Pakettitalkoot

Meillä on erinäinen määrä joulukoristeita ja paketointivälineistöä hävinnyt mystisesti johonkin selvästikin pohjattomaan kaappiin. En millään viitsinyt ostaa koko repertuaaria uusiksi, koska tiedän, että ne pullahtavat jostain kivenkolosta esiin aivan välittömästi pyhien jälkeen... Joten tänä vuonna mennään supersimppeleillä paketeilla. Ei sen puoleen, minusta ne ovat kauniit. Ja ei sen puoleen, että nämä nyt simppeliydessään mitenkään itseasiassa eroaisivat edellisvuoden paketeista... Eh.

Ovi, upea ovi.

Tulipa tuhruinen kuva, pahoitteluni. Tämä on Kukoistava kotipuutarha- kirjasta bongattu. Sivunumerosta en taida paha kyllä saada selvää tästä suhrusta ja kirja on tietenkin mökillä...

Kas tuossahan se on. Tuollaisen oven haluan mökille kun kunnostamme kuistin (kun ja sitten kun...) ja vaihdamme ulko-oven. Ensin ajattelin, että haluaisin mustaksi petsatun oven, mutta taidan alkaa kallistua tuohon kolmiväriseen kaunottareen. Voiko olla kauniinpaa? Aaah, vastahan tässä on talvisesonki startannut, kun minulla alkaa jo ensi kevään suunnittelu... Olen myös alkanut suunnitella uusia istutusryhmiä yläpihalle ja alapihan kunnostusta (ikuisuusprojekti, joka ottaa tulevana keväänä taas askeleen eteenpäin kun kaksi vuotta peiteltynä ollut kasvimaa pääsee vihdoin tositoimiin ja rikkakasvien tukahduttamispressu siirretään seuraavaan kohtaan...) NOH. Nyt riittää. Kaiken tämän mökkitohinoinnin sijaan voisin yrittää saada kukistettua tuon kotia koskevan TO DO-listan ennen joulua niin kuin olen uhitellut itselleni.
Listani on kamala:

• Hyllyjen asennus eteisen "ikuisesti vaiheessa"-kaappiin
• Vaatekaappien siivous ja uudet kahvat oviin (yksi kolmasosa valmis, sintin kaappi on raivattu, hyvä minä, enää karmeimmat, eli minun ja siipan kaapit jäljellä)
• eteisen maalaus ja tapetointi (maalaus on melko hyvässä vaiheessa, siitä on tehty puolet, myös tapetointi näyttää lupaavalta, olen jo ostanut uudet tapetit, jotka ovat nyt tällä kertaa suoraan seinään liisteröitävää sorttia. Tapetointipöydän ja liisteri-imeytysten kanssa hyrrääminen ei nyt oikein iske...)
• Ja hirvein urakka jonka olen itselleni sälyttänyt kerta-kaikkiaan-nyt-se-on-vaan-tehtävä-hitto työnä: ikkunoiden pesu. Suhtaudun tähän kaikkein skeptisimmin. Olen varma, että saan eteisen tapetoitua ja maalattua loppuun varmemmin kuin ikkunat pestyä...
• Kiireetön joulu (HAHHHAHAHAHAHHAHAHA)

4 euron kuusi

Eilen korkattiin joululahjojen osto oikein ponnekkaasti. Likipitäen kaikki lasten lahjat (no tietysti, nehän on ne helpoimmat) saatiin ostettua ja kotimatkalla vielä Hakaniemen torilta saatiin pieni kuusikin matkaan. Hintaa oli kokonaiset 4 euroa! Ja se on juuri sopivan kokoinen meille. Ei tänne lattiakuusta oikein saa ängettyä...

Perinteiset joulusimpukat, niin kuin siipan kanssa vitsailtiin. Kun ei kerta sopivaa kuusenjalkaa löytynyt, niin lasimalja joka on täytetty kivillä ja simpukoilla, ajaa asiansa loistavasti.

Köpiksestä jokunen vuosi sitten ostetut keijukaiset ovat kerta kaikkisen suloiset. (Ja muistan hyvin, että en raaskinut niitä ostaa kuin kaksi, sen verran suolaisen hintaisia paperikoristeita olivat...)

Sintin päiväunien jälkeen lähdimme Espooseen kummitytön ja hänen veljensä yhteissynttäreille. Siellä sitä oli kova meno päällä kun juhlittiin kolmevuotiasta ja yksivuotiasta asianmukaisin menoin isolla joukolla. Oli kyllä kiva iltapäivä!
Illalla siippa keitti glögiä. Tällä kertaa mausteina oli kanelitankoja, tuoretta inkivääriä, neilikkaa ja fariinisokeria. Niitä hän keitteli noin desissä - kahdessa desissä vettä ja sopivan hautumisen jälkeen lisäsi maustenesteeseen pullollisen punaviiniä. Ihan glögin makuista siitä tuli, mutta ehkä muistelot viime vuotisista, omaan luumumehuun tehdyistä glögeistä oli niin vahvat, että oltiin hivenen pettyneitä. Tosin toinen lasillinen olikin jo sitten erittäin hyvää...

Tämän kertaiset glögimausteet. Kiehuttelua rauhaksiin ja sitten pullollinen halpaa punkkua sekaan. Siippa oli Alkossa oikein erikseen pyytänyt "glögipohjapunkkua" ja hänelle oli suositeltu Italialaista Il Papavero punkkua (6 euroa pullo). Toimi justiinsa tehtävässään.

Jouluhaaste

Kummitätini Rikkaruohoelämää-blogista heitti jouluhaasteella. Olen hirveän huono vastailemaan tällaisiin haasteisiin, mutta tämä tuntui sopivan kokoiselta haasteelta jopa minun selätettäväksi :D
Haasteeseen kuuluu vastata seuraaviin asioihin: 

1. Lempijoulukukkani:
Pidän hirmuisesti tulppaaneista ja kyllähän niitä voisi jouluksikin jo ostaa (tajusin jotenkin vasta nyt), mutta kyllä hyasintit ja havut kuitenkin ovat aika ihania joulun aikaan...

2. Joululaulu joka virittää tunnelmaan:
En voi vastustaa Tulkoon joulu kappaletta. Se on huikean kaunis. (Ja muistan joskus ylä-asteella laulaneeni sen joulujuhlissa bändin kanssa, jonka kanssa olimme käyneet biisin kertaalleen läpi. Se oli järkyttävää, biisi meni aivan reisille ja meinasin kirjaimellisesti heittää mikin kädestäni kesken kappaleen... Ainostaan laulua harrastavan kuvismaikan napakka pään pyöritys esti viskauksen ja kieuin silmät häpeästä kirvellen biisin loppuun. Se oli kammottavaa.)

3. Tätä jouluvalmistelua en koskaan jätä tekemättä:
Minulla on oikeastaan kaksi juttua jotka teen aina. Joululahjat täytyy tietenkin aina pakata jotenkin nätisti. Tämä on aika itsestään selvyys. Viime vuonna ne näyttivät tältä. Tänä vuonna varmaan tyylillisesti aika samoilla linjoilla mennään, sillä olen tykästynyt näihin pakkauspapereihin...
Toinen tapa on se, että käyn läpi vaatekaappimme ja vien siistejä mutta käytöstä meillä tipahtaneita vaatteita Pelastusarmeijan pataan. Samalla kun vien ne hyvistä (mitään lumppua tai silkkaa roskaa en keräykseen kiikuta) ja puhtaista (toinen ehdoton edellytys) vaatteista kootut nyssäkkäni padan alle, tiputan myös pataan setelin.

4. Jouluntuoksu
Siippa keitteli viime vuonna itse glögiä moneen otteeseen. Tänä jouluna ei olla vielä kertaakaan keitetty. Itse asiassa siippa meinasi tänään keitellä, mutta oli bulkkipunkut vähissä eikä tänä vuonna ollut omaa luumumehuakaan jota viime vuonna käytimme, eikä raaskittu Ripassoa uhrata glögipohjaksi, joten jäi vasta fiilistelyn asteelle se keittäminen... Glögin mausteiden keittämisestä tulee ihan tajuttoman hyvä tuoksu kotiin.
Paras joulutuoksu on kuitenkin parin vuoden takaa. Sintin eka joulu ja vauvan tuoksu :)

Lähetän haasteen eteenpäin Rikuliinalle Tuuliviirin tunnustukset-blogiin ja Jarille Pieni puutarha-blogiin... 

Tavaroiden tarinat

Mökissä huomaa sen kuinka tykästymme johonkin asiaan ja sitten se käytetään puhki. Vaikkapa tuvan kerniliina, nuo pioonit vihreällä pohjalla ovat herättäneet meidät joka aamu siitä lähtien kun mökki ostettiin. Voin jopa tunnustaa, että pöydän kansilevy on vieläkin maalaamatta koska pioonikerni on ollut siinä a-i-n-a päällä. Toinen hyvä ikuisuustuote on pöydällä olevat tuikkukupit. Olen saanut ne muistaakseni Elloksen tilauksen kyytiläisenä hyvinkin 15 vuotta sitten ja muistan silloin ajatelleeni (vähän häpeissäni omista pöhköistä ajatuksistani), että nämä sopivat loistavasti sille joskus tulevaisuudessa omistamalleni kesämökille... Ja niinpä ne ovat olleet säilössä siitä asti, enpä muista, että olisin varsinaisesti kenellekään mainostanut, että mokomat kupposet ovat sen takia roikkuneet matkassani kaikki nämä vuodet, mutta nytpä senkin voi ääneen sanoa.
Mökin sohva on minun lukioaikana ostamani ja siitä saakka kanssani kulkenut. Mökin vedenkeitin on siipan ensimmäiseen kotiinsa lahjaksi saama, sekin on jo kertaalleen ollut pakattuna vintille, siihen samaan laatikkoon kuin tuikkukupposet (toim.huom!) ilman mitään realistista käsitystä siitä milloin ne sinne mielikuvitusmökkiin oikein päätyisivät... Takkaa vasten kuivumassa olevat vaelluskengät ovat yli 15 vuotta vanhat ja alkavat kyllä olla aika loppu, mutta sitkeästi minä niitä vieläkin käytän...

Ei tavarat ole niin yhdentekeviä, kyllä niihin liittyy aika paljon erilaisia muistoja ja erilaisia toteutuneita unelmiakin... Kunhan eivät vaan ihmisten paikkaa ala viedä, niin kai niihin jonkin verran voi kiintyäkin...?

Pakkastesti

Eilen lähdettiin auringonlaskun aikaan kotoa mökille testaamaan yöpymistä pakkasella ja fiilistelemään itsenäisyyspäivää lumen ympäröimänä. Huh hei! Kyllä meitä vähän illalla jännitti, että ollaanko ihan kalikoina aamulla, mutta kas vain, tuvassa oli +17 kun herättiin! Sanoisin, että se on aika hyvin, ottaen huomioon, että mökin eristykset ovat luvalla sanoen vaatimattomat. Tuo meidän "uusi osa" eli lisäsiipi eristettiin seinistä rakennusvaiheessa ja se on kyllä selkeästi parantanut tilannetta, mutta ei siinä uudessa osassakaan lattialautojen alla ole kuin tervapaperi meidän ja maan välissä.

Olihan se nyt idyllistä, täytyy sanoa, hiljaisuuden rikkoi vain silloin tällöin ohi suhahtava metro (joka tuo vaan turvallisuuden tunnetta itse asiassa) ja lumi valaisi ulkona kivasti (ja Ruukin tornin valot, se on aikamoinen valosaaste kyllä. Ei se minua häiritse, siellähän loimottelee, mutta käy sääliksi tornin vieressä olevan kerrostalon asukkaita. Joku mökkinaapuri tiesi kertoa, että ihmisillä kerrostalossa on aina verhot kiinni sillä puolella seinää joka on tuota valotornia vastapäätä...)

Ja tuo uusi kameranrunko. Voi vitsi. Se on hyvä. Otin nämä kaikki kuvat pimeällä pihalla ilman salamaa...

Joulumieltä etsimässä

Tämä kolahti ja aika kovaa. Viime aikoina on niin paljon puhuttu erilaisten ihmisten ahdingosta ja kinasteltu syrjäytymisestä ihan televisiota myöten, että kirkon joulupuukampanja tuntuu aivan ihanan virkistävältä täsmähoidolta koko ankeuteen.
Haastan teidät kaikki jotka jutustelujani jaksatte lueskella, mukaan kamppikseen jossa toteutetaan vähävaraisten perheiden lapsien joululahjatoiveita.
Lisätietoa kampanjasta löytyy esimerkiksi Kirkko ja kaupunki-lehden nettisivuilta.

Perusidea hankkeessa on se, että seurakunnat ovat keränneet oman alueensa vähävaraisten perheiden lasten joululahjatoiveita, joita jokainen meistä voi käydä oman lompakon paksuuden rajoissa toteuttamassa. Meidän seurakunnassa lahjatoiveiden hintamaksimi on 30 euroa. Ja pelkästään siinä meidän alueen joulupuussa roikkuu 80 lapsen toive...

Sunnuntaina menemme siis tien toiselle puolelle kirkolle ja käymme poimimassa joulukuusesta lahjatoiveen, käymme kaupassa ostoksilla, paketoimme lelun kauniisti ja toimitamme paketin kirkolle.

Joulumieltä ystävät, joulumieltä.

Illallista odotellessa...

Hyvää isäinpäivää! Kunhan sintti tuosta päikkäreiltään heräilee, lähdetään käymään Espoossa mummuvaarilassa toivottelemassa vaarillekin hyvää isäinpäivää. Sitten kiirusti takaisin kotiin kun viiden jälkeen tulee illallisvieraita pääruoka-ainekset mukanansa. Meillä on täällä ollut täysi härdelli päällä keittiössä aamusta asti illallisen muita osia valmistellessa.

Eilen illalla viritettiin olohuoneen ikkunaan joulutähti. Muutama viikko sitten Tukholmasta ostettu musta paperitähti pääsi heti silloin keittiönikkunaa koristamaan, joulu tuli jo!

Söpöstelyhörsellys. Joulunaika. Paljastaa ihmisessä piileviä taipumuksia punaisiin sydämiin ja keramiikkatonttuihin. Erh...

Vahvasti väittäisin, että meillä kuulkaa kohta kukkii UUDELLEEN liki vuosi sitten saamani orkidea. Pulleat on silmut. Nyt ollaan tarkkoina siipan kanssa, ettei nyt viimetipassa ryssitä tätä juttua ja aleta "hoitamaan" kasvia. Ihan komeasti kun on tuntunut tähän asti pärjäävän...

 Tänään on totta kai tehty isukille aamiaista ja sintin oli erittäin vaikeaa olla tarraamatta tarjottimella olevaan lämpimään croissanttiin, mutta olipa kuitenkin tarttumatta kun kielto kuului! Olin itse lähes yhtä hämmästynyt kuin sinttikin omasta tottelevaisuudestaan. Vauveli kasvaa. Näin se on tulkittava, alkaa mennä asiat jakoon. Joskin välillä vähän kyseenalaisesti. Ehdoton sääntö on meillä, että ruoka syödään pöydässä eikä sen kanssa a) haahuilla pitkin kotia b) laukata edes takas miten sattuu pöydän ja muun kodin väliä. Kaksi sääntöä ja on muuten välillä vaikeaa, mutta välillä myös superhelppoa. Tarhan isäinpäivä kahveilla tuli se kyseenalainen kohta esiin, kun sintti tunki puolikkaan sämpylän kerralla suuhun, kiitti juustonpalat suusta roiskuen ruuasta ja pyyhälsi kavereiden perään. Tarhakaverin isä ihasteli naureskellen, että kuinka sille mahtui noin iso sämpylä suuhun kerralla, aika epeli... Siippa siihen, että joo-o, kun meillä on sääntö, että ruoka syödään loppuun pöydässä... Että niin, suo siellä, vetelä täällä...

Vinttipelargonit

Nyt on jännät paikat. Huolella kasvattamani (kasvureittinä keittiön ikkunalauta-mökin kuisti- mökin terassi-mökin kuisti-keittiön ikkunalauta) ja kieltämättä ehkä HIVENEN vaatimattomat pelargonit kaiken roudauksen ja säätämisen huomioon ottaen, ovat nyt kuitenkin siirretty siipan suosiollisella avustuksella vintille. Valoon. Kyllä maar tässä on nyt parempi noiden piiskojen sitten kanssa hengissä selvitä talven yli. Yritys on ainakin viimoisen päälle...

Siipan napsimat kuvat. Hän päivitti kameran rungon uudenpaan viikko sitten. Nyt meillä on sitten supermakea EOS 5D mark III. On se aika pähee, täytyy myöntää. 

Vintillä on talon alkuperäisiä väliovia. Ne on aivan ihania, mutta harmillista kyllä vievät myös tajuttomasti tilaa pikkuasunnoissamme, joten aika moni niistä on joutunut luopumaan.

Siinä! Mamman pelargonit. Voikaa hyvin. Tulen teitä katsomaan ja vesitilkalla ruokkimaan heti, kun olen googlettanut kuinka usein niin pitää talven aikana tehdä...

Tänään oli sellainen teholauantai. On siivottu ja tehty lapsen kanssa kaikille isoisille kortit (Olli-vaarille, Matti-papalle ja Jukka-papalle, joista sitten Vaasan pään kortit posti kiikuttaa hyvissä ajoin ensi viikolla perille... kröhöm). Sintin päiväunien aikaan siippa lähti hakemaan uutta lipastoamme Mäkelänkadun kivasta pienestä Tuoligalleriasta. (Tulokas on muhkea viiskytlukulainen ja tietysti aivan ihana ja hivenen räjähtänyt. Siis täydellinen.) Siipan Tuoligalleria ja ruokakauppareissun aikana minä purin vanhan eteisen kaapin, eli Ikean oikein kivan, mutta toivottoman loppuunkalutun PS-metallikaapin atomeiksi. Vähän pahaa teki, mutta pakko se on vaan Sorttiasemalle kiikuttaa. Hetken tosin heikkona tuumailin, että pitäiskö mökille kellariin säilytysrungoksi kuitenkin... MUTTA TULIN JÄRKIINI. Ei helevetti. Jos se on nyt ollut meillä teipeillä kokoonkursittuna, avaimet kadonneena ja lukkopesään katkenneina tuossa eteisessä riippakivenä ollut jo hyvän tovin yli käyttöikänsä, niin ehkä sen nyt voi vaan oikeasti heivata hittoon? Varsinkin kun korvaaja on kierrätyskaluste? Herttinen, miten vaikeiden asioiden kanssa sitä ehtoolla on taas painiskellut.

Nyt kello lähenee puolta yhtätoista ja lipastoepisodin jälkeen olemme jo ehtineet käydä saunassa (voi jeemeli miten innoissaan sintti oli siitä, pitäisköhän meidän useamminkin varata taloyhtiön saunasta vuoro?), minä olen huoltomaalannut keittiön ja eteisen seiniä, siippa on tehnyt meille mainion illallisen ja ihan justiinsa lähden vielä leipätaikinaa tekemään, saa sitten yön yli nousta jääkaapissa.

Sammakkokakku ja minijoulu

Eilen vietettiin sintin 2vee synttärijuhlia. Tällä kertaa "pienimuotoisesti" eli vain perheet ja kummit oli kutsuttu. Siitä huolimatta vilske oli melkoinen. Meillä on aika isot perheet, huomaamma näin kun ollaan änkeydytty meidän kaksioon kaikki samalla kellonlyömällä...

Sintin synttärikakku oli tänä vuonna omena jonka päällä istuskeli kaksi sammakkoa.

Jotenkin vähän tuollaisia... Symppiksiä nuo sammakot :D Täytekakku oli 8 kananmunan pohja. Toisin sanoen, tein kaksi kakkua ja sitten jälleen kokosin ne täytteiden kera ylösalaisin isoon kulhoon. Olen ottanut itselleni jonkinasteisen haasteen siitä, miten monta erilaista kakkuteemaa voi rakentaa saman pohjan ympärille. Tähän mennessä olen tehnyt leppäkertun ja iglun pingviineillä. Eiköhän tuo pyöreä muoto taivu vielä aika moneen muuhunkin teemaan...

Tänä aamuna meillä on ollut jännittävää. Junaradasta tuli tooosi iso kun sekä mummu ja vaari että kummitäti toivat Brion junarataa isolle pojalle. Lisäksi sintti sai upean puisen "akkoin" eli traktorin, mahtavan lootallisen Duploja joista saa hienonhienon sairaalan, kirjan, paidan, supersankarin alusvaatesetin, pallon, repun ja kaikki Suomen kalat pöytätabletit. Ne kalatabletit oli kuulemma vähän myös vanhemmille suunnattu kun minä taisin sekoittaa kampelan ja lahnan tässä taannoin...

Tiskikone jytisteli kolme kierrosta juhlien jälkeen ja vielä äsken tiskasin vuoren verran käsin erilaisia kulhoja ja tarjoiluastioita. Lattiat lainehtivat murusia ja kirjahyllystä löytyy "rusinajemmoja". Oli kyllä kivaa! Kiitos kaikille kun tulitte ja kiitos vallan mainioista ja upeista lahjoista joita sintti sai! Meillä on tänään ollut täällä kunnon joulupäivän aamun tunnelmat. Tiedättehän sen tunteen, kun tiskikone pauhuaa viimeisiä astioita aattoillalta eikä patterit ole vielä loppuneet edellisenä päivänä saaduista leluista...
Nyt sintti syö vähän lounasta ja sitten pikkuhiljaa päikkäreille. Me aikuiset päästään kohta brunssille kavereiden kanssa, sintti nukkukoon sen aikaa rattaissaan, sitten äänestämään ja kevyttä touhuilua ja upeasta auringosta nautiskelua.
Mahtava sunnuntai tulossa!

Tuulipukuviikonloppu

Sunnuntaina löysin perheemme Viikin Prisman Chicosista. Lapsi kirmasi koko viikonlopun samoissa vaatteissa mökillä, vain vaippaa vaihdettiin. Itse olin kuin ilmestyskirjan peto tuulitakissani ja likaisissa hiuksissa. Siellä sitten "rismassa" loistaputkilamppujen alla häpesin. Aikamoinen reality check verrattuna edelliseen viikonloppuun joka vietettiin siipan kanssa kaksistaan Tukholmassa. Yövyimme Östermalmilla boutique-hotelli Storyssa, söimme hyvissä ravintoloissa ja shoppailimme ruotsalaisdesignereiden vaatteita (haha, no joo, aika suureellisesti ilmaistu, ostin talvitakin, siis.) MUTTA yhtä kaikki aivan järisyttävä ero Viikin Prismaan ja tuulitakkiini.

Viikonloppu itsessään oli juuri niin rentouttava kuin vain mökkiviikonloppu voi olla. Takkapuita poltettiin koko ajan ja tihkusateen kastelemat vaatteet höyrysivät kuivumassa takan vieressä. Glögiä, juustoja, pyllistelyä perennapenkissä ja viimeisten omenoiden keräämistä. Koko perhe hyytyneenä päiväunille ja Dyyni-elokuva läppärin ruudulta. Ei se väärin ollut.
Sunnuntaina me vielä oikein kunnostauduttiin ja siivottiin mökin lisäksi myös kotona, hillottiin loput 12 kiloa omenaa, lankattiin läjä kenkiä ja oltiin kaikin puolin hyviä ihmisiä. (Saa ottaa huumorilla.)

TÄMÄ ON IHME! Orkidea pukkaa uutta silmua! Emme varsinaisesti uskalla vielä rehennellä, mutta kyyyyllä, siellä on uutta nuppua tuloillansa. Voisiko tässä olla nyt sellainen tilanne päällä, että tuo voisi alkaa kukkia uudelleen? Meillä? Tällä epähoitamisella? Jännitysnäytelmä tiivistyy nuppujen kasvun myötä...

Pelargonit tulivat kotiin. Siemenestä kasvattamani pelargonit ovat kultaakin kalliimmat. Niitä ei nyt hassata hallaöiden, saatikka lumimassojen alle. Vähän myöhemmin tässä vien ne vintille ikkunan kajoon talvehtimaan. Vintin pitäisi olla nyt parasta mihin pystymme, viileä ja valoa jonkun verran, ei pakkasta. Katsotaan, katsotaan kuinka mussukoitteni käy...

Keittiö on hermokeskus. Sulassa sovussa kiilloteltiin kenkiä ja tehtiin omenasosetta. Samalla katsottiin uutisia tabletin ruudulta joka myös mahtui tuolle meidän piskuiselle keittiönpöydälle. Ainiin ja samalla toki ruokakattilat porisivat valmiiksi maanantain ruokaa! Ai että miten tehokasta!

Lomalla kotona

Vietämme viikonloppua kotona ensimmäisen kerran sitten viime kevään. Muuten tässä ollaan oltu kaikki viikonloput mökillä tai jossain muualla. Tämä on kerrassaan hauskaa! Eilen kävimme kaikessa rauhassa keskustassa lounaalla (rauhassa sana yhdistettynä kaksivuotiaaseen ilman syöttötuolia on mielestäni äidillisen röyhistelyn aihe. Sintti oli niiiin hienosti, söi hyvin ja käyttäytyi aivan mahtavasti) ja illalla testailtiin uusia reseptejä kaverin kanssa. Tai siis pojat testailivat, minä sain keskittyä pöydän kattamiseen ja valkkarin maisteluun. (Ei paha.) Tänäänkin olemme vain olleet, sintti nukkuu juuri päiväunia ja sen jälkeen taidamme lähteä taas kaupungille johonkin museoon tai näyttelyyn...

Jaa-jaa, tuntuu, että kaikki vaikuttavat kirjaostokset viime aikoina ovat Option esittelemiä, tämäkin... Kiva kirja ja mielestäni hyvinkin kohtuullisen hintainen, maksoi Play.comissa rapiat 20 euroa.

Suunnittelimme siipan kanssa menun Rachel Khoon The Little Paris Kitchen-keittokirjan pohjalta ja kerrassaan mainiot setit tulikin. Sopivasti ohjeita soveltamalla päädyimme kokonaisuuteen:

• Sydänsimpukoita valkoviinissä ja ranskankermassa
• Enon kesällä Italiassa opettama pääruokaherkku: lihaa salvialla ja ilmakuivatulla kinkulla marsalaviinissä
• "Ranskalaista kinkkukiusausta" kuten illallispöydässä uudelleen nimesimme Rachel Khoon perunalisukkeen "Cheese and potato nests"
• Khoon orange moussesta innoituksensa saanut omenajälkiruoka, joka oli menestys ja törkeän hyvää (ohje ihan lopussa)

Valo olohuoneessa oli illalla huikea. Jälleen kerran sitä iltavaloa ihastelin siinä ruokapöytää kattaessani.

Sintin tulkinta siitä miten perunat ja sipulit asetellaan. Ja aikuisen käsi korjaamassa perunoita pois pilkkomista varten...

Sintti oli erittäin tarkkaavaisena ja erittäin tiellä. :D

Lihanyyttejä ei muistettu valmiina kuvata, katosivat niin nopeasti parempiin suihin, mutta kas näin ne tehdään: hyvää ulkofilettä ohuina siivuina, kääräistään sisälle suikale ilmakuivattua kinkkua ja pari, kolme salvianlehteä. Paistetaan voissa ja laitetaan nyytit porisemaan marsalaviiniin toviksi ja jos siltä tuntuu, toiseksikin toviksi. Valmis! Ja huikean hyvää! Ohje on tosiaan enon kertoma ja Italiassa kesällä hyväksi havaittu.

