sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Oma tupa, oma lupa


Melkein huomaamatta olemme pesiytyneet mökille. Evakkokoti toimii tällä hetkellä lähinnä huoltokeskuksen roolissa. Evakkokoti on kiva, mutta mutta, se ei ole oma koti! Mökillä on tietysti omat epäkäytännöllisyytensä, mutta tämä on oma paikka. Täällä voi olla rauhaksiin ja antaa sintin naarmuttaa lattioita tuoleja työntelemällä ja puunpalalla uuninluukkua hakkaamalla. Ei tarvitse niin stressata kuin toisen kodissa. Töissä, tarhassa ja harrastuksissa käynti vaatii tietysti vähän enemmän järjestelyjä jo ihan siitä syystä, että aina täytyy etukäteen aikatauluttaa esim. suihkussa käynti. Pyykit täytyy tietysti pestä evakkokodissa ja tiskit tiskata ulkona, joten onhan näitä ylimääräisiä aikasyöppöjä tässä jonkun verran, mutta on tämä vaan niin mukavata silti!

Erityisesti nyt kun olemme koko perhe sairastelleet, on oma tupa ollut ehdoton, jotenkin lenssut ja korvatulehdukset on paljon helpommat kestää oman takkatulen ääressä kuin toisen kodissa kärvistellen.

Kesäkurpitsaa puskee! Vaikka ilma alkaa olla jo aika viileä, uutta satoa kasvaa koko ajan!
Saatiin siirrettyä huussin oven eteen pahasti kurkotellut köynnösruusu hieman keskemmälle. Nyt se tököttää kynittynä tuossa kastelukannun vieressä. Vielä laitetaan ritilä tuohon seinälle niin saadaan sidottua ruusu kunnolla kiinni. Ensi kesänä sitten nähdään, että selvisikö ruusu tuosta siirrosta.
Naama luumusoseessa ja mummun kutoma pipo päässä.
Kyllä se syksy sieltä hiipii. Vähän alkaa jo leijailla keltaisia lehtiä ruoholle.

Nautitaan nyt näistä parista viikosta jotka vielä voidaan aktiivisesti mökillä viettää. Lokakuun puolivälissä suljetaan vedet koko alueelta, joten silloin aktiiviasuminen alkaa olla huomattavan paljon vaikeampaa kun kaikki vesi pitää tuoda muualta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti