Paikka auringolle

Tein vuonna 2009 keramiikassa pari erilaista aurinkoa. Olin ajatellut, että ne voisi ripustaa vierekkäin tai allekkain. Ajatuksena oli vähän, että kaksi kiekkoa "säteineen" olisivat toistensa heijastuksia.
No eihän se taas mennyt niin kuin Strömsössä. Savi on siitä vekkuli aine, että se päättää itse minkälaiseksi haluaa tulla. Nyt aurinkokiekkojen lasitukset menivät vähintäänkin reisille alkuperäisestä ajatuksesta, ja oli jo hyvin hilkulla, etten heittänyt kiekkoja kokonaan pois. Vetkuttelin poisheittopäätöksen kanssa viimeiseen asti, mutta nyt taidekeskuksen muuton takia ratkaisuja oli pakko tehdä. Onneksi keramiikkakaveri puuttui peliin ja tiukasti käski kiikuttamaan kikkareet kotiin. Hyvä kun pakotti, joskus sitä on itse niin kriittinen, ettei oikein osaa nähdä työssä muuta kuin sen epäonnistumisen. Mietin jo tekeväni "väärän värisistä" töistä pannunalusia tai muuta vastaavaa...

Mutta nyt yht'äkkiä se sitten välähti, että mihin minä nuo kiekot sijoitan. Istuin ruokasalin (hhahah ja tsih, ruokasali...) pöydän ääressä ja tuijottelin lehtiä selatessani välillä vastapäistä seinää jossa on kaksi Totte Manneksen pientä öljyvärityötä ja yksi isompi Kaisa Kontion työ (Kaisan töitä voi ostaa/lainata esim. Rikhardinkadun taidelainaamosta sekä Galleria G:n yhteydessä toimivasta lainaamosta)

Tuumasin, että notta perhana, ripustanpa toisen aurinkokikkareistani ammattilaisten viereen. Eikös se oma harrastelijatyö pääse siinä oikeuksiinsa kun vieressä on kolme rakasta ja hienoa taulua? Oman aurinkoni verenpunaisen ja temmokun yhdistelmä sopii hienosti väreiltään noihin Manneksen töihin. Ja sitäpaitsi tuo aurinkoni myös kurottuu hauskasti Kontion työn kattojen päälle.

Toisen, vaaleamman kiekon ripustan mökille kuistille. Sinne se sopii kuin nenä päähän. Kuistille paistaa aamuaurinko kuumasti ja kaikki värit näyttävät haaleilta siinä paisteessa. Sinne siis sopii haalean kellertävä kiekko mainiosti! Erityisesti sen vaalean kiekon värit menivät ihan pieleen ja se on mielestäni ollut lähinnä kammottava, mutta oikea ympäristö pelastanee tilanteen...
Jotenkin pidän ajatuksesta, että meillä on kummassakin pikkukodissa omat aurinkonsa. Se on ajatuksena jotenkin lämmittävä.

Ps. Juhannus vietettiin ystävien kanssa saaristossa. Oli ihanaa. Huomenna pakkaamme kimpsut ja kampsut ja lähdemme retkeilemään Lontooseen.

Keramiikkaa seinälle, tulevaisuudessa

Joskus, oi joskus vielä opettelen järjestelmälliseksi. Jep. Niin teen. Mutta sillä välillä kun "heti ensi maanantaina" aloitan järjestelmällisen elämäni, voin korjailla huolimattomuuteni seurauksia ihan heti. No nyt tämä kuulostaa kovin vakavalta, mutta ei, ei tässä nyt olla missään kriisissä. Komposiittiliimaa kehiin ja homma on taas hoidossa. Tällä kertaa piti fiksata muutamaan tekemääni keramiikkalaattaan kantokoukut. En ollut tekovaiheessa muistanut tehdä laattojen taakse rautalankakouruja. (Niinpä niin, olin kyllä aloittanut kourujen teon, mutta puolitiehen oli näköjään jäänyt, niistä mikään rautalanka läpi mennyt.... Hienosti, sanoisi systeri.) Eihän tuo nyt mitään, mutta kun kaikki tietää, että kun kerralla tekisi kunnolla ja loppuun niin ei tarvitsisi alvariinsa aina fiksailla... Joten en voi kuin huokailla itselleni ja sekoittaa komposiittiliimaa...

Laatat ovat parin vuoden takaa ja ylimmän laatan ukkospilvien lasitukset ja lasitussekoitukset onnistuivat mielestäni aika nappiin. Myös turkoosi lasite on kaunis, mutta tämän alimman laatan alaosan lasitteista ei tullut ihan sitä mitä hain. Mutta sellaista se on. Savi on siitä vekkuli aine, että se vähän itse päättää miltä näyttää uunin jälkeen... Ammattilaiset on erikseen, me amatöörit aina jännätään...

Nyt väkertelin rautalangasta ja metallisesta reikänauhasta (ei aavistustakaan sen oikeasta nimestä) ensin kantosysteemejä, joita sitten liimasin laattojen taakse. Työhön tarvittiin avuksi jopa myös siippa, sen verran paksua se reikänauha oli, ettei hennot habani (tsih...) riittäneet sen taltuttamiseen.
Seuraavaksi sitten tallustelin ympäri valtaisaa mökkitupaamme ja tuumailin mihin laatat laittaisi kiinni.
Löysin lopulta sopivan paikan kuistilta, mutta yksi PIKKU juttu täytyy ensin fiksata... Se täydellinen seinä on pakko maalata ennen kuin laatat voi siihen laittaa... Nääääin...