Linssin läpi

Voi mökillä joskus vaan ollakin. Viime päivät tosin olemme innosta puhkuen puuhanneet jos jonkinlaista. Tässä yhtenä iltana olin sintin kanssa kaksistaan mökillä ja sintin puuhatessa omia tärkeitä juttujaan (johon liittyi olennaisesti mm. ämpäri, helistin ja kuolaa) minä puuhailin omia juttujani. Kuvasin. Istuin tuvan pöydän ääressä läppäri edessä, teekuppi vieressä. Selän takana sohvalla odotti tuore Vanity Fair...

Käytämme näitä värimerkkejä silloinkin kun ei ole vieraita. Vähentää merkittävästi tiskin määrää, kunhan vaan muistaa millä värillä sen oman mukinsa nyt olikaan merkinnyt...

Kirjoja alkaa kertyä tännekin.

Mobile heiluu hiljalleen. Ikkunoista vetää.

Siinä alkuillan rauhassa oli kiva katsella tupaa kameran linssin läpi ja harjoitella järkkärin käyttöä. Lähes kaikki blogini kuvat on otettu siipan superhyvällä järkkärillä, mutta en varsinaisesti ole mikään kovin kaksinen kameran käyttäjä... Oma tapani on lähinnä kuvata siipan edellisen käyttökerran asetuksilla ja sitten pakon edessä säädellä varovaisesti (lue umpimähkään) kameran asetuksia kulloisiakin visioitani vastaavaksi. Ei siis mitenkään erityisen promeininkiä tämä minun kuvaamiseni! Mutta pikkuhiljaa kokeilen ja katselen, että mikä näyttää hyvältä. En ole ottanut tästä järkkärin sielunelämän opettelemisesta itselleni mitään paineita.

Mökkiviritys. Nettiyhteys läppäriin iPadin kautta. Koneet itsessään on hyvät, mutta erillisellä mokkulallakaan ei saatu nettiyhteyteen kaksisia tehoja (joten hippasen hi-taas-ti latautuu esim. kuvat tänne blogiin). Siippa sai onneksi palautettua sen mokkulan vaikka olikin omaksi ostettu...

p.s. omituisesti Blogger heitti tuon viime viikkoisen hyttyshautomojutun tämän päivän päivitykseksi... Minua kiusasi kun tunnisteissa oli jotain ylimääräisiä merkkejä ilmaantunut ties mistä. Korjasin ne pois ja samalla mokoma päivitti tekstin tälle päivälle. Olen joskus jälkikäteen korjaillut jotain kuvia jne, eikä silloin päivitys ole hypännyt pois paikaltaan... Outoa. Hmm.