Kirpputorilta ostetut nojatuolit ovat somat, mutta julmetun kovat. Joka kerta kun joku vieraista istuu niihin, tunnen säälin läikähdyksen sydänalassa. Ahteri parka on kirjaimellisesti kovilla. Muutama kesä sitten siipan äidin mökkikunnasta ostetut tuolit saivat tuolloin pikaparannuksena ylleen Ikean mustaa oksakangasta, mutta uusia fyllejä en joutanut laittamaan. Ennen sintin syntymää otin oikein asiakseni käydä syynäämässä Eurokankaasta sohvan sävyyn ja tekstuuriin sopivaa valkoista verhoilukangasta. Fyllit löytyivät omasta takaa, äitiyspakkauksen patjasta sai hyvät vaahtomuovit ja vanulevyä muistelin joskus jemmanneeni yhteen mökin tyynyistä. Ainekset olivat siis pääosin haalittu kasaan, mutta...
...pienistäkin projekteista saa kyllä mittavia, kun oikein onnistaa, ja tämä projektihan on sitten ollut juuri näitä onnekkaita...
Niittipyssyn olin ostanut joskus jonkun tavaratalon eurokorista (joista yleensä tekee mahtavia työkalulöytöjä), mutta onnettomuudekseni kyseinen kapistus nieli vain jotain ihan ihkaomaa kokoluokkaansa olevia niittejä, joita ei tietenkään mistään löydy, joten kivasti jäi kertakäyttöiseksi se pyssy. Eli uuden pyssyn ostoon, mars. Seuraavaksi huomasin, että unohdin ostaa Eurokankaasta tarranauhaa ja ennen kuin muistin asiaan uudelleen paneutua, oli sinttikin jo syntynyt ja hyvän tovin maailmaa seuraillut.
No nyt olen sitten tarttunut viimein toimeen ja tämän aamupäivän aikana olen riipinyt vanhat täytteet pois ja niitannut uudet täytteet tilalle. Sintti on tarkkaillut tilannetta lähituntumassa ja tehnyt samalla omia töitään. (Tarmokas lehtien lukeminen on tämän hetken ykkösjuttu.)
 |
| Ei ole mikään pula-ajan tuoli. Nauloja on ainakin käytetty ihan justiinsa niin paljon kuin tarve vaatinut. Ja varmuuden vuoksi vähän yli. |
 |
| Pikkuapurin panos vanhojen fyllien ja naulojen repimiseen oli sukkien nyhräys jaloista. |
 |
| Työmaalla on tunnelmaa. Sintti jaksaa yllättävän kauan leikkiä kun itse nyhräilee näitä omia juttujaan ihan vieressä. |
 |
| Ja voi pojat! Kyllä me paiskittiinkin töitä! Sintti suikaloi ainakin yhden Option ja pari mainoslehteä. Kyytiä sai myös uusin Trendin numero. Tuore Wired näyttäisi olevan luisumassa sohvan alle turvaan (mistä muuten bongasin myös eilen tulleen Vanityn Fairin...) |
 |
| Koeistuntoa vaille. Uudet kirkkahan kauniit fyllit. Edelliset, kuivalla heinällä täytetyt fyllaukset pölisivät kiitettävästi kun revin niitä irti. No, siippa imuroi. |
Testasin äsken toista tuolia ja vaikkei noista ryhdikkäistä tuoleista koskaan voi mitä laiskanlinnoja luoda, niin täytyy sanoa, että kyllä tuo perstuntuma parani heti!
Seuraava vaihe onkin nyt sitten tuon verhoilukankaan kiinnitys. Koska uusi kangas on valkoista, olen ajatellut tehdä päällisistä irroitettavat. Tämä tietysti lisää työmäärääni, mutta uskon, että se on sen arvoista. Helpoimmalla tietysti pääsisi kun vain niittaisi päälliskankaan kiinni tuoliin, mutta hyvänen aika, sehän olisi ihan liian helppoa...
Jään jännityksellä odottamaan koska saan nuo päälliset pykerrettyä ja saan kirjoitettua tänne menestystarinan "Kovat kuin kirkonpenkit -päätösjakso"...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti