Helmi-maaliskuussa ovat suht innokas bloggaaminen, The Nationalin ja Cut Copyn keikat (huomenna! JEE!), ynnä muut arkisemmat riennot pitäneet touhukkaana, joten lukeminen on edennyt hitaanlaisesti vaikka Paul Austerin Näkymätön olikin koukuttava. Lukeminen on lähinnä ajoittunut sintin päiväuniin tai muutamiin lauseisiin illalla ennen nukahtamista.
Paul Austerin uusin tarina kertoo Adam Walkerista joka nuoruutensa vuosina on ajautunut kerta kaikkiaan outoihin tilanteisiin ja tapahtumiin ja osa niistä saattaa olla hänelle todella tapahtunut, mutta osa taitaa olla vain vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Takakannessa todettiin osuvasti, että haluat aloittaa heti tarinan lukemisen uudelleen kun olet sen saanut lopetettua, ja kyllä kieltämättä näin kävi. Sen verran vinksahtanut tuo romsku oli, että pitäisi oikein ajan kanssa se uudelleen lukea ja makustella, että mitkäköhän niistä Adam Walkerin tarinoista olikaan totta ja mitkä vain "kuolemansairaan miehen märkiä päiväunia"?
"Pöydässä oli myös limppu italialaista leipää ja pullollinen jäähdytettyä Chiantia, olkikorin koristamaa (tuon ajan opiskelijoiden halpaa lempipunkkua)." (s. 137)
Tarina itse ei tuosta lainauksesta eteenpäin ole mitään heikkohermoisen luettavaa, mutta tämä kohta kyllä huvitti! Äitini kertoi vähän aikaa sitten kuinka he isän ja enoni kanssa olivat roudanneet 70-luvulla tyhjiä (kylläkin ansioituneesti itse tyhjennettyjä) viinipulloja Italiasta koristeeksi kotiin. Juurikin tuota samaa olkikori Chiantia, josta Paul Auster kirjoittaa kuvaillessaan 70-luvulle sijoittuvia tapahtumia. Eipä niin kovin erilaisia tapoja rapakon takana näköjään! Olkikori Chiantit olivat jossain vaiheessa kuulemma kuuminta hottia ja niiden ympärille kieputeltiin vielä muovisia viinirypäleterttuja.
Nythän tuollaisia asetelmia ei näe oikeastaan missään, paitsi Kansakoulunkadun Denniksessä!
 |
| Viinipullokori. Ei ehkä mikään ideaali tapa säilyttää viinejä, mutta hei, juotavaksi meillä nuo pullot kyllä ostetaan. Etualalla viimeinen pullollinen La Pesa:n nimikkokuohuviiniä jota ryskytimme viime kesänä Euroopan halki laatikkotolkulla. Auton jouset vaan natisi kun Italiasta tuotiin yhteensä 100 pulloa viiniä häihin. Saksasta matkaan tarttui vauvanvaunut ja turvaistuin. Ja viimeiseltä laivaetapilta ostettiin vielä olutlavoja. Niiden roudaamisen siippa koki lopulta ihan naurettavaksi ja kun koko kaljakeko sitten prakasi autokannella, tiuskahti hän kuumissaan että "helvetti, tällainen nöyryytys muutaman euron säästön takia!" Minä nauroin niin, että meinasi lapsivedet tulla. Mutta tottahan se oli, kaljalavat olisi saanut lähimarketistakin käytännössä samaan hintaan. Italialaisia pikkutilaviinejä ei. |
 |
| Tapanani on pitää listaa lukemistani kirjoista. Aloitin listauksen vuoden 2008 kesälomalla Italiassa. Siipalla ja minulla oli tapana istua päivällä muutama tunti rannalla (aurinkovarjon alla tokikin, ettei nyt ihan kärvennytty) ja lukea lukea lukea, mennä kolmeksi kotiin laittamaan vähän lounasta ja lähteä sen jälkeen johonkin Lago Maggioren ihanista pikkukaupungeista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti