Elämää kaupungissa. Kolmihenkinen perhe asuu kaksiossa talvella ja yksiössä kesällä. Mökin (yksiö) ja kodin (kaksio) väliä sahataan pyörällä, metrolla ja autolla.
torstai 7. kesäkuuta 2012
Parvekekukat, check!
Rasti seinään! Sain hankittua parvekkeelle muutaman kesäkukan ja vieläpä siivosinkin tuon minin. Meillä parveke on kooltaan noin puoli neliötä ja antaa suoraan Hämeentielle ja luonnonvoimille. Asumme talon päädyssä eikä parvekkeessa ole minkäänlaista kattoa. Aika avonaista meininkiä etten sanoisi. Tuulet puhaltaa ja parvekkeella tarkenee joko vain tukevassa humalassa tai hellepäivän iltana. Kiva se silti on! Pieni pöytä, pari klaffituolia ja maisemat, nämä maisemat! Esteetön näkyvyys vaikka ja kuinka pitkälle ja bonuksena voi ihailla upeita auringonlaskuja.
Me olemme asuneet tässä kaksiossa kohta kuusi vuotta ja ajatus täältä pois muuttamisesta tuntuu siltä, kuin nirhaisi raajaa irti. Tämä on Koti.
Olemme ensimmäisellä varasijalla yhteen Kalasataman hitas-asuntoon ja olen kauhuissani. Niinkin ihanaa kuin on se, että asunto olisi mukavasti väljempi kuin tämä nykyinen niin siitä huolimatta suorastaan pelkään, että tarjoavat sitä asuntoa meille. Kalasatamasta tulee varmasti upea. 10 vuoden kuluttua...
Ihan aitoja asioita meidän täytyy pohtia: haluammeko asua keskellä työmaata? Haluammeko uuteen upeaan taloon, jossa neliöitä on reippaasti enemmän ja vessoja kaksi, mutta koti maan tasalla? Vai haluammeko asua täällä vuosikymmeniä sitten valmiiksi rakennetussa kaupunginosassa, tässä yhden vessan kaksiossa jossa aamuaurinko paistaa keittiön ikkunasta, linnut laulaa viereissä isossa puussa ja josta sintin tarhaan on parin talon verran matkaa? Missä meidän perheen olisi hyvä asua? Täällä me ollaan oltu tosi onnellisia aina. Tosiasia on, että ikuisesti me ei voida tässä asua (paitsi jos vain tuon viereisen yksiön saisi lunastettua, niin ei huolet painaisi...)
No meneepä nyt sentimantaaliseksi nyyhkyttämiseksi, mutta hemmetti, nää on tärkeitä asioita. Ei kai auta kuin miettiä sitten, JOS ne soittaa ja tarjoaa sitä asuntoa meille...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti