Superviikonloppu!

Toimiva nettiyhteys on avain onnistuneeseen bloggaamiseen, toteaa hän. *Huokaus* yritin pari päivää latailla mökillä kuvia tänne ja sitten luovutin. Hirveä etanayhteys jostain käsittämättömästä syystä! Eipä ole paljon netissä tullut hengailtua viikonlopun aikana. Sen sijaan pihalla on sitten tullut oltua koko viikonloppu aamusta iltaan. Ihan mahtavaa! Siippa oli poikain kanssa Kotkassa rehvastelemassa ja me oltiin sintin kanssa kaksistaan mökillä koko lauantai ja puolet sunnuntaista.

Helatorstain sade oli sintin mielestä todella siisti juttu. Lapio rännin alle ja jee!

Olin aluksi vähän skeptisenä sen suhteen, että mahdankohan ehtiä mitään tekemään kun olen yksin tuon pienen täystuhon kanssa, mutta kattia kanssa! Sintti oli aivan ihana ja kiltti ja auttoi minua puutarhatöissä mitä söpöimmin. Me tehtiin sintin kanssa pieniä ihmeitä puutarhalle! (Vaikka ressukka ei vielä oikein ymmärrä, että miksi vuohenputkia saa repiä, mutta esikkoja ei.)

Vuohenputkea ja vuohenputkea. Emäntä ahdistettuna ruusupensaan ja seinän väliin. Onneksi tulppaanit varsin hyvin säästyivät vielä pahimmalta teutaroinnilta. Antaa niiden kukkia ensin ja sitten siirrytään ruusuaidassa niiden kohtaan kitkemään vuohenputkea...

Niin se kesä vain tulee. Levitettiin tekemäämme oksahaketta kukkapenkkeihin sitä mukaa kun saatiin kitkettyä ja lannoitettua penkkejä. Tujaus kompostoitua hevosen lantaa ja katetta päälle. Kauniin näköistä tuli.

Täytyy sanoa, että nyt oli kyllä melkoinen puutarhanhoidon superviikonloppu. Torstaina kitkettiin koko päivä vuohenputkea ja tapettiin kotiloita, siippa leikkasi nurmikon ja lanasi sillä meidän pikkuisella sähkökäyttöisellä ruohonleikkurilla myös epämääräisesti villiintyneitä kohtia niin, että pikku konepahanen ulvoi henkensä hädässä, mutta hoiti homman kotiin kuitenkin. Perjantaina illalla kaivettiin kaltoin kohdellut marjapuskat esiin alapihalla vuohenputkien (!!!) ja epämääräisten piikikkäiden kasvien seasta, annettiin niille vähän lannoitetta ja pistettiin katetta ympärille. Lauantaina aloitin tosissani työstämään mökin uuden siiven ja raja-aidan välistä aluetta. Siinä oli vuohenputkea (kas) ja monttua ja ties mitä ja nyt tänä sunnuntai iltana voin ylpeänä todeta, että se kohta alkaa olla valmiina! Pientä hienosäätöä vielä, mutta suurin urakka (siitä kohdasta, toim huom, tasan siitä kohdasta) on tehty!

Huhhei! Järjetön määrä hommia paiskittu ja joka paikkaa kropassa kolottaa, mutta voi elämä miten mahtavaa. Kai tässä voi varsin vakuuttavasti jo todeta, että taidan harrastaa puutarhanhoitoa.