perjantai 11. maaliskuuta 2011

Hih, mikäs se siellä pilkottaa?

Kuva: Koti ja keittiö, erikoisliite 1-2 2011. S. 10.
Ostin pari irtonumeroa Koti ja keittiö lehteä kun työkaverin koti oli toisessa niistä kuvattuna. Tammikuun numeron mukana oli jonkinlainen erikoisliite teemalla "yhdistä uutta ja vanhaa".
Tuijottelin tuon erikoisnumeron yhtä kuvaa hämmentyneenä. Mikäs tässä on niin samaa kuin meillä? Huonekalut ei, mutta kas vain, meillä on tuo sama taulu kuin mikä kuvassa pilkistelee ihan oikeassa reunassa! (Sama taulu vai samanlainen taulu? Meidän työssä ei näy vedosmäärää, joten en tiedä yhtään onko tuo työ yksittäiskappale vai onko taiteilijalla monta vedosta tästä?)

Hankimme teoksen itsellemme Rikhardinkadun kirjaston yhteydessä toimivasta taidelainaamosta. Teos osui silmiini heti, mutta hieman tyyriin hinnan vuoksi jätin sen hetkeksi pois verkkokalvoiltani ja keskityin penkomaan lainaamon muita tauluja. Mutta tietäähän sen miten siinä oli jo käynyt... mikään muu työ ei vaan enää kolahtanut kun tuohon yhteen oli silmänsä kerran iskenyt...

Reetta Hiltunen, Prosperity, 2008.
Tuo taidelainaamon idea on aivan nerokas, töitä voi joko vuokrata itsellensä kuukausihintaan tai maksaa samaisia vuokraeriä niin kauan, että työlle määritelty ostohinta tulee täyteen. Tässä tapauksessa siis maksamme vuokraa/osamaksua työstä 60 €/kk tietyn laina-ajan ja voisimme palauttaa työn lainaamoon tuona ajanjaksona milloin haluamme. Rahoja ei tietenkään saa takaisin, joten nyt kun mekin investoimme tähän tauluun alkupääomaa 250 euron verran, (siipan työkavereilta saatu häälahjakortti) emme tietenkään ole ajatelleet ottaa tätä työtä vain vuokralle, vaan lunastaa se omaksi tässä parin vuoden aikana. Taulu on vaan niin ihana ja se haettiin ikimuistoisesti kotiin kun olin viimeisilläni raskaana.

Itse asiassa tämä on jo toinen iso työ jonka olemme hankkineet vastaavalla tavalla. Edellinen taulu hankittiin taidegraafikoiden liiton galleriasta. Olimme pitkään himoinneet taiteilijakaverin työtä seinällemme, mutta ne olivat järjestäen olleet aivan liian suuria. Mutta nyt oli vihdoin sen kokoinen taulu näyttelyssä, että se mahtui kaksion ovesta sisään. Joten kaupat tehtiin oitis! Viimeinen erä tuosta Dominik Wlodarekin työstä maksettiin samassa kuussa kuin tämä Hiltunen hankittiin.

Aika kätevä tapa hankkia taidetta kotiin tämä osamaksu! Olemmekin päättäneet, että tuo noin 60 euroa/kk tulee olemaan aina budjetoituna taidehankintoja varten, joten reilun vuoden päästä voimme taas alkaa katsella ostomielessä ympärillemme... Summa ei myöskään tunnu siltä, että olisi jostain muusta pois, koska on jo niin "vakikulu".

Olohuoneen työpiste. Vielä kun saisi piuhahelvetin pöydän alta kesytettyä niin olisin tyytyväinen. Ja tauluakin pitää hivenen nostaa, uusi kone on pikkuisen edellistä isompi ja nyt se hivelee taulun alareunaa. Ei hyvä. (Kielen naksutusta ja pään pudistelua.)
Niin muuten... Koti ja keittiö -lehti yllätti positiivisesti! Olen joskus vuosia sitten ollut aviisin kestotilaaja, mutta lopetin tilauksen kun joka ikisessä lehdessä oli vain maalaisromanttisia, korskeita taloja, joissa sisustuksen "juju" oli vanhan näköisiksi käsitellyt valkoiset huonekalut, takorautaesineet ja viehkot pastellisävyt. Ei niissä kai mitään vikaa sinällänsä ole, mutta ei vaan natsaa minun sisustusmakuuni lainkaan...
Joka tapauksessa, nyt noissa kahdessa ostamassani lehdessä oli vain yksi maalaisromantiikkaa tihkuva juttu. (Joskin se olikin sitten ihan viimoisen päälle vaaleanpunainen unelma. Mm. makuuhuone oli kokonaan hempeän vaaleanpunainen perheen äidin unelman mukaisesti! Kylläpä varmaan houkuttelee viriiliin avioelämään vällyjen välissä tuollainen lapsuusaikojen barbieunelmaluola! Kääks...)
Mutta muut lehden jutut olivat varsin kivoja ja yllätin itseni lukemalla lehteä jopa oikein tarkkaan.

9 kommenttia:

  1. Kumma juttu toi sama/samanlainen taulu! Varsinkin jos teidän taulussa ei ole vedosnumeroa. Jotenkin oma ensireaktio on, että "ei hyvä juttu" vaikka tarkemmin ajateltuna eihän se ole itseltä pois jos jollakin muullakin on sama ihanuus kotona. Onhan niin paljon muutakin juttuja joita monessa huushollissa - huonekaluja, verhoja jne. Mutta koska tässä oli nyt kyseessä kuitenkin suurempi investointi teiltä kuin Ikean taulu ja varmaan päätyessänne tähän teillä oli mielikuva siitä, että kyseessä on uniikkijuttu, niin sen puolesta mulle tulee teidän puolesta huijattu olo. Eihän samanlainen taulu, teidän taulunne tunnearvoa ja ihanuutta vähännä, olettehan itse päättäneet, että se on hintansa arvoinen, mutta silti. Mitäpä jos ottaisitte taiteilijaan yhteyttä ja vienosti tiedustelisitte miten on asian laita? Onko esim teidän työnne vedos Numero Uno ja sen jälkeen, sen saavuttua menestystä ja suuren suosion, vedoksia on otettu lisää?! Ja täten Prosperity olisi ainakin taiteilijan näkökulmasta varsin sopiva nimi?! Tai onko jompi kumpi väärennys!? Kääk kääk kauheaa! Tänne jää uusi blogifani suurella mielenkiinnolla seuraamaan, miten tarina etenee. :)

    VastaaPoista
  2. Ooh, tämähän menee jännäksi, mutta kyse on tosiaan serigrafiasta, joten vedoksia voi ja saakin olla enemmänkin. Tuntuisi melkein tuhlaukselta jos näin ei olisi! Sen sijaan jos tuo on yksittäiskappale, niin silloin se on todennäköisesti ollut kuvauslainassa ennen kuin me olemme sen ostaneet...
    Mutta minä otan vähän selvää, että mikä on meininki, alkoi itseäkin oikein kiinnostaa tämä :)

    VastaaPoista
  3. Niin, tosiaan, tässä tapauksessa tosiaan voi olla että lehdenkuvassa on Teidän Taulu, joka siellä ollut ennen teille tuloa lainassa. Mielenkiintoista. Ennen kuin saat selville - mistä veikkaat itse, että on kyse? Siitä, että vedosnumerointi jäänyt tekemättä? Ei kai se pakollista ole, vaikkakin standardikäytäntö. Hmm...

    VastaaPoista
  4. Tätähän on tietenkin helpointa kysyä Reetalta suoraan :)(reetta ät rtistry.com)

    VastaaPoista
  5. Kettu kuittaa! Laitoin viestiä! Jännää! :)

    VastaaPoista
  6. No niin, taiteilijan kanssa on sähköpostiteltu ja kuten oletinkin, työ on vain ollut kuvauslainassa ennen kuin ostimme sen.
    Laittelen myöhemmin lisää tekstiä, taululla on ihan kiva historia!

    VastaaPoista
  7. Siis onko ainokainen laatuaan?! Kerro, kerro! Tahtoo kuulla tarinan!

    VastaaPoista
  8. Juu, ainokainen on ja ehtinyt olla siis mukana niin taiteilijan näyttelyissä, kuin myös tosiaan kuvauslainassa tuossa aviisissa josta oli puhetta! Koska lehdellä on tietysti täydet käyttöoikeudet ottamiinsa kuviin ja myös taiteilijalta lupa, saattaa tuo meidän omistama työ siis pompsahdella esiin vielä jatkossakin! Meillä on tällainen pieni julkkis olohuoneen seinällä, aika hauskaa! ;)

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen tarina! Ja kylläpä sulla oli tarkat silmät kun bongasit tuon lehden kuvasta! Varmaan sitä myös alitajuntaisesti katselee eritavalla kun tietää, että on ainokainen, eikä sitä oikeasti roiku kenenkään muun seinällä.

    VastaaPoista