sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Remonttipäivät 11 - 15, eli keskiviikosta sunnuntaihin: Tykitystä

Silmät pyörii päässä, nyt on muutamassa päivässä taas tapahtunut enemmän kuin riittävästi isoja asioita.

Remppapäivä 11, keskiviikko oli vahvasti siivouspäivä. Aamulla haettiin paku vuokralle (50 e) ja sitten kipin kapin raksalle lastaamaan kaikki roskat sorttiasemalle vietäväksi. Ensimmäisen kerroksen asunnossa on se näppärä puoli, että roskat ja purkujäte oli nostettavissa ikkunan kautta ulos. Nopeutti koko toimitusta ihan merkittävästi! Siippa maalasi keittiön katon ja seinät. Sintin täti tuli töiden jälkeen leikkimään sintin kanssa ja saatiin sillä tavalla taas nipistettyä vielä hiukkasen peliaikaa illallekin.

Remppapäivä 12, torstaina ei tehty mitään, ei edes käyty raksalla! Sen sijaan vedettiin ihmisten vaatteet niskaan, lopetettiin kesälomailu ja mentiin töihin. Aivot oli ihan telakalla kyllä.

Remppapäivä 13, perjantain iltapäivä meni broidin kanssa lattiaproggista säätäessä ja taas oli vuokrapakulle käyttöä (50 e).

Remppapäivä 14, lauantaina tuli appiukko naisystävänsä kanssa raksalle apujoukoiksi. Sinne jäivät työmaalle pähkäilemään lautalattian rakentamista appi, naisystävä ja veljeni ja me lähdimme ystävien häihin. (RakkauttaRakkauttaRakkautta, teki hyvää olla juhlissa, teki hyvää nauraa ja laulaa ja juoda ja syödä ja itkeä ja taas nauraa, ihanat häät, ihana morsiuspari, ihania ystäviä talo täynnä. Täydellinen ilta.)

Remppapäivä 15, sunnuntaina ollaan taas sitten oltukin raksalla koko päivä. Kun korkkarit yöllä tipahti eteisen lattialle, kaivoin aamulla taas esiin raksakengät ja farkut & ulkoilutakkiyhdistelmäni (ah, niin eleganttia...) ja karistin vähäisesti nukutun yön harteiltani.

Olohuoneessa täysi toiminta päällä. Tuplexien ja vanereiden päälle rakentumassa laudat. Lattiasta tulee absoluuttisen upea. Mutta töitä se vaatii vielä pirusti.
Käsityötä, lauta kerrallaan!
Keittiön lattia keskiviikkona...
...Ja keittiön lattia sunnuntaina!

Viikonlopun aikana agendalla on ollut lautalattian rakentaminen. Se on työlästä, lattiamme rakennetaan käsityönä ja monesta eri työvaiheesta koostuva proggis on vain yksinkertaisesti hidas.
Ensin pohjalle asennetaan tuplex-askeleristettä (40 e/rulla, huoh), sitten vanerilevyt, jotka kiinnitetään toisiinsa Lamellojyrsimellä ja vasta tämän jälkeen asennetaan liimaten itse lattialaudat. Koska liimaus vaatii puristusta, laudat kiinnitetään vielä ruuveilla vaneriin. Kuivumisen jälkeen ruuvit otetaan pois, reiät täytetään puukitillä ja koko höskä hiotaan Ramirentin lattiahiomakoneella, joka on vuokrattu viikoksi (250 e plus laikat 4,5 e/kpl, halapaa, halapaa...) ja sen jälkeen lattia pintakäsitellään.

Ja ennen kuin joku kysyy, että eikö voi helpomminkin tehdä lautalattiaa, niin vastaan, että voi, mutta erinnäisten sattumusten ja syiden seurauksena meillä tehdään nyt näin. Ja vaikka tuo on työlästä, niin kyllä siitä myös tulee ihanan tuntuinen jalan alle. Lopussa kiitos seisoo. Minulla on ollut joka päivä jalat tosi kipeät tuossa tämänhetkisellä betoni & linoleum yhdistelmällä seisoessa, mutta tuo vaneri & lauta yhdistelmä, se tuntuu kuulkaa siltä kuin pumpulilla kävelisi!

Pimeä kuva, mutta köökin lattia sunnuntai-iltana ensimmäisen pellavaöljymaalikerroksen jälkeen.
Koko ensi viikko on pelkkää lattiaa, veljellä on syyslomaviikko koulusta joten hän ja koulukaverinsa painavat niska limassa lattiaa kasaan koko viikon ja me heilutaan illat mukana niin paljon kuin pystytään. Onneksi kavereitakin on ilmoittautunut vapaaehtoisavustustöihin lattian maalaamiseen. Pirullinen hoppu tässä tulee, mutta hymy ei hyydy, eikä yrittävä lannistu. Pala kerrallaan. Kyllä se siitä!

Viikonlopun aikana tuli myös valtava kiitollisuudentunne. Ei tämä remontti onnistuisi MITENKÄÄN ellei meillä olisi näin huikeita apujoukkoja ja turvaverkkoja, jotka kaikki auttavat juuri sillä parhaalla tavalla. Nyt jo kiitoslistalla iso liuta ihmisiä ja lisää vaan tulee ensi viikolla. Onni on apujoukot. Jos en muista riittävän usein kiittää, niin nyt taas kiitän. Kiitos, kiitos! <3

5 kommenttia:

  1. Vau, tosi hieno! On se kyllä mahtavaa että saa apua.. Ei tämä meidönkään talo ois muuten noussut mihinkään:D Tsemppiä rakkaat!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista