lauantai 29. syyskuuta 2012

Eat That Frog!


Olen tässä miettinyt syntyjä syviä viime aikoina ja päätynyt siihen, että otan ylikarseanepärealistisen tavoitteen jota kohti laukkaan loppusyksyn ajan. Tavoite on niin pöyristyttävä, että en kehtaa sitä tähän kirjoittaa, todetaan nyt vain häveliäästi, että siihen liittyy järjettömän paljon kirjoitustyötä, hirvittävästi analysointia, toivoton määrä lukemista, ynnä muuta mieltä ylentävää... hahaha. Hirvittää ja samalla puhkun uutta tarmoa. Kiitos Kirsi Pihan Optiossa suositteleman ajanhallintaoppaan! KYLLÄ. Kauppalehden Optiossa oli Kirsi Piha lueskellut läpi ja arvioinut kymmenkunta ajanhallintaopasta ja minä ostaa pamautin yhden Pihan suosittelemista kirjoista.

Hyvä kirja. Simppeli ja juuri siksi niin paljastavan tehokas. Brian Tracyn Eat That Frog. Ostin omani täältä eli Play.comista. Toimii muuten hyvin tuo Play.com ei postimaksuja ja kun suoraan töihin kaikki kirjat aina tilailen, niin ilmestyvät näppärästi omaan lötteröön ilman, että täytyy juosta Sturenkadun postiin (joka on jotenkin hirveän hankalassa kohdassa ja vain kuuteen asti iltaisin auki...) niitä haeskelemaan.
Ja kyllä Kirsi tietää. Kirja on yksinkertaisuudessaan Nerokas. Sain tehtyä ison päätöksen oikeastaan sen avulla, että lueskelin tuota Tracyn Eat That Frog-kirjaa, jossa kehoitetaan ytimekkäästi lopettamaan kiertely ja kaartelu turhien puuhasteluiden keskellä ja syömään se rumin ja etovin sammakko heti aamutuimaan. Edellyttäen tietysti, että on tehnyt sen verran itsetutkiskelua, että tietää mikä se sammakko oikein on...
Minä olen nyt sitten tehnyt työtä käskettynä eli pohtinut ankarasti (näkyy muuten myös blogihiljaisuutena, tajusin juuri...) ja nöyrästi olen joutunut myöntämään, että häkellyttävän vähän sitä käyttää aikaa siihen, että ihan aidosti pohtisi työasioita jotka täyttävät työpäivän ja sitä miten nuo tehtävät oikeastaan siihen tärkeimpään työtehtävään kontribuoivat. Yleensä nimittäin todella vähän ja tämä on se Tracyn kirjan suurin ravistelu joka kyllä kolahti myös allekirjoittaneelle.
Olen siis päässäni järjestellyt ja tutkaillut viileän analyyttisesti (kröhöm...) työtehtäviäni ja palastellut niitä tärkeysjärjestykseen. Ja olen jopa rustaillut itselleni tavoitelappusta. Se tuntuu tosi nololta, mutta samaan aikaan perhanan hienolta.

Olen tehnyt aika paljon etäpäiviä viime viikkoina. Siinä on monta hyvää puolta. Töiden rytmityskin menee näppärästi  pesukoneellisten mukaan... Pölypallot kaapin alla todistavat, että en todellakaan siivoa kotipäivinä...
Etäpäivinä linnottaudun sohvalle. Otan kirjan syliin, läppärin ikkunalaudalle ja alan miettiä. Luen montaa kirjaa yhtä aikaa ja innostuessani ravaan pitkin olkkarin mattoa niin, että siihen epäilemättä jää kohta kulumakohdat kurvailuistani.
Sohvatyöpisteen hyvä puoli on myös maisema. Se on avara ja kattojen yllä. Tekee hyvää ajattelulle...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti