Eppuja ja Soul Asylumia

Voi vitsit, kotia paketoidessa löytyi teiniajan kasetteja. Muistan, että niitä on ollut toki rutkasti enemmänkin (erilaisia itse nauhoitettuja kokoelmia, totta kai) kuin nuo jäljellä olevat muutamat nauhat. Ihan mahtavaa, meillä on täällä mökillä ehta kasarimankka jonka kasettipesään pääsee pitkästä aikaa OIKEITA kasetteja. Voiko nostalgisempaa olla? Teinit ei edes tiedä mitä c-kasetit on, mutta meidän lapsuuteen ja varhaisteini-ikään ne kuuluvat ihan olennaisena osana.
Siippa osti taannoin Verkkokaupasta kasettiadapterin jonka avulla tuota Sharpin mankkaa saadaan käytettyä ihan vaan kaiuttimina. Sekin on ihan superia! Spotify raikaa ehdalla kasettirohinalla ryyditettynä!

Oooh! Hectoria, Euryhmicsiä! Oi teiniaika!

Sinttiä ei paljon vanhempien nostalgianiiskutukset jostain c-kaseteista kiinnosta. Se on aikansa lapsi ja kouluttaa rajuilla otteilla iPadia...