Keramiikkaa seinälle, tulevaisuudessa

Joskus, oi joskus vielä opettelen järjestelmälliseksi. Jep. Niin teen. Mutta sillä välillä kun "heti ensi maanantaina" aloitan järjestelmällisen elämäni, voin korjailla huolimattomuuteni seurauksia ihan heti. No nyt tämä kuulostaa kovin vakavalta, mutta ei, ei tässä nyt olla missään kriisissä. Komposiittiliimaa kehiin ja homma on taas hoidossa. Tällä kertaa piti fiksata muutamaan tekemääni keramiikkalaattaan kantokoukut. En ollut tekovaiheessa muistanut tehdä laattojen taakse rautalankakouruja. (Niinpä niin, olin kyllä aloittanut kourujen teon, mutta puolitiehen oli näköjään jäänyt, niistä mikään rautalanka läpi mennyt.... Hienosti, sanoisi systeri.) Eihän tuo nyt mitään, mutta kun kaikki tietää, että kun kerralla tekisi kunnolla ja loppuun niin ei tarvitsisi alvariinsa aina fiksailla... Joten en voi kuin huokailla itselleni ja sekoittaa komposiittiliimaa...

Laatat ovat parin vuoden takaa ja ylimmän laatan ukkospilvien lasitukset ja lasitussekoitukset onnistuivat mielestäni aika nappiin. Myös turkoosi lasite on kaunis, mutta tämän alimman laatan alaosan lasitteista ei tullut ihan sitä mitä hain. Mutta sellaista se on. Savi on siitä vekkuli aine, että se vähän itse päättää miltä näyttää uunin jälkeen... Ammattilaiset on erikseen, me amatöörit aina jännätään...

Nyt väkertelin rautalangasta ja metallisesta reikänauhasta (ei aavistustakaan sen oikeasta nimestä) ensin kantosysteemejä, joita sitten liimasin laattojen taakse. Työhön tarvittiin avuksi jopa myös siippa, sen verran paksua se reikänauha oli, ettei hennot habani (tsih...) riittäneet sen taltuttamiseen.
Seuraavaksi sitten tallustelin ympäri valtaisaa mökkitupaamme ja tuumailin mihin laatat laittaisi kiinni.
Löysin lopulta sopivan paikan kuistilta, mutta yksi PIKKU juttu täytyy ensin fiksata... Se täydellinen seinä on pakko maalata ennen kuin laatat voi siihen laittaa... Nääääin...