Maanmainio jälkiruokaherkku. Omenaa kolmessa muodossa (soseena, hillona ja karamellisoituna) kermavaahtoa ja pastry creamia (mikä ikinä sen suomenkielinen vastine sitten onkaan, yritin vähän kakkublogeista äsken etsiä, mutta en näin nopealla vilkaisulla löytänyt...)

Täydellinen syysjälkiruoka muodostui Essence-maljoihin siten, että pohjalle laitettiin omenasoseesta ja omenahillosta sekoitettua sopivan makeaa sosetta, sitten päälle nosteltiin pastry creamia (jonka teko-ohjeita on muuten netti pullollaan) seuraavaksi kerrosten päälle laitettiin kermavaahtoa ja viimeiseksi omenalohkoja joita oli paistettu pannulla voissa ja sokerissa. Toimii.

Taidan tehdä sintin syntymäpäiville tämän kakkuna. Joko sokerikakkupohjalla tai Digestivepohjalla. Katsotaan. Mutta kokeilkaa! Namia!

Eat That Frog!

Olen tässä miettinyt syntyjä syviä viime aikoina ja päätynyt siihen, että otan ylikarseanepärealistisen tavoitteen jota kohti laukkaan loppusyksyn ajan. Tavoite on niin pöyristyttävä, että en kehtaa sitä tähän kirjoittaa, todetaan nyt vain häveliäästi, että siihen liittyy järjettömän paljon kirjoitustyötä, hirvittävästi analysointia, toivoton määrä lukemista, ynnä muuta mieltä ylentävää... hahaha. Hirvittää ja samalla puhkun uutta tarmoa. Kiitos Kirsi Pihan Optiossa suositteleman ajanhallintaoppaan! KYLLÄ. Kauppalehden Optiossa oli Kirsi Piha lueskellut läpi ja arvioinut kymmenkunta ajanhallintaopasta ja minä ostaa pamautin yhden Pihan suosittelemista kirjoista.

Hyvä kirja. Simppeli ja juuri siksi niin paljastavan tehokas. Brian Tracyn Eat That Frog. Ostin omani täältä eli Play.comista. Toimii muuten hyvin tuo Play.com ei postimaksuja ja kun suoraan töihin kaikki kirjat aina tilailen, niin ilmestyvät näppärästi omaan lötteröön ilman, että täytyy juosta Sturenkadun postiin (joka on jotenkin hirveän hankalassa kohdassa ja vain kuuteen asti iltaisin auki...) niitä haeskelemaan.

Ja kyllä Kirsi tietää. Kirja on yksinkertaisuudessaan Nerokas. Sain tehtyä ison päätöksen oikeastaan sen avulla, että lueskelin tuota Tracyn Eat That Frog-kirjaa, jossa kehoitetaan ytimekkäästi lopettamaan kiertely ja kaartelu turhien puuhasteluiden keskellä ja syömään se rumin ja etovin sammakko heti aamutuimaan. Edellyttäen tietysti, että on tehnyt sen verran itsetutkiskelua, että tietää mikä se sammakko oikein on...
Minä olen nyt sitten tehnyt työtä käskettynä eli pohtinut ankarasti (näkyy muuten myös blogihiljaisuutena, tajusin juuri...) ja nöyrästi olen joutunut myöntämään, että häkellyttävän vähän sitä käyttää aikaa siihen, että ihan aidosti pohtisi työasioita jotka täyttävät työpäivän ja sitä miten nuo tehtävät oikeastaan siihen tärkeimpään työtehtävään kontribuoivat. Yleensä nimittäin todella vähän ja tämä on se Tracyn kirjan suurin ravistelu joka kyllä kolahti myös allekirjoittaneelle.
Olen siis päässäni järjestellyt ja tutkaillut viileän analyyttisesti (kröhöm...) työtehtäviäni ja palastellut niitä tärkeysjärjestykseen. Ja olen jopa rustaillut itselleni tavoitelappusta. Se tuntuu tosi nololta, mutta samaan aikaan perhanan hienolta.

Olen tehnyt aika paljon etäpäiviä viime viikkoina. Siinä on monta hyvää puolta. Töiden rytmityskin menee näppärästi  pesukoneellisten mukaan... Pölypallot kaapin alla todistavat, että en todellakaan siivoa kotipäivinä...

Etäpäivinä linnottaudun sohvalle. Otan kirjan syliin, läppärin ikkunalaudalle ja alan miettiä. Luen montaa kirjaa yhtä aikaa ja innostuessani ravaan pitkin olkkarin mattoa niin, että siihen epäilemättä jää kohta kulumakohdat kurvailuistani.

