Vielä yksi rivi...

Aktivoin sisäisen marttani ja ryhdyin maanisesti kutomaan. Mikä juttu tää on, että muutaman vuoden välein tulee tällaisia kudontakohtauksia? Kaivoin juuri esiin edellisen kohtauksen tuloksen muutaman vuoden takaa. Se on pötkö. Täysin hyödytön pötkö. En keksinyt sille kutoessakaan mitään käyttöä, kaulahuiviksi se on liian lyhyt. Mitään tuubiviritelmää en koskaan jaksanut siitä askarrella. Ja, no, sillä ei ole ollut yksinkertaisesti yhtään mitään virkaa.Nyt tuumasin, että nykerrän siitä "muutaman kivan napin kanssa" pötkötyynyn (herraparatkoonsenkunnäkis).
Mutta tämä uusi kudontamania. Tämä on taas jotenkin hämmentävää. Äidilläni on lähtenyt homma aivan lapasesta nyt muutaman kuukauden sisällä. Ensin se neuloi mummolle villatakin ja nyt se neuloo itsellensä mekkoa!! Itse olen kohtauksessani vasta villasukka-asteella (tuli muuten vähän törkiän hienot!)

Omin käsin! Kantalapussa tuli jossain kavennuksessa yksi silmukkavirhe, mutta hei, käsityön leima, käsityön leima. Paljon boheemimmatkin näin...

Kudottuja juttuja ilmestyy meille varkain. H&M Homen lastenhuonemalliston karhutyyny on kovassa halikäytössä.

Samalla kun katsellaan ukkokullan kanssa Girlsiä, kudon hänelle Cousteau-henkistä pipoa! Itse kutomani villasukat jalassa! Huutomerkki, huutomerkki! No toki tiedän, että jokainen itseään kunnioittava ihminen osaa villasukan kantapään kutomisen silmät sidottuinakin, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että minulla ei kyllä ollut niin minkään sortin muistikuvia siitä kantalapun tekemisestä vielä viikko sitten. Ei tullut lihasmuistista. Ei.
Mutta hei, tää kutominen on MAHTAVAA. Sen lisäksi, että cousteaupipo on valmis jo huomenna illalla (nnnn... no ehkä sentään liikaa lupailtu, mutta ihan tuota pikaa kuitenkin) niin jää aika moni iltapala syömättä kun on käsissä kutimet! En ehdi syödä, hahaaa! Uusin aseeni painonhallinnassa. Odotan tuloksia samaa tahtia kuin cousteaupipo edistyy (huomatkaa vähenevä realismi kasvavan kudontaegon kanssa).

Karhutyynyn halija ja äijämäinen kannikoiden vilautus. Kuva on vähän epätarkka, mutta oli pakko laittaa... Tähän jotenkin tiivistyy tuollaisen kaksivuotiaan meno... Housut roikkuu itse asennettuina väärin päin jalassa ja potallakäyntikin unohtuu aina välillä kun on niin kovat leikit.

Vielä yksi kierros ja sitten nukkumaan!

Kesäkoti ja tehtävälistat

Olemme olleet perjantaista asti aika poissa pelistä koko perhe. Sintti toi tarhasta oksennustaudin ja eipä siitä sitten sen enempää, loput voikin sitten kukin kuvitella mielessään oman kokemuspohjan kautta... Tänään kuitenkin käytiin aamupäivällä kääntymässä mökillä. Oli pakko saada vähän happea, eilinen happihyppely (tuskaisa pieni kävelylenkki Arabiaan ja ruokakauppaan) päättyi siihen, että siippa meni kuudelta illalla nukkumaan... Tänään ollaan jo kyllä huomattavan paljon pirteämmässä hapessa, joten visiitti mökille meni oikein mainiosti! Sieltä se kevät taas tulee, kyllä kyllä! Ja sieltähän se innostus taas miettiä, että mitäs kaikkea siistiä tulevana sesonkina taas mökille keksittäisikään...
Kyllä taas kaihomielin mittailin talviteloilla olevaa minitupaamme. Vielä kun metro suhahti ohi, tuli hirveä ikävä mökille (vaikka siinä mökin pihalla pakkasessa näkötinkin). Höh :)

Joulun alla ponnekkaasti luomastani TO DO-listasta on muuten selätetty osa. Jippii! Saimme kuin saimmekin eteisen kaappiin viimeinkin lisää hyllyjä ja kenkäkaappi imaisi kiitettävän osan eteisen naurettavan pienellä kenkätelineellä ja makuuhuoneen kaapeissa killuneista kengistä! Hurrraa! Tästä operaatiosta riemastuneena ja kaappini laatikoiden jo suorastaan ammottaessaan tyhjyyttä kenkäselätyksen jälkeen sain myös loppuosan kaappia siivottua ja vaihdettua muutamien hyllyjen tilalle henkaritilaa! Ja jälleen suuri omalle olalle taputus! Myös eteisessä on tapahtunut pieni ihme. Se on kuin onkin uudelleen tapiseerattu! Tästä täytyy kyllä taputtaa olalle siippaa sillä hän sen käytännössä kokonaan hoiti lopulta. Minä aloitin projektin, mutta tikkaiden ollessa mökillä kävi varsin nopeasti selväksi, että tällä pituudella ei ole paljon asiaa kurkottelemaan vuotaa katonrajaan. Ensin mietin, että miten ihmeessä onnistuin sinttiä odottaessani kiikkumaan katonrajassa ja maalaamaan sintin nurkkausta, kunnes hoksasin, että aivan MAALAAMASSA. Kyllähän nyt sen pystyy vähän pätkempikin, sen kun lisää kepinpätkiä sudin varteen...
Mutta, kuten epäilin: ikkunat ovat kuin ovatkin edelleen pesemättä. Yksi osa eteistäkin on vielä korjausmaalaamatta, enkä edelleenkään ole saanut hankittua pariin kaappiin uusia kahvoja. Enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi uusia pehmusteita olohuoneen nojatuoleihin. Hommaa siis riittää (oho & kuinkas tässä nyt näin kävi...) ja aivan, tässä täytyy alkaa myös laatia omaa listaa mökillä tehtäviä hommia varten. Olen fiksaantunut listoihin, näin se on nähtävä, hih!

Pakettitalkoot

Meillä on erinäinen määrä joulukoristeita ja paketointivälineistöä hävinnyt mystisesti johonkin selvästikin pohjattomaan kaappiin. En millään viitsinyt ostaa koko repertuaaria uusiksi, koska tiedän, että ne pullahtavat jostain kivenkolosta esiin aivan välittömästi pyhien jälkeen... Joten tänä vuonna mennään supersimppeleillä paketeilla. Ei sen puoleen, minusta ne ovat kauniit. Ja ei sen puoleen, että nämä nyt simppeliydessään mitenkään itseasiassa eroaisivat edellisvuoden paketeista... Eh.

Ovi, upea ovi.

Tulipa tuhruinen kuva, pahoitteluni. Tämä on Kukoistava kotipuutarha- kirjasta bongattu. Sivunumerosta en taida paha kyllä saada selvää tästä suhrusta ja kirja on tietenkin mökillä...

Kas tuossahan se on. Tuollaisen oven haluan mökille kun kunnostamme kuistin (kun ja sitten kun...) ja vaihdamme ulko-oven. Ensin ajattelin, että haluaisin mustaksi petsatun oven, mutta taidan alkaa kallistua tuohon kolmiväriseen kaunottareen. Voiko olla kauniinpaa? Aaah, vastahan tässä on talvisesonki startannut, kun minulla alkaa jo ensi kevään suunnittelu... Olen myös alkanut suunnitella uusia istutusryhmiä yläpihalle ja alapihan kunnostusta (ikuisuusprojekti, joka ottaa tulevana keväänä taas askeleen eteenpäin kun kaksi vuotta peiteltynä ollut kasvimaa pääsee vihdoin tositoimiin ja rikkakasvien tukahduttamispressu siirretään seuraavaan kohtaan...) NOH. Nyt riittää. Kaiken tämän mökkitohinoinnin sijaan voisin yrittää saada kukistettua tuon kotia koskevan TO DO-listan ennen joulua niin kuin olen uhitellut itselleni.
Listani on kamala:

• Hyllyjen asennus eteisen "ikuisesti vaiheessa"-kaappiin
• Vaatekaappien siivous ja uudet kahvat oviin (yksi kolmasosa valmis, sintin kaappi on raivattu, hyvä minä, enää karmeimmat, eli minun ja siipan kaapit jäljellä)
• eteisen maalaus ja tapetointi (maalaus on melko hyvässä vaiheessa, siitä on tehty puolet, myös tapetointi näyttää lupaavalta, olen jo ostanut uudet tapetit, jotka ovat nyt tällä kertaa suoraan seinään liisteröitävää sorttia. Tapetointipöydän ja liisteri-imeytysten kanssa hyrrääminen ei nyt oikein iske...)
• Ja hirvein urakka jonka olen itselleni sälyttänyt kerta-kaikkiaan-nyt-se-on-vaan-tehtävä-hitto työnä: ikkunoiden pesu. Suhtaudun tähän kaikkein skeptisimmin. Olen varma, että saan eteisen tapetoitua ja maalattua loppuun varmemmin kuin ikkunat pestyä...
• Kiireetön joulu (HAHHHAHAHAHAHHAHAHA)

4 euron kuusi

Eilen korkattiin joululahjojen osto oikein ponnekkaasti. Likipitäen kaikki lasten lahjat (no tietysti, nehän on ne helpoimmat) saatiin ostettua ja kotimatkalla vielä Hakaniemen torilta saatiin pieni kuusikin matkaan. Hintaa oli kokonaiset 4 euroa! Ja se on juuri sopivan kokoinen meille. Ei tänne lattiakuusta oikein saa ängettyä...

Perinteiset joulusimpukat, niin kuin siipan kanssa vitsailtiin. Kun ei kerta sopivaa kuusenjalkaa löytynyt, niin lasimalja joka on täytetty kivillä ja simpukoilla, ajaa asiansa loistavasti.

Köpiksestä jokunen vuosi sitten ostetut keijukaiset ovat kerta kaikkisen suloiset. (Ja muistan hyvin, että en raaskinut niitä ostaa kuin kaksi, sen verran suolaisen hintaisia paperikoristeita olivat...)

Sintin päiväunien jälkeen lähdimme Espooseen kummitytön ja hänen veljensä yhteissynttäreille. Siellä sitä oli kova meno päällä kun juhlittiin kolmevuotiasta ja yksivuotiasta asianmukaisin menoin isolla joukolla. Oli kyllä kiva iltapäivä!
Illalla siippa keitti glögiä. Tällä kertaa mausteina oli kanelitankoja, tuoretta inkivääriä, neilikkaa ja fariinisokeria. Niitä hän keitteli noin desissä - kahdessa desissä vettä ja sopivan hautumisen jälkeen lisäsi maustenesteeseen pullollisen punaviiniä. Ihan glögin makuista siitä tuli, mutta ehkä muistelot viime vuotisista, omaan luumumehuun tehdyistä glögeistä oli niin vahvat, että oltiin hivenen pettyneitä. Tosin toinen lasillinen olikin jo sitten erittäin hyvää...

Tämän kertaiset glögimausteet. Kiehuttelua rauhaksiin ja sitten pullollinen halpaa punkkua sekaan. Siippa oli Alkossa oikein erikseen pyytänyt "glögipohjapunkkua" ja hänelle oli suositeltu Italialaista Il Papavero punkkua (6 euroa pullo). Toimi justiinsa tehtävässään.

Jouluhaaste

Kummitätini Rikkaruohoelämää-blogista heitti jouluhaasteella. Olen hirveän huono vastailemaan tällaisiin haasteisiin, mutta tämä tuntui sopivan kokoiselta haasteelta jopa minun selätettäväksi :D
Haasteeseen kuuluu vastata seuraaviin asioihin: 

1. Lempijoulukukkani:
Pidän hirmuisesti tulppaaneista ja kyllähän niitä voisi jouluksikin jo ostaa (tajusin jotenkin vasta nyt), mutta kyllä hyasintit ja havut kuitenkin ovat aika ihania joulun aikaan...

2. Joululaulu joka virittää tunnelmaan:
En voi vastustaa Tulkoon joulu kappaletta. Se on huikean kaunis. (Ja muistan joskus ylä-asteella laulaneeni sen joulujuhlissa bändin kanssa, jonka kanssa olimme käyneet biisin kertaalleen läpi. Se oli järkyttävää, biisi meni aivan reisille ja meinasin kirjaimellisesti heittää mikin kädestäni kesken kappaleen... Ainostaan laulua harrastavan kuvismaikan napakka pään pyöritys esti viskauksen ja kieuin silmät häpeästä kirvellen biisin loppuun. Se oli kammottavaa.)

3. Tätä jouluvalmistelua en koskaan jätä tekemättä:
Minulla on oikeastaan kaksi juttua jotka teen aina. Joululahjat täytyy tietenkin aina pakata jotenkin nätisti. Tämä on aika itsestään selvyys. Viime vuonna ne näyttivät tältä. Tänä vuonna varmaan tyylillisesti aika samoilla linjoilla mennään, sillä olen tykästynyt näihin pakkauspapereihin...
Toinen tapa on se, että käyn läpi vaatekaappimme ja vien siistejä mutta käytöstä meillä tipahtaneita vaatteita Pelastusarmeijan pataan. Samalla kun vien ne hyvistä (mitään lumppua tai silkkaa roskaa en keräykseen kiikuta) ja puhtaista (toinen ehdoton edellytys) vaatteista kootut nyssäkkäni padan alle, tiputan myös pataan setelin.

4. Jouluntuoksu
Siippa keitteli viime vuonna itse glögiä moneen otteeseen. Tänä jouluna ei olla vielä kertaakaan keitetty. Itse asiassa siippa meinasi tänään keitellä, mutta oli bulkkipunkut vähissä eikä tänä vuonna ollut omaa luumumehuakaan jota viime vuonna käytimme, eikä raaskittu Ripassoa uhrata glögipohjaksi, joten jäi vasta fiilistelyn asteelle se keittäminen... Glögin mausteiden keittämisestä tulee ihan tajuttoman hyvä tuoksu kotiin.
Paras joulutuoksu on kuitenkin parin vuoden takaa. Sintin eka joulu ja vauvan tuoksu :)

Lähetän haasteen eteenpäin Rikuliinalle Tuuliviirin tunnustukset-blogiin ja Jarille Pieni puutarha-blogiin... 

Tavaroiden tarinat

Mökissä huomaa sen kuinka tykästymme johonkin asiaan ja sitten se käytetään puhki. Vaikkapa tuvan kerniliina, nuo pioonit vihreällä pohjalla ovat herättäneet meidät joka aamu siitä lähtien kun mökki ostettiin. Voin jopa tunnustaa, että pöydän kansilevy on vieläkin maalaamatta koska pioonikerni on ollut siinä a-i-n-a päällä. Toinen hyvä ikuisuustuote on pöydällä olevat tuikkukupit. Olen saanut ne muistaakseni Elloksen tilauksen kyytiläisenä hyvinkin 15 vuotta sitten ja muistan silloin ajatelleeni (vähän häpeissäni omista pöhköistä ajatuksistani), että nämä sopivat loistavasti sille joskus tulevaisuudessa omistamalleni kesämökille... Ja niinpä ne ovat olleet säilössä siitä asti, enpä muista, että olisin varsinaisesti kenellekään mainostanut, että mokomat kupposet ovat sen takia roikkuneet matkassani kaikki nämä vuodet, mutta nytpä senkin voi ääneen sanoa.
Mökin sohva on minun lukioaikana ostamani ja siitä saakka kanssani kulkenut. Mökin vedenkeitin on siipan ensimmäiseen kotiinsa lahjaksi saama, sekin on jo kertaalleen ollut pakattuna vintille, siihen samaan laatikkoon kuin tuikkukupposet (toim.huom!) ilman mitään realistista käsitystä siitä milloin ne sinne mielikuvitusmökkiin oikein päätyisivät... Takkaa vasten kuivumassa olevat vaelluskengät ovat yli 15 vuotta vanhat ja alkavat kyllä olla aika loppu, mutta sitkeästi minä niitä vieläkin käytän...

Ei tavarat ole niin yhdentekeviä, kyllä niihin liittyy aika paljon erilaisia muistoja ja erilaisia toteutuneita unelmiakin... Kunhan eivät vaan ihmisten paikkaa ala viedä, niin kai niihin jonkin verran voi kiintyäkin...?