Terveisiä Tokiosta!

Ollaan pörrätty täällä nyt alkuviikko ja kivaa on! Sintti tykkää, me tykätään, Tokio tykkää meistä (tai no sintistä se tykkää, kaikki hymyilee sintille, joten tottahan toki se keimailee täysillä takaisin, ihana taapero.)

Sintti sai omat sushinsa leväpandalla! Sinttiä hemmotellaan!

Täällä on ihanaa, tänään paistoi aurinko koko päivän täydeltä terältä, käytiin kivassa leikkipuistossa. Sattui matkan varrelle kun käveltiin "kotoa" Shinjukusta kohti Roppongia. Sintti oli aivan liekeissä siellä puistossa, pääsymaksu oli kolmisen euroa per aikuinen ja sillä hinnalla sai katsoa näitä ilosta villeinä olevia pikkuihmisiä mielin määrin. Ihana paikka! Aurinko lämmitti niin, että jätettiin takit penkille ja kirmailtiin pitkin leikkipuistoa paitasillaan. Ihana päivä! Kaikki on nyt niin ihanaa! Heh. Selvästikin hyvä loma :)
Mutta nyt kylpyyn, hyvää yötä!

ps. unohdin kuvien purkuun tarvittavan piuhan kotiin, en saa muita kuin kännykamerakuvia ladattua, joten aika köyhillä kuvilla mennään tänään...

3 litraa massaa

meni niin, että hujahti. Vakio remontointi/viilaus/väkertelykohde on tuo sintin nurkkaus meidän makkarissa. Se on jotenkin musta AINA kesken, vaikka siihen on uhrattu aivan tolkuttomasti työaikaa vuosien saatossa. Nyt se oli taas saanut vähän osumaa, tällä kertaa putkirempan myötä (yhteinen seinä kylppärin kanssa jota oli aika vauhdikkaasti kuitenkin lekalla murjottu purkuvaiheessa).
Innostuin korjaamaan nurkkauksen seiniä ihan kunnolla, me ollaan vähän laiskasti jaksettu korjata niitä kohtia jotka ei oikeasti näy mihinkään. Kolot näkyy vain jos menee nurkkaukseen seisomaan, mitä ei koskaan tapahdu koska siinä on sintin sänky. No mua on tietysti häirinnyt vaikka kuinka kauan tällainen valheellinen meininki ja tänään raivattiin sintin nurkka tyhjäksi ja lotrasin koko 3 litran purkillisen täyttömassaa noihin koloihin. AH! Se teki hyvää! Nyt saa mössöt kuivua vuorokauden verran, sitten kevyt hionta ja reippaasti maalia päälle. Siitä tulee niin hieno. Taas. Kunnes keksin jonkun uuden ongelman siinä nurkassa...

Tää räkänokka puuronaama meinas, että hauskaa täyttömassaa vois vaikka syödä. Me ei oltu samaa mieltä. Tyhmät aikuiset.

Pakkelointi hyvässä vauhdissa. Hyvin näkee mihin on massaa laitettu... Tuo nurkkaus on ollut aina siksi hieman ongelmallinen, että se on suht pieni, sen lattia on muuta makuuhuonetta pikkaisen korkeammalla ja kantavat rakenteet rajaavat sitä myös katosta päin. Ihme sopukka, jota olemme sitten pyrkineet hyödyntämään parhain päin. Ja todella hyötykäytössähän se on ollutkin sintin nukkumanurkkauksena.

Niin. Koloja. Ei mitään söpöjä pikkuisia naulan reikiä, vaan ihan kunnon aukkoja seinässä.

Seuraavaksi siirryn eteisen kaapin kimppuun, josta tännekin laitoin kuvia taannoin. Olen jo päättänyt miten hyödynnän kaapin tilat, mutta nyt ennen reissua ei ole rahaa ostaa mitään. Täytyy vähän himmailla näissä hankinnoissa. Teen siis vain pohjatyöt valmiiksi. Maalaan koko kaapin tänään. Onpahan sitten sekin tehty. Ugh.

Lomalomaloma!

Enää viikko ja päästään hiihtolomalle Tokioon! Tuskin maltan nahoissani pysyä! Menemme Tokioon nyt toista kertaa. Sintille reissu näin pitkälle on ensimmäinen ja eka on myös kerta Tokiossa. Viime kesänä käytiin Lontoossa ja toki ollaan autolla reissattu pitkiäkin etappeja kotosuomessa, mutta sitä ei minusta oikein lasketa matkustamiseksi.
Hiphurraa! Tokio! Loma! Irtiotto arjesta! Just eilen uutisissa taivastelttiin kuinka Tokio hukkuu lumeen tänä talvena, emme siis oletakaan pääsevämme lunta karkuun ;) Kiva nähdä paikka myös talvella, viimeksi oltiin heinäkuun helteillä ko. kaupungin vilinässä.
Fiilistelymielessä kaivelin viime kesäisiä Lontoon kuvia esiin. Kiva katsoa kuinka sintti on kasvanut sitten näiden kuvien...

Sintin matkakupla pääsee taas reissuun. Tuo Samsoniten matkasänky, jota olen kyllä aikaisemminkin hehkutellut, on ollut aivan loistava. Painaa vajaa kolme kiloa ja mahtuu kepoisesti sellaiseen normikokoiseen matkalaukkuun, vieden laukun tilasta noin kolmanneksen. Sintti on nukkunut kuplassaan aivan pikkuvauvasta lähtien niin mökillä, mummuloissa kuin missä ikinä nyt ollaankaan reissattu. Lontoossa hotellin siivooja petasi joka päivä myös sintin kuplaan uudet lakanat ja asetteli vielä pupunkin sievästi paikoilleen.

Pieni herrasmies nauttii Lontoossa puistotunnelmista.

Sintti nokosilla lentokoneessa. Saas nähdä miten nyt käy lentojen kanssa. Lontooseen lennettäessä matka oli toki paljon lyhyempi, mutta hyvin meni. Sintillä oli tuo oma makuupussinsa lattialla minun jälkojeni välissä ja siellä se nukkui tyytyväisenä.

Kehittävät lelut

Tai tylsät, kauniit lelut. Eikö ne ole sama asia? Makkarin kattoremontin yhteydessä tavaroita siirrellessä löytyi yhdestä laatikosta pari puulelua, jotka olin jemmannut odottamaan sintin kasvamista. Ostettiin nuo puulelut ennen sintin syntymää Italiasta ja naureskeltiin siinä, että lapsi varmaan kiroaa meidät ja saa vähintäänkin elinikäiset traumat siitä, että kaikki lelut joilla se sai pienenä leikkiä oli vaan jotain esteettisesti silmään sopivia ja "kehittäviä".
(On muuten uskomatonta, kuinka paljon raivasimme, jälleen kerran, erilaisten laatikoiden sisältöjä kun ne tuohon olohuoneen puolelle kerta tyrkylle kannettiin maalausurakan alta. Vaikka kaikki lootat oli käyty läpi rapiat puoli vuotta sitten kun olimme lähdössä putkiremonttievakkoon, oli niissä samoissa laatikoissa EDELLEEN karsittavaa vaikka ja kuinka... Käsittämätöntä... )

Nyt sintti löysi jemmalelulaatikon ja avasi sen. "U-UUUUU!!!" Kuului vaikuttunut karjaisu. Ei ollutkaan niin tylsiä meidän Italian ostokset. Erityisesti tuo vedettävä Pinokkio on aivan huippujuttu.

Kaverini korianteri

Omnom. Niin se vaan on, että hurahdettuani noin puolitoista vuotta sitten korianteriin, en ole vielä mehevämpää maustemellakkaa keksinyt suulleni kuin korianteri kavereineen. Viikonloppuna tein uunissa kirjolohta, se tuppaa monesti olemaan aika tunkkaisen rasvaisen makuista (tai siksi siis meillä ei juuri koskaan ole kirjolohta koska kuvitelmissani se on juuri tuollaista, yöäääh.) No joka tapauksessa, nyt ostin ison klöntin ko. kalaa ja maustoin sen huolella. Kalanen sai päällensä suolaa, pippuria, chilirouhetta, kaardemummaa, silputtua ruohosipulia ja silputtua korianteria. Sitten vaan uuniin ja perunat kiehumaan. Kastikkeeksi laitoin maustamatonta jukurttia johon sekoitin, kuinkas muutenkaan, korianterisilppua, basilikasilppua, suolaa, pippuria ja lorauksen appelsiinimehua. Oli muuten hyvä kokonaisuus, yllättävän raikas, ei tietoakaan siitä pelkäämästäni tunkkaisuudesta. Jäkiruoaksi tein vielä appelsiinirahkalla täytettyä kääretorttua. Tunnissa oli pöperöt pöydässä.