Sohvatyöpisteen hyvä puoli on myös maisema. Se on avara ja kattojen yllä. Tekee hyvää ajattelulle...

Virtsapussit, eiku.

Kuin varkain livahti taas pari viikkoa niin etten päivityksiä tänne tehnyt. Se on muuten jännä kuinka se kynnys kirjoittamiselle kasvaa mitä kauemmin edellisestä merkinnästä on kulunut. Vielä kun tässä on kirjoitellut taas vaihteeksi ja henkensäpitimiksi erittäin työllistävää tutkimussuunnitelmaa niin on tuntunut siltä, että sellainen arjen luovuus on ollut aika hyvin imettynä viime viikkoina. No mutta selittelyt taas sikseen. Rankkaa oli ja sillä viisiin :)

Sain kummitädiltäni blogin ensimmäisen tunnustuksen. Kummitädistäni on tullut varsinainen himobloggaaja ja halusi kiittää minua siitä, että houkuttelin hänet aikoinaan mukaan touhuun. Kiitos itsellesi rakas kummitäti, on ollut ihana lukea sinun puutarhajuttuja ja oppia! (Meillähän ei ollut mitään käryä siirtolapuutarhapalstaamme ensimmäistä kertaa mittaillessamme, että mitä täällä pitäisi oikein tehdä. Paitsi leikata nurmikkoa.) Kummitätini oli saanut tunnustuksen itse blogikaveriltaan Katjalta. Kiitos kaunis!

Kuva blogista:Viherpiiperrystä sun muuta.

Mutta siis! Säilöntäpuuhia ollaan jatkettu ja omenoita lohkottu soseeksi niin, että pakkanen on sosetta turvoksissa. Veimme me tässä toissa viikonloppuna omenoita myös mehuasemalle. Siippa ronttasi Ikea-säkeissä 36 kg omenaa puristettavaksi. Minä ja sintti vain katsottiin päältä (joidenkin sekin homma täytyy tehdä).

Virtsapussit. Jatkamme esteettisellä säilöntälinjalla, tässä siis lähdössä pakastimeen noin 18 litraa tuorepuristettua omenamehua. Huom. vain YKSI laatikko pakastimesta tuolle määrälle mehua. Mitenköhän paljon 18 pulloa olisi vieneet tilaa...?

Se mehunpuristus oli kyllä näppärää puuhaa! Eihän siinä mehuaseman miehillä kestänyt kuin vartin verran ja koko ompposatsi oli mehuna tynnyrissä. Sitten meillä meni toinen vartti siihen, että pullotettiin ja pussitettiin mehut. Totesinkin jo joskus aikaisemmin, että löysin noita kuvissa näkyviä hanallisia mehupusseja Tarjoustalosta hintaan 10 euroa/6kpl. Tuossa googletellessani huomasin, että näitä samanlaisia hanapusseja saa myös kotiviinitarvikkeita myyvistä kaupoista.

Näitä oli ihan suht kätevä täyttää. Vielä hiomisen varaa on siinä, että saa pussin ihan kunnolla täyteen.

Mehupussit ovat suht käteviä täyttää, mutta vielä emme osaa sanoa, kuinka käteviä ne ovat käyttää... Tuollainen tuore omenamehu ei ainakaan nimittäin pullossa montaa päivää säilynyt, vaan kovin nopeasti alkoi käymään... (Oli muuten hauska yllätys yhtenä TYÖaamuna mehua hörpätessä huomata, että aika kipakasti potkaisee vastaan...) Pakkasessahan noita mehuja me säilömme, mutta tuon mehupussin potentiaalinen ongelma on se, että vetoisuus on 3 litraa ja mehun kulutus meidän perheessä nyt ei varsinaisesti ole tuollaisia määriä muutamassa päivässä...
Hmm, eli saa nähdä, oliko tämä pussitus nyt sitten hyvä vai huono juttu loppupeleissä. MUTTA hyvä puoli noissa pusseissa on ehdottomasti se, että 18 litraa mehua uppoaa huomattavan pieneen tilaan.

Mehua tuli niin paljon (yhteensä 22 litraa 36 kilosta omenaa), että meillä ei pussit riittäneet vaan jouduttiin ostamaan lisäksi pulloja mehuasemalta. Kaiken kaikkiaanhan tuo mehun puristus ei suinkaan tullut ilmaiseksi vaan pusseineenpulloineen ja mehustusmaksuineen hintaa per litra tuli lopulta 1,5 euroa.

Virtsapussit. Nih. Ei muuta kuin nauttimaan luonnon antimista.