keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Viikon marttaismi, osa 2

 "Kun jättää kitketyt rikkaruohot muhimaan kottikärryihin muutamaksi päiväksi, painuvat ja lakastuvat ne kätevästi littuun ja laiska puutarhuri saa tungettua samaan kärryyn vielä vähän lisää vihreää jätettä."
Laiskuus on ajoittain kätevää! Tämä pöllö ja täysin turha marttaismi on meille täyttä kätevyyttä koska kompostialueelle on oikeasti matkaa kävellä. Tämän viikon marttaismi myös jatkaa martta-palstani mukakäteviä neronleimauksia erittäinkin linjakkaasti. Ensi viikolla voin jakaa martta-palstallani tietoni siitä miten vispipuuroa tehdessä mannaryynien vajetta ei kannata paikata ruisjauhoilla jotka on jotenkin ällösti savustettuja (!!!). Juu. Laatukamaa siis tulossa. Kannattaa pysyä linjoilla. Ehkä pistän arvonnan pystyyn. Voittaja saa tuota iloisen keittiön kokeilevaa vispipuuroa.


Otin näitä kuvia tänään puutarhasta kun makoilin viltillä sintin kanssa. Eilen aamupäivällä kävi Ylen uudenmaan uutiset kuvaamassa meitä mökillä ja sitä varten yritettiin saada pihamaata siistimpään kuntoon. Ne mainitsemani kottarithan olivat jääneet niille sijoilleen, mutta hei, sehän on sitä todellista puutarhaelämää...

Tänään siivosimme mökin ja siirryimme loppuviikoksi kotiin. Aamupäivän lököttelyt viltillä vaihtuivat siis lopulta täydeksi mellakoinniksi kun ensin siivosimme mökin, sitten auton ja viimeisenä tässä tätä kirjoittaessani pesukone jytisee taustalla kotona, jossa niin ikään ensimmäisenä siivottiin. (Uskomatonta kuinka paljon pölyä voi kertyä poissaollessa.) Rento päivä. Itseasiassa. Vaikka kuulostaa aika siivouspainotteiselta. Nyt on valkkarilasi kädessä, siippa on pelaamassa sulkapalloa ja käymässä bissellä kaverinsa kanssa. Sintti nukkuu.

Löysin kodin vinttiä raivatessani vanhan parivuoteen päiväpeiton. Opiskeluaikoina ostettu peite ei oikein sovi mökin sisäväreihin (joita on riemukirjavasti kaikkea muuta paitsi sinistä...), joten se päätyi nyt pihaviltiksi. Mutta on kyllä mainio siihen! Peite on pirteä, siisti ja iso ja voittaa mennen tullen vanhan pussilakanan jota tähän saakka olemme käyttäneet pihavilttinä.
Siinä on kukkia. Ne kukkii. Enempää en osaa sanoa. Viherosaamiseni on vielä kovin rajoittunutta. Sitä kuvaa se, että monien kasvien kohdalla meidän on pitänyt kysyä naapureilta, että onko kyseessä kenties rikkaruoho vai ihan istutettu rehu..?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti