Kuva meidän olohuoneesta eteiseen ja taustalla hieman pilkottavaan keittiöön. Olen selvästi istunut sohvalla tämän napsaisessani. Kiinnostavaa tässä on se, että vaikka koti on tämän kuvan oton jälkeen kertaalleen paketoitu ja uudelleen paketeista purettu, näyttää meillä täsmälleen samalta. Okei, Dominikin taulu ei ole tuossa seinällä kun muutossa sen lasi hajosi (täytyykin muistaa laittaa viestiä Dompalle jos ehtisi auttamaan meitä lasin vaihdossa...), mutta muuten meillä on ihan saman näköistä. Tunne on jotenkin tosi friikki. Yleensä muuton jäljiltä koti etsii aika kauan muotoaan, mutta nyt kun teimme vain evakkoretken ja tulimme takaisin samaan asuntoon, ei mitään muutoksiakaan ole juuri tapahtunut. Taulut ripustettiin omille paikoillensa. Kirjat kirjahyllyyn -joka on tietysti samalla paikalla kuin aina. Keittiön matto mallattiin kohdillensa auringon haalistaman parketin rajojen mukaisesti. Ja niin edelleen. Todella outoa. Ja samalla mukavaa. Jos kerta tässä pikkukodissa kaikki ovat paikkansa löytäneet, niin ei kai siinä mitään.
Mutta se makuuhuoneen katto, se alkuperäinen aiheeni, niin se on kiva juttu, ok, tai siis eihän tuollainen vesivahinkoläiskä mikään kiva juttu sinänsä ole, mutta kun se on vaarattomaksi havaittu ja putkiremontin tiimellyksessä aiheutettu, tulee ammattilainen meidän katon korjaamaan. Hip hurraa! Pääsen taas haastelemaan ammatilaisen kanssa siitä miten työ parhaiten sujuu ja kuulemaan hänen kikkansa maalausasioissa. Hyöty irti monella tapaa!
Sitä paitsi, ei tuo katto nyt muutenkaan ole missään hurrattavassa kunnossa ollut, joten ei hassumpaa, että se nyt kuntoon tulee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti