Sunnuntaina touhusimme siipan kanssa lavakauluskasvimaat kuntoon ja istutimme ison raparperintaimen ja pensasmustikat aurinkoiselle paikalle tuvan viereen. Kärräsimme lavakaulusten ympärille vanhoja tiiliä ja suunnittelimme erilaisten kivimurskeiden ynnä muiden kateaineiden hankintoja... Minä intouduin vielä siirtämään kuistin pikkutaimista tillin ja persiljan isompiin ruukkuihin lavakaulusten viereen (vähän meni sillä "hops ja upsistakeikkaa"-metodilla, joten saa nähdä toipuvatko pikkutaimet) ja vapautuneisiin ruukkuihin istutin vesimelonia.
Siippa kärsi hieman hetkellisestä skeptisyydestä vesimeloniprojektin kanssa, mutta ei se mitään, riittää, että toinen meistä uskoo asiaan. Uskon vesimeloniin.
Jotenkin sunnuntaista jäi sellainen tekemisen meininki, että tänään on jo poltellut päästä taas pihamaalle kaivamaan jotain. Ihan sama mitä, vaikka riipimään niitä viheliäisiä rikkaruohoja! Tässä alkaa olla ihan vieroitusoireita. Enpä olisi uskonut, että ihan NÄIN lujaa hurahdan tähän pihamaan laittelemiseen. (En muuten vaan voi kirjoittaa tähän, että olen hurahtanut
puutarhan kunnossapitoon, kiitosta vaan Ike siitä, että ajatus ohjaantuu heti ihan muualle kuin rikkaruohojen kitkemiseen...)
 |
| Ensin tuhti kerros märkiä sanomalehtiä pohjalle ja vasta sitten... |
 |
| Reipas kerros multaa... |
 |
| Ensimmäinen rivi valmis! |
 |
| Alapihalla oli jemmassa muutama vanha tiili. Ihan niitä ei ole riittävästi ympäröimään lavakauluksia niin kuin toivoisin, mutta korjataan tilanne rakentelemalla niistä ja jostain kivikatteesta komeat reunukset. Jahka taas siis puutarhamyymälän kautta mökille päästään... |
 |
| Nuo harsot eivät ole mitenkään erityisen kauniita, mutta nyt kun olemme välillä kotona, lienee syytä suojata kasvimaan siemenet... Nuo tiiletkään eivät ole vielä niin kuin haluan, nyt ne lähinnä ovat harsojen painoina. Mutta kyllä se siitä vielä kaunistuu... |
Alan ymmärtää isääni. Kun puutarhahulluus iskee, se iskee. Ei voi mitään ja lapasesta lähtee. Näin se on ja siihen on nyt totuttava. Äiti tuhahtelee aina talvella huvittuneena, että siellä se isänne taas siirtelee lumikasoja pihalla. Niin, jos puutarhaa ei muuten pääse möyrimään, kuokkimaan ja kaivelemaan, niin ainakin voi siirrellä lumikasoja jotta ne keväällä sulavat nätimmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti