Käytiin sintin kanssa hakemassa punainen Rody kotiin keskiviikkona. Kirjoittelin aikaisemmin jo, että innostuimme koko perhe
Rodysta Tokiossa ja nyt saimme ikioman kotiinkin! On se vekkuli! Kunhan tästä hieman lumet sulaa, niin Rody pääsee "laiduntamaan" siirtolapuutarhalle. Täällä kotona Rodylla on turhan ahtaat oltavat. Kavioeläimet tarvitsevat nähkääs tilaa ympärilleen. Ja siksi toisekseen olohuoneen parkkiruudussa on vähän ahdasta kun siinä on myös sintin
auto ja kavereilta lainassa oleva Brion kävelykärry. Siinä ne sitten rivissä nököttävät kaikki kolme. Autolla on tätä nykyä ratin päällä hattuna Monsterit kypärä, jonka sintti sai Tokion vuokraemännältä Marikalta lahjaksi. Rodylla puolestaan on cowboy-hattu päässään. Molemmat ovat kovin inhimillisen näköisiä hattuineen.
 |
| Luetaan nyt ensin käyttöohjeet. |
 |
| Pumppaajalla on vapaa tyyli. |
Sintti sai myös Marikan tanssioppilaan pehmokoiran. Oppilas oli jo 10 vuotta ja oli tuuminut, että hän on tarpeeksi vanha antamaan lempparikoiransa nyt eteenpäin pienemmälle. Liikuttavaa ja herttaista. Karvaturri oli jumalattoman kokoinen, likainen ja nuhraantunut ja noin niin kuin umpitäysien matkalaukkujen näkökulmasta painajainen kotiin raahattavaksi, mutta PAKKOHAN se oli mukaan ottaa. Kotona turri kävi pesukoneessa ja nyt karvaturrin roikale muistuttaa itse asiassa hieman räjähtäneen habituksensa kanssa anopin edesmennyttä koiraa. Ilmankos se karvaturrilelu tuntuikin niin kovin tutulta heti. Tajusin muuten vasta nyt.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti