Pakkastesti

Eilen lähdettiin auringonlaskun aikaan kotoa mökille testaamaan yöpymistä pakkasella ja fiilistelemään itsenäisyyspäivää lumen ympäröimänä. Huh hei! Kyllä meitä vähän illalla jännitti, että ollaanko ihan kalikoina aamulla, mutta kas vain, tuvassa oli +17 kun herättiin! Sanoisin, että se on aika hyvin, ottaen huomioon, että mökin eristykset ovat luvalla sanoen vaatimattomat. Tuo meidän "uusi osa" eli lisäsiipi eristettiin seinistä rakennusvaiheessa ja se on kyllä selkeästi parantanut tilannetta, mutta ei siinä uudessa osassakaan lattialautojen alla ole kuin tervapaperi meidän ja maan välissä.

Olihan se nyt idyllistä, täytyy sanoa, hiljaisuuden rikkoi vain silloin tällöin ohi suhahtava metro (joka tuo vaan turvallisuuden tunnetta itse asiassa) ja lumi valaisi ulkona kivasti (ja Ruukin tornin valot, se on aikamoinen valosaaste kyllä. Ei se minua häiritse, siellähän loimottelee, mutta käy sääliksi tornin vieressä olevan kerrostalon asukkaita. Joku mökkinaapuri tiesi kertoa, että ihmisillä kerrostalossa on aina verhot kiinni sillä puolella seinää joka on tuota valotornia vastapäätä...)

Ja tuo uusi kameranrunko. Voi vitsi. Se on hyvä. Otin nämä kaikki kuvat pimeällä pihalla ilman salamaa...

Joulumieltä etsimässä

Tämä kolahti ja aika kovaa. Viime aikoina on niin paljon puhuttu erilaisten ihmisten ahdingosta ja kinasteltu syrjäytymisestä ihan televisiota myöten, että kirkon joulupuukampanja tuntuu aivan ihanan virkistävältä täsmähoidolta koko ankeuteen.
Haastan teidät kaikki jotka jutustelujani jaksatte lueskella, mukaan kamppikseen jossa toteutetaan vähävaraisten perheiden lapsien joululahjatoiveita.
Lisätietoa kampanjasta löytyy esimerkiksi Kirkko ja kaupunki-lehden nettisivuilta.

Perusidea hankkeessa on se, että seurakunnat ovat keränneet oman alueensa vähävaraisten perheiden lasten joululahjatoiveita, joita jokainen meistä voi käydä oman lompakon paksuuden rajoissa toteuttamassa. Meidän seurakunnassa lahjatoiveiden hintamaksimi on 30 euroa. Ja pelkästään siinä meidän alueen joulupuussa roikkuu 80 lapsen toive...

Sunnuntaina menemme siis tien toiselle puolelle kirkolle ja käymme poimimassa joulukuusesta lahjatoiveen, käymme kaupassa ostoksilla, paketoimme lelun kauniisti ja toimitamme paketin kirkolle.

Joulumieltä ystävät, joulumieltä.

Illallista odotellessa...

Hyvää isäinpäivää! Kunhan sintti tuosta päikkäreiltään heräilee, lähdetään käymään Espoossa mummuvaarilassa toivottelemassa vaarillekin hyvää isäinpäivää. Sitten kiirusti takaisin kotiin kun viiden jälkeen tulee illallisvieraita pääruoka-ainekset mukanansa. Meillä on täällä ollut täysi härdelli päällä keittiössä aamusta asti illallisen muita osia valmistellessa.

Eilen illalla viritettiin olohuoneen ikkunaan joulutähti. Muutama viikko sitten Tukholmasta ostettu musta paperitähti pääsi heti silloin keittiönikkunaa koristamaan, joulu tuli jo!

Söpöstelyhörsellys. Joulunaika. Paljastaa ihmisessä piileviä taipumuksia punaisiin sydämiin ja keramiikkatonttuihin. Erh...

Vahvasti väittäisin, että meillä kuulkaa kohta kukkii UUDELLEEN liki vuosi sitten saamani orkidea. Pulleat on silmut. Nyt ollaan tarkkoina siipan kanssa, ettei nyt viimetipassa ryssitä tätä juttua ja aleta "hoitamaan" kasvia. Ihan komeasti kun on tuntunut tähän asti pärjäävän...

 Tänään on totta kai tehty isukille aamiaista ja sintin oli erittäin vaikeaa olla tarraamatta tarjottimella olevaan lämpimään croissanttiin, mutta olipa kuitenkin tarttumatta kun kielto kuului! Olin itse lähes yhtä hämmästynyt kuin sinttikin omasta tottelevaisuudestaan. Vauveli kasvaa. Näin se on tulkittava, alkaa mennä asiat jakoon. Joskin välillä vähän kyseenalaisesti. Ehdoton sääntö on meillä, että ruoka syödään pöydässä eikä sen kanssa a) haahuilla pitkin kotia b) laukata edes takas miten sattuu pöydän ja muun kodin väliä. Kaksi sääntöä ja on muuten välillä vaikeaa, mutta välillä myös superhelppoa. Tarhan isäinpäivä kahveilla tuli se kyseenalainen kohta esiin, kun sintti tunki puolikkaan sämpylän kerralla suuhun, kiitti juustonpalat suusta roiskuen ruuasta ja pyyhälsi kavereiden perään. Tarhakaverin isä ihasteli naureskellen, että kuinka sille mahtui noin iso sämpylä suuhun kerralla, aika epeli... Siippa siihen, että joo-o, kun meillä on sääntö, että ruoka syödään loppuun pöydässä... Että niin, suo siellä, vetelä täällä...

Vinttipelargonit

Nyt on jännät paikat. Huolella kasvattamani (kasvureittinä keittiön ikkunalauta-mökin kuisti- mökin terassi-mökin kuisti-keittiön ikkunalauta) ja kieltämättä ehkä HIVENEN vaatimattomat pelargonit kaiken roudauksen ja säätämisen huomioon ottaen, ovat nyt kuitenkin siirretty siipan suosiollisella avustuksella vintille. Valoon. Kyllä maar tässä on nyt parempi noiden piiskojen sitten kanssa hengissä selvitä talven yli. Yritys on ainakin viimoisen päälle...

Siipan napsimat kuvat. Hän päivitti kameran rungon uudenpaan viikko sitten. Nyt meillä on sitten supermakea EOS 5D mark III. On se aika pähee, täytyy myöntää. 

Vintillä on talon alkuperäisiä väliovia. Ne on aivan ihania, mutta harmillista kyllä vievät myös tajuttomasti tilaa pikkuasunnoissamme, joten aika moni niistä on joutunut luopumaan.

Siinä! Mamman pelargonit. Voikaa hyvin. Tulen teitä katsomaan ja vesitilkalla ruokkimaan heti, kun olen googlettanut kuinka usein niin pitää talven aikana tehdä...

Tänään oli sellainen teholauantai. On siivottu ja tehty lapsen kanssa kaikille isoisille kortit (Olli-vaarille, Matti-papalle ja Jukka-papalle, joista sitten Vaasan pään kortit posti kiikuttaa hyvissä ajoin ensi viikolla perille... kröhöm). Sintin päiväunien aikaan siippa lähti hakemaan uutta lipastoamme Mäkelänkadun kivasta pienestä Tuoligalleriasta. (Tulokas on muhkea viiskytlukulainen ja tietysti aivan ihana ja hivenen räjähtänyt. Siis täydellinen.) Siipan Tuoligalleria ja ruokakauppareissun aikana minä purin vanhan eteisen kaapin, eli Ikean oikein kivan, mutta toivottoman loppuunkalutun PS-metallikaapin atomeiksi. Vähän pahaa teki, mutta pakko se on vaan Sorttiasemalle kiikuttaa. Hetken tosin heikkona tuumailin, että pitäiskö mökille kellariin säilytysrungoksi kuitenkin... MUTTA TULIN JÄRKIINI. Ei helevetti. Jos se on nyt ollut meillä teipeillä kokoonkursittuna, avaimet kadonneena ja lukkopesään katkenneina tuossa eteisessä riippakivenä ollut jo hyvän tovin yli käyttöikänsä, niin ehkä sen nyt voi vaan oikeasti heivata hittoon? Varsinkin kun korvaaja on kierrätyskaluste? Herttinen, miten vaikeiden asioiden kanssa sitä ehtoolla on taas painiskellut.

Nyt kello lähenee puolta yhtätoista ja lipastoepisodin jälkeen olemme jo ehtineet käydä saunassa (voi jeemeli miten innoissaan sintti oli siitä, pitäisköhän meidän useamminkin varata taloyhtiön saunasta vuoro?), minä olen huoltomaalannut keittiön ja eteisen seiniä, siippa on tehnyt meille mainion illallisen ja ihan justiinsa lähden vielä leipätaikinaa tekemään, saa sitten yön yli nousta jääkaapissa.

Sammakkokakku ja minijoulu

Eilen vietettiin sintin 2vee synttärijuhlia. Tällä kertaa "pienimuotoisesti" eli vain perheet ja kummit oli kutsuttu. Siitä huolimatta vilske oli melkoinen. Meillä on aika isot perheet, huomaamma näin kun ollaan änkeydytty meidän kaksioon kaikki samalla kellonlyömällä...

