Keittiön muodonmuutos

Aina pitää olla ennen ja jälkeen kuvia! Mitä mieltä täydellisissä remonteissa muuten olisi, jos muutos ei olisi nähtävissä? (No okei, arvokohteiden restaurointi on eri asia.) Nytpä aloitankin edellisen remonttiaiheisen postauksen innoittamana sarjan "ennen ja jälkeen". Näitä on kiva itsekin katsella ja aika hauska myös näitä kuvia penkoa tietokoneen uumenista. Siinä sivussa tulee katseltua opiskeluaikaisia bileitä ja kaikenmoisia juttuja ja reissuja mitä ollaan siipan kanssa vuosien saatossa puuhattu.
Ensimmäisenä kohteena on keittiö, edellisestä postauksesta saattoikin jo päätellä, että ei houkuttanut ei ruuan laittoon vanha kyökki... Kohtuuhintainen keittiö löytyi Kvik:n valikoimista ja se on ollut mielestäni laadukas hintaansa nähden. Ainakin jos mittarina on se, kuinka jämäkässä kunnossa kaapistot ovat pysyneet, ovet eivät repsota, laatikkomekanismit ovat priimakunnossa jne...

Nyt. Aamuauringon lempipaikka.

Ennen. Sininen katto ja lattia, keltaiset seinät ja rumat kaapit. Tässä kuvassa ei näy vasemmalla olevan tiskiallasseinän surkea tila romuluisine liesituuletinvirityksineen. Kuvassa ei myöskään näy tahmeus, likaisuus ja haisu.

Ennen. Keittiöstä vedettiin kaikki alas ja tällainen hapero viritelmä paljastui tiskialtaan välitilan takaa. Putkiin ei juuri uskallettu koskea ja paikalle hälytetty kaverin kaveri, joka on putkimies, teki vain välttämättömimmät fiksaukset putkiin. Putkien haperuuden vuoksi välitilaan tehtiin ensin laudoista ja vesivanerista kehikko ja kaakeloinnit tehtiin vesivanerin päälle. Näin meidän ei tarvinnut rasittaa hentoisi putkia laastilla ja kaakeleilla, vaan ovat siellä nyt koteloituina odottamassa putkiremonttia. (En muuten muista onko tämä siipan tai minun ottama kuva? Saattaa olla nimittäin ystävämme A:n ottama, jos näin on, niin kaikki kunnia hänelle!)

Nyt. Sintin syöttötuoli odottaa pikkumiestä. Vielä pari kuukautta niin poju pääsee ruokapöydän ääreen muutenkin kuin sylissä. Kamera kohdistettu syöttötuolin taakse. Tämä kohta kyökistä repäistään alas putkiremontin myötä. Välitilan kaakelit ovat vanhempieni kylpyhuoneen ylijäämiä. Budjettiratkaisu, nyt kaakeli & vesivaneriviritelmän repiminen alas ei taloudellisesti kirpaise. Itse asiassa olemme tykänneet noista isoista kaakeleista sen verran paljon, että uudet laatat tulevat olemaan samankaltaisia, mutta jopa vielä kookkaampia.

Nyt. Jääkaapinovi. Siinä on kaikki tärkeät menot koottuna yhdeksi sekamelskaksi. Enpä minä muuten mitään muistaisi.

Nyt. Ikkunalaudalla rehottavat vauhdikkaasti kasvavat kasvit ja New Yorkista tuodut martiniautot haalistuvat auringossa.

Nyt. Tein keramiikassa alustan mausteille ja öljyille. Alusta on lasitettu temmokulla ja nostin kuviot esiin vahan avulla. Onpahan vaan hellanvierus helpompi pitää siistinä.