Viidakon valtiaat

Kyllä. Mökkipiha oli juurikin niin hurjan näköinen kuin kuvitella saattaa. Villiä meininkiä! Kamalaa ja ihanaa, pihapolku on vesisateen myötä laonneiden kesäkukkien vallassa ja ruusuaidat raapivat poskia kun tulee portista sisään. Koko viikonloppu aika pitkälti kuitenkin vain nautiskeltiin leppoisasta oleilusta sukulaisten kanssa. Teki hyvää, oli todella kiva viikonloppu vaikka ei tehty käytännössä mitään! Siipan sisko tuli perheineen Helsinkiin mökkeilemään :)

Minä se kuvittelin, että kukat kauniisti kasvaisivat suoraan ja somasti, mutta jaa...

Pelargoniat. Ihan itse siemenestä kasvattanut, pussillinen siemeniä maksoi kutakuinkin yhtä paljon kuin 3 täysikasvuista kukkakaupoissa. Nämä rääpäleet eivät taida vielä tänä kesänä varsinaisesti kukkia, heh. Täytyy varmaankin yrittää talvehdittaa joitakin kasveja...

Pioniaika tuli ja meni. Apila-aika on koko kesän.

Ilmat oli viikonloppuna ihan kohtalaiset, joten laitettiin lapsille vettä klassiseen puhallettavaan altaaseen ja siellä ne, enemmän tai vähemmän aktiivisesti, lilluivat pitkin viikonloppua. Sintti osoittautui varsinaiseksi hylkeeksi (nyt kun varpaiden alla oli muovia inhan hiekan sijaan. Pikkukäppänä on selvästi tullut mummoonsa "kolkyt astetta ja kaakelipohja niin sitten uin".)

Kesä <3

Terveisiä Italiasta!

Hiljaiselolle blogissa on jälleen oikein hyvä syy: Italia. Lähdettiin heti kesäkuun viimeinen päivä vakiopaikkaamme Italiaan eli Lago Maggiorelle enoni kakkoskotiin. Paikka on kerrassaan viehättävä ja olemme siellä yleensä joka toinen kesä (ja joka toinen kesä ollaan sitten jossain muualla. Viime kesänä oltiin Lontoossa, sitä ennen Tokiossa).
Tänä kesänä sintti oli siis ensimmäistä kertaa Feriolon pikkukylässä. Hassua kyllä, mutta päivärutiinimme eivät mitenkään merkittävästi poikenneet niistä vuosista kun olemme olleet kaksistaan liikkeellä. Aamupäivä rannalla, lounasta ja sitten autolla johonkin lähikaupunkiin. Ainoa vaan, että sintti tajusi vasta eilen, eli viimeisenä päivänä kuinka siistiä on leikkiä hiekkarannalla ja polskutella rantavedessä. Muut päivät tyyppi suhtautui vähintäänkin inhonsekaisin fiiliksin hiekkaan joka tuhri hänen korkeutensa jalat...

Hiekkaa joka ei ole laatikossa. Meidän kaupunkilomavauva oli vähän ihmeissään hiekkarannasta...

"Pikkuranta" suoraan enon asunnon alapuolella, tässä on ihmisen hyvä köllötellä.

Vajaan kahden viikon aikana kävimme lähimaastossa pyörimässä Milanossa, Stresassa, Intrassa, Aronassa ja Pallanzassa (ehdottomasti kaunein pikkukaupunki jonka tiedän) ja viime viikonloppuna ajoimme vielä Veronaan ja Como-järvelle. Yhteensä taidettiin tuhatkunta kilometriä autoilla, vaikka alunperin ei oltukaan ajateltu kauheasti autoilla...

Pallanzan rantabulevardi veneestä katsottuna. Pallanza on todella nätti pieni kaupunki. Toki järven ympäristön muutkin kylät ja kaupungit ovat somia, mutta Pallanza on aina viehättänyt minua.

Tultiin juuri äsken kotiin ja koko huusholli on luonnollisesti täynnä avattuja matkalaukkuja ja pyykkiläjiä joita nyt sitten tässä illan aikana selättelemme. Vähän kylmää valkkaria kyytipojaksi niin johan kaaos katoaa!

Olipa kyllä mukava reissu!
Oh, huomenna sitten mökille katsomaan minkälainen viidakko siellä odottaa (ja kuinka monta kasvia on kohdannut noutajansa loman aikana... Parvekekukat olivat ei-niin-mairittelevassa kunnossa, joten vähän jännittää...)

Meillä on patio!

Yhteysprobleemit jatkuvat. Nettiyhteys mökillä on onneton. Ilmeisesti ongelman ydin on voittamattomassa Macin Airissa ja jossain viimeisimmässä päivityksessä joka siihen on tehty, joten operaattoriakaan ei voi oikein syyttää. Pahus.
Käytännössä tämä netittömyys ajaa siihen, että pääsen tekemään päivityksiä vain silloin kun olen kotona pöytäkoneen äärellä. (Tai sitten täytyy siirtyä Instagramkuviin ja mobiilipäivityksiin, jestas, sehän olisi moteernia...)
No nettimarmatus sikseen, viime viikonloppu oli huikea! Siippa ja isäni kävivät hakemassa lauantaina puutavaraa ja lekaharkkoja julmetun määrän. Teimme siipan kanssa töitä aina puolilleöin asti ja saimme kuin saimme pation niin valmiiksi, että saimme laitettua kalusteet paikoilleen!

Sunnuntaiaamuna minä ja sintti lähdimme lettukesteille koko aamupäiväksi ja siippa jäi tekemään pation viimeistelyä ja pihan siivousta. Kyllä tuli hieno patio! Lettukestien jälkeen, sintin päiväunien aikana teimme vielä pienen kivimurskalevennyksen pation taakse nurkkaan. Siihen saatiin grilli ja muurikkapannu siististi paikoilleen. Iltasella vielä viimeistelin viimeisen pienen pätkän talonreunaa, kaivoin metrisiä voikukan juurakoita pois ja kampesin muinaisia patiolaattoja irti. Hirveän väännön (kirjaimellisesti) jälkeen sain kuin sainkin aikaiseksi siistin talonnurkan jossa on myös uutukainen paikka pienelle yrttitarhalle. Hurraa!

Pation hinnaksi tuli noin 280 euroa. Puutavara oli halvinta mahdollista ja jopa eri leveyksillä ja kieroa kuin mikä, mutta tällaiset pikkuongelmat eivät oikeastaan haitanneet mitään. Patiossa ei kaikki lautojen välit ole ihan millilleen noiden edellämainittujen laatuvaikeuksien takia, mutta kukapa sitä ehtii syynäämään? Puutavaran lisäksi tarvittiin ruuveja, lekaharkkoja, kulmarautoja, suodatin/peittokangasta, soraa... Ja sirkkeliä. Sekin nyt ostettiin kun tuumattiin, että käyttöä taatusti on...
Ensi kesänä vielä petsataan tuo nätin harmaaksi niin ei pistä niin silmään...

Pionit kukkii kohta. Nyt niitä voi ihailla patiolta käsin, vaikkapa heti sateen jälkeen ilman, että on pelkoa tuolinjalkojen uppoamisesta savimaahan...

Ensin raivasimme ruohon pois ja teimme alueesta hieman tasaisemman. Toisten mielestä tämä vaihe ei ole tarpeellinen, jos kasvillisuuden peittää muovipressulla.

Seuraavaksi mallailtiin ja kaivettiin lekaharkoille kuopat. Sitten levitettiin peittokangasta koko alalle, myös harkkojen alle ja levitettiin soraa koko komeuden päälle ja jälleen myös erityisesti harkkojen alle.

Kehikon siippa hinkkasi vaateriin säätelemällä lekaharkkoja ja niiden alla olevaa soraa. Tämän jälkeen päästiinkin poraamaan 500 ruuvia kiinni! Ensin kehikon ruuvaus ja sitten laudat poikittain tuohon päälle ja ruuveilla kiinni. VALMIS!

Sintti mittauspuuhissa.

Rankan työn jälkeen tarvitaan iltasaduksi tuhtia tavaraa. Tässä on mennyt koko Maija Mehiläinen romaanimuodossa. Kirjan kuvat ovat pieniä ja mustavalkoisia. Varmaan vähän sama vaikutus kuin jos itse lukisi illalla Odysseiaa...

Spurttailua ennen lomia

tarkoittaa hiljaisuutta blogissa. Näköjään :)
Viime viikonloppu meni täysin ja yötä myöten töissä, mutta ei se mitään! Kyseessä oli kiva ekstraprojekti josta saan asiallisen korvauksen. Hilloa leivän päälle, kesän kunniaksi! Ja taashan sitä hilloa tarvitaan kun korjaus/ostos/tuunauslista mökillä vaan kasvaa ja vähäisissä määrin on päässyt projekteja ylikään ruksailemaan.

Siistiltä näyttää alapihalta yläpihalle katsottuna. Aijai. Silmähän siinä lepää!

Ensi viikonloppuna meinataan tsempata meille patio! Tai ainakin patioprojekti vahvaan alkuun! Toissa viikonloppuna tehtiin mökillä jälleen hirvittävä määrä puutarhatöitä. Nyt pääsin jo sen helkutin alapihankin kimppuun oikein kunnolla. Pistin kolmet hansikkaat päällekkäin ja sain raivattua piikkipensaspöheikön alas. Siippa on toki testannut tämän hansikasviritelmän ystävällisesti minun puolestani, joten turvallisin mielin ja silmät kiiluen kävin taistoon.

Sain suorastaan sadistista tyydytystä kun surauttelin piikkipensaita silppurin läpi katteeksi (se piikkipensas kylläkin laitettiin silputtuna kompostiin, ei oikein tohdi laittaa sellaista tuon pienen ihmisen reviireille) samalla rähinällä meni myös tukku muita pensas ja puunoksaroskia silppurin kautta katteeksi. Loistava tuo silppuri, jälleen kerran täytyy todeta. Onhan siinä toki hommaa rouskutella noita oksia sen läpi, mutta on siinä hommaa niitä lähteä yhteiselle komostialueellekin raahaamaan, semminkin kun olen muistavinani, että sinne ei hirveän mielellään tuollaisia piikkipuskajätteitä saisi tuoda...

Mutta ans olla kun käännät katseesi alapihalle. Hyrrrrrr.... Kuvassa kasvatusprojekti ja kunnostusprojekti. Kasvatusprojekti etenee asiallisesti, kunnostusprojekti ei.

Kas näin! Paljastukset jatkuu. On risua ja maasta kaivettua vesiallasta. On roisissa kunnossa oleva keinu, jonka kuvittelen vielä pelastavani (todennäköisesti se on kyllä puhkiruostunut ja jos niin on, niin ei kai sitten auta...)

Mutta sintti on ihana pikkuapuri jonka punkkitilanne syynätään joka ilta huolella...

Kivinen tie

Lauantaina aloitin suuren ponnistuksen ja aloitin portinpieluksen ja lisäsiiven sekä ruusupensaan välisen rajavyöhykkeen siistimisen. Kova homma. Yllättäen välikkö oli täynnä vuohenputkea. Maatakin siihen täytyi lanata lisää, siirtää kiviä pois alta ja laittaa maanpeittokangasta alle. Kärräsin, roijasin, huhkin ja otin turpaani ruusupuskilta, mutta sain kuin sainkin alueen raivattua. Erävoitto mulle! Vaikka eihän tuo nyt tokikaan valmis ole vieläkään :) Todellakin olisin kuitenkin pullakahvit ansainnut, mutta ei se mitään, paistettiin päivälliseksi tänään muurinpohjalettuja ja syötiin niitä ensin katkaravuilla ja savukalalla ja jälkiruuaksi hillolla ja rahkalla.
Apropoo, on muuten hyviä ja käteviä nuo uudet valmiit maustetut rahkat. Eri näppäriä täällä mökillä, vaikka kotona tietenkin tekisi moiset itse...

Kiviä meillä riittää vielä vähän alapihan jemmoissa. Erittäin hyvä juttu, niillä kyllä saa kivannäköisesti laitettua tuota nurkkaa siistiksi.

Tässä näkyy perattu seinän ja ruusupensaan välinen alue. Se on kapea kohta, eli aikas kettumainen siivottava.

Nyt alkaa näyttää paremmalta. Kuvan ottamisen jälkeen tuohon on vielä tullut vähän kiveä lisää peittämään tuota kangasta, mutta muutoin tässä on valmista!

