keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Ryhtiliike iski lehtikoriin

Koska meille tulee erilaisia lehtiä toistakymmentä on niistä vaan kerta kaikkiaan suurimmasta osasta hankkiuduttava eroon. Koska mies haluaa säästää kaikki Wiredit ja Kamerat niin olen päätynyt siihen, että voin aivan hyvin luopua omista lehdistäni säällisen ajan kuluessa (ainoan poikkeuksen tekee Glorian ruoka ja viini). 
Aloitin valtaisan lehtien raakkausurakan ennen sintin syntymää. Istuin lattialla vatsa lattiaa viistäen ja lajittelin lehtiläjiä ympärilläni. Raskaushormonien myllertäessä kehossani hankkiuduin valtavassa energiapuuskassa eroon parista Koti ja keittiö vuosikerrasta ja tukusta muita aviiseja.
Saattoi siinä rytäkässä mennä jotain ihan kivojakin juttuja hukkaan, mutta voivoi, enpä ole osannut kaivata. Nyt voisin vihdoinkin saatella proggiksen loppuun... Uutta materiaaliakin on kerinnyt tässä kuukausien saatossa kertyä ihan kiitettävästi.

Mmm, esteettistä, tai jotain muuta. Hei, tai ehkä tää läjä vaan on boheemi...
Ajatukseni oli ja on se, että heitän suoraan kaikki muut lehdet pois paitsi sisustuslehdet. Ja niistä sisustuslehdistä merkkaan vain ne jutut, jotka oikeasti ovat minua innostaneet. Valokuvaan jutut lähdeviitteineen ja arkistoin ne sitten tietokoneelle. Ja kas, lehtipinot hupenevat ihan silmissä. Olen tehnyt raakkausta melkoisen kriittisesti ja säilönyt tosissaan vain kivoimmat jutut, joten mitään kansallisarkistoa noista ei kokoon saa. Toisaalta uskoisin, että noita säästettyjä ideoita tulee hyödynnettyäkin paljon paremmin kuin epämääräistä läjää kokonaisia lehtiä. Projekti saattaa kuulostaa vähäjärkisen puuhastelulta, mutta jostain tämä operaatio "raivaus ennen putkiremppaa" on aloitettava, joten miksipä ei hauskimmasta päästä?

Vaikka Kanto-lehtikoria voi todella kantaa, en kyllä uskalla juurikaan sitä liikutella tällä painolla...


Sisustuslehtien säilöminen olisi sinänsä ihan kivaa, niitä jopa tulee joskus selailtua uudelleen jopa vuosien päästä. Mutta nyt kun tuo kohkaamani putkiremppamuutto on edessä ja uhkaavasti lähestyy, on roinan määrää ihan pakko tarkastella kriittisesti. Lehdet heivaantuvat ensimmäisenä, sitten käyn kaappien kimppuun. Ullakko ja kellari tyhjentyvät piakkoin osa mökille, osa kirpparille ja osa kierrätyskeskukseen.

Työvälineet. Pikku Post-it lappuja ja kynä. Ja tietysti kamera. Tämä oli aika hauskaa puuhaa! Oli hauska selata lehtiä rivakalla temmolla läpi ja merkata lappusilla vain ne kuvat ja asiat jotka saivat jotain aivotoimintaa aikaiseksi. Tätä kuvassa olevaa aukeamaa katsellessani tuumasin, että sintille voisi tehdä mökille tuollaisen teltan. Olisi aika helppo ja kiva juttu!
Tällaisen kaapin kyllä vielä nikkaroin. Tämä Casuarinan versio on aivan ökytyyris, mutta jos vastaavanlaisen saisi väännettyä rautakauppatavarasta. Hiiriä ja muita karvaisia pikku siimahäntäkavereita yli kaiken inhoavana voisin taipua säilömään mökin kellarissa ruokia, jos lasipurkkien ympärillä olisi tällainen kaappi... Tämä kuva oli siis Divaanissa 8/10 sivulla 126. Muut merkinnät lappusessa viittaavat saman lehden muihin kivoihin kuviin. Noiden sivujen kuvat löytyvät nyt lähdeviitteineen henkilökohtaisesta "kuvapankistani".
Tässä kuvassa on aivan huiput värit! Voisin mainiosti kuvitella meille turkoosin seinän. Mutta ei tähän kotiin *toppuuttelee hän itseään*. Täällä on kaikki seinät harmaita ja värivalinta on ollut erittäin onnistunut, taulutkin saavat upean taustan tuosta levollisesta harmaasta... Mutta jos vaikka seuraavaan kotiin, jos siellä olisi sopiva seinä tällaiselle..

Kunhan lumet sulavat puutarhalta ja mökille pääsee autolla, viemme sinne järkyttävän ison muuttokuorman tavaraa.
Joten kyllä tämä raivausurakka tästä etenee muuhunkin kuin tällaiseen näpertelyyn. Olen oikeastaan hyvin innostunut tästä pakollisesta raivausurakasta. Ajatus siitä, että oikeasti tietäisin jatkossa, tämän projektin jälkeen, että mitä kaikkea missäkin kaapissa ja varastossa on, saa sydämen läpättämään onnesta...

Ha-ha! Sehän on taas hetken lähes tyhjä!

1 kommentti:

  1. Tein itse ihan samanlaisen suursiivouksen omien sisustuslehtieni kanssa ja sydän verta itkien kannoin kolme vuosikertaa juuri koti ja keittiö -lehtiä roskiin. Mutta niin kuin itsekkin totesit niin eipä niitä sitten kuitenkaan ole tullut tarvinneeksi...

    VastaaPoista