Tehtiin äsken omenasosetta ensimmäisistä syötäväksi kelpaavista pudokkaista. Omppoja tuli kotiin tässä erässä 8 kg, joista kattilaan kiehumaan päätyi 5,5 kg ja biojätteisiin loput osat. Tarkkoja punnitustietoja innostuttiin keräämään matkalaukkupuntarin avulla. Puntariin pääsi myös sintti, samassa kasissa kuin missä ompotkin olivat. Sintti painoi 11,7 kg. Vaipat ja iso omena 480 grammaa...
Heh.
Mutta omenasose. Tuo maailman helpoin marttailu ikinä. Meillä meni tunti koko hommaan. Siis siihen, että ompot oli valmiina soseena purkeissa! Ja hommaan kuului siis myös sintin kantelut pitkin kämppää Clas Ohlsonin kassissa (toiset kantaa pikkukoiria laukussa, hei) ja omenahyveen teko. Tunti. Ei paha. Suositan! En tiedä miten ihmiset ruukaa sosetta tehdä, mutta meillä on sellainen äärimmäisen simppeli lähestymistapa soseen tekoon. Pakkaseen kun niitä laitetaan, niin ei tarvi sokereillakaan lotrata. Lohkon omenat kuorineen siemenkodan ympäriltä ja heitän kattilaan, lorautan vähän vettä sekaan ja kiehuttelen niin kauan, että lohkot on pehmeitä. Sitten surautan lohkot sauvasekoittimella soosiksi.
Kyllähän niistä kuorista tulee vähän hampaillekin töitä, ei siitä soosista jaksa mitään silkkistä pyreetä vääntää, mutta meidän pesuetta se ei kyllä ole häirinnyt
5,5 litraa omenasosetta jäähtyy nyt ikkunalaudalla. Säilöntäsesonki on nyt niin korkattu!
 |
| Sintti lajittelee. Ja ojentelee pönttöjä. Tavaramerkki KIELII keskittymisestä... |
 |
| Nämä omppososeet eivät ole söpöissä lasitölkeissä ihanien japanilaisteippien kanssa koristeltuna. Ei, tämä on arkirealismia. Näitä pönttöjä menee maksimaalisen paljon pakastimeen. Meillä on tätä samaa kokoa olevia purkkeja varmaan 50. On muuten kätevää. Eri kokoiset ja malliset pöntöt eivät koskaan asetu pakkaseen mitenkään optimaalisesti. Nämä asettuvat. En mä kontrollifriikki ole, mutta tilanpuute johtaa ajattelemaan pieniä asioita järkeviksi ;D |
Omppusose on herkullista ja helppoa pakastettavaa. Tuo soseutusmenetelmäsi on itseasiassa kiva vinkki ja sopii hyvin vaikka pienellekin määrällä. Isommat erät olen pehmentänyt hetken keittämällä mehumaijassa ja pyöräyttänyt sitten sosemyllyssä. Näin saan samalla vähän myös omenamehua, eikä ompuista tarvitse poistaa yhtään mitään. Isompia voi vähän pilkkoa prosessin nopeuttamiseksi.
VastaaPoistaMitähän sanoisivat päiväkodissa, jos jonain aamuna kantaisitte pojan sinne tuossa Clas Olssonin kassissa?
Se sosemylly on sellainen minkä muistan lapsuudesta! Kyselinkin sitä joskus äidiltä, mutta se ei tuntunut muistavan moisen myllyn olemassaoloa, joten päädyin ratkomaan soseongelmaa tällä tavalla.
VastaaPoistaSe sosemylly on varmaan oikeasti suurissa erissä varsin näppärä, jo siinäkin mielessä, että tuo meidän sauvasekoitin on aika tehoton lelu loppuviimein...
Heheh, täytyypä testata tuota "kantokassia" saattais tarhantätien lisäksi Hämeentine aamuautoilijat olla ihmeissään :D
Ihan lähiaikoina näin jossain kaupassa samanlaisen sosemyllyn, joka minulla on. Oli muistaakseni vähän nykyaikaisemmista materiaaleista. Vaan en kirveelläkään muista, missä sen näin.
VastaaPoistaAnnoin sinulle Katjan tsemppitunnustuksen kiitokseksi siitä, että houkuttelit minut blogikirjoittajaksi. Tämä on hauska harrastus ja oman blogini kautta olen tutustunut todella mukaviin ihmisiin. Tunnustuksen voit noutaa joko minun blogistani rikkaruohoelamaa.blogspot.fi tai Katjan blogista "Viherpiiperrystä ja muuta"
http://viher-jakasityopiiperrysta.blogspot.fi/
Testasin muuten soseen tekemistä omalla braunillani ja vaikka se ihan hyvä onkin, alkoi kyllä tulla äitiä ikävä. Sosemylly on sauvasekoittimeen verrattuna oiva vekotin.
VastaaPoista