Leppäkerttu!

Vähän hiljaista ollut täällä blogin puolella viime aikoina, mutta hiljaista ei ole ollut muuten elämässä. Sintillä oli eilen elämänsä ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat. Yksi kynttilä koristi leppäkerttukakkua! Oli mammallekin jotain ihan ensimmäisen kerran, nimittäin marsipaanikuorrutuksen teko kakun päälle. Hieno leppis tuli! Pikkuveli teki toisen kakkusen koristelut ja yhdessä tuumailtiin ja pähkäiltiin ja kaulittiin marsipaaneja. Kyllä siihen joku tovi meni ennen kuin kakut olivat valmiit, mutta oli kyllä hauskaa puuhaa! En yhtään ihmettele, että porukka jää tällaiseen koukkuun.

Tein nuo ekakertalaiselle sopivan helpot leppikset Ullanunelmien sivuilta löytyneen mallin mukaisesti, pikkasen tuunaten. Tuossa ohjeessa tehdään yksi 5 munan taikina, mutta minä tein kaksi annosta niin sain tehtyä yhden isohkon leppiksen ja pikkuleppiksen. Mietin, että miten saisin helpoiten kakut puolipalloiksi ja päädyin kokoamaan ne sopivan malliseen kulhoon. Elmukelmutin kulhon sisäpuolelta ja aloin latoa kakkupohjaa ja täytettä vuoronperään. Pistin hetkeksi lautaset kakkujen painoksi ja aloimme, sillä välin kun kakut vähän painuivat muoteissaan, kaulia marsipaania ja sokerimassaa.
Tosi siististi pysyivät kakut muodossaan kun kumosin kulhot tarjoiluvadeille. Niiden päälle oli varsin helppoa laittaa päällysteet. Me ekakertalaiset ei kyllä heti aluksi tajuttu lotrata tarpeeksi paljon pölysokerilla, joten ison leppiksen punaisesta kuoresta tuli vähän ei-niin-strömsö osittain. Siksi leppiksellä on vartaloonsa nähden varsin iso pää. Heh.

Sintti ja sintin serkkupoika tarkkoina.

Juhlat meni kivasti ja porukkaa oli paljon. Oltiin mummovaarilassa Espoossa juhlimassa kun tämä meidän evakkokoti on niin pieni (eikä täällä ole tiskikonetta... Aika ehdoton, kun on kolmisenkymmentä vierasta...) Aika haipakka päivä oli ja kun illalla tänne kotosalle päästiin ja sintti kellahti omaan sänkyynsä, niin kyllä meillä viinipullo aukesi ja sohvanpohja kutsui.
Zzzzzz...