Siinä nurkassa pyllistellessäni piti ottaa kuva myös valmiiseen suuntaan päin. Rakastan meidän pihapolkua, se vaan on niin ihana. Kuvasta muuten huomaa hyvin mikä on seuraava päänsärkyni aihe: tiskialue. Se näkyy aika hyvin portille asti, etten sanoisi... En halua bunkkeroida tiskaajaa mihinkään epämääräiseen paikkaan, mutta kauniimmaksi tuo tiskipaikka on ehdottomasti saatava. Sekin kuuluu näihin tämän kesän pakko-saada-valmiiksi-juttuihin...

Pikkuapulainen kulki herkullisesti mukana kottikärryissä. Tällä kertaa kyytiläisellä oli hoidettavanaan ämpäreitä, maanpeittokangasta ja työkaluja.

 

Kotona oli kesäkurpitsat venähtäneet siemenestä oikeiksi taimiksi! Nyt pitää vain keksiä, että mihin ne oikein istutan kun lavakauluspenkit ovat täynnä naapurilta ylijääminä saatuja siemenperunoita. Iso kasvimaa alapihalla on vielä tämänkin kesän peitteissä. Luin jostain, että kärsivällisyys on tässä asiassa ihan hyve. Muhikoot siellä.

Superviikonloppu!

Toimiva nettiyhteys on avain onnistuneeseen bloggaamiseen, toteaa hän. *Huokaus* yritin pari päivää latailla mökillä kuvia tänne ja sitten luovutin. Hirveä etanayhteys jostain käsittämättömästä syystä! Eipä ole paljon netissä tullut hengailtua viikonlopun aikana. Sen sijaan pihalla on sitten tullut oltua koko viikonloppu aamusta iltaan. Ihan mahtavaa! Siippa oli poikain kanssa Kotkassa rehvastelemassa ja me oltiin sintin kanssa kaksistaan mökillä koko lauantai ja puolet sunnuntaista.

Helatorstain sade oli sintin mielestä todella siisti juttu. Lapio rännin alle ja jee!

Olin aluksi vähän skeptisenä sen suhteen, että mahdankohan ehtiä mitään tekemään kun olen yksin tuon pienen täystuhon kanssa, mutta kattia kanssa! Sintti oli aivan ihana ja kiltti ja auttoi minua puutarhatöissä mitä söpöimmin. Me tehtiin sintin kanssa pieniä ihmeitä puutarhalle! (Vaikka ressukka ei vielä oikein ymmärrä, että miksi vuohenputkia saa repiä, mutta esikkoja ei.)

Vuohenputkea ja vuohenputkea. Emäntä ahdistettuna ruusupensaan ja seinän väliin. Onneksi tulppaanit varsin hyvin säästyivät vielä pahimmalta teutaroinnilta. Antaa niiden kukkia ensin ja sitten siirrytään ruusuaidassa niiden kohtaan kitkemään vuohenputkea...

Niin se kesä vain tulee. Levitettiin tekemäämme oksahaketta kukkapenkkeihin sitä mukaa kun saatiin kitkettyä ja lannoitettua penkkejä. Tujaus kompostoitua hevosen lantaa ja katetta päälle. Kauniin näköistä tuli.

Täytyy sanoa, että nyt oli kyllä melkoinen puutarhanhoidon superviikonloppu. Torstaina kitkettiin koko päivä vuohenputkea ja tapettiin kotiloita, siippa leikkasi nurmikon ja lanasi sillä meidän pikkuisella sähkökäyttöisellä ruohonleikkurilla myös epämääräisesti villiintyneitä kohtia niin, että pikku konepahanen ulvoi henkensä hädässä, mutta hoiti homman kotiin kuitenkin. Perjantaina illalla kaivettiin kaltoin kohdellut marjapuskat esiin alapihalla vuohenputkien (!!!) ja epämääräisten piikikkäiden kasvien seasta, annettiin niille vähän lannoitetta ja pistettiin katetta ympärille. Lauantaina aloitin tosissani työstämään mökin uuden siiven ja raja-aidan välistä aluetta. Siinä oli vuohenputkea (kas) ja monttua ja ties mitä ja nyt tänä sunnuntai iltana voin ylpeänä todeta, että se kohta alkaa olla valmiina! Pientä hienosäätöä vielä, mutta suurin urakka (siitä kohdasta, toim huom, tasan siitä kohdasta) on tehty!

Huhhei! Järjetön määrä hommia paiskittu ja joka paikkaa kropassa kolottaa, mutta voi elämä miten mahtavaa. Kai tässä voi varsin vakuuttavasti jo todeta, että taidan harrastaa puutarhanhoitoa.

Kivipolkuhan se sieltä muodostuu!

Viikonloppuna saatiin tehtyä pätkä uutta polkua. Ei ihan pieni juttu sitten kun sitä alkaa väkertää. Kaikki jotka ovat joskus perustaneet liuskekivipolkua voinevat tämän allekirjoittaa. Mutta komea siitä tuli! Laskeskelin, että kymmenkunta keskikokoista laattaa lisää niin saadaan polku jatkettua koko mökin aurinkoseinustaa pitkin aina vessan ovelle asti. Viereen vielä terassi ja yhtä lailla jo aloitettu kukkapenkki myös jatkumaan loppuosankin seinästä, niin johan on somaa! Meillä oli aika kivasti noita liuskekivilaattoja pihalla omasta takaa kohdissa joissa ne olivat ihan turhia, joten saimme tuon hienon polun tehtyä suodatinkankaan ja parin hiekkakottikärryllisen hinnalla. Liuskekivet ovat kamalan hintaisia, joten olen erittäin tyytyväinen tähän oman pihan kivikierrätykseen.

Sunnuntaina kotiin tullessamme jo raskaat sadepisarat löivät maahan. Me hihkuimme. Ai että se tekee hyvää paitsi puutarhalle myös uudelle kivipolulle, asettuu hiekka vähän ja painuu sateesta...

Pikkuapulainen oli taas touhukkaana. Suurinpiirtein tuosta kohdasta missä kuvassa näkyy kastelukannu, tulee alkamaan terassilaudoitus. Samoin tuohon grillin kohdalle tulee laudoitusta. Siinä on ajatuksena se, että ulkoportaita laajennetaan ja kellarinluukkua vähän korjaillaan ja sitä myöten saataisiin tuo mökin etuovikin paraatikuntoon.

Lapiolle töitä

Nyt se on alkanut! Kevät! Lumi sulaa! Ja lumi muuten sulaa tosi vauhdikkaasti koska siippa on kärsimättömänä sitä sirotellut varjokohdista enemmän auringon puolelle. Heh. Meistä on kehkeytymässä aitoja puutarhahulluja. Tänään päästiin jo möyhimään uusi kukkapenkkikin aurinkoiseen kohtaan talon seinustalle. Kyllä se maa oli jo sula! Samaa ei voi sanoa kompostorin multapaakusta... Mutta niin sinnikäs sitä on aloitteleva tarhuri, että kaiveli kompostia ja sen nurkkia niin kauan, että löytyi se auringon jo sulattama kohta josta yksi kottikärryllinen mehevää mustaakin mustempaa multaa saatiin uudelle kukkamaalle. Oi onnea! Meillä on kaksi isoa puutarhajätekompostia ja tänä keväänä ensimmäistä kertaa saamme "itse tehtyä" multaa käyttöön. On se vaan aika makeeta!

Parhaimmillaan olimme kaikki kolme saman neliön sisällä. Pikkuapulainen on verraton. Se maistelee kiviä ja multaa ja sirottelee niitä luovasti.

Hommiahan tässä riittää. Nyt möyhimme, rajasimme ja siivosimme mökin seinää muutaman metrin. Koko mökki pitäisi nyt kiertää samoissa puuhissa ympäri. Hankkia lisää kiviä, perata ja suojata maisemointikankaalla jnejne... Mutta mikäs tässä puuhaillessa!

Kukkapenkki näyttää niin nirhoisen pieneltä nyt, mutta kunhan saamme siihen kylkeen polun valmiiksi ja polun toiselle puolelle toisen kukkapenkin niin johan alkaa olla komeata!

Tänään oli kyllä fantastinen päivä. Vaikka meillä kyllä meni alkuperäiset suunnitelmat uusiksi kun sintillä on silmätulehdus ja lounastreffit kaveriperheen kanssa piti perua. Niin hirveän näköinen tuo meidän pikku piltti, että sääliksi käy. Ja vielä karmeamman näköinen suloinen pieni poikamme oli sen jälkeen kun hän oli ollut ulkona tuntikausia ja naama oli mullassa, räässä ja rähmässä. Sieltä kaiken sonnan välistä sitten paistoi kaksi pikkaisen verestävää ja turvonnutta silmää... Tosi söpö lapsi.

Tänään haravoin lunta

joskin siihen löytyy ihan järjellinen syy. Jos nyt mikään syy voi olla järjellinen sille, että haravoi lunta. Mutta siitä episodista enemmän kuvateksteissä...

Me ollaan oltu koko pääsiäinen mökillä. Tultiin torstai-iltana ja huomenna pakkaamme perustavaroiden lisäksi hirveät läjät likaisia astioita mukaamme. Olemme eläneet torstaista asti kahdella vesitonkalla, eli yhteensä 30 litralla vettä. Alkaa muuten vedellä viimeisiään ne pöntöt, ei noilla liruilla enää astiavuoria tiskata. Huomenna kiikutetaan ne pesulle vanhempieni tiskikoneeseen. Itse menemme ko. paikassa ihan ensimmäisenä saunaan (isä jos luet tätä, niin laitatko saunan päälle siinä kolmen hutikoilla?) sillä yllättäen tuo 30 litraa ei varsinaisesti ole myöskään suihkuihin riittänyt ja vasta sen jälkeen ollaan valmiita istumaan sivistyneesti päivällispöytään. Ja ne tiskit kiikutetaan sitten illalla puhtaina takaisin mökille. Näin me ollaan tää järkeilty.

Meidän omenapuut ovat joutuneet olemaan oman onnensa nojassa koko sen ajan kun me olemme mökin omistaneet. Koskaan ei oikein olla uskallettu alkaa niitä harventaa. No nyt harvennettiin. Ja varmaan jonkun mielestä väärin ja väärästä kohdasta, mutta tuumattiin, että nyt on vain pakko päräyttää jostain kohta homma tulillensa. Savottaa riittää, sillä se mekin ymmärrettiin, että kaikkia leikkauksia ei voi kerralla tehdä. Jännä nähdä mitä kesä tuo tullessaan...

Rapatessa roiskuu. Ja niin muuten roiskuu myös hakettaessa. Pyöräytettiin oksia silppurin läpi sen sortin määrä, että haketta tuli yhteensä 200 litraa! 200 litraa! Kyllä maar nyt on perennapenkeille tulossa hienot hakkeet. Ja kyllä, tämän takia piti lunta haravoida. Lumen eli nurmikon päällä oli varmaan 10 litraa haketta kun tuo masiina tuuttaa mihin sattuu. Piti vähän siivota, ettteivät jää siihen keskelle ruohikkoa mätänemään. Niin, että ihan järkisyy haravoinnille.

Mutta kyllä on ihan mahtavaa olla mökillä! Laskettiin tuossa, että meillä oli tässä välissä 3 kuukautta talvilepoa. Mun mielestä tässä voi jo ihan hyvällä omalla tunnolla olla sitä mieltä, että käyttöaste meidän mökillä on varsin korkea. Ja hyvä niin!

Ensilumi

Koko marraskuu meni kohmeessa. Hengissä täällä ollaan, mutta puuhat joista täällä blogissa viitsisi kirjoitella ovat olleet säälittävän vähissä. Arkea ja juhlia on ollut ihanasti, mutta tämä evakkoelämä tylsistyttää luovuuttani näissä kotiprojekteissa. Mitä tehdä evakkokodissa joka ei ole oma ja jossa ei ole edes omia huonekaluja? Aivan. Ei yhtään mitään. Mökillä olemme lämpimän syksyn ansiosta sentään voineet olla, mutta siellä elo on keskittynyt takkatulen edessä löhöilyyn kirjan, tai vaihtoehtoisesti legopalikoiden heilutteluun, nyt kun pihatyötkin saatiin (kerrankin) tehtyä varsin pieteetillä.
En minä valita, voisi sitä ihmisellä hassumminkin asiat olla, mutta kyllä minä niin odotan sitä, että toivon mukaan parin viikon päästä ollaan takaisin kotona! Kyllä koti on ihana asia. Varsinkin tällaiselle kodissa kiehnääjälle kuin minä. Ja kyllä mökki on ihana, ilman mökkiä oltaisiin kyllä varmaan jo seottu tähän syksyyn moneen otteeseen koko pesue. Ah, oma tupa ja oma lupa, niin se vaan on!

Pienet haalarinostot piristää ensilumista nauttimista.

Lumi yllätti mökkeilijät I. Hieman toivomisen varaa noissa käsineissä, mutta toimiihan ne noinkin...

Lumi yllätti mökkeilijät II. Hieman toivomisen varaa noissa lapsen "kumisaappaissa", mutta toimiihan ne noinkin...

Ähhhäää.

Reinot, villasukat, villakerrasto ja verkkarit. Niillä pärjää, kun odotellaan, että takkatuli alkaa lämmittää kunnolla. Pikkupatterit pitää hyvin peruslämmön, mutta kyllä tuo takka on aikas ehdoton tähän aikaan vuodesta.

Ja sitten mä kiipeän ikkunalaudalle...

Suunnitelmia

Tänään oli hyvä päivä suunnitella puutarhan yhtä nurkkausta. Sintti heräsi reippaana tarhalaisena myös sunnuntaiaamuna klo 7... Mentiin sitten jo ysin aikoihin ulkoilemaan ja samalla otettiin mittoja ja suunniteltiin pation rakentamista ja sen lähiympäristön perusparannuksia. Alkukesästähän teimme lavakauluksista kasvimaata ja istutimme mökin seinustalle mustikkaa ja raparperia. No seuraava steppi on tuon pienen alueen skarppaus siten, että tehdään liuskekivistä polku huussin ovelle, tehdään kunnon penkki noille mustikoille ja raparpereille kunnollisine katteineen ja ruohon rajauksineen ja viilataan lavakaulusten takainen varjoinen paikka siistiksi rikkaruohoista ja sinnikkäästi leviävistä ruusupuskista. (Lääkkeeksi ajattelin katetta ja muutamaa varjoon sopivaa kasvia. Ei jää rikkaruohoille kasvutilaa.)
Ajattelin, että vetäistään myös ruusupensasaidan alle katetta (se on niiiiiin ruma vuohenputkineen...) ja ehkäpä voisi istuttaa tien puolelle kuunliljaa koko matkalle, meillä kun on puutarha-alueella se tapa, että jokainen pitää oman tonttinsa kohdalta tietä kunnossa riipimällä pensasaidan alta ja tieltä rikkaruohot pois. Monilla naapureilla on ratkaistu tuo ikuinen aidan alusen kitkeminen sillä, että ovat istuttaneet jotakin pieneen tilaan menevää siihen aidan alle tien poskeen. Erittäin järkevää ja nätin näköistäkin vielä.
Vähän tässä jo heiluteltiin sitäkin korttia, että jospa kuitenkin tehtäisiin patio nyt syksyllä... Onhan tässä maan jäätymiseen aikaa vielä pitkä tovi. Parhaimmassa tapauksessa parikin kuukautta hyvää rakennusaikaa... Mutta katsotaan nyt mitä tässä ennätetään, syksy on aika ruuhkainen ilman patioprojektiakin... (Toppuuttelee hän itseään.)

Mittasuhteet ei ihan pidä kutiansa, mutta pointtina onkin tämän kuvan avulla muistaa, että mitä suunniteltiin. Kaikki kasvit ovat siis olemassa olevia, nyt täytyy vaan lisätä hirveät määrät katetta, näyttää lapiota reilusti (mm. siirtää köynnösruusu pois, se on nyt pahasti huussin oven edessä) ja tehdä polku mökin nurkalta huussin ovelle.

Hullua, yhdeltätoista syötiin siipan kanssa välipalaa ja sintti söi lounasta. Vielä muutama viikko sitten oltiin samaan kellon aikaan vasta aamiaisen kimpussa...

Hih, ei meinattu saada siipan kanssa henkeä kun nauratti niin paljon pikkumiehen lounastaminen. Vähän väsytti...

Kas noin, tämä otettu noin minuutti tuon ylläolevan kuvan jälkeen...

Vieläkö menee lounasta? Vai olisko se siinä, maistuisiko seuraavaksi esim. päiväunet?