Elämää muuton jälkeen

Huhhei. Muuttolaatikkoja purkaessa. Ja purkaessa. Ja purkaessa. Ne ei lopu koskaan. Oli opiskeluvuosi jolloin vappu ei loppunut koskaan. On muutto jossa erilaiset nyssäkät, kinastelut remontin yksityiskohtien ratkomisesta, remontin tekeminen jnejne. ei vaan lopu. Koskaan.

Kaaosta sietäessä. Onneksi sintti alkoi taas leikkiä leluillaan. Ehkä mekin saadaan nyt vähän purkaa laatikoita ilman, että on lelujuna otsassa pystyssa kellään...

Noooooh. Tietysti tässä voisi nyt ottaa sellaisen voittaja-asenteen kyllä käyttöön aivan välittömästi sillä me kuitenkin tehtiin kuukaudessa täysi remontti ja vielä muutettiin. Ei se nyt ihan paska suoritus ole. Osallisena tuohon puristukseen olikin sitten kylällisen verran ihmisiä, joten varsinaisesti pelkkiä omia olkapäitä ei passaa hakata :)

Keittiö on eniten kesken. Jälkitoimituksena tulee vielä tavaraa, listat puuttuu, välitilan laatat puuttuu jne. Lisäksi pistän kyllä vielä tänä iltana keittiötoimittajalle reklamaatiota sokkeleista. Ne ovat kertakaikkisen kehnoa laatua. Nyt jo sen näköiset kuin niillä olisi hoidettu vasaran virkaa keittiön kokoamisessa. Grrrrr. En tykkää.

Meidän makuuhuoneeseen tulee toiseen päätyyn pätkä kirjahyllyä, nojatuoli, pieni pöytä ja jalkarahi. Kirjahyllyn viereen nousee vaatekaappia. Paino muodolla nousee. Pitää näet vähän fiksaa. Kuten kuvan ylälaidasta huomaa, niin tuolla katonrajassa menee tuollainen palkki, jonka seurauksena vaatekaapista täytyy vähän ylätakareunasta nyrhiä palaa pois jotta se saadaan fittaamaan tuon seinän kanssa. Piheinä kun ostettiin halvimmat valmiskaapit, ja nehän nyt ei tietenkään ole oikean kokoiset. Mutta halavalla saatiin! Ha!

Mun pojat "lemontoi" (eli kokoavat toista vaatekaappia toiselle seinälle)

Tarkkaa työtä. Pieni, oikea, ruuvinväännin on aivan uskomattoman upea työkalu sintin mielestä. No ihmekös tuo. Juuri sopiva käteen.

Sintille otti kyllä luonnon päälle tämä muutto ja eka viikko meni siltä ihan hirveissä raivareissa, kilareissa, huudossa, huutoraivareissa, itkupotkuhuutoraivareissa jne. (ja kyllä muuten ärsytettyinä ja väsyneinä me vanhemmatkin huudettiin kuin hinaajat ja aika taajaan viime viikolla, joojoo, ei saisi ja pitäisi nousta lapsen kiukuttelun yläpuolelle, hengitellä zeniläisesti ja hymyillä lapselle armollisesti.) Totta kai sintti on uhmaiässä ja hommat eskaloituu sillä aika vauhdikkaasti muutenkin, mutta kyllä on remppamuuttoangsti ollut ihan... mittava...
Uudet naapurit on varmaan ensimmäisen viikon perusteella haltioissaan meidän harmonisesta perheestä...

Kaiken tämän riehunnan keskellä päätimme, että viikonloppuna vihelletään peli katkolle eikä tehdä mitään. Ainoa myönnytys sosiaaliselle elämälle oli päivällinen enoni luona. Muuten vetäydyimme mökille kolmistaan. Se kyllä kannatti.
Sintti oli viikonloppuna huomattavan paljon rauhallisempi. Hän pääsi mökille ja näki, että siellä on kaikki  samoin, ei muutoksia, lelut paikoillaan jne. Nyt sintti on täällä uudessa kodissakin rauhallisempi. Läpimurtona todettakoon, että tyyppi on tänään tarhan jälkeen leikkinyt itsekseen olohuoneen lattialla. Sitä ihmettä ei olla tässä huushollissa männäviikon aikana päästy todistamaan.

Apropoo, tätä kirjoitellessani sintti ja siippa ovat lukemassa iltasatua
ja olohuoneen seinän takana naapuriasunnossa joku pikkupentu huutaa kuin hinaaja ja aikuisten äänet kohoaapi korkeuksiin siinä mukana. Symppaan ja samalla täällä vähän hymyilen, ei me ollakaan ainoita joilla on tuurihirviö huushollissaan... ;)

Lamppukaunotar

Tämä oli meidän uuden kodin pikkueteisessä "nikotiiniluolassa".  Lamppu täytyy huolellisesti putsata ja tarkistaa johdon kunto, ties milloin sitä on viimeksi huollettu. Ajattelin sitä vähän keittokomeron ikkunan eteen... Tai johonkin muuhun sellaiseen kohtaan missä tuo pienokainen sopii mittasuhteisiin... Lamppu on Idmanin tuotantoa, olemme yrittäneet vähän googletella, että olisiko ihan Paavo Tynelliä, mutta ei olla kyllä tällaista bongattu, eli en edelleenkään tiedä... mutta oli tai ei, kaunis se on!

Uusi koti on muuten yhdistetty (jo kylläkin kuulemma talon rakennusvaiheessa) kaksiosta ja yksiöstä. Yksiö on ollut alivuokralaiskäytössä ilmeisesti vuosikymmenten saatossa pitkiäkin aikoja. Ja jossain vaiheessa joku vuokralainen on ollut todellinen korsteeni, kuka hän onkaan ollut, hän on kyllä erittäin suurella hartaudella röökannut, kessuttanut, kierinyt tupakoissa. Ilmeisesti, ehkä, otaksumme, että putkiremontin yhteydessä muutama vuosi sitten yksiön puolta on vähän rempattu lasikuitutapetilla ja uudella muovimatolla, epäilemättä siksi, että kessunhaju ei muuten ole lähtenyt pois... Nyt kun me revimme lasikuitutapetit pois ja muutenkin löyhyttelimme pintoja, alkoi kyllä haista ja pahasti. Jossain vaiheessa olin kauhuissani, että emme pääse hajusta eroon, mutta kyllä ongelma poistui melkoisen hyvin kun saatiin rakennusjätteet ulos asunnosta. Huh, onneksi.

Hoh, siis pitkä pohjustus sille miksi luulen, että lamppu on saanut kaikessa rauhassa pikkueteisessä roikkua: kukaan ei ole kunnostanut pikkueteistä ties miten pitkään aikaan, nikotiiniluolaa on fiksattu vain huoneen puolelta, ei eteisestä, näin ollen kukaan ei ole myöskään tuhonnut sieltä tätä söpöliiniä. Hyvä niin! Hyvä meille!

Meillä on lattia!

Lattia! Meillä on lattia! Täneen oli tiukkaa vääntöä raksalla kuuden ihmisen voimin. Itse hengasin sintin kanssa koko päivän, käytiin raksalla vain huoltotoimissa ja ruokkimassa ihmismassoja.
Lattian lisäksi apujoukot myös maalasivat patterivälejä, pikkueteistä ynnä muuta hyödyllistä, tuli nekin hoidettua, huikeaa! Kiitoskiitoskiitos! <3

Vielä on toki tosi paljon töitä edessä, kuten keittiön asennus (onneksi oltiin fiksuja ja otettiin asennuksella...), sähkötyöt, putkityöt, listojen asennus, olohuoneen katonrajan viimeistely, kylpyhuoneen katon panelointi, erinäisiä viimeistelyjä karmeissa ja ovissa. Ovien sahaaminen uuteen lattiaan sopiviksi, makuuhuoneen kaapistojen ostaminen, hakeminen ja kokoaminen (grrr...) jnejne... Ei työ tekevältä lopu...

MUTTA lattia on nyt kokonaisuudessaan ainakin kertaalleen maalattu, osittain jopa vahaukset ovat valmiita! Tämä koko lattiatyö oli erittäin kriittistä saada valmiiksi viimeistään juuri tänään. Jos olisimme tästä lattian teon aikataulusta joutuneen radikaalisti joustamaan, olisi koko korttipakka levinnyt aivan katastrofiksi, mutta ei, mepä pistettiin apujoukkojen kanssa haisemaan ihan urakalla ja suoriuduttiin työstä kunnialla!
JEEEEE!!!

Pyöräily se se on nuorenmiehen lempparijuttui. Tässä ollaan tänään uuden kodin vieressä, alakoulun pihalla. Sintin tulevan koulun pihalla. Sillä välin kun muut raatoi, me hyörittiin ulkona.

Lattiaviikko ja vanerit vilisee silmissä

Lattiahiomakone. Ehdoton. Loistava. Just näin.

Raksalla on menty tämä viikko lujaa. Ja lievällä paniikkimeiningillä, vaikka ollaankin kilvan toisillemme vakuuteltu, että hyvin etenee! Ei hätää! Homma hanskassa! Ja ehkäpä juuri sen takia hommat ovat edenneet ja olemme puskeneet menemään sinnikkäästi ja sisukkaasti, vaikka eteen on tullut pikku mutkia ja aikasyöppöjä ynnä muuta. Mutta väsyttää, voi tavaton kuinka väsyttää (ja silti nytkin kökin hereillä...)

Meidän makuuhuoneen lattiahan se sieltä alkaa kokoontua!

Raksapäivät 16 - 22 ovat olleet lattiaa, lattiaa ja lattiaa.
En enää pysty edes muistelemaan, että mitä tapahtui minäkin päivänä, mutta sanotaan nyt näin, että hommia on riittänyt, pakuja vuokrattu, vaneria leikattu ja puuta halkaistu. Satoja metrejä. Perjantaina raahattiin loput esityöstetyt puumateriaalit työmaalle, velipoika laski höylänneensä 500 metriä lautatavaraa. Siihen samaan kasaan tuli sitten vielä 30 vanerilevyä. Kasa oli aika jäätävä, mutta kovasti se on huvennut viikonlopun aikana.
Uskomatonta kyllä, mutta olohuoneen lattia on valmis. Se on kaikkien eri työvaiheiden jälkeen saanut pintaansa paitsi Ottossonin kermanvärisen pellavaöljymaalin, (jota myy ainakin Roseborg Oy. Verkkokauppatilaus toimi moitteetta ja maali on aivan tajuttoman hyvää ja laadukasta. Sitä menee todella vähän, pitää hieroa puuhun ohuena kerroksena ja jälki on todella kaunis, jättää puunsyyt näkyviin, mutta peittää) MYÖS pellavaöljyvahan, joksi valikoitui sintin kummitädin suositusten avulla Allbäckin valkoinen vaha, jota puolestaan myy mm. Rakennusapteekki. Vaha on niin ikään todella hyvää tavaraa. Ai että!

Meidän makuuhuoneen lattia illalla juuri ennen kotiinlähtöä. Tuplexit on levitetty, vaneroinnit paukutettu ja lattialautojen asennus päässyt hyvään vauhttin!

Eteisen lattia tänä iltana juuri ennen kotiin lähtöä. kaksi kerrosta pintakäsittelyä. (Pikkasen sai siippa kuroitella, että sai vessasta valot pois kun lattia on märkä... heh)

Sintin huone! Huomenna maalaus! Jeheee!!!

Myös eteisestä on jo käsitelty puolet (jep, puolet, toista puolta ei voi käsitellä ennen kuin sintin huoneen lattia on käsitelty...) LISÄKSI tänään saatiin maalausta vaille valmiiksi sintin huoneen lattia! Veljeni on ihan vakikalustoa nyt syyslomansa aikana raksallamme (maksamme kyllä hänelle oikeata palkkaa siitä, ei tässä nyt sentään ihan ruveta teinejä riistämään...) ja sen lisäksi meillä on onnekkaasti huikeita ystäviä, jotka ovat jeesanneet raksalla mahdottomasti. Tänäänkin oli yksi kaveri hiomassa ja kittaamassa sintin lattiaa, ja huomenna paikalle pelmahtaa oikein pieni joukkio! Ja lapsenvahtitilanne on ollut mainio nytkin, kun vanhempani ottivat sintin leikkimään koko päiväksi.
Huomenna vuorotellaan siipan kanssa sintin vahtimista, mutta kyllä tämä tästä! Kyllä tämä tästä! Vielä on urakkaa jäljellä enemmän kuin riittävästi, mutta jotenkin tuntuu siltä, että homma sujuu aika hienosti kun meidän makkaristakin on jo kolmannes laudoitettu ja pikkueteistä aloitettu. WUHUU!

Remonttipäivät 11 - 15, eli keskiviikosta sunnuntaihin: Tykitystä

Silmät pyörii päässä, nyt on muutamassa päivässä taas tapahtunut enemmän kuin riittävästi isoja asioita.

Remppapäivä 11, keskiviikko oli vahvasti siivouspäivä. Aamulla haettiin paku vuokralle (50 e) ja sitten kipin kapin raksalle lastaamaan kaikki roskat sorttiasemalle vietäväksi. Ensimmäisen kerroksen asunnossa on se näppärä puoli, että roskat ja purkujäte oli nostettavissa ikkunan kautta ulos. Nopeutti koko toimitusta ihan merkittävästi! Siippa maalasi keittiön katon ja seinät. Sintin täti tuli töiden jälkeen leikkimään sintin kanssa ja saatiin sillä tavalla taas nipistettyä vielä hiukkasen peliaikaa illallekin.

Remppapäivä 12, torstaina ei tehty mitään, ei edes käyty raksalla! Sen sijaan vedettiin ihmisten vaatteet niskaan, lopetettiin kesälomailu ja mentiin töihin. Aivot oli ihan telakalla kyllä.

Remppapäivä 13, perjantain iltapäivä meni broidin kanssa lattiaproggista säätäessä ja taas oli vuokrapakulle käyttöä (50 e).

Remppapäivä 14, lauantaina tuli appiukko naisystävänsä kanssa raksalle apujoukoiksi. Sinne jäivät työmaalle pähkäilemään lautalattian rakentamista appi, naisystävä ja veljeni ja me lähdimme ystävien häihin. (RakkauttaRakkauttaRakkautta, teki hyvää olla juhlissa, teki hyvää nauraa ja laulaa ja juoda ja syödä ja itkeä ja taas nauraa, ihanat häät, ihana morsiuspari, ihania ystäviä talo täynnä. Täydellinen ilta.)

Remppapäivä 15, sunnuntaina ollaan taas sitten oltukin raksalla koko päivä. Kun korkkarit yöllä tipahti eteisen lattialle, kaivoin aamulla taas esiin raksakengät ja farkut & ulkoilutakkiyhdistelmäni (ah, niin eleganttia...) ja karistin vähäisesti nukutun yön harteiltani.

Olohuoneessa täysi toiminta päällä. Tuplexien ja vanereiden päälle rakentumassa laudat. Lattiasta tulee absoluuttisen upea. Mutta töitä se vaatii vielä pirusti.

Käsityötä, lauta kerrallaan!

Keittiön lattia keskiviikkona...

...Ja keittiön lattia sunnuntaina!

Viikonlopun aikana agendalla on ollut lautalattian rakentaminen. Se on työlästä, lattiamme rakennetaan käsityönä ja monesta eri työvaiheesta koostuva proggis on vain yksinkertaisesti hidas.
Ensin pohjalle asennetaan tuplex-askeleristettä (40 e/rulla, huoh), sitten vanerilevyt, jotka kiinnitetään toisiinsa Lamellojyrsimellä ja vasta tämän jälkeen asennetaan liimaten itse lattialaudat. Koska liimaus vaatii puristusta, laudat kiinnitetään vielä ruuveilla vaneriin. Kuivumisen jälkeen ruuvit otetaan pois, reiät täytetään puukitillä ja koko höskä hiotaan Ramirentin lattiahiomakoneella, joka on vuokrattu viikoksi (250 e plus laikat 4,5 e/kpl, halapaa, halapaa...) ja sen jälkeen lattia pintakäsitellään.

Ja ennen kuin joku kysyy, että eikö voi helpomminkin tehdä lautalattiaa, niin vastaan, että voi, mutta erinnäisten sattumusten ja syiden seurauksena meillä tehdään nyt näin. Ja vaikka tuo on työlästä, niin kyllä siitä myös tulee ihanan tuntuinen jalan alle. Lopussa kiitos seisoo. Minulla on ollut joka päivä jalat tosi kipeät tuossa tämänhetkisellä betoni & linoleum yhdistelmällä seisoessa, mutta tuo vaneri & lauta yhdistelmä, se tuntuu kuulkaa siltä kuin pumpulilla kävelisi!

Pimeä kuva, mutta köökin lattia sunnuntai-iltana ensimmäisen pellavaöljymaalikerroksen jälkeen.

Koko ensi viikko on pelkkää lattiaa, veljellä on syyslomaviikko koulusta joten hän ja koulukaverinsa painavat niska limassa lattiaa kasaan koko viikon ja me heilutaan illat mukana niin paljon kuin pystytään. Onneksi kavereitakin on ilmoittautunut vapaaehtoisavustustöihin lattian maalaamiseen. Pirullinen hoppu tässä tulee, mutta hymy ei hyydy, eikä yrittävä lannistu. Pala kerrallaan. Kyllä se siitä!

Viikonlopun aikana tuli myös valtava kiitollisuudentunne. Ei tämä remontti onnistuisi MITENKÄÄN ellei meillä olisi näin huikeita apujoukkoja ja turvaverkkoja, jotka kaikki auttavat juuri sillä parhaalla tavalla. Nyt jo kiitoslistalla iso liuta ihmisiä ja lisää vaan tulee ensi viikolla. Onni on apujoukot. Jos en muista riittävän usein kiittää, niin nyt taas kiitän. Kiitos, kiitos! <3

Remonttipäivät 9 ja 10: Kyllä tämä tästä!

Kesälomalla on hyvää aikaa tehdä remonttia. Maanantai ja tiistai ovat menneet aikamoisen työntäyteisesti! Sintti oli maanantaina tarhan jälkeen tätinsä kanssa sirkuksessa ja tänään tarhakaverin luona leikkimässä, joten ollaan saatu nipistettyä iltaakin remontille. Tarpeeseen. Sanon ma.
Mutta on myös tapahtunut!
Molemmissa makuuhuoneissa on tapetit! Ikkunalautojen, listojen ja väliovien maalaaminen on hyvässä vauhdissa! Pikkueteinen on saanut yhden kerroksen pohjamaalia! "Paraatieteinen" on VALMIS! KEITTIÖ ON PURETTU!

Meidän makuuhuoneen tapetti Hanna Werning-mallistoa, Borås-tapetilta (67 e/rulla, Töölön Värisilmästä) Se on UPEA.

Tässä vaiheessa vaatii vielä vankkumatonta uskoa remontoijilta, että lopputulos on justiinsa niin makea kuin mitä on suunnitellut. Ihan se ei mielestäni vielä se visio näistä kuvista välity, hih!

Sintin huoneen tapetti, Wallpapers by Scandinavian designers, Borås-tapetilta (niin ikään 67 e/rulla Töölön Värisilmästä)

Ja 50-lukulaiset kaapit saatiin ehjinä ulos keittokomerosta, joten nyt ne voidaan hyödyntää mökillä ja sintin huoneessa. Ihan parasta! Suurena huolenamme oli, että aidot, umpipuiset kaapit eivät hevillä keittiönseinistä irtoa ja menevät ns. tuhannen päreiksi, mutta onneksi ei! Jos vain tuo keittiö olisi ollut hieman suurempi kuin 4 m2, olisi alkuperäiset kaapit varmaan pystytty hyödyntämään ihan keittiössä, mutta hyvä tämä on näinkin, ei ainakaan mene kaatopaikalle.

Keittiö!

Pientä laittoa vaille... Tiskipöytä siirtyy varastoon odottamaan pääsyä mökille.

Ja tulihan sitä käytyä taas rautakaupassakin. Olen rakastunut Herttoniemen Starkkiin, jos haluat umpihirveitä Vallilan polyamidinukkamattoja, niin suunnista toki johonkin suureen nimeltämainitsemattomaan rautakauppaan (ihan sama kumman ison ketjun...), mutta jos haluat oikeasti löytää remonttiaineksia, mene Herttoniemen Starkkiin. Siellä ei kuulkaa kikkailla ja minä olin aivan valinnan vaikeuksissa tasoitemassarivistöjen äärellä (joita ei erään ison rautakaupan myyjän mielestä ollut olemassakaan kun ko. tuotteita heiltä etsin...) Tällä kertaa ei tarvinnut ostaa enää pohjamaalia, mutta harmaata pintamaalia tuli mukaan 9 litraa (n. 92 euroa sävytyksellä) ja tasoitemassaa 10 litraa (48 e). Yhteensä tuota pintamaalia on mennyt nyt vajaa 20 litraa, mikä on varsin maltillinen määrä mielestäni... Sillä on kuitenkin maalattu kaikki huoneet. Miten paljon tuota kallista pintamaalia olisikaan seinät hörppineet, jos emme olisi lotranneet kymmeniä litroja pohjamaalia alle? Aivan... Se pohjamaali kuitenkin maksoi vain 47 euroa/ 18 litraa... Joten kannattaa lotrata sitä pohjamaalia. Ihan helkutisti...

Remonttipäivä 8: Sunnuntain lepohetki (lue: työtätyötätyötä)

Tänään tehtiin niin, että siippa lähti aamulla työmaalle ja me jäätiin sintin kanssa kotiin aamupäiväksi ja päiväuniajaksi. Istuttiin sohvalla sintin kanssa ja lukea porskutettiin Kana Karoliina, Kaikki iloiset värit, Kolme karhua, Oi, mikä talo!, Minä ja nukke, Pupu etsii itselleen kotia ja viimeisenä vielä Mauri Kunnaksen Tassulan tarinoita Hurja-Harrista ja hänen ärjyvästä mopostaan. Tunnin kohdalla alkoi sintin keskittymiskyky hiipua, mutta ei se mitään, alkoi mullakin jo kurkkua kuivata se ääneenluku.

Lihaksia vähän kolottaa nyt iltasella. Päiväunien jälkeen vein sintin leikkimään kavereille ja raksalla maalasin mm. meidän makuuhuoneen. Siippa oli koko päivän ähissyt tasoitetapettien kimpussa olohuoneessa ja työ oli vielä aika lailla kesken kun pääsin kolmen maissa raksalle. Aikamoinen homma noissa tasoitetapeteissa kyllä on... Se on niin paksua materiaalia, että sama kuin yrittäisi rullata paksua pahvia seinään kiinni. Jep. Raskasta puuhaa, jota minäkin pääsin tekemään kun siippa lähti hakemaan sinttiä hoidosta vähän ennen viittä.

Olohuoneessa on nyt pohjat tehtynä! Kuvassa näkyvistä komeroista otetaan ovet pois, sisäpuoli siistitään ja tilalle laitetaan kirjahyllyjä, näin me saadaan tuollainen "kirjastosyvennys" olohuoneeseen. Siitä tulee makea!

Meidän makuuhuone perjantaiaamuna ennen kuin koko huone tyhjennettiin ja siippa alkoi heilua maaliruiskun kanssa.

Sama huone maaliruiskutuksen jälkeen perjantaina illalla. Aika surullisen näköinen. Erityisesti tuo kusenkeltainen nikotiiniovi on jotenkin... viehko...

Ja vielä sama huone tänään uudessa pintamaalissaan. Patteriväliköt ovat vielä kellertävät, ne täytyy maalata toiseen kertaan, samoin ikkunasyvennykset pitää viimeistellä. Ja se nikotiiniovi maalata valkoiseksi...

Päivän saldo:

• kolmas kerros maalia meidän makkarin kattoon (huoh, vielä se varmaan vetäis neljännen ja viidennenkin kerroksen, mutta ei taideta kyllä ehtiä...)
• pintamaalit meidän makuuhuoneeseen
• tasoitetapetit olohuoneeseen
• pientä paklausta eteisessä
• TO DO-lista (jonka huomenna teippaan meille eteisen oveen kiinni, saan jonkinlaista tyydytystä siitä, että voi sitten ruksia listasta asioita yli pikkuhiljaa)

Kyllä tässä on vielä ihan tajuttomasti työtä edessä, mutta kyllähän tämä myös etenee pala palalta! Jeijei!

Pikkueteinen on vielä täysin koskematon. Se on nikotiiniluola, jota alan jynssätä maalipesulla ensi viikolla. Vasta sen jälkeen alan pistää pintaan maalikerroksia...

Pikkueteisessä on myös meidän toinen vessa ja sen ovi on putkiremontin yhteydessä maalattu sisäpuolelta ja kuten kuvasta huomaa, ihan pikkiriikkisen myös ulkopuolelta. Väriero nikotiinin värisen ulkopuolen ja valkoisen sisäpuolen välillä on huomattava. Ei muuta kuin töihin siis...

Remonttipäivät 6 ja 7: Tulitikut silmiin

Nyt ollaan tehty todella intensiivisesti remonttia viikon verran. Tasan viikko sitten saatiin avaimet ja viime sunnuntaina startattiin tämä remonttisirkus.

Eilen teimme siipan kanssa koko päivän töitä raksalla, on kyllä hyvä, että meillä on molemmilla kesälomia jäljellä. Ei tämä kyllä pelkillä iltapuhteilla onnistuisi tällä aikataululla.
Saatiin maaliruiskulla maalattua kaikki katot sekä molempien makuuhuoneiden seinät. Sotku on tajuton. Hyvistä suojauksista huolimatta (suojauksien asentamiseen meni myös tosi paljon aikaa...) maaliruiskun maalia on joka paikassa, ihan niin kuin jo aikaisemminkin totesin täällä: ei voi suositella asutussa asunnossa käytettäväksi!! Tosin tuo meillä käytössä oleva ruisku on melkoisen jämäkkää tekoa ja vaatii ryhdikkään kokoisen kompressorin toimiakseen. Se kompressori kun jylähtää käyntiin, niin naapurilla hyppii astiat kaapissa. Aika äijää. Ehkä niitä on vähän kevyempiäkin masiinoita markkinoilla, jotka vois toimia myös asutussa asunnossa. En osaa sanoa.

Anteeksi, mutta teiltä on tippunut hieman maalia tuohon lattialle...

Tänään oli aikeissa viettää lupsakan mukava remontointipäivä kolmevuotiaan kanssa. Sepä oli yhtä suurta hullunmyllyä. Näin sen kummemmin yksityiskohtia mehustelematta.
Huomenna tehdään niin, että toinen on sintin kanssa himassa ja toinen raksalla, sintti pääsee hetkeksi leikkimään ystäviemme luokse (pelastajat) ja sillä välillä me teemme töitä yhdessä hullunkiilto silmissä.
Kyllä me jotain saatiin tänäänkin tehtyä, ei siinä mitään! Ja päätettiin myös pitää yllä hyvää tuulta vaikka väkisin. Eteneeetenee! Tsempattiin toisiamme samalla kun pyyhin maaleja irti sintin haalarista ja siippa kuori vahingossa maalitelalla makkarin kattoa palan alas...

Loppuviimein saatiin kuitenkin parit katot maalattua toiseen kertaan, aloitettua tasoitetapetin asennuksen olohuoneeseen ja maalattua pintamaalin sintin huoneeseen (hurraa!). Sintin huoneeseen täytyy enää asentaa tapetti yhdelle seinälle, maalata ikkunalauta, ovenpielet ja komeron ovet. Ja sitten se on meidän puolesta valmis odottamaan lattian asennusta!

Sintin huoneeseen tuli (ylläriylläri!) harmaat seinät, niin kuin tulee kaikkiin muihinkin huoneisiin. Suht särmä tuo rajaus, jesh!

Rahaakin on taas saatu poltettua. Sintti ja siippa kävivät rautakaupassa hakemassa TAAAAAAAAS lisää pohjamaalia (hain 18 litraa eilen, tänään siippa haki taas 18 litraa, yhteensä kun tuo vikakin pönttö on seiniin ja kattoon lotrattu on meillä mennyt 63 litraa pohjamaalia. Not bad.) Yhteensä eilisen ja tämän päivän rautakauppalaskut olivat taas reilut 200 euroa. Maalipönttöjen lisäksi näillä reissuilla matkaan tarttui myös 15 litraa seinäliimaa ja 5 maalarinteippirullaa ja pari maalitelaa & sutia. Josko näillä selvittäisiin viikonlopun yli...

Olohuoneessa päästiin myös vauhtiin. Katosta tulee ihan ookoo, onhan se kuin pakanamaan kartta kun oikein niskojansa nakkelee, mutta se on kuitenkin valkoinen ja katossa kiinni, toisin kuin edeltäjä maalikerros...

Päivä 5: Raivareita

Siippa ripsi irti vielä viimeisiä hiutuloita kattoa olohuoneesta sekä raapi & paklasi eteisen katon. No nyt. Katot on siis viimeistä hiontapyöräytystä vaille maalausvalmiit. Tämä iltaremppaaminen on ihan ok, mutta eihän sitä montaakaan tuntia ehdi oikeasti tehdä töitä. Tänään siippa meni yksin raksalle viideksi ja puursi nelisen tuntia töitä. Eilen sintti oli raksalla mukana ja vaikka pojat lähtivätkin ulos leikkimään, jäi minun työtuntien saldo aika paljon vähäisemmäksi, olisinko saanut siellä katon rajassa roikuttua parisen tuntia?

Ja sintti, voi ei kuinka kiukkuinen lapsi minulla oli kaverina koko illan tänään. Kyllä maar oli kaikki maailman asiat pielessä ja ukko kiljui kuin pieni porsas milloin mistäkin yllykkeestä. Eräänlainen huvittava (no huvittava ja huvittava, ei se niin riemastuttavan hilpeätä sillä hetkellä ollut) hetki oli kun sain pojan taivuteltua pitkällisen mellakoinnin jälkeen iltapuurolle. Ja sitten eräs pieni puurohippunen keikautti taas veneen nurin...

Kesäinen vuoristoratakuva on jotenkin jännästi omiaan kuvittamaan tätä päivää... Kovaalujaa! Oli sintti huutanut kärryssä kun siippa vähän himmaili Mottarone-vuoren makeassa vuoristoradassa Italiassa. Kyllä vain lapsoseni, kovaalujaa mentiin tänäänkin.

Episodi 1:
Sintti: Ota pois toi. Se on sammakko. (Lausuttu naama nutturalla, tunkee sormenpäässä olevaa puurohippusta minulle.)
minä: vai sammakko? No eikös tuollaisen puurosammakon voisi ihan hyvin syödä?
Sintti: no eiiiii, se on LEIKKIsammakkoäääääbyhyyyyyyyyy (pöyristynyt äänensävy äidin typeryydestä, että syödä nyt leikkisammakkoa, haloo! ja krokotiilinkyyneleet päälle...)
minä: huooooooh...

Huikea mäki joka kiemurteli alas pitkin jyrkkää rinnettä.

Episodi 2:
Sintti asettelee käsin (!!!) nyt jo kylmäksi jähmettynyttä puuroaan uusiksi lautasellaan.
Sintti: voi ei (tuskastunutta voihkintaa, alahuulen väpätystä, orastavaa hermojen pettämistä) oho OHO
Minä: no, hei, älä nyt käsin niitä sörki, syö lusikalla! Mitä ihmettä sä teet?
Sintti: Se on ROBOTTI ne on päällekkäin (asettelee puuroklönttejä kasaksi) ne ei pysy, se menee rikki, oho ohobyhyyyyyyyyyyyy... (suuri suru puurorobotin luhistumisesta)
minä: huooooooohhh.... NYT kyllä mennään hampaiden pesulle...

Tämä remontointi ja ramppaaminen parin eri osoitteen välillä menee nyt vain hieman yli hilseen natiaisella = kyyneleet virtaa. Ei auta kuin jatkaa sopeuttamisprojektia ja jatkaa sinnikkäästi sintin kiikuttamista raksalle.

Mut hei, enää kolme viikkoa remonttiaikaa. Rokrok...

Neljäs päivä ja haukooooootus

Tänään oli aika väsynyttä reiskailua. Tasoittelin olohuoneen kattoa erinnäisillä vuonna miekka ja nakki vanhaksi menneillä pakkeleilla joita kaivelimme esiin varastokomerostamme. Saas nähdä ovatko yön aikana ropisseet alas. Mössöt vaikuttivat olevan ihan kunnossa, mutta kai siihen joku syy on, että pakkelipurkit vanhenee nopeammin kuin ruokasäilykkeet? Tänään oli selvästi hitaampi vauhti kuin eilen, varmaan osittain johtuu siitäkin, että kurkottelin taas katon kimpussa, eihän sitä nyt salillakaan samoja lihaksia treenata montaa päivää putkeen. Mäpä meinaan ainaskin vielä huomisen kurkotella. Täytyy nimittäin eteisenkin katto ripsiä alas ja pakkeloida röpökohdat. Jos saatais katot kuntoon huomenna, niin perjantaina päästäisiin huitomaan sillä maaliruiskulla. Mutta nyt kyllä nukkumaan. Oijoi.

Remppa-apulainen. Mamman kulta. Rankkaa aikaa sintille tämä remontointi, jotenkin menee yli hilseen kolmivuotiaalla tämä ravaaminen eri kotien välillä. Meidän pieni maailmanmatkaaja on aina superreipas kun ollaan tien päällä, mutta koti on koti on koti ja muutokset siinä asiassa tuntuu olevan aika järisyttäviä.

Remonttipäivät 1 & 2 & 3

Aloitetaan alusta, raportoin tarkkaan mitä minäkin päivänä tehtiin, mitä ostettiin ja paljonko paloi rahaa. Remontti on. Pohjustukset tälle koko remonttijutulle täällä! Tuuttaan nyt tulemaan tänään näitä postauksia yhteensä kolme. Viimeisen sitten illalla. Nyt lopetan puolikkaan vapaapäiväni, teen kirjoitushommia sintin tarhapäivän loppuun asti, sitten raksalle. Onneksi on joustava työ!! Kunhan saan hommat ajallansa valmiiksi niin voin käyttää nämä hereilläolotuntini miten parhaiten päin haluan. Mutta nyt: kirjoituspuuhiin!

Piknikillä. Pillimaito ja Saarioisten äitien lasagnea. Omnom.

Päivä 1:
Sunnuntaina 29.9. 2013 suuntasimme siipan kanssa uudelle kodille hivenen heikkohappisissa tunnelmissa. Edellisenä iltana oli juhlittu siipan työkaverin tasavuosia ja minä olin myös laulanut ääneni käheäksi bändimme keikalla samoissa kinkereissä.

Puolilta päivin talo pärähti täyteen ihmisiä. Ensin tuli isäni ja veljeni tuomaan sinttiä yökylästä ja samalla velipoika tsekkasi kämpän läpi sillä silmällä, että osaa tehdä viimeiset suunnitelmat lattioiden valmistamiseksi. (Siitä myöhemmin!) Heti sen jälkeen pelmahtikin paikalle siipan molemmat siskot ja lapset ja lankomies ja viimeisenä ovesta tupsahti sintin viimeisillään raskaana oleva kummitäti. Siinä meillä oli sitten tupa täynnä dynaamista remontinsuorittajaa! Hih! Ihmismassojen ansioista me itse asiassa saatiin tosi hyvin hommia aikaiseksi, siippa ja lankomies ähräsivät kaikki edellisiltä omistajilta jääneet ylimääräiset huonekalut (sovittiin, että se on ihan ok, me hoidetaan loppusiivous) vintille, repivät lasikuitutapetit meidän makuuhuoneesta (jep! ne olikin luojan kiitos superhuonosti kiinni, joten äijät vaan otti reunasta kiinni ja antoivat palaa, koko huone oli riivitty tyhjäksi listoja myöten vartissa!!) ja saivat myös sintin huoneen tapetit nyhdettyä. Me muu joukkio teimme sekalaisia pikkupuuhia ja vahdittiin, että neljä lasta ei tee hölmöyksiä. Hyvä päivä ja rohkaiseva startti!
Iso kiitos kuuluu siis yllä mainituille ihmisille sunnuntain pyhittämisestä meidän työmaalla!
Kiitos! <3

Naama. Ukkokullat tekivät huomaamattaan haihtuvaa taidetta höyryttäessään tapetteja irti.

Päivä 2: Maanantai 30.9.
Siippa jatkoi sunnuntaina aloitettua olohuoneen tapetin repimistä. Se osoittautui mahdottomaksi urakaksi. Tapetti on niin tiukassa, että sitä ei siitä säällisillä työtunneilla irti revitä. Päätimme ratkaista asian tapetoimalla päälle, alunperin oli tarkoitus vain puhdistaa seinät ja maalata ne.
Sen sijaan olohuoneen katto tuntui irtoavan liiankin hyvin. Se täytyy puhdistaa kokonaan. Kiva.

Joops. Olohuoneen katto. Ps. lamppu joka alareunassa pikkaisen näkyy, on erittäin makea ja edellisten jättämä. En valita. Enkä myöskään rempassa tuhoa. Tietenkään.

Päivä 3: tiistai 1.10.
Otin lomapäivän töistä ja lähdin aamulla rautakauppakierrokselle. Hain Töölön värisilmästä makuuhuoneisiin tulevat tapetit (tämä tulee meidän makkariin päätyseinälle ja tämä tulee sintin huoneeseen isoimmalle seinälle) lasku liimoineen oli 420 euroa.
Seuraavaksi suunnistin Herttoniemen Starkkiin ja ostin pohjamaalia 27 litraa, sävytettyä seinämaalia 9 litraa, Helmi kalustemaalia ovenpieliä ja ovia varten 3 litraa, olohuoneen seiniin päälle maalattavaa peittotapettia, lisää liimaa, maalarinteippiä, hengityssuojaimia...) Lasku tästä lystistä oli piirun päälle 400 euroa.
Sitten kippasin koko lastin autoon ja repäisin maalipurkilla sormeeni oikein kunnollisen ja syvän haavan. Onneksi tajusin juosta samoin tein takaisin Starkkiin kysymään ea-kaapista sidetarpeita. Sain haavan heti suoriltaan putsattua ja paketoitua niin, että haavan reunat puristui suht koht hyvin umpeen. Mutta kyllä otti päähän. Sormea tykytti ihan vietävästi ja tiesin, että mun pitää saada se asap joko tikattua tai laitettua kunnon haavateippaukset. Joten ihan ensin apteekkiin... ja bensamittari oli tietysti myös vilkuttanut koko aamun punaisella, joten bensikselle. Kyllä mua melkein itketti siinä vaiheessa. Oli hetken aikaa sellainen tunne, että perkele, nyt en jaksakykenepystysuoriutumaan. Mutta sitten söin pussillisen aakkosia ja hengittelin vähän bensahuuruja siinä tankatessani ja jatkoin matkaa.
Kello oli yli puolen päivän kun viimein pääsin uudelle kodille tavararöykkiöiden kanssa. Ihan ensimmäiseksi paketoin sormeni haavansulkuteipeillä ja sidetarpeilla, paketista tuli hyvä, vaikka itse sanonkin, sain haavan reunat yhteen ja verentulo loppui siihen. Siihen loppui myös tykyttävä kipu, joten oletan, että tein varsin hyvää työtä haavan kanssa. Hyvä minä. Sitten aloin rapsutella olohuoneen kattoa irti. Ja rapsuttelinkin sitä sitten koko päivän melkein siihen asti, että sintti ja siippa tuli viiden aikoihin raksalle.

Se on katto. Siinä lattialla.

Ripsin katosta irtomaalit. Heh.

Siippa halusi testata appiukon lainaan lähettämää maaliruiskua vielä illalla ja niinpä pistettiin sintin huone maalauskuntoon ja siippa testasi ruiskun toimivuutta. Voidaan sanoa jo näin yhden illan kokemuksella, että ei voida suositella maaliruiskun käyttöä asutussa asunnossa. Supersuojauksista huolimatta sitä "maalitomua" on joka paikassa, mutta sinänsä kokeilu oli hyvä ja tulevana viikonloppuna kyllä huudatetaan ko. laitetta läpi kaikkien huoneiden.

Tavoitteet tälle päivälle...
Tänään keskiviikkona ajatuksena on, että minä jatkan olohuoneen katon siistimisen kanssa. Ei siitä täydellistä saada, mutta parhaani teen. Siippa ulkoilee sillä välin sintin kanssa uuden kodin pihalla. Me tarkoituksella halutaan roikottaa sinttiä raksalla, vaikka sillä ei siellä kauhean kivaa olekaan, sen takia, että hän tottuu tähän uuteen taloon ja sen pihaan ja näihin huoneisiin ja toisaalta siksi, että voidaan kuitenkin olla kaikki yhdessä. Sintti on niin rutiiniuskovainen natiainen (niinkuin skidit tuppaa olemaan), että se täytyy juurruttaa hiljalleen näihin uusiin juttuihin... Ihanan paljon ovat myös ihmiset luvanneet ottaa sinttiä heille leikkimään kun tarvis vaatii, näitä palveluita ihan taatusti hyödynnämme myös tulevan kuukauden aikana. Kyllä tämä tästä.

Hurja remontti ja uusi nousu

No niiiin! Pitkä hiljainen kausi päättykööt blogissa! Heinäkuusta asti olemme säätäneet yks kaks yllättäen bongaamani isomman kodin hankkimisurakassa ja kaikki aika, energia ja keskeneräisten asioiden pähkiminen on keskittynyt netin ulkopuolelle.

Tilannehan eteni niin, että heinäkuun lopussa pidin duunissa yksinäistä lounastaukoa (hei heinäkuu, kuka silloin on töissä?) ja ajauduin siinä surffaillessani myös katsomaan etuoven tarjontaa. Naksuttelin puolihuolimattomasti asuntoja eteenpäin meidän postinumeron alueelta, kunnes silmiin osui kiinnostava kolmio samalta tieltä jolla nytkin asumme. Aika huonokuntoinen ja pikkiriikkinen keittiö, mutta potentiaalisen näköinen (ja mikä tärkeintä: meidän budjetissa...) ja kas, seuraavaksi päiväksi sovin meille näytön; ja kaskas, ilmoitimme jo näytössä tekevämme tarjouksen, kävimme pankissa puhumassa asiat selviksi, teimme seuraavalla viikolla ehdollisen tarjouksen (omaahan ei oltu siinä vaiheessa vielä edes aloitettu myydä) ja sitten aloitimme odottamisen. Ensi odotimme myyjän vastausta ehdolliseen tarjoukseemme, sitten laitoimme oman myyntiin JA SITTEN vasta kynsiä pureskellen odoteltiinkin. Piinaavaa aikaa. Oma kotimme oli kaksi viikkoa myynnissä, ei aika eikä mikään! (Mainostanpa samalla mainiota kiinteistövälittäjä-äitiäni ja hänen yritystään joka hoiti kaiken upeasti. Mutsi on loistava välittäjä, ihan näin puolueettomasti todettuna!) Meidän kotimme osti ihana nuori nainen, jolle voimme pikkukotimme jättää kevein sydämin. Ja kolmionkin kaupat saatiin lyötyä lukkoon sitä myöten. Koko rumba vei elokuun ja remontin suunnittelua, mittailua, keittiön tilausta, lattioiden tilausta jne. on nyt touhuttu syyskuu.

Myydyn kodin keittiön ikkunan maisemista on vaikea pistää paremmaksi.

Siippa otti myynti-ilmoituksen kuvat, jotka ovat tässä blogipostauksessa. Valitti, että on vaikea saada hyvännäköisiä kuvia koko huoneesta ilman, että vaikutelma on supersekava. Niinpä.

Myydyn kodin keittiö on ollut todella hyvä, tilattiin samasta firmasta uuteenkin kotiin keittiö. Uudessa kodissa on muuten vain keittokomero. Vaatinee vähän totuttelua kunnon keittiön jälkeen, mutta jaa, samat toiminnot me saadaan sinne ängettyä kuin nytkin on ja aika monessa kodissa on ruokapöytä olohuoneen yhteydessä (ja avokeittiö), joten eipä kai tuo mikään ongelma ole...

Ou gaad, että tuo makkari ei vaan pääse kuvissa oikeuksiinsa, se on jotenkin tosi sekavan näköinen. Nomutta, nythän se vaihtuu. Uudessa kodissa sintillä on oma huone (16 m2) ja meillä on oma huone (17m2). Jeih!

