Ansaitut pullakahvit: Hyvää uutta vuotta!

lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta!

Toivottaa pingviinikaverit! Tällä emännällä lähti vähän mopo käsistä kakkuleipomusten kanssa. Komia uuden vuoden kaakku tuli. Synkkä ja lumeton vuodenaika johtaa outoihin mielitekoihin. Oli pakko tehdä iglukakku ja pingviineitä. Ja oli pakko tehdä yks badass-pingu mukaan, muuten olis tullut liian söpö...

Tein Iglukakun samoilla periaatteilla kuin taannoin sintin syntymäpäiville leppäkerttukakun. Päällynen on tehty sokerimassasta ja pingviinit muotoilin mustasta marsipaanipötikästä. Pingujen valkoinen vatsa on ohut sokerimassalevy, jonka olen muotoillut sopivan malliseksi ja laittanut marsipaanivartalon päälle. Pahispingun pissa on on jotain koristelumössöä jota myydään muutaman värin setissä. Ovat pienissä pursottimissa. Eri kätevästi sillä sai tirautettua pikku lirit iglun kulmalle. Harmi ettei löytynyt ruskeaa versiota... Muhhahahhah :D

Hyvää uutta vuotta! Mä yritän löytää jonkun mopon ens vuodeksi...

5 kommenttia:

Susa31. joulukuuta 2011 klo 10.59
vau!!!!
VastaaPoista
Vastaukset
Minna1. tammikuuta 2012 klo 5.59
Eikö! Ai että oli hauskaa tehdä tuota! Kaverit jotka sai kakun tuparilahjaksi tykkäsivät kovasti. Superkivaa! :)
VastaaPoista
Vastaukset
Between2. tammikuuta 2012 klo 0.08
Mainio kakku. Kukapa ei tuollaiseen ihastuisi!
VastaaPoista
Vastaukset
Anonyymi2. tammikuuta 2012 klo 2.02
Ihan mahtava - olet taas päästänyt luovuutesi valloilleen! :)

Hyvää uutta vuotta ja onnellista kotiinpaluuta koko teidän perheelle!

t. Katri
VastaaPoista
Vastaukset
Minna2. tammikuuta 2012 klo 9.46
Kiitos kiitos! :)
Katri, halauksia ja hyvää uutta vuotta myös sinnepäin!
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti

Juuri nyt yöpöydällä...

David Nicholls: Sinä päivänä. Kirja-alesta napattu vuonna 2009 julkaistu ja leffaksikin jo tehty romaani ei pettänyt. Kirja on ERINOMAINEN. Kauniin arkinen kuvaus on jotain jonka aika harva kirjoittaja taitaa. VARO juonipaljastus, mutta pakko se on sanoa! Toisen päähahmon kuolema kerrotaan niin lakonisen hienosti, että sen komeammin en ole lukenut kenenkään kuolemasta. Kuolema tulee ja arkisena vie. Ja se siitä. Ei selittelyjä. Ei jaaritteluita. "Silloin Emma Mayhew kuolee, ja kaikki se, mitä hän ajatteli ja tunsi, haihtuu ikiajoiksi."
Barbara Demick: Suljettu maa. Elämää Pohjois-Koreassa. Kiinnostava kirja. Kuvaus arjesta tuntuu uskottavalta, mutta aina välillä kirjoitustyyli johdatti miettimään faktan ja fiktion rajaa... Jota toki kirjailija itsekin on pohtinut kirjoittaessaan teosta. Kaikin puolin lukemisen arvoinen.
Caitlin Moran: Naisen olemisen taito. Heehheh. Hyvä tää kirja on, vaikka aika ristiriitaisiakin aatoksia ihmisissä herättää! Mainiota viihdettä, jota ei voi kuin suositella luettavaksi. Kaikille.