Katettiin sintillekin oikein matala lautanen haarukalla ja "veitsellä" (eli lusikalla). Tyyppi sotki aivan huolettomasti ja hoki samalla "nam nam". Ja kun jompi kumpi ruokailuväline tipahti lattialle, osoitti pieni perunainen sormi alaspäin "tippu!".
Sintti on syönyt itse jo useamman kuukauden ajan, tarhassa oppii niin nopeasti nämä kuviot. Se on se ikätoverien esimerkin voima kummallisen kannustava juttu... Niin hyvässä kuin pahassa... Nyt on nimittäin kuvioihin tullut tämä aikasmoisen sottainen syöminen, taitoa olisi syödä oikein siististi, mutta vissiin se on vaan niin paljon siistimpää olla bädäri ja vähän nassutella niin sun näin. No samapa tuo, kyllä se siitä taas.

Mistä tämä viikonloppuna väännetty korianterikala taas mieleen putkahti, johtuu siitä, että kävimme työkaveriporukalla syömässä Shanghai Cowboyssa joka käyttää korianteria vielä reippaammin kuin meikäläinen. Ja siitäkös minä olen onnessani. Rafla on kiva; palvelu melko hidasta, rasva käryää ja ruoka on niiiiiiiin hyvää. Suosittelen. Jos siis tykkää korianterista. Ja kestää hieman hitaan toiminnan :)

Hei me rempataan!

Nonnih. Taas on täysi työmaa käynnissä. Olohuone on täynnä laatikoita ja nyssäköitä ja makkarissa on sängyt kaadettuina ja kaiken kuorrutteena muoviharso. Pidän etätyöpäivää kotona ja kävin äsken napsaisemassa remonttimiehen silmän välttäessä muutaman kuvan makkarista. Se on taas varsin absurdin näköinen...

Villin näköistä. Verhot ja taulut on paikoillaan muovihunnutettuina. Kätevää "huntua" tuo suojamuovi siinä oli valmiiksi teippireuna, joten asennus kävi sutjakasti.

Iloinen ropina kuului aamupäivällä olohuoneen puolelle kun remonttimies rapsutteli irtoilevaa kattomaalia... Nyt on ensimmäinen kerros pakkelia laitettu, vielä toinen kiekka samaa tavaraa ja huomenna (toivottavasti jo huomenna) katon maalaus.

Ja just kun oltiin siivottu... Mistä tätä tavaraa oikein sikiää? Ihan reilusti saatiin kantaa noita erilaisia laatikoita ja nyssäköitä pois makuuhuoneesta, että saatiin tilaa työskentelylle... Täytyy sanoa, että pelottavia määriä tavaraa sitä saadaan upotettua yhteen makkariin jemmaan.

Onneksi ukko on huomiseen asti Tukholmassa työmatkalla, eipä tarvi kaivella kuin yhdet vuodevaatteet esiin tuolta läjistä. Tämä emäntä nukkuukin ensi yön sohvalla, en kyllä ala laittamaan illalla makkaria nukkumiskuntoon, kun aamulla työt taas jatkuu siellä...
Onneksi sintin nurkkaus makuuhuoneessa on koskemattomana, ei siis tarvitse siirtää lapsosen sänkyä olohuoneeseen. Se olisi aika nihkeää se. Vieläpä kun sintin täti tulee lapsenvahdiksi (että tämä mama pääsee työkaveriporukan tapaamiseen Shanghai Cowboyhin, hei vaan "avokkaat" ihana nähdä K sinua taas moneen kuukauteen, muiskis).
Nihkeää olisi sitten tädin parkkeerata sintin nukkumaan menon jälkeen koko illaksi joko keittiöön tai vaihtoehtoisesti hissuttelemaan telkkari äänettömällä olohuoneen puolelle... Ei hyvänen aika...

No se siitä pohdinnasta ja takaisin töiden kimppuun... Sieltä se remppamieskin tuli taas lisäämään tasoitetta. Hyvin tää etenee, jos nyt ei mun lähdekirjallisuuden lukeminen, niin ainakin remontti...

Leikkimökkiunelma, osa tuhat

Tänään ollaan vietetty oikein ehta ja kunniallinen löhöilypäivä. Jätin aamulla keramiikkatunninkin väliin, kun kerta oikein virkavalta eilen uutisissa totesi, että pysykää sisällä jos ei ole pakko lähteä liikenteeseen, niin mehän on pysytty! Vetelehtiminen kunniaan!

Siippa tosin spurttasi ja kävi katsastamassa mitä mökille kuuluu, vajaa tunti sillä meni koko keikkaan ja palasti posket punaisina takaisin kotiin. Kaikki kunnossa mökillä! Täytyy tasaisin väliajoin käydä katsomassa, että paikat on kunnossa, eikä kukaan ole murtautunut sisään tai katto romahtanut tai jotain muuta kauheutta tapahtunut.
Huomasin, että heti kun tuli puhe mökistä, tuli sinne myös kamala ikävä. Tänä syksynähän sesonki kesti mahdottoman pitkään. Mehän olimme vielä joulukuussakin yötä mökillä. Siellä on jopa vähän joulukoristeita laitettuna... Nyt tuntuu, että siitäkin on jo ikuisuus. Tulisi jo kevät! Multaa, kasvimaan laitto, pation rakentaminen, kuistin korjaus.... ja leikkimökistä unelmointi...

Ihana. Tässä on aika monta sellaista asiaa jota olen himoinnut meidän tulevaan leikkimökkiin. En usko, että vielä ensi kesänä leikkimökkiä saadaan, niin paljon on taas korjaus- ja investointilistalla asioita, että tämä joutuu vielä odottamaan.

Joulupukki toi sintille jo ensimmäiset kattilat leikkimökkiin. Niiden lisäksi meillä on myös Ikean pehmokasviksia ja sintin kummisedän ostama pehmokala. Ruokapuoli on siis hyvässä alussa.

Parissa seuraamassani blogissa on askarreltu ihania leikkimökkiasioita, jotka eivät varsinaisesti ole omaa kuumettani helpottaneet, tästä tai tästä voi huokailla... Kyllä meilläkin sitten joskus.

Kirjava katto ja kummalliset ajatukset

Hassua. Etsin kuvaa jonka muistin ottaneeni viime viikolla makuuhuoneen katosta ja eksyin siinä samalla selailemaan läpi vuoden aikana napsimiani kuvia. Löysin esim. tämän:

Kuva meidän olohuoneesta eteiseen ja taustalla hieman pilkottavaan keittiöön. Olen selvästi istunut sohvalla tämän napsaisessani. Kiinnostavaa tässä on se, että vaikka koti on tämän kuvan oton jälkeen kertaalleen paketoitu ja uudelleen paketeista purettu, näyttää meillä täsmälleen samalta. Okei, Dominikin taulu ei ole tuossa seinällä kun muutossa sen lasi hajosi (täytyykin muistaa laittaa viestiä Dompalle jos ehtisi auttamaan meitä lasin vaihdossa...), mutta muuten meillä on ihan saman näköistä. Tunne on jotenkin tosi friikki. Yleensä muuton jäljiltä koti etsii aika kauan muotoaan, mutta nyt kun teimme vain evakkoretken ja tulimme takaisin samaan asuntoon, ei mitään muutoksiakaan ole juuri tapahtunut. Taulut ripustettiin omille paikoillensa. Kirjat kirjahyllyyn -joka on tietysti samalla paikalla kuin aina. Keittiön matto mallattiin kohdillensa auringon haalistaman parketin rajojen mukaisesti. Ja niin edelleen. Todella outoa. Ja samalla mukavaa. Jos kerta tässä pikkukodissa kaikki ovat paikkansa löytäneet, niin ei kai siinä mitään.

Mutta se makuuhuoneen katto, se alkuperäinen aiheeni, niin se on kiva juttu, ok, tai siis eihän tuollainen vesivahinkoläiskä mikään kiva juttu sinänsä ole, mutta kun se on vaarattomaksi havaittu ja putkiremontin tiimellyksessä aiheutettu, tulee ammattilainen meidän katon korjaamaan. Hip hurraa! Pääsen taas haastelemaan ammatilaisen kanssa siitä miten työ parhaiten sujuu ja kuulemaan hänen kikkansa maalausasioissa. Hyöty irti monella tapaa!
Sitä paitsi, ei tuo katto nyt muutenkaan ole missään hurrattavassa kunnossa ollut, joten ei hassumpaa, että se nyt kuntoon tulee... 

Paperiläjä...

...joka vei yöunet ja aiheutti lievästi sanottuna "epämukavuusalueella" oloa. Viimeiset puolitoista viikkoa olen vimmatusti tehnyt tutkimussuunnitelmaa kollegan kanssa. Moinen aika kunnollisen hankehakemuksen tekemiseen on aivan naurettavan vähän joten totta kai olimme sitä mieltä, että KYLLÄHÄN TÄMÄ ONNISTUU. Ei puhettakaan, että ei muka ehdittäisi. Höpsis pöpsis. Siitä vaan työn touhuun.
Ja juu, ehdittiinhän me, mutta kyllä nyt alettiin vetää niin viime hilkulle tätä touhua, että päivääkin myöhemmin aloitettuna olisi kyllä jäänyt ihan aikuisten oikeasti tuo valmistumatta.

Siinä ne lepäilevät, kuusitoista kopionippua. Voi kun vielä toisivat sitä rahhootakin...