin toisen mokoman vielä, mutta parivuoteeksi levitettäessä patja on kyllä kolottavan ohkainen, ei siitä mihinkään pääse...)

Aamusella. Sintti ja siippa mornaantumassa. Sintti tuli tarkastamaan onko sängyssä hyvä köllötellä. Kyllä oli ja ikkunasta oli mukava tuijotella ulos pitkänperjantain aamuun.

Kevätmuutto

Vietettiin ilta mökillä. Edelleenkin sai vähän rämpiä poluilla, eikä vauvanvaunuilla kannattanut vielä mennä, mutta eroa parin viikon takaiseen eräjormailuun oli jo huomattavasti! Tietysti perinteitä kunnioittaen olimme taas lastanneet kinttupolkuretkellemme täydet kantamukset. Ei malteta näköjään odottaa sitä, että pääsisi kuormat tuomaan autolla portinpieleen...
Mökin pihamaalla oli enää murto-osa siitä lumesta joka oli vielä toissa viikonloppuna ja mökin tuvassa oli jo tullessa 10 astetta lämpöä, niin kivasti se aurinko jo lämmittää. Toissa viikonloppunahan saimme paiskia oikein töitä sen eteen, että saatiin mökkiin lämpöä edes hätäiset 15 astetta. Mutta nyt ei enää paleltanut! Se on kuulkaa kevät!

Miehet samoissa ulkoiluvarusteissa kuin pari viikkoa sitten. Raahattavat tavarat eivät sentään ole samoja. Pihalla alkaa olla jo maata näkyvissä, mutta kyllähän tuota lunta vielä riittää...

Muuttolintujen kevätkassit

Tänään kannoimme mökille mm. sohvan patjan ja tyynyt. Ne kulkevat kodin ja mökin väliä isoissa Ikean varastointisäkeissä. Harmillista kyllä noita kaikkein suurimpia säkkejä ei vissiin enää valmisteta, en ainakaan löytänyt nettisivuilta kuin astetta pienemmän mallin... Nuo säkit ovat olleet aivan älyttömän hyviä. Emme halua jättää talveksi mökille mitään muita tekstiilejä kuin verhot ikkunoihin (ja nekin avattuina), mökki näyttää ankealta ja lähes tyhjältä ilman tekstiilejä ja se on tarkoituskin. Hyvä vaan jos on ankean näköinen mökkipahanen, ehkä se ei houkuttele niin paljon pitkäkyntisiä silloin... Mene ja tiedä. Toinen hyvä puoli edestakaisessa roudauksessa on se, että tekstiilit tulee huollettua aina syksyllä eivätkä ne jää mökille keräämään kosteutta itseensä.
Oli ihana tänään levittää sohvalle patja ja tyynyt, joiden päälliset oli pesty syksyllä puhtoisen valkoisiksi odottamaan uutta kesää.

Sirkuksen valot. Ripustin viime mökkireissulla valopallot turvaan verhotankoon. Vaikka pallot ovat mahtavan riemukirjavat ja hienon näköiset, olen kyllä vähän pettynyt niihin. Ovat todella heiveröisen oloiset ja veden kanssa ei parane noiden läheisyydessä lotrata, pallot suorastaan sulavat kun tippakin vettä osuu niihin. Täydelliset mökille siis...MUTTA mitä siitä kun ovat vaan niin hienot!

Illan iloksi kokosin myös ihanan mobilen jonka sintti on saanut ystäviltämme joululahjaksi. Sintillä on kaksi tällaista huippuhienoa mobilea. Toinen, kummeilta saatu elefanttikuvioinen, sopii väreiltään "kaupunkikotiin" ja se on tarkoitus koota sintin sängyn yläpuolelle roikkumaan putkiremontin jälkeen. Tämä lintumobile puolestaan sopii kuin nenä päähän tänne meidän mökille!

Kyllä sai taas kaksi valtiotieteilijää pähkäillä mobilen osien kanssa. Tässä kuvassa vielä ihan vinksallaan koko höskä, mutta saatiin kuin saatiinkin se lopulta balanssiin. Kuinka vaikeeta voi olla...

Huomenna jatketaan taas mökkeilyä ja yritämme saada pienen makuunurkkauksemme lattian hiottua ja lakattua. Intoa taas pursuilee joka solusta, mutta osaa sitä mökillä vain ollakin. Mobilen kokoamisen ja ruoan jälkeen mökkiin laskeutui hiljaisuus kun sintti otti pienet välitorkut sohvalla retkottaen ja minä ja siippa luettiin lehtiä ja korjailtiin takkatulta.
Parasta.

Ryhtiliike iski lehtikoriin

Koska meille tulee erilaisia lehtiä toistakymmentä on niistä vaan kerta kaikkiaan suurimmasta osasta hankkiuduttava eroon. Koska mies haluaa säästää kaikki Wiredit ja Kamerat niin olen päätynyt siihen, että voin aivan hyvin luopua omista lehdistäni säällisen ajan kuluessa (ainoan poikkeuksen tekee Glorian ruoka ja viini). 
Aloitin valtaisan lehtien raakkausurakan ennen sintin syntymää. Istuin lattialla vatsa lattiaa viistäen ja lajittelin lehtiläjiä ympärilläni. Raskaushormonien myllertäessä kehossani hankkiuduin valtavassa energiapuuskassa eroon parista Koti ja keittiö vuosikerrasta ja tukusta muita aviiseja.
Saattoi siinä rytäkässä mennä jotain ihan kivojakin juttuja hukkaan, mutta voivoi, enpä ole osannut kaivata. Nyt voisin vihdoinkin saatella proggiksen loppuun... Uutta materiaaliakin on kerinnyt tässä kuukausien saatossa kertyä ihan kiitettävästi.

Mmm, esteettistä, tai jotain muuta. Hei, tai ehkä tää läjä vaan on boheemi...

Ajatukseni oli ja on se, että heitän suoraan kaikki muut lehdet pois paitsi sisustuslehdet. Ja niistä sisustuslehdistä merkkaan vain ne jutut, jotka oikeasti ovat minua innostaneet. Valokuvaan jutut lähdeviitteineen ja arkistoin ne sitten tietokoneelle. Ja kas, lehtipinot hupenevat ihan silmissä. Olen tehnyt raakkausta melkoisen kriittisesti ja säilönyt tosissaan vain kivoimmat jutut, joten mitään kansallisarkistoa noista ei kokoon saa. Toisaalta uskoisin, että noita säästettyjä ideoita tulee hyödynnettyäkin paljon paremmin kuin epämääräistä läjää kokonaisia lehtiä. Projekti saattaa kuulostaa vähäjärkisen puuhastelulta, mutta jostain tämä operaatio "raivaus ennen putkiremppaa" on aloitettava, joten miksipä ei hauskimmasta päästä?

Vaikka Kanto-lehtikoria voi todella kantaa, en kyllä uskalla juurikaan sitä liikutella tällä painolla...

Sisustuslehtien säilöminen olisi sinänsä ihan kivaa, niitä jopa tulee joskus selailtua uudelleen jopa vuosien päästä. Mutta nyt kun tuo kohkaamani putkiremppamuutto on edessä ja uhkaavasti lähestyy, on roinan määrää ihan pakko tarkastella kriittisesti. Lehdet heivaantuvat ensimmäisenä, sitten käyn kaappien kimppuun. Ullakko ja kellari tyhjentyvät piakkoin osa mökille, osa kirpparille ja osa kierrätyskeskukseen.

Työvälineet. Pikku Post-it lappuja ja kynä. Ja tietysti kamera. Tämä oli aika hauskaa puuhaa! Oli hauska selata lehtiä rivakalla temmolla läpi ja merkata lappusilla vain ne kuvat ja asiat jotka saivat jotain aivotoimintaa aikaiseksi. Tätä kuvassa olevaa aukeamaa katsellessani tuumasin, että sintille voisi tehdä mökille tuollaisen teltan. Olisi aika helppo ja kiva juttu!

Tällaisen kaapin kyllä vielä nikkaroin. Tämä Casuarinan versio on aivan ökytyyris, mutta jos vastaavanlaisen saisi väännettyä rautakauppatavarasta. Hiiriä ja muita karvaisia pikku siimahäntäkavereita yli kaiken inhoavana voisin taipua säilömään mökin kellarissa ruokia, jos lasipurkkien ympärillä olisi tällainen kaappi... Tämä kuva oli siis Divaanissa 8/10 sivulla 126. Muut merkinnät lappusessa viittaavat saman lehden muihin kivoihin kuviin. Noiden sivujen kuvat löytyvät nyt lähdeviitteineen henkilökohtaisesta "kuvapankistani".

Tässä kuvassa on aivan huiput värit! Voisin mainiosti kuvitella meille turkoosin seinän. Mutta ei tähän kotiin *toppuuttelee hän itseään*. Täällä on kaikki seinät harmaita ja värivalinta on ollut erittäin onnistunut, taulutkin saavat upean taustan tuosta levollisesta harmaasta... Mutta jos vaikka seuraavaan kotiin, jos siellä olisi sopiva seinä tällaiselle..

Kunhan lumet sulavat puutarhalta ja mökille pääsee autolla, viemme sinne järkyttävän ison muuttokuorman tavaraa.
Joten kyllä tämä raivausurakka tästä etenee muuhunkin kuin tällaiseen näpertelyyn. Olen oikeastaan hyvin innostunut tästä pakollisesta raivausurakasta. Ajatus siitä, että oikeasti tietäisin jatkossa, tämän projektin jälkeen, että mitä kaikkea missäkin kaapissa ja varastossa on, saa sydämen läpättämään onnesta...

Ha-ha! Sehän on taas hetken lähes tyhjä!

Maanantaikaaos

Viikonloput tuppaa olemaan meillä turboahdettuja ja koti on taas sen näköinen, että eletty on. Maanantaikaaos alkaa olla jo ihan jokaviikkoinen ilmiö meidän huushollissa...

Perjantaina hain postista Muuton Myy-lampun. Tilasin sen Finnairin Plus-pisteillä. Ei niitä pisteitä nyt mitenkään älyttömästi ollut, mutta sain kuitenkin tuon ihanaisen lampun postikuluineen päivineen 60 eurolla. Varsin kohtuullinen hinta tuosta kaunokaisesta siis.
Tilauksen jälkeen päätin heti, että keittiö on lamppusen sijoituskohde. Symppis lamppu symppikseen kyökkiin. Siippakin kysyi heti ensimmäisenä, että keittiöönkö meinasit, joten tämä oli helppo päätös. Sitten joskus kun sintillä on oma huone (tai edes sellainen oma soppi johon kattolampun saa kiinni) niin siirretään Myy viettämään aikaansa sinne.

Perjantairuuhka rattaissa.

Ih, ihana! Vielä kun ehditään söpöläinen ripustamaankin...

Perjantaina iltasella ystävä tuli kyläilemään, syötiin liikaa ja parannettiin maailma kerta heitolla.
Viikonlopun tulppaanikimppuun sain hyödynnettyä myös viikkoa aikaisemmin toisilta ystäviltä saadun kimpun. Vanhan kimpun kukinnot olivat kauniisti ylikasvaneet, mutta lehdet olivat vähän nahistuneet. Riivin nahistuneet lehdet irti ja laitoin pelkät violetit kukinnot uusien tulppaanien sekaan. Tuli nätti ja runsas kimppu!

Ystävän herkkutuliainen sintille. Hauska idea!

Lauantaiaamuna kömmin umpiväsyneenä keramiikkatunnille ja raahasin Taidekeskuksen muuton alta pois kaikki väsäämäni keramiikkakikkareet (näytän niitä kikkareita täällä sitten myöhemmin kun olen saanut ne paikoilleen, ei ne oikein miltään näytä jos eivät ole sopivassa paikassa ja kunnolla ripustettuina). Keramiikkatunnin jälkeen hilpaisimme koko perhe vauvauintiin, josta kotiuduttuamme vaihdoimme kiireen vilkkaa vaatteet, ohjeistimme vielä viimeiset jutut siskolle ja hänen poikaystävälle sintin hoitamisesta ja lähdimme oopperaan katsomaan Wagnerin Parsifalia. Hieno kokemus, hienoa musiikkia ja komea lavastus. Pikkasen miinuspisteitä oopperan lentokonetuolisimulaatiosta autenttisine olemattomine jalkatiloineen ja epämukavine penkkeineen... Sitä alkaa viiden tunnin istumisen myötä ihminen ihan toisella tavalla myötäelämään Wagnerin kerronnan mukana. Kärsimystä ja kieltäytymistä...
Sunnuntain vietimme leppoisasti tehden piiitkän kävelylenkin ja käymällä mummovaarilassa Espoossa. Koska sunnuntaina löysäiltiin (hui kamala sentään, mitä veltoutta! :D) on nyt sitten kaikenmaailman rompeläjiä setvittävänä, mutta yllättävää kyllä, jotkut noista sotkuista ovat kauniita...

Pieni kynttiläkruunu kaivettiin vanhempien ulkovarastosta mökille vietäväksi. Se on vähän räjähtäneessä tilassa vielä, mutta hyvä siitä tulee, kun sen pesee ja ottaa nuo hörselöt pois. Rautalankatähden olen raahannut Etelä-Afrikasta yli 10 vuotta sitten, sekin odottaa pesua, mitenköhän siihen on keittiössä roikkuessaan noin paljon pölyä päässyt tarttumaan, hämmästyttävää ;)

Maailman parhaan siipan joululahja oli lahjakortti Parikan liikkeeseen. Kaunokaiset olivat kanssamme oopperassa ja odottavat nyt, että siistin ne ja pakkaan takaisin laatikkoonsa. Ehkä saan sen tänään tehtyä, niin olisi edes yksi asia hoidettu...

Söpöintä sotkua on kyllä sintin lehden lukemiset. Tyyppi suorittaa niin pieteetillä lehtien silppuamista, että on ilo seurata kuinka lapsi voikaan keskittyä niin hyvin...

Etsi kuvasta vauva!

Aamut sintin kanssa on parhautta. Tapanani on nostaa poika omasta sängystänsä meidän sänkyyn niin voidaan yhdessä "mornaantua" eli rauhassa heräillä. Tänä aamuna sintin kanssa leikittiin "missä sintti? Äiti ei nyt yhtään ymmärrä mihin sintti katosi"-leikkiä. Löydätkö sinä sintin?

Tyylitietoinen enoni osti nuo kuvassa näkyvät Marimekon Hetkiä-pussilakanat meille joululahjaksi. Hän oli tuuminut, että nyt kun vietämme paljon päivisin aikaa kotona sintin kanssa, on pussilakanoiden syytä olla tyylikkäät ja muuhun sisustukseen sopivat, jos vaikka ei jaksa joka aamu pedantista sänkyä pedata. Ja näin se on, makuuhuone on noilla lakanoilla kauniin ja levollisen näköinen myös petaamattomana. Olin huomattavan iloinen tuosta kauniista ja käytännöllisestä lahjasta.
Ylipäätään täytyy kyllä kehua meidän läheisten makua, viime jouluna saatiin ihanien Siirtolapuutarha-astioiden lisäksi myös mm. Artekin Kanto-lehtikori ja eilen anoppi toi tullessaan Finlaysonin Arabian myymälästä nappaamansa tummanharmaalla raidoitetun keittiöpyyhkeen.
Miten nuo osaakin noin hyvin? Ilmeisesti meidän tyyli alkaa olla läheisille aika selvää kauraa kun osaavat noin hyvin meitä lahjoa! :)

No siellä se sintti on!

Hyvää viikonloppua ja erityisesti sitä leppoisaa viikonloppua! Me lähdetään nyt sintti-haisulin kanssa vaipanvaihtoon ja sitten käymään postissa... Siitä sitten myöhemmin mitä kivaa postista haettiinkaan...