Mökissä huomaa sen kuinka tykästymme johonkin asiaan ja sitten se käytetään puhki. Vaikkapa tuvan kerniliina, nuo pioonit vihreällä pohjalla ovat herättäneet meidät joka aamu siitä lähtien kun mökki ostettiin. Voin jopa tunnustaa, että pöydän kansilevy on vieläkin maalaamatta koska pioonikerni on ollut siinä a-i-n-a päällä. Toinen hyvä ikuisuustuote on pöydällä olevat tuikkukupit. Olen saanut ne muistaakseni Elloksen tilauksen kyytiläisenä hyvinkin 15 vuotta sitten ja muistan silloin ajatelleeni (vähän häpeissäni omista pöhköistä ajatuksistani), että nämä sopivat loistavasti sille joskus tulevaisuudessa omistamalleni kesämökille... Ja niinpä ne ovat olleet säilössä siitä asti, enpä muista, että olisin varsinaisesti kenellekään mainostanut, että mokomat kupposet ovat sen takia roikkuneet matkassani kaikki nämä vuodet, mutta nytpä senkin voi ääneen sanoa.
Mökin sohva on minun lukioaikana ostamani ja siitä saakka kanssani kulkenut. Mökin vedenkeitin on siipan ensimmäiseen kotiinsa lahjaksi saama, sekin on jo kertaalleen ollut pakattuna vintille, siihen samaan laatikkoon kuin tuikkukupposet (toim.huom!) ilman mitään realistista käsitystä siitä milloin ne sinne mielikuvitusmökkiin oikein päätyisivät... Takkaa vasten kuivumassa olevat vaelluskengät ovat yli 15 vuotta vanhat ja alkavat kyllä olla aika loppu, mutta sitkeästi minä niitä vieläkin käytän...
Ei tavarat ole niin yhdentekeviä, kyllä niihin liittyy aika paljon erilaisia muistoja ja erilaisia toteutuneita unelmiakin... Kunhan eivät vaan ihmisten paikkaa ala viedä, niin kai niihin jonkin verran voi kiintyäkin...?
Vaikka tavaroihin ei tarvitsisikaan kiintyä, on niiden kertomaa tarinaa joskus hyvä kuunnella. Tavaraa on aina ympärillämme, siitä emme pääse mihinkään, mutta tavaroita hankkiessamme voimme tehdä tärkeitä valintoja. Esimerkiksi hyvät kengät ovat sekä mukavat jalassa että kestävät käytössä vuosikausia.
VastaaPoistaIhana Frans - varsinainen karhuherra Paddington.
Juuri näin ja kyllä, ihana nassikka :)
VastaaPoista