Marttailunaksahdus

Moi, mun nimi on Minna ja olen piilomartta. Tänään roihahti oikein kunnolla ja kokkasin työpäivän jälkeen kolme erilaista ruokaa tulevaa viikkoa varten.

Kaverit perjantaina puhuivat ruokakaapin tyhjennysprojektista, tarkoituksena siis syödä ne kaikki epämääräiset kuivaruuat sieltä kaapista kuleksimasta. Tähän mennessä heillä on uponnut alas mm. puoli vuotta sitten vanhentuneita papuja ja teetä on tullut litkittyä kiitettäviä määriä raivaustyön merkeissä. Kun kaappi sitten on syöty tyhjäksi vanhentuneista outouksista, sinne ei ole tarkoituskaan enää ostaa mitään epämääräisyyksiä pölyttymään.

Niinpä sitten minäkin taas kerran päätin, että nyt aletaan meilläkin tämän ruokahuollon kanssa tsemppaamaan. Aika hyvin ollaankin viime aikoina syöty se mitä on sisään kannettu, mutta ei se priimaa se suoritus vieläkään ole. Ei lähimainkaan.

Joten kurkin jääkaappiin ja kuivatavarakaappiin ja rysäytin suunnitelmat ja toteutukset tiskiin niistä raaka-aineista mitä kaapeissa oli:

• Sosekeitto kookosmaidolla (mukaan tuli bataattia, porkkanaa, perunaa, punasipulia, tuoretta inkivääriä, valkosipulia ja mausteita, lopuksi 2/3 purkillista kookosmaitoa)
• Soija-makaronilaatikko (vähän vanhentunutta soijarouhetta kaapin perältä ja ei-niin-hyviä-gluteenittomia makaroneja, munamaito, sipulia & valkosipulia ja mausteita = siedettävän makuinen makaronilaatikko joka ajaa asiansa ketsuppihunnulla koristettuna. Jotenkin tuo soijarouheen maku... Se vaan aina leikkaa läpi, ihan sama miten mä sen maustan...Ylläri, että jäänyt se rouhepussi puolinaisena kaappiin...MUTTA nyt se on liki viimeistelty, enää yhdet perussoijabologneset niin voin olla tyytyväinen senkin nyssäkän tuhoamiseen)
• ja illalliseksi tänään: sitruunakanaa ja basmatiriisiä (kovan koppuraisiksi nahistuneista sitruunoista irtoaa oikein makoisat mehut, sihisytin ensin pannulla raastettua inkivääriä, valkosipulia, suolaa, pippuria ja kanoja ronskihkossa määrässä voita ja öljyä, sitten puristelin sekaan turhankin reippaasti sitruunamehua, puolentoista sijaan ehkä yksi olisi riittänyt, hunajaa ja 1/3 purkillisen kookosmaitoa. Tuli tosi hyvää ja todella sitruunaista, vielä kun olis ollut vähän tuoretta chiliä antamaan potkua...)

Vielä pitäisi asap saada upotettua mahoihin kuusi avocadoa, neljä nakkia (!) ja puolikas vuohenjuustopötkö. Lämpimiä avocadoja nakkitäytteellä ja vuohenjuustokuorrutteella? Ehkei niitä nakkeja...

Yksi ihan loistava vakio marttailutapa meillä jo onkin joka säästää sekä ruokaa että hermoja: tapana on kuoria ja pilkkoa juureksia kaikki ostetut säkit kerralla tyhjiksi ja koostaa valmiita "sekajuuressäkkejä" pakastimeen. Siitä sitten vaan arjen raastaessa kaivetaan valmiit juuressekoitteet esiin, isketään kattilan tulille ja avot. Halpaa ja hyvää. Ja kotiruokaa. Ei mitään puolivalmisteita tässä kohtaa. Pthyi.

Ruutujen kohdistamisesta

Olisi varmaan vanha kässänmaikkani pyörittänyt silmämuniaan kun kauneimmillaankin sanottuna keskinkertaisilla ompelijan taidoilla varustettu naisihminen menee ja ostaa tuolien päällyskankaaksi ruutuja. Eikä mitään helvetin pepitaa, vaan sellaista kunnon jötikkäruutua, joka on kerta kaikkiaan PAKKO kohdistaa ja kunnolla. Ai jai. Voin kertoa, että oli kyllä kovat paikat ensimmäisen päällisen kanssa, mutta sitten löysin tatsin tekemiseen ja avot! Loput kolme päällistä menikin todella yllättävän kepeillä meiningeillä. En pelkää enää ruutukangasta. (Joskaan en siis kangasta ostaessanikaan tajunnut pelätä. Idiootti. Tässä taas kerran näkee amatöörin ja ammattilaisen eron.)

Hintaahan näille mun tuoleille ei tullut juuri mitään. Tuolit itsessään on saatu ilmaiseksi (täällä tarinaa putsaus-hionta-lakkausvaiheesta), tuolin pehmusteet tein vanhasta mökillä olleesta vieraspatjasta, vanulevyä ostin kaupasta taisi maksaa koko julmettu määrä (otin varmuuden vakuudeksi tuplamäärän, onpahan ainakin) noin 15 euroa. Kankaat oli Ikean ja maksoivat alle 20 euroa. Lakkatölkki maksoi noin 25 euroa. (Ja sitähän on vielä jäljellä ihan hyvin.)

Valmis! Niin makea, ettäettä. (Olen likipitäen ruokottoman ylpeä kätteni työstä)

Siitä se lähtee sitten muotoutumaan.

Sanoiko joku kunnon työvälineistä jotain? Niin, juu, ompelukone toimii osittain. Jostain syystä tuo alalangan "keritsemistoiminto" (voi jeeh, no kyl te tiedätte mitä mä tarkoitan) meni rikki ja piti ottaa vähän innovatiivisemmat keinot käyttöön. Onneksi kätsyllä emännällä on nokkela (lue laiska) siippa, joka keksi ottaa käyttöön luottotyökalun: akkuruuvinvääntimen. Toimi!

Eläköön se pieni ero!

Hurraa! Nokkelampi esteetikko huomaa heti, että nyt on piuhat kätketty koteloihin! Piinani on päätynyt!

Ei se taas ilmaiseksi tullut tämäkään pikkuproggis. Aika monta piuhaa piti ostaa kokonaan uusiksi (ja pidemmiksi) ja koteloinnitkin maksoivat ihan riittävästi ollakseen muovia, taas meni satanen ja yli. Se on kumma juttu, kun rautakauppaan astuu, niin huntti on palanut. Mutta nyt ei rouvan silmää enää säre! Kyllä kannatti ukkokullan kontata pari tuntia.

Välitila

Olemme tässä laiskanpulskeasti pohtineet keittiön välitilaa. Kuulemme joka kerta vierailta hyväntahtoista vinoilua jännittävästä välitilaratkaisustamme. Niin tänäänkin :D

Ei olla ehditty, ei olla jaksettu jne. hyviä tekosyitähän riittää. Kai se suurin asia on kuitenkin ollut tuo, että no-mikä-nyt-olisi-kivoin eikä ihan poskettoman kallis ratkaisu...
Keramiikkalaattoja ei olla jaksettu etsiä (jotenkin määrittelemättömästi blaah), lasi ei oikein innosta (blaah sekin) ja Ikeassa nähdyt välitilan levyt olivat aika hempulan oloisia (ja sitä myöten blaah nekin).

Joten aloin tuumata, että vaneria, laitetaan vanerilla välitila. Lattian rakentamisen vuoksi meillä on vaneria kellarikopissa niin että piisaa. Siihen sitten päälle tuikea kerros Unica super venelakkaa, niin johan pitää vaneri roiskeet ja vedellä lotraukset. Pyöriteltyäni aikani erilaisia maalaus-lakka/ lakka/ sävytetty lakka jne. kombinaatioita, olen nyt aika varma siitä miten teemme homman, siippakin on jo aika pitkälti uuvutettu samaan kantaan.

Pari versiota erilaisista tuuminnoistani hyppäsi silmille ihan vahingossa Divaaniblogien Kotilon blogista. Valkoinen keittiö: Mustalla välitilalla: makea. Kokonaan puun väriseksi jätettynä: makea.
Siis ei tuo musta tausta sinänsä taida vaneria olla, mutta näyttää kyllä miten makea siitä tulisi... Tuo puunvärinen on myös huikean kaunis, mutta aika levottomaksi voi vetää pikku keittokopperomme.

Joten ihan jo tuota pikaa, heti tässä seuraavien tehokuukausien aikana tartun taas toimeen ja rykäisen meille tuon mustan välitilan vanerisena. Näin se menee. Nih. Taputan itseäni hartialle ja toivotan onnea tähän(kin) projektiin. Puuuh.

Kirjakaappi

Viimeisin värkkäyksemme, kirjahyllyt vanhaan vaatekaappiin! Meillä on olohuoneessa upotetut vaatekaapit, joita nyt ei oikein kiinnostanut siinä funktiossaan säilyttää ja tarvitsimme kirjoille hyllytilaa. Meillä on kahden modulin kirjahylly myös makuuhuoneessa, mutta silti puolet kirjoista on ollut muuton jälkeen pahvilaatikossa.

Viimeinkin aktivoiduttiin! Hurraah! Hyllylevyt on ostettu ja maalattu jo viime syyskuussa, kun perustimme maalaamon vanhan kerrostalokotimme pannuhuoneeseen. Sittemmin hyllyt ovat "kaunistaneet" keskeneräistä kaappiprojektia "piilottaen" takanaan vallitsevan laatikkohelvetin.

Viikonloppuna sintti meni mummolle ja vaarille koko päiväksi ja me käärimme hihat. Ensin tietysti maalasin pohjamaalilla, sitten pintamaalilla, sillä välin siippa ruuvaili hyllyihin kannattimia ja mallaili kiskoja.
Maali kuivui kätevästi (ja nopeasti) siipan ideoimalla "teollisuuskuivaimella" (eli raksaimuri, joka päälläollessaan tuuttaa vauhdilla viileää ilmaa, iskettiin kaapin viereen pöhisemään, ja kas kun alkoi ilma kiertää kaapissa ja maali kuivua silmissä infernaalisen mekkalan säestyksellä).

Tyhjennysoperaation jälkeen, maalien ynnä muiden tykötarpeiden hakemisen ja pahvilaatikoiden hajasijoittamisen jälkeen koti näytti taas aivan muuttokohteelta. Huokaus.

Hooverit huutamassa.

Kuivatuksen jälkeen ruuvattiin led-lamppusarja karmin sisäpuolelle ja ruuvattiin kiskot kiinni seinään. Sitten vaan hyllyt paikoilleen, kirjat hyllyihin, betoluxilla vielä kaapinpohja valkoiseksi ja valmis!

Olipa hyvä, että hoksattiin asentaa lamput ENNEN kiskoja ja hyllyjen asennusta...

Kauhean nopsan ja näppärän kuuloista juu, mutta kyllä siihen saatiin perus 12 tuntia upotettua. Ja seuraavana päivänä vielä muutama tunti karmien jne. viimeistelyihin... Mutta kyllä se visio onneksi kantoi (ja kananpaskaseinä...) ja lopputulos on tosi hyvännäköinen. Se on ilmava kokonaisuus, ja vaikka siinä on 16 metriä hyllytilaa, joista täynnä on 14, ei se tunnu lainkaan raskaalta ja massiiviselta.

Pirun piuhat.

Olen tyytyväinen, joskin silmääni häiritsee aivan tajuttoman paljon tuo jokaisen vanhassa talossa asuvan kestoinhokkiongelma: nykytekniikka yhdistettynä olkkarin kahteen pistorasiaan. Eli siis helvetisti piuhaa pitkin lattianrajoja sadalla jatkoroikalla. Grrrh. Kuinka tyylikästä. Olen jo sinut johtokoteloajatuksen kanssa, niin paljon nuo roikat ärsyttää, että ajatus umpirumista koteloinneistakin saa minut onnelliseksi...

Kotiutumisprojekti

Kirjoitin tähän jo läjän nillityksiä kiireestä ja motivaationpuutteesta jne. mutta äh. Deletoin ne. Eiköhän se ole selväksi tullut itse kullekin kun kerta viimeksi marraskuussa olen saanut raavittua tänne merkinnän. Jännä miten kovaksi se kynnys postausten kirjoittamiseen muuttuu tietyn pisteen jälkeen. Jotenkin mikään ei ole riittävän päräyttävää. No mä annan itselleni taas kerran anteeksi ja jatkan lokikirjan vääntöä. Jos teistä jotkut tänne vielä joskus eksyy näitä juttuja lukemaan, niin nöyrin kiitokseni, ja maata liippava anteeksipyyntöni mokoman laiskanpulskean blogiemännän vuoksi.

Mutta katsotaas, mitäs meille on tapahtunut sitten marraskuun: on hitusen remontoitu, kuten sintti asian ilmaisee aina siinä vaiheessa kun aletaan jotain kohtaa nykertää kasaan. Ja onhan niitä kasoja ollut. Voi tavaton, että onkin ollut. Aikamoinen marssiväsymys meille kyllä iski marraskuussa kun oltiin kaikkein akuuteimmat muuttoasiat saatu hoidettua. Siinä väsymyksessä meni jouluun asti.

Nyt aletaan taas hiljalleen päästä ylös kuolleista ja ollaan saatu tehtyä aika paljon kaikenlaista.

Nyt tähän väliin kuitenkin peruskuvaa: tässä se nyt on. Uuden kodin olohuone. Tällainen siitä päällisin puolin tuli:

No onpas nyt niin siistiä. (Otin kuvan juuri ennen kuin kaverit tuli illalliselle, siksi) Ruokapöydän lamppu on vähän ongelma... Nyt meillä on vain tuo melkein puolivälissä huonetta töröttävä nk. "yleisvalaisin" joka on ylipäätään aivan väärässä kohdassa. Pöydän päälle sen kuuluisi siirtyä sanon minä, ja listaan taas yhden proggiksen hoidettavaksi.

Itse korjaamani tuoli. Siitä kirjoitan oman jutun. On ne sen ansainneet. Juma.

Piiiiiiitkä ja orpo seinä. Iso taulu, josta lasi on ollut rikki ööö, kaksi vuotta? On vieläkin korjaamatta. Lisäksi se sai toisen täysin kehykset sököinä olevan taulun kaverikseen samaan pakettiin... Oijoi. Proggista riittää.

Hahaaaa! Cliffhanger! Seuraavassa jo tämän alkuvuoden aikana pusaamassani kirjoituksessa kerron mitä tähän tuli...

Elämää muuton jälkeen

Huhhei. Muuttolaatikkoja purkaessa. Ja purkaessa. Ja purkaessa. Ne ei lopu koskaan. Oli opiskeluvuosi jolloin vappu ei loppunut koskaan. On muutto jossa erilaiset nyssäkät, kinastelut remontin yksityiskohtien ratkomisesta, remontin tekeminen jnejne. ei vaan lopu. Koskaan.

Kaaosta sietäessä. Onneksi sintti alkoi taas leikkiä leluillaan. Ehkä mekin saadaan nyt vähän purkaa laatikoita ilman, että on lelujuna otsassa pystyssa kellään...

Noooooh. Tietysti tässä voisi nyt ottaa sellaisen voittaja-asenteen kyllä käyttöön aivan välittömästi sillä me kuitenkin tehtiin kuukaudessa täysi remontti ja vielä muutettiin. Ei se nyt ihan paska suoritus ole. Osallisena tuohon puristukseen olikin sitten kylällisen verran ihmisiä, joten varsinaisesti pelkkiä omia olkapäitä ei passaa hakata :)

Keittiö on eniten kesken. Jälkitoimituksena tulee vielä tavaraa, listat puuttuu, välitilan laatat puuttuu jne. Lisäksi pistän kyllä vielä tänä iltana keittiötoimittajalle reklamaatiota sokkeleista. Ne ovat kertakaikkisen kehnoa laatua. Nyt jo sen näköiset kuin niillä olisi hoidettu vasaran virkaa keittiön kokoamisessa. Grrrrr. En tykkää.

Meidän makuuhuoneeseen tulee toiseen päätyyn pätkä kirjahyllyä, nojatuoli, pieni pöytä ja jalkarahi. Kirjahyllyn viereen nousee vaatekaappia. Paino muodolla nousee. Pitää näet vähän fiksaa. Kuten kuvan ylälaidasta huomaa, niin tuolla katonrajassa menee tuollainen palkki, jonka seurauksena vaatekaapista täytyy vähän ylätakareunasta nyrhiä palaa pois jotta se saadaan fittaamaan tuon seinän kanssa. Piheinä kun ostettiin halvimmat valmiskaapit, ja nehän nyt ei tietenkään ole oikean kokoiset. Mutta halavalla saatiin! Ha!

Mun pojat "lemontoi" (eli kokoavat toista vaatekaappia toiselle seinälle)

Tarkkaa työtä. Pieni, oikea, ruuvinväännin on aivan uskomattoman upea työkalu sintin mielestä. No ihmekös tuo. Juuri sopiva käteen.

Sintille otti kyllä luonnon päälle tämä muutto ja eka viikko meni siltä ihan hirveissä raivareissa, kilareissa, huudossa, huutoraivareissa, itkupotkuhuutoraivareissa jne. (ja kyllä muuten ärsytettyinä ja väsyneinä me vanhemmatkin huudettiin kuin hinaajat ja aika taajaan viime viikolla, joojoo, ei saisi ja pitäisi nousta lapsen kiukuttelun yläpuolelle, hengitellä zeniläisesti ja hymyillä lapselle armollisesti.) Totta kai sintti on uhmaiässä ja hommat eskaloituu sillä aika vauhdikkaasti muutenkin, mutta kyllä on remppamuuttoangsti ollut ihan... mittava...
Uudet naapurit on varmaan ensimmäisen viikon perusteella haltioissaan meidän harmonisesta perheestä...

Kaiken tämän riehunnan keskellä päätimme, että viikonloppuna vihelletään peli katkolle eikä tehdä mitään. Ainoa myönnytys sosiaaliselle elämälle oli päivällinen enoni luona. Muuten vetäydyimme mökille kolmistaan. Se kyllä kannatti.
Sintti oli viikonloppuna huomattavan paljon rauhallisempi. Hän pääsi mökille ja näki, että siellä on kaikki  samoin, ei muutoksia, lelut paikoillaan jne. Nyt sintti on täällä uudessa kodissakin rauhallisempi. Läpimurtona todettakoon, että tyyppi on tänään tarhan jälkeen leikkinyt itsekseen olohuoneen lattialla. Sitä ihmettä ei olla tässä huushollissa männäviikon aikana päästy todistamaan.

Apropoo, tätä kirjoitellessani sintti ja siippa ovat lukemassa iltasatua
ja olohuoneen seinän takana naapuriasunnossa joku pikkupentu huutaa kuin hinaaja ja aikuisten äänet kohoaapi korkeuksiin siinä mukana. Symppaan ja samalla täällä vähän hymyilen, ei me ollakaan ainoita joilla on tuurihirviö huushollissaan... ;)