Sintin synttärikakku oli tänä vuonna omena jonka päällä istuskeli kaksi sammakkoa.

Jotenkin vähän tuollaisia... Symppiksiä nuo sammakot :D Täytekakku oli 8 kananmunan pohja. Toisin sanoen, tein kaksi kakkua ja sitten jälleen kokosin ne täytteiden kera ylösalaisin isoon kulhoon. Olen ottanut itselleni jonkinasteisen haasteen siitä, miten monta erilaista kakkuteemaa voi rakentaa saman pohjan ympärille. Tähän mennessä olen tehnyt leppäkertun ja iglun pingviineillä. Eiköhän tuo pyöreä muoto taivu vielä aika moneen muuhunkin teemaan...

Tänä aamuna meillä on ollut jännittävää. Junaradasta tuli tooosi iso kun sekä mummu ja vaari että kummitäti toivat Brion junarataa isolle pojalle. Lisäksi sintti sai upean puisen "akkoin" eli traktorin, mahtavan lootallisen Duploja joista saa hienonhienon sairaalan, kirjan, paidan, supersankarin alusvaatesetin, pallon, repun ja kaikki Suomen kalat pöytätabletit. Ne kalatabletit oli kuulemma vähän myös vanhemmille suunnattu kun minä taisin sekoittaa kampelan ja lahnan tässä taannoin...

Tiskikone jytisteli kolme kierrosta juhlien jälkeen ja vielä äsken tiskasin vuoren verran käsin erilaisia kulhoja ja tarjoiluastioita. Lattiat lainehtivat murusia ja kirjahyllystä löytyy "rusinajemmoja". Oli kyllä kivaa! Kiitos kaikille kun tulitte ja kiitos vallan mainioista ja upeista lahjoista joita sintti sai! Meillä on tänään ollut täällä kunnon joulupäivän aamun tunnelmat. Tiedättehän sen tunteen, kun tiskikone pauhuaa viimeisiä astioita aattoillalta eikä patterit ole vielä loppuneet edellisenä päivänä saaduista leluista...
Nyt sintti syö vähän lounasta ja sitten pikkuhiljaa päikkäreille. Me aikuiset päästään kohta brunssille kavereiden kanssa, sintti nukkukoon sen aikaa rattaissaan, sitten äänestämään ja kevyttä touhuilua ja upeasta auringosta nautiskelua.
Mahtava sunnuntai tulossa!

Tuulipukuviikonloppu

Sunnuntaina löysin perheemme Viikin Prisman Chicosista. Lapsi kirmasi koko viikonlopun samoissa vaatteissa mökillä, vain vaippaa vaihdettiin. Itse olin kuin ilmestyskirjan peto tuulitakissani ja likaisissa hiuksissa. Siellä sitten "rismassa" loistaputkilamppujen alla häpesin. Aikamoinen reality check verrattuna edelliseen viikonloppuun joka vietettiin siipan kanssa kaksistaan Tukholmassa. Yövyimme Östermalmilla boutique-hotelli Storyssa, söimme hyvissä ravintoloissa ja shoppailimme ruotsalaisdesignereiden vaatteita (haha, no joo, aika suureellisesti ilmaistu, ostin talvitakin, siis.) MUTTA yhtä kaikki aivan järisyttävä ero Viikin Prismaan ja tuulitakkiini.

Viikonloppu itsessään oli juuri niin rentouttava kuin vain mökkiviikonloppu voi olla. Takkapuita poltettiin koko ajan ja tihkusateen kastelemat vaatteet höyrysivät kuivumassa takan vieressä. Glögiä, juustoja, pyllistelyä perennapenkissä ja viimeisten omenoiden keräämistä. Koko perhe hyytyneenä päiväunille ja Dyyni-elokuva läppärin ruudulta. Ei se väärin ollut.
Sunnuntaina me vielä oikein kunnostauduttiin ja siivottiin mökin lisäksi myös kotona, hillottiin loput 12 kiloa omenaa, lankattiin läjä kenkiä ja oltiin kaikin puolin hyviä ihmisiä. (Saa ottaa huumorilla.)

TÄMÄ ON IHME! Orkidea pukkaa uutta silmua! Emme varsinaisesti uskalla vielä rehennellä, mutta kyyyyllä, siellä on uutta nuppua tuloillansa. Voisiko tässä olla nyt sellainen tilanne päällä, että tuo voisi alkaa kukkia uudelleen? Meillä? Tällä epähoitamisella? Jännitysnäytelmä tiivistyy nuppujen kasvun myötä...

Pelargonit tulivat kotiin. Siemenestä kasvattamani pelargonit ovat kultaakin kalliimmat. Niitä ei nyt hassata hallaöiden, saatikka lumimassojen alle. Vähän myöhemmin tässä vien ne vintille ikkunan kajoon talvehtimaan. Vintin pitäisi olla nyt parasta mihin pystymme, viileä ja valoa jonkun verran, ei pakkasta. Katsotaan, katsotaan kuinka mussukoitteni käy...

Keittiö on hermokeskus. Sulassa sovussa kiilloteltiin kenkiä ja tehtiin omenasosetta. Samalla katsottiin uutisia tabletin ruudulta joka myös mahtui tuolle meidän piskuiselle keittiönpöydälle. Ainiin ja samalla toki ruokakattilat porisivat valmiiksi maanantain ruokaa! Ai että miten tehokasta!

Lomalla kotona

Vietämme viikonloppua kotona ensimmäisen kerran sitten viime kevään. Muuten tässä ollaan oltu kaikki viikonloput mökillä tai jossain muualla. Tämä on kerrassaan hauskaa! Eilen kävimme kaikessa rauhassa keskustassa lounaalla (rauhassa sana yhdistettynä kaksivuotiaaseen ilman syöttötuolia on mielestäni äidillisen röyhistelyn aihe. Sintti oli niiiin hienosti, söi hyvin ja käyttäytyi aivan mahtavasti) ja illalla testailtiin uusia reseptejä kaverin kanssa. Tai siis pojat testailivat, minä sain keskittyä pöydän kattamiseen ja valkkarin maisteluun. (Ei paha.) Tänäänkin olemme vain olleet, sintti nukkuu juuri päiväunia ja sen jälkeen taidamme lähteä taas kaupungille johonkin museoon tai näyttelyyn...

Jaa-jaa, tuntuu, että kaikki vaikuttavat kirjaostokset viime aikoina ovat Option esittelemiä, tämäkin... Kiva kirja ja mielestäni hyvinkin kohtuullisen hintainen, maksoi Play.comissa rapiat 20 euroa.

Suunnittelimme siipan kanssa menun Rachel Khoon The Little Paris Kitchen-keittokirjan pohjalta ja kerrassaan mainiot setit tulikin. Sopivasti ohjeita soveltamalla päädyimme kokonaisuuteen:

• Sydänsimpukoita valkoviinissä ja ranskankermassa
• Enon kesällä Italiassa opettama pääruokaherkku: lihaa salvialla ja ilmakuivatulla kinkulla marsalaviinissä
• "Ranskalaista kinkkukiusausta" kuten illallispöydässä uudelleen nimesimme Rachel Khoon perunalisukkeen "Cheese and potato nests"
• Khoon orange moussesta innoituksensa saanut omenajälkiruoka, joka oli menestys ja törkeän hyvää (ohje ihan lopussa)

Valo olohuoneessa oli illalla huikea. Jälleen kerran sitä iltavaloa ihastelin siinä ruokapöytää kattaessani.

Sintin tulkinta siitä miten perunat ja sipulit asetellaan. Ja aikuisen käsi korjaamassa perunoita pois pilkkomista varten...

Sintti oli erittäin tarkkaavaisena ja erittäin tiellä. :D

Lihanyyttejä ei muistettu valmiina kuvata, katosivat niin nopeasti parempiin suihin, mutta kas näin ne tehdään: hyvää ulkofilettä ohuina siivuina, kääräistään sisälle suikale ilmakuivattua kinkkua ja pari, kolme salvianlehteä. Paistetaan voissa ja laitetaan nyytit porisemaan marsalaviiniin toviksi ja jos siltä tuntuu, toiseksikin toviksi. Valmis! Ja huikean hyvää! Ohje on tosiaan enon kertoma ja Italiassa kesällä hyväksi havaittu.

Maanmainio jälkiruokaherkku. Omenaa kolmessa muodossa (soseena, hillona ja karamellisoituna) kermavaahtoa ja pastry creamia (mikä ikinä sen suomenkielinen vastine sitten onkaan, yritin vähän kakkublogeista äsken etsiä, mutta en näin nopealla vilkaisulla löytänyt...)

Täydellinen syysjälkiruoka muodostui Essence-maljoihin siten, että pohjalle laitettiin omenasoseesta ja omenahillosta sekoitettua sopivan makeaa sosetta, sitten päälle nosteltiin pastry creamia (jonka teko-ohjeita on muuten netti pullollaan) seuraavaksi kerrosten päälle laitettiin kermavaahtoa ja viimeiseksi omenalohkoja joita oli paistettu pannulla voissa ja sokerissa. Toimii.

Taidan tehdä sintin syntymäpäiville tämän kakkuna. Joko sokerikakkupohjalla tai Digestivepohjalla. Katsotaan. Mutta kokeilkaa! Namia!