Söpö pomo

Meidän taapero pääsi peuhuamaan toimistoon, oli siinä kahden konttorirotan muksulla onnen päivä. Kerrankin pääsi hakkaamaan tietokonetta ja seisomaan pöydälle ilman "EIIEEIEIIEI" huutoja.

Suomen söpöin pomo, niin kuin yksi kaveri Facebookissa kommentoi. No onhan tuo aika nassukkainen.

Lapiolle töitä

Nyt se on alkanut! Kevät! Lumi sulaa! Ja lumi muuten sulaa tosi vauhdikkaasti koska siippa on kärsimättömänä sitä sirotellut varjokohdista enemmän auringon puolelle. Heh. Meistä on kehkeytymässä aitoja puutarhahulluja. Tänään päästiin jo möyhimään uusi kukkapenkkikin aurinkoiseen kohtaan talon seinustalle. Kyllä se maa oli jo sula! Samaa ei voi sanoa kompostorin multapaakusta... Mutta niin sinnikäs sitä on aloitteleva tarhuri, että kaiveli kompostia ja sen nurkkia niin kauan, että löytyi se auringon jo sulattama kohta josta yksi kottikärryllinen mehevää mustaakin mustempaa multaa saatiin uudelle kukkamaalle. Oi onnea! Meillä on kaksi isoa puutarhajätekompostia ja tänä keväänä ensimmäistä kertaa saamme "itse tehtyä" multaa käyttöön. On se vaan aika makeeta!

Parhaimmillaan olimme kaikki kolme saman neliön sisällä. Pikkuapulainen on verraton. Se maistelee kiviä ja multaa ja sirottelee niitä luovasti.

Hommiahan tässä riittää. Nyt möyhimme, rajasimme ja siivosimme mökin seinää muutaman metrin. Koko mökki pitäisi nyt kiertää samoissa puuhissa ympäri. Hankkia lisää kiviä, perata ja suojata maisemointikankaalla jnejne... Mutta mikäs tässä puuhaillessa!

Kukkapenkki näyttää niin nirhoisen pieneltä nyt, mutta kunhan saamme siihen kylkeen polun valmiiksi ja polun toiselle puolelle toisen kukkapenkin niin johan alkaa olla komeata!

Tänään oli kyllä fantastinen päivä. Vaikka meillä kyllä meni alkuperäiset suunnitelmat uusiksi kun sintillä on silmätulehdus ja lounastreffit kaveriperheen kanssa piti perua. Niin hirveän näköinen tuo meidän pikku piltti, että sääliksi käy. Ja vielä karmeamman näköinen suloinen pieni poikamme oli sen jälkeen kun hän oli ollut ulkona tuntikausia ja naama oli mullassa, räässä ja rähmässä. Sieltä kaiken sonnan välistä sitten paistoi kaksi pikkaisen verestävää ja turvonnutta silmää... Tosi söpö lapsi.

Nyhräys

Viime kesänä ähersin koko ompelutaitokapasiteettini äärirajoilla sängyn jalkojen eteen verhot jotka ovat tarranauhoilla kiinni sängyssä. No arvata saattaa ettei se proggis nyt kerralla kunnolla mennyt vaan verhojen ja patjojen väliin jäi ärsyttävästi muutaman sentin kaistale josta paistaa sekä sängyn runkoon käytetty puu että sängyn sälepohjat. Molemmat luonnollisestikin eri väristä puuta. Nyt "vähän fiksasin" koska silmiähän moinen hirveys on tässä kirvellyt.

Niittasin kankaan ensin tarranauhan yläpuolelta kiinni ja käänsin sitten kankaan koko puuhöskän yli ja niittasin säleikköönkin kiinni. Tämä ei ole irroitettava. Ja se on valkoinen. Mökillä. Elän vaarallisesti.

Enää ei näy enää erivärisiä puupaloja, mutta kuten siippa totesi; nyt näyttää siltä, että meillä on kolme patjaa päällekkäin sängyssä. Miten se meni; korjaamalla paranee?

NOjaa. Mutta EI NÄY enää puu...

Pinnasänky isolle pojalle

Vähän jälkijättöisesti ostettiin sintille pinnis mökille. Syy miksi ostimme nimenomaan pinnasängyn on yksinkertainen: isompaa sänkyä pikkuriikkiseen makuuhuoneeseemme ei mahdu. Jo lisäsiiven rakennusvaiheessa eri osaset mitattiin jämptisti niin, että minitilaan mahtui meidän sänky, sintin sänky ja oma vessa. Se oli senttipeliä.

Jossain vaiheessa tässä tänä vuonna muotoilemme tuon pinnasängyn pinnasohvaksi, pituuden puolesta nimittäin tuo 120 cm menee vielä pitkään. Ajatuksenamme on siis ihan yksinkertaisesti sahata pinnoja pois toiselta pitkältä sivulta niin saadaan pinnis muutettua ison pojan sängyksi. Sitten kun sintti ei enää tuohon sänkyyn pituuden puolesta mahdu, meidän täytyy kehitellä uudet ratkaisut. Mutta, oh, siihenhän on vielä aikaa (sanoo hän ja sormet napsahtaa ja on kulunut pari vuotta ja tilanne on päällä...)

Sintti näyttää hyvin sen kuinka pienestä tilasta tosiaan on kysymys. Hyyyyvin pienestä tilasta...

Ikkuna on ihan ehdoton. Ilman ikkunaa tuo makuusoppi olisi kyllä melkoinen bunkkeri.

Sesonkikoristeet

Lähes ensitöiksemme torstaina siivosimme joulupallot pois peilistä roikkumasta ja askartelimme pääsiäiskoristeet tilalle. Aina voi olla vähän kornit koristeet mökillä. Meillä on sulkainstallaatio joka heiluu alapuolella olevan patterin tuottaman lämpimän ilmavirran mukana. Ja takan päällä on vihreä (kyllä, vihreä) porsliinikana ja sillä kavereina vihreä ja keltainen porsliinimuna. Ai että. Aivan oli pakko ostaa kun Tiimarissa poikkesin ruokakauppareissulla. Huvittavinta on, että nuo koristeet sopivat tänne kuin suklaamuna virpojan koriin!

Sulkainstallaatio peilissä. Juma miten hieno! Ja missään tapauksessa en kotona tällaisia esille laittaisi. Jännä.

Loput sulkanauhasta pääsi hyllyjen reunoja kiertämään. Siis aivan mahtavat sulkanauhat. Siippa oli kyllä ensin vähän pettynyt kun kerää purkaessa kävi ilmi, että ei ne olleetkaan sellaisena sulkapuuhkana...

Meinasin leikellä ruohosipuliruukusta feikkipääsiäisruohon perjantain ruokapöytään, mutta ei tuo meidän minipöytä enää imaissut mitään ekstrakoristeita.

 

ps. lapsikin sen osaa. Saatiin kuin saatiinkin rairuohot tarhalta. Olivat istuttaneet hauskoihin (Whiskas?) kissanmuonapurkkeihin rairuohot. Mainio idea ja juuri passelin kokoinen! Pahoittelen kiireessä otetun kuvan laatua. Kohdennus on jossain ihan muualla kuin lapsen aikaansaannoksessa.

Tänään haravoin lunta

joskin siihen löytyy ihan järjellinen syy. Jos nyt mikään syy voi olla järjellinen sille, että haravoi lunta. Mutta siitä episodista enemmän kuvateksteissä...

Me ollaan oltu koko pääsiäinen mökillä. Tultiin torstai-iltana ja huomenna pakkaamme perustavaroiden lisäksi hirveät läjät likaisia astioita mukaamme. Olemme eläneet torstaista asti kahdella vesitonkalla, eli yhteensä 30 litralla vettä. Alkaa muuten vedellä viimeisiään ne pöntöt, ei noilla liruilla enää astiavuoria tiskata. Huomenna kiikutetaan ne pesulle vanhempieni tiskikoneeseen. Itse menemme ko. paikassa ihan ensimmäisenä saunaan (isä jos luet tätä, niin laitatko saunan päälle siinä kolmen hutikoilla?) sillä yllättäen tuo 30 litraa ei varsinaisesti ole myöskään suihkuihin riittänyt ja vasta sen jälkeen ollaan valmiita istumaan sivistyneesti päivällispöytään. Ja ne tiskit kiikutetaan sitten illalla puhtaina takaisin mökille. Näin me ollaan tää järkeilty.

Meidän omenapuut ovat joutuneet olemaan oman onnensa nojassa koko sen ajan kun me olemme mökin omistaneet. Koskaan ei oikein olla uskallettu alkaa niitä harventaa. No nyt harvennettiin. Ja varmaan jonkun mielestä väärin ja väärästä kohdasta, mutta tuumattiin, että nyt on vain pakko päräyttää jostain kohta homma tulillensa. Savottaa riittää, sillä se mekin ymmärrettiin, että kaikkia leikkauksia ei voi kerralla tehdä. Jännä nähdä mitä kesä tuo tullessaan...

Rapatessa roiskuu. Ja niin muuten roiskuu myös hakettaessa. Pyöräytettiin oksia silppurin läpi sen sortin määrä, että haketta tuli yhteensä 200 litraa! 200 litraa! Kyllä maar nyt on perennapenkeille tulossa hienot hakkeet. Ja kyllä, tämän takia piti lunta haravoida. Lumen eli nurmikon päällä oli varmaan 10 litraa haketta kun tuo masiina tuuttaa mihin sattuu. Piti vähän siivota, ettteivät jää siihen keskelle ruohikkoa mätänemään. Niin, että ihan järkisyy haravoinnille.

Mutta kyllä on ihan mahtavaa olla mökillä! Laskettiin tuossa, että meillä oli tässä välissä 3 kuukautta talvilepoa. Mun mielestä tässä voi jo ihan hyvällä omalla tunnolla olla sitä mieltä, että käyttöaste meidän mökillä on varsin korkea. Ja hyvä niin!