Vastaremontoitua kylpyhuonetta tulee ehkä vähän ikävä tässä myydyssä kodissa. Tai no. Ei tule. Uudessa kodissa on KAKSI vessaa! Ihan juhlaa! Uudessa kodissa on putket tehty muutama vuosi sitten, kylppäri ja erilliswc ovat siistit, joskaan ei mitenkään ihastuksen huokauksia herättävät. Mutta siistit, tuunataan niitä sitten myöhemmin, nyt ei kosketa niihin, muuten kuin kylpyhuoneeseen rakennetaan paneelikatto kosteuden tasapainottamiseksi ja hilseilevän maalikaton peittämiseksi.

Pasta suunpielestä roikkuen löydetty kolmio on nyt meidän. Muutto on kuukauden päästä ja remontti alkoi N Y T. (Sunnuntaina 29.9.2013 tarkalleen ottaen.)
Tarkoituksenani on päivittää blogia joka ilta sen mukaan mitä olemme saaneet työmaalla aikaiseksi. Haastavaahan tämä on, kun yksi kolmivuotias ei niin perusta remontoinnista, mutta olen siinä mielessä luottavaisena, että viime viikonloppuna kun saimme avaimet, alkoi jo heti tapahtua vauhdikkaasti ja ma & ti-illat olivat myös varsin tehokkaat. Tästä se alkaa! Itse olen innoissani siitä, että olen päättänyt taas aktivoitua blogissakin, on kiva katsella sitten myöhemmin, että miten asiat etenivät, kun dokumentoin ne tänne tunnontarkasti.
Hihhhei!

Oh, Zlatan!

Minä Zlatan. Siinäpä vasta kaikille meille penkkiurheilijoille ja astetta kovemmille antifutareille oivallinen kesämakupala luettavaksi. Hölkäsen pöläystähän en fudiksesta ymmärrä, yhtäkään matsia en ole katsonut ilman, että siihen olisi liittynyt joko a)bileitä b) juomista tai c)molempia, mutta Minä, Zlatan-kirja on imaissut mukaansa kyllä voimallisesti. Hyvää kerrontaa hullun sekopäisestä kaverista, joka saa minun sympatiani. Paha poika. Sekopää poika. Ongelmien aiheuttaja poika. Aina poika joka on vastuussa myös muiden toilailuista kun kerran sen pahiksen leiman on kerran itselleen otsaan niitannut. Paljon on futari epäilemättä aihetta jurmutukselle antanut, mutta kyllä kirjaa lukiessa myös näkyy se raadollinen puoli syntipukin metsästyksestä...

Sunnuntaina päätin kokata armaalle perheelleni hieman edellispäivän lohenjämien kaveriksi kananmunakastiketta, perunoita ja tehdä tuhdin avokadosalaatin kylkeen. Sitten istahdin lukemaan. Ja luin. Ja luin. Zlatan viiletti kentillä ja ruoka porisi liedellä. Lopetin lukemisen kun palaneen käry alkoi haitata näkyvyyttä. Katoin pöytään kylmää lohta, erittäin kovaksi keitettyjä kananmunia, lounaalta jääneen puolikkaan avokadon, sitruunanjämän ja pohjaanpalaneita perunoita. Ne hyvät aikomukset. Meikäläisessä on tätä Martta-ainesta.

P.S. vielä yksi juttu josta JÄR-KY-TYIN! Lueskelin viime viikolla anopin mökillä jotain lehteä, jossa viimeisellä sivulla oli juttu jostain rouvasta joka oli pistänyt pystyyn pienen bisneksen harrastustoimintana aloittamastaan lelujen ompelusta. Rouva kertoi olleensa aikaisemmin kova lukemaan, mutta bisneksen ja lasten yhdistelmän myötä jostain piti luopua ja hän teki PERIAATEPÄÄTÖKSEN, että lehtiä ja kuvallisia sisustuskirjoja saa lukea, mutta romaanien aika on seuraavan kerran eläkkeellä.
Eläkkeellä! Periaatepäätös!
Jep. Spontaani ähkäisyni oli kutakuinkin, että mitä helvettiä? Miksi pitää luopua kirjoista? En ihan aidosti, oikeasti ja aikuisten oikeasti ymmärrä miksi. En ymmärrä. Testasin ymmärrystä myös anopilta ja siipalta. Ei tajunneet nekään.

P.S. pahoittelut kuvattomuudesta, en nappaa muiden ottamia kuvia netistä tänne, en edes viitaten, joten nyt kun kirjan kansikuoret ovat kotosalla enkä saa mitään säällistä kuvaa otettua, ei ole kuvaa.

Mökkihöperön kevätkylvöt

Olen aloittanut ikkunalautojen kansoittamisen taimilla. Tein tuossa pari kuukautta sitten hienon istutussuunnitelman ja siinä on menossa jo toinen (ja kolmas) vaihe! Ensimmäisessä vaiheessa istutin Ikeasta ostettuun minikasvihuoneeseen (erittäin toimiva vekotin, täytyy sanoa) yrttejä ja nyt ne on siirretty isompiin ruukkuihin suoraan ikkunalaudalle. Seuraavassa vaiheessa "idätyskaappiin" pääsivät korianterit ja punakärsämöt. Kunhan ne tuosta vielä vähän vahvistuvat, pääsevät kolmannella kierroksella kaappiin pari muuta kukkaa, kurpitsat ja juuri nyt kylmäkäsittelyssä oleva rosmariini.

Yrtit ovat jo aivan upeita! Olemme timjamia ja basilikaa rokottaneet jo ruokiinkin ja tätä kirjoittaessani siippa ottaa taas saksia esille ja silppuaa kanakeittoon basilikaa.  Kas vain, kun maltoin istuttaa vain muutaman siemenen per ruukku (enkä sitä tyypillistä "oho-holahti-koko-pussillinen") niin jopas myös komeasti ja rehevästi taimet sitten kasvavatkin! Keramiikkaruukkuihin yrttejä siirtäessäni sekoitin mullan joukkoon myös hieman käytettyjä kahvipuruja, enpä voi sanoa, että siitä ainakaan haittaa olisi ollut. Jostain luin, että kahviporot ovat hyvää lannoitetta, mutta olen myös kuullut, että kahvi houkuttelee jyrsijöitä (ainakin kai talvisaikaan jos mökissä on kahvia), joten ihan en vielä ole selvittänyt, että kannattaako sitä siis kasvimaalle alkaa nakkailla... Hmm, hmm. Toisaalta ko. lannoitetta kyllä kerääntyy ihan hyviä määriä meillä, joten... ;)

Marraskuussa kukintansa uudelleen aloittanut orkidea on nyt tiputtanut yhtä kukkaa lukuunottamatta kaikki pois viimeisen parin viikon aikana, mutta...

... eipä hätää, sieltähän on jo uutta kukkaa tulossa! Ihan uskomaton